Mitä kertoo ihmisen persoonallisuudesta, jos hän imitoi toista huomaamattaan?

Kyllähän tuo on tän palstan mukaan ihan selvästi narsisti.

Tribalisoidun aina joutuessani alkuperäisheimoni kulmille Pohjanmaalle.

Sielä se lähtöö niin ittestänsä jotta hirvittää.

Mihin se luokitellaan, kun kuuntelen jonkun ääntä esim. Työkaverin puhetta koko päivän ja alan lukemaan itsekseni (en siis ääneen) mutta mielessäni luen sen työkaverin äänellä. Näin tapahtuu välillä.

Tunnen ihmisen, joka on kielellisesti hyvin lahjakas, siis sanarikas ja osaa useampia kieliä.

Lähinnä oli hupaisaa, kun hän sujahti murteesta toiseen jutellessaan ihmisten kanssa itse sitä tajuamatta. Luultavasti sama olisi tapahtunut, jos toinen juttelija olisi puhunut ranskaa, saksaa, englantia...

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti hyvin empaattinen ja sosiaalisesti taitava. Sellaiset ihmiset yleensä on ihmisten mielestä miellyttäviä juuri siksi, koska vaistomaisesti sopeuttavat puhetyylinsä, eleensä, ilmeensä seuran mukaan. Näin heistä tulee ihmisille mukava kuva, kun vaikuttavat riittävän samanlaisilta kuin he itse. 

Äitini on myös tällainen ihminen, on tehnyt uransa myyntityössä ja hänen yksi menestyksen salaisuus oli juuri tuo että hän vaistomaisesti on kaikkea kaikille. Tyyliin että jos jossain on vastapuolella maailman juntein ronskin oloinen tyyppi, joka ei Helsingin hienostelijoista pidä, niin äitikin osaa olla semmoinen rempseä juntti. Toisaalta osaa olla sivistyneen oloisten pukumiesten kanssa sitten sellainen kuin he olettaa. Minusta se on aina kiehtovaa katsoa häntä erilaisten ihmisten kanssa, koska itselläni ei valitettavasti ole sellaista taitoa. 

Muuttuuko hänen puheenäänensä olennaisesti, kun hänen persoonallisuutensa vaihtaa tyyliä?

Vierailija kirjoitti:

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

Kyllä. Voivat yhtenä hetkenä lirkutella (ovat todella kovia nuolemaan persettä), ja toisena hetkenä olla sadistisia kiusaajia. Ovat yleensä myös neuroottisia. Salakavala rakenne!

Älä KOSKAAN luota ihmiseen, jonka persoonallisuus on alituinen teatteriesitys (vaikka esitys olisi kiva).

Amber Heard tuntuu olevan tyypillinen esimerkki luonteesta, jossa ei oikein ole mitään autenttista ja vakaata. Toisaalta hän muuttuu niin tiuhaan tahtiin, ettei ehdi olla niin p*ska luonne kuin lirkuttelija tai mitä milloinkin trendaava, luulen.

Trendaava persoonallisuushäiriö.

Siis matkimiseenhan koko ihmisyys perustuu. Vauva matkii äitinsä ilmeitä, lapset vanhempiensa toimia, koululaiset kavereitaan, teinit kavereitaan ja julkkiksia ja aikuiset matkii aikuisen stereotypiaa minkä yhteiskunta on asettanut. Kaikki johtuu selviytymisen ja yhteenkuulumisen tarpeesta.

Lirkutuksesta tai muusta mielistelysyä seuraa yleensä tarve samaistua aggressiiviseen persoonallisuuteen. Trust me, et haluaisi olla tekemisissä "persoonan" kanssa, joka seuraa ylenpalttista mielistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Siis matkimiseenhan koko ihmisyys perustuu. Vauva matkii äitinsä ilmeitä, lapset vanhempiensa toimia, koululaiset kavereitaan, teinit kavereitaan ja julkkiksia ja aikuiset matkii aikuisen stereotypiaa minkä yhteiskunta on asettanut. Kaikki johtuu selviytymisen ja yhteenkuulumisen tarpeesta.

Ihmiset syntyvät yksilöinä, eivät apinointivalmiuksina.

Vierailija kirjoitti:

Lirkutuksesta tai muusta mielistelysyä seuraa yleensä tarve samaistua aggressiiviseen persoonallisuuteen. Trust me, et haluaisi olla tekemisissä "persoonan" kanssa, joka seuraa ylenpalttista mielistelyä.

Oletteko nähneet, miten apinat joskus käyttäytyvät sirkusesityksessä ennen tempun tekemistä? Aggressiolla. Aivan kuin ne vihaisicat "herkkujen eteen huorimisra" ha sitten se korruptio kuitenkin tulee sieltä, herkkua vastaan. Mutta aggressio ensin.

