Dysfasia lasten vanhemmat olisi kysymyksiä?

Meillä todettiin tytöllä dyspraksia eli motorinen puheentuoton ongelma. Kolmevuotiaana tyttö ei puhunut muutakuin 1-3 oikeaa sanaa, muuten vaan lopputavuilla..

Esim. miten sitä on hoidettu, onko hoidosta ollut apua? Epäilen vähän samantyyppistä omalla 2v5kk pojallani. Poika puhuu alle 10 selvää sanaa, muuten alku- ja lopputavuja ja muuten vääristyneitä.

Meillä todettiin tytöllä dyspraksia eli motorinen puheentuoton ongelma. Kolmevuotiaana tyttö ei puhunut muutakuin 1-3 oikeaa sanaa, muuten vaan lopputavuilla..

pojalla käytössä yksi sana "ei" sai jo noin 3 vuotiaana diagnoosin. vaikeasti viivästynyt puheenkehitys

sanoja tuli aluksi pari syksyllä pari keväällä ja en tiedä olisiko ollut vähän enemmän mutta kun sanoi auto ja se ei kuulostanut just oikealta ei käyttänyt

viittomia harjoiteltiin, mutta siitä pikkuhiljaa eteenpäin 5 vuotiaana oppi puhumaan ja nyt 6 ja puhuuko papu pata. joitakin kirjaimia hukassa tietyssä paikassa mutta todella selkeää.

ja oli pelkästään puheen tuoton puolella

pillillä veteen puhaltelua, saippua kuplan puhaltelua, suujumppaa

noita käyttävät kuntouttaessa



voi olla myös kuulon puolella sillä tavalla että lapsi kuulee sanan erilailla

kuin aikuinen tai jolla ei ole tätä ongelmaa ja silloin hän käyttää sitä minkä

kuulee

Dyspraksia on siis dysfasian lievä muoto, jossa ongelmat ei ole neurologia vaan vähinnä suun/kurkun motoriikassa on ongelmia, ettei äänteet tule oikein..



Meillä "hoitona" oli puheterapia, jossa harjoiteltiin äänteitä ja tukiviittomat, jotka poistivat turhautumisen kun kommunikaatiotapa löytyi.. Lisäksi meillä kävi kuntoutusohjaaja, joka tukiviittomien ja leikin avulla harjoitti tytön puhetta..



Neuvolan lähetteellä käytiin ensin perheneuvolassa tutkimuksissa ja sitten käytiin foniatrilla (puheentuoton ongelmiin erikoistunut lääkäri), joka diagnoosin kirjoitti..



Puolitoista vuotta diagnoosin jälkeen, puheesta puuttuu enää r ja s ja artikulaatio on vaikeissa sanoissa huono, mutta tyttö puhuu täysin ymmärrettävästi, ja pärjää ihan ikätasoisesti!=)

Minkälaista oli muuten tyttösi motorinen kehitys, oliko kömpelyyttä hieno- tai karkeamotoriikassa? Usein nämä kai kulkevat jotenkin käsi kädessä mutta ei kai aina?

Meillä ei ollut ongelmia muussa motoriikassa, ei kömpelyyttä ei mitään.. Päinvastoin tyttö oli hyvä kiipeileen, juoksemaan, pujottelemaan helmiä yms...



Ja tuo mainittu kuplien puhaltelu on yksi apukeino.. Meillä oli joulukuusen nauhasta leikattu pätkä eli "mato", jota puhaltelemalla "juoksutettiin". Pitkää puhallusta ja monta lyhyttä jne..

niin sanoihin ne tulivat kuitenkin vinksinvonksin.



Esim. Nalle oli Ajje, Keksi oli Eski, Pipsa oli Pispa, Kuusi oli Tuusi jne.



Kolme vuotta täytettyään juttua kyllä tuli paljonkin, mutta siitä oli todella vaikea saada selvää. Diagnoosin sai 3,5 vuotiaana, se oli dysfasia.



