Saat vieraisilla eteesi maksaa. Mitä teet?

Söisin ihastuksissani harvinaista herkkua. Jos en pitäisi, ottaisin vain hyvin vähän ja vähäeleisesti jättäisin vähän lautaselle. (Jos siis vaihtoehto olisi yökkäillä tai muuta karseaa.) Jos millään tavalla sietäisin syödä sen pienen palan, söisin.

Syön, vaikkei se nyt ole lempiruokaa.

Maistaisin, niin kuin melkein minkä tahansa muunkin ruuan kohdalla, jos sitä vieraisilla tarjotaan. Jos ei ollenkaan putoa, niin jättäisin syömättä tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Jos ois vain pahanmakuista, mutta kuitenkin vielä syötävää, niin söisin sen verran ettei tarvitse emännän ihmetellä.

En pysty syömään, kiitos vaan. Sama koskee muuten myös sieniruokia. Niille olen allerginen.

Riippuu siitä miten on valmistettu, miten reagoisin

Jos olisi herkullisen pehmeää ja kalvotonta, vaikka metsäsienikastikkeella, sanoisin saako lisää.

Jos olisi krematoitua kengänpohjaa kalvoilla, syöttäisin varmaankin salaa perheen koiralle ja sanoisin olevani täynnä.

Sales favorit duger nog väl åt en själv med. Vad är godare som förrätt eller som en krona på biffen än en saftig foie gras?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin etten voi syödä, voin pahoin jo hajusta. Pahoittelisin ja vetäytyisin isäntäväen parvekkeelle hengittämään raitista ilmaa.

Ihme nössöä porukkaa täällä. On taidettu vetää vain einespitsaa lapsuudenkodissa.

Ei tosiaan vedetty vaan mun lapsuudenkodissa oli todella herkullista ja monipuolista ruokaa tarjolla, äiti oli ja on edelleen varsin kokeileva kokki ja meillä oli kaikenlaista aika eksoottistakin tarjolla jo 70-80-luvuilla, raahattiin aina laukkukaupalla mausteita yms matkoilta. En vaan pidä maksasta enkä muistakaan sisäelimistä. 

Söisin hyvällä ruokahalulla, kunhan se on osattu valmistaa oikein eikä paistettu sitkeäksi kengänpohjaksi. Sama koskee muutakin lihaa.

Syön innoissani! Ravintolassa otan aina maksaa jos on tarjolla

Sitä ei tule kotona tehtyä

Miksiköhän raskauteen vetoavaa kommentoijaa on alapeukutettu?

Oi, aivan parasta.