Vierailija kirjoitti:

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

MInulla muuttuu persoonallisuus aika vahvastikin esim. savon ja fiksuimman englantini välillä. Ja olisi itse asiassa aivan mahdoton tilanne, jos ei muuttuisi. Noissa kielissä ilmaistaan useimmat asiat niin eri tavalla, että todellakin persoona on erilainen, kun niillä puhuu. Savoksi saa ja pitääkin vääntää ja makustella, ja etsiä huumoria maanläheisesti ja välillä jopa nauraa omille jutuilleen, kun taas englanniksi pitää olla superkohtelias ja huumorin pitää olla älykästä ja asenteen ironinen.

Samalla tavalla satakuntalainen möläyttelijä ei sovi Savoon ilman persoonan muokkausta.

Vierailija kirjoitti:

Siis matkimiseenhan koko ihmisyys perustuu. Vauva matkii äitinsä ilmeitä, lapset vanhempiensa toimia, koululaiset kavereitaan, teinit kavereitaan ja julkkiksia ja aikuiset matkii aikuisen stereotypiaa minkä yhteiskunta on asettanut. Kaikki johtuu selviytymisen ja yhteenkuulumisen tarpeesta.

Mitä tyhmempi tai huono-osaisempi yksilö, tai heikompi minä, sitä tärkeämpää apinointi tietysti on. Mutta en sanoisi, että ihmisyys perustuu matkimiseen; matkia ketä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

Kyllä. Voivat yhtenä hetkenä lirkutella (ovat todella kovia nuolemaan persettä), ja toisena hetkenä olla sadistisia kiusaajia. Ovat yleensä myös neuroottisia. Salakavala rakenne!

Päinvastoin. Kyllä ne yhden ilmeen ihmiset on kaikkein kamalimpia tyyppejä. Ottavat kaiken tosissaan ja kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

MInulla muuttuu persoonallisuus aika vahvastikin esim. savon ja fiksuimman englantini välillä. Ja olisi itse asiassa aivan mahdoton tilanne, jos ei muuttuisi. Noissa kielissä ilmaistaan useimmat asiat niin eri tavalla, että todellakin persoona on erilainen, kun niillä puhuu. Savoksi saa ja pitääkin vääntää ja makustella, ja etsiä huumoria maanläheisesti ja välillä jopa nauraa omille jutuilleen, kun taas englanniksi pitää olla superkohtelias ja huumorin pitää olla älykästä ja asenteen ironinen.

Samalla tavalla satakuntalainen möläyttelijä ei sovi Savoon ilman persoonan muokkausta.

Se on kyllä totta, että identiteetti ja kieli ovat kytköksissä. Minä puhun yhtä äidinkielistäni kuin psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma persoonallisuus muuttuu jonkun seurassa niin se on jo vakavanpuoleinen häiriö. En ole psykiatri mutta sanoohan tuon järki jo.

Kyllä. Voivat yhtenä hetkenä lirkutella (ovat todella kovia nuolemaan persettä), ja toisena hetkenä olla sadistisia kiusaajia. Ovat yleensä myös neuroottisia. Salakavala rakenne!

Päinvastoin. Kyllä ne yhden ilmeen ihmiset on kaikkein kamalimpia tyyppejä. Ottavat kaiken tosissaan ja kirjaimellisesti.

Minusta psykopaatit ovat ennakoitavampia, ja siten vähemmän kamalia.

Valtaosa meistä, ehkä 80-90% on "laumaeläimiä". Se tarkoittaa sitä, että haluamme kuulua joukkoon. Toimimme silloin tietoisesti ja etenkin tiedostamatta tavalla, jolla arvelemme miellyttävän muita ja tulevamme hyväksytyksi. Se on ihan normaalia, eikä siinä ole mitään pahaa tai väheksyttävää. Kuvailemasi asia tulee henkilöllä esiin tavalla, josta kerroit. 

Laumautumisen ja siihen liittyvän hyväksytyksi tulemisen tarpeen tiedostaminen on kuitenkin hyvin tärkeää, koska sitä käytetään myös pyrkimykseen manipuloida meitä, vetoamalla siihen kuinka suuri osa ihmisistä toimii niin ja niin tai tykkää jostakin. Sekä valtaa pitävät että markkinoijat käyttävät tätä hyväksi. Sen vuoksi myös usein vaikuttaa, että enemmistö on samaa mieltä jostakin asiasta, kun sitä heiltä kysytään, vaikka he todellisuudessa ajattelisivat toisin.