Päiväkodissa poika joutui yrittämään puheen kanssa oikein tosissaan jotta kaverit olisivat ymmärtäneet ja kun vielä pääsi puheterapiaan niin kehitys oli huimaa. Noin vuosi puheterapian alkamisen jälkeen suurin osa kirjainkorvautuvuuksista oli korjaantunut. Puheterapia loppui ennen esikoulun alkua jolloin poika puhui ihan kuten pitääkin, edes R-kirjain ei puuttunut.

vinkki joka on pieni mutta lapsille tosi iso

ei riitä jos lasta ymmärretään kotona, vaan lapsen täytyy tulla

jotenkin toimeen esim. mummun, hoitotädin kanssa.

opetelkaa käyttämään kuvia ja tukiviittomia. meillä oli

käytössä tukiviittomat ja sitten mukana kulki kuvakansio.

muistan yhdenkin kerran kun mummu ei ymmärtänyt viittomaa niin

haettiin kuvakansio ja sieltä oli näytettyä

kuulin että dysfaatikoille olisi tarkoitus aloittaa eskari jo 5-vuotiaana, kun lukemaan oppiminen voi olla niin vaikeaa.



Onko tämä yleistäkin jo nyt vai joku tuleva suuntaus?

Olipa paljon tutun kuuloista muuten! Tytöllä ei ole diagnostisoitu dysfasiaa, mutta on kielen kehityksen viivettä, lähinnä ymmärtämisen puolella. Siksi ei tuo puhekaan suju:(. Tytön diagnoosi on F83, joka annetaan lapsille jolla on "vähän kaikkea" ongelmaa. Tytöllä puheen lisäksi kontaktiongelma, tarkkaavaisuushäiriö, vuorovaikutuksen ongelma, autistiset piirteet, hienomotoriset ongelmat, hahmotusvaikeudet...



Selkeästi tyttö oli kyllä jo vauvana erilainen. Huusi paljon ja pitkään. Toisaalta sitten viihtyi ehkä liiankin hyvin itsekseen. Ei rauhoittunut sylissä, piti hötkötellä esim. vaunuissa "hiljaiseksi". Siirtymätilanteet olivat älyttömän vaikeita.



Ja sitten se puhe... paljon just tuollaista et lammas = ammas, orava = ovara, tyttö, jolla on mekko = tyttö, kukalla on mekko (tätä käyttää vieläkin kohta 7-vuotiaana) jne.



On saanut toimintaterapiaa yli 2 vuotta. Nyt on vihdoin menossa puheterapiaankin. Tytölle kertominen ja selittäminen on vaikeaa. Hermostuu ja poistuu paikalta.

Käsittääkseni se diagnoosi olisi hyvä saada ennen kuin lapsi täyttää viisi, sillä silloin pääsisi varhennettuun eskariin, jossa nimenomaan tuetaan näitä kielen erityisvaikeuksia.



26, jotain yhtäläisyyksiä löysin tyttäresi ja meidän poitsun puheesta. Jogurtti on meillä utitti, lintu lentää = iitu eetää jne.



Meillä poika on sosiaalisesti hyvinkin reipas, leikkii mukavasti kavereiden kanssa, ottaa kontaktia yms. Motorisesti on ikäistään edellä, ollut sitä koko ajan. Mutta vauvana oli todella itkuinen eikä nukkunut päikkäreitä missään muualla kuin liikkuvissa vaunuissa. Yöheräilyä oli pitkään, samoin parivuotiaana kauhukohtauksia. Mitenkään ylivilkas ei mielestäni ole ja mm. hoidossa pärjää hyvin, jaksaa keskittyä. "Outoa" on ollut mielestäni se, että vasta tänä kesänä rupesi viihtymään keinussa, joskaan kovia vauhteja ei halua. Alle 2v:na jos keinuun laitoi, alkoi huutaa heti. Jostain luin, että voisi tuokin liittyä puheongelmiin, tiedä sitten?

ilmeisesti saadaan tuo dg "monimuotoinen kehityksenhäiriö" tai näin lääkäri ainakin suullisesti informoi kun käytiin tutkimuksissa. Mutta meidän lapsi on taas aina puhunut ja artikuloi todella selvästi. Meillä on häiriöt siinä puheen ymmärtämisessä, hahmottamisessa ja hienomotoriikassa. Lapsi siis ei ikinä (tai todella harvoin) vastasi esitettyyn kysymykseen. Hän vastasi aina siitä asiasta mikä hänen päässään sattui olemaan just sillä hetkellä. Pukeminen on vaikeaa. Sukkia on nyt harjoiteltu laittamaan oikein urakalla jalkaan. Sit taas on karkeamotorisesti ihan ikätasollaan. Tällä hetkellä olen kyllä itsekin ihan sekaisin... Olin eka varma add:sta, sit puhuttiin dysfasiasta ja nyt tuo monimuotoinen juttu joka kuulemma ei ole pysyvä dg...

koska (oikeita) sanoja ei ollut, pelkkiä alkutavuja. 3v diagnoosi ja käyttöön tukiviittomat. Puheterapiaa kerran viikossa. Lapsi on nyt 9v ja kertova puhe hidasta, hakee oikeita sanoja. Jaksaa keskittyä hyvin ja on kiltti, rauhallinen. Tukitoimia ja erityisopetusta tarvitsee koulussa, integroituna normaaliluokalle.

niin helpompi etsiä löytyykö meillä samaa kuin tyttärellänne

mennä pidennettyyn oppivelvollisuuteen.

silloin jos on paljon näyttöä siitä mutta yleensä tähän

sanoo lääkäri eli foniatri osansa

Vielä huolestuttavampaa oli, että hän ei näyttänyt ymmärtävänkään puhetta. Muutenkin oli järkyttäviä raivokohtauksia ym. Dysfasia diagnoosin sai vajaa kolme vuotiaana. Siitä lähtien ollut puheterapiaa sekä toimintaterapiaa. Nyt on kahdeksan vuotias. Erityisluokassa käy koulua, pidennetty oppivelvollisuus. Lukemaan oppimisessa ei tosin ollut ongelmia, oppi jo eskarivuonna.

kuulostaa dysfasialta siltä osin että tulee sanoja jää pois kehitys on tavallaan aaltoilevaa ja voi "unohtaa" opitun sanan

samaa meidän pojalla, paitsi oppi puhumaan noin 5 v lauseita saman tyyppisiä lauseita kuin tyttösi ja nyt 6 v eskarilainen puhe tosi selkeää, kirjaimia vähän puuttuu jostain mutta on pientä alkuun verrattuna ja todellinen papupata

kyllä se sieltä, ottakaa kuvat ja viittomat mahd. pian avuksi niin auttaa arkea ja ymmärtämään lasta ja varsinkin lapsi pääsee ymmärretyksi

Lapsi oli jotenkin yli-intensiivinen... sairaalassa ihmettelivät kun lapsi ei nukkunut ja huutoääni oli vastasyntyneenä kova ja seinät lävistävä. Motorinen kehitys oli todella nopeaa, unohdin huoleni joksikin aikaa. Mutta alle 2v oli kun aloin ihmetellä sanojen vähyyttä, sitä ettei niitä tullut lisää ja sitä että se vähä puhe jota oli oli jotenkin "puuroisen" kuuloista. Samaan aikaan tuli pph:lta viestiä että lapsi on hyvin vilkas eikä tunnu ymmärtävän ohjeita lainkaan. Siis ihan yksinertaisia. 3v oli täyttänyt kun vihdoin sain puheterapiaan (neuvolassa vain naureskelivat että ihan normaalia lapset kehittyy omaan tahtiin) ja diagnoosi tuli 5v.

Meillä poika 3v3kk päässee johonkin arvioon, kunhan nyt ensin saadaan lähete kuntoon. Puhuu kyllä kuin papupata, mutta jotkut tavut sekoittuvat ja useita kirjaimia/äänteitä puuttuu. Esim. liima-maali menevät sekaisin, kirjaimista puuttuvat kokonaan r,k,ö,y ja usein jättää kirjaimia sanan alusta pois. Esim. Jätski=ästi, Keksi=essi/esti, hyvää yötä =uvaa uota, kuka=uta, kakka=atta, kylmä=uuma, laku=atu jne. Puhe on kyllä selkiytynyt viime aikoina kovasti ja pojan kanssa pystyy oikeasti keskustelemaankin, käyttää pitkiä lauseita. Tuntemattomammat joutuvat vaan hetken kuuntelemaan ennen kuin saavat logiikasta kiinni.



Suvussa meillä on dysfasiaa, josta syystä pääsemme todennäköisesti tutkimuksiin, toivossa ainakin elän. Sukulaistytön dysfasia todettiin siitä, ettei millään oppinut tunnistamaan kirjaimia, luokittelemaan ryhmiin asioita ja toisteli samoja kysymyksiä. Hän tosin sai diagnoosin vasta eskarissa, vaikka vanhempansa yrittivät pyrkiä tutkimuksiin jo paljon aiemmin :(