Kuuluuko vanhempien uudet kumppanit joulunviettoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ydinperhe ajatelma on historiallisesti katsoen outoa harhaa. Perhemuodot on aina ollut moninaisia. Isäni esim kasvoi perheessä, jossa kasvoi ns. täyssisarusten lisäksi hänen isänsä ensimmäisen liiton lapsia (isoisä jäi nuorena leskeksi), isän siskopuolen (kuoli nuorena) lapsia, kasvattilapsia ja yksi kaukaisempi sukulainen , josta pidettiin huolta. Äitini perheessä oli myös kasvattilapsi, naapurin orvoksi jäänyt tytär.  Tärkeintä minusta on välittävät aikuiset, lapsen huomioiminen, eikä mitkään verisiteet tai sukuselvitykset. Meillä joulunviettoon liittyi sisarusten kavereita, jos heidän vanhempansa töitten takia / tai muuten viettäneet joulua, ja halusivat meille tulla. Ovat oli aina avoinna.

Hyvin olet hesarisi lukenut ja aatteen sisäistänyt.

??????  Normaalien ihmisten inhimillinen käytös on sinulle uusi asia?

Kumma kun omassa suvussa ei kummallakaan puolella ole lapsi- tai sisarpuolia. Tietyn tyyppisissä suvuissa niitä löytyy.

On näköjään ongelmallista ihmisillä tuo joulunvietto. Meillä onneksi ei. Eli jouluaatto vietetään aina toiveestamme kahdestaan miehen kanssa, muina joulunpyhinä tavataan vaihtelevasti miehen aikuisten lasten perheitä, joskus meillä ja joskus heillä. Itsestään selvää on ollut aina, että minä olen mukana. Eikä meitä ole haitannut jos miehen eksä on ollut kylässä samaan aikaan. Kutsun aina myös jonakin pyhänä iäkkään isäni naisystävineen meille syömään. Ei ole tullut mieleenkään, että jättäisin naisystävän kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ydinperhe ajatelma on historiallisesti katsoen outoa harhaa. Perhemuodot on aina ollut moninaisia. Isäni esim kasvoi perheessä, jossa kasvoi ns. täyssisarusten lisäksi hänen isänsä ensimmäisen liiton lapsia (isoisä jäi nuorena leskeksi), isän siskopuolen (kuoli nuorena) lapsia, kasvattilapsia ja yksi kaukaisempi sukulainen , josta pidettiin huolta. Äitini perheessä oli myös kasvattilapsi, naapurin orvoksi jäänyt tytär.  Tärkeintä minusta on välittävät aikuiset, lapsen huomioiminen, eikä mitkään verisiteet tai sukuselvitykset. Meillä joulunviettoon liittyi sisarusten kavereita, jos heidän vanhempansa töitten takia / tai muuten viettäneet joulua, ja halusivat meille tulla. Ovat oli aina avoinna.

Hyvin olet hesarisi lukenut ja aatteen sisäistänyt.

??????  Normaalien ihmisten inhimillinen käytös on sinulle uusi asia?

Kumma kun omassa suvussa ei kummallakaan puolella ole lapsi- tai sisarpuolia. Tietyn tyyppisissä suvuissa niitä löytyy.

Kyseessä oli vanhempieni lapsuudenkodit, silloin mm. tuberkuloosi vielä niitti porukkaa. Ja perinnöllinen sydänvika ei taida olla hirveän harvinaista, toki kenties sitä nyt voitais hoitaa. Kai sukuni on ollut sitten aina outo, sillä ovat silloin ja edelleen halunneet ottaa kasvatettavakseen myös muiden lapsia, on riittänyt huolenpitoa ja rakkautta myös orvoille. 

Ajattelisin, että jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Lasten mielipide pitäisi kuitenkin ottaa huomioon. Uusi kumppani voi sopia yhteiseen joulunviettoon, jos se lapselle sopii ja jos suhde on jo vakiintunut. Tuoretta kumppania en joulunviettoon ottaisi.

Itse en joulua vietä suvun kanssa. Eronneena joulut menneet kaksin lapsen kanssa. Oma kumppani on voinut olla jonain joulunpyhänä mukana tai itse aattona (vakiintunut kumppani). Toisen aiemman kumppanin kanssa joulut olivat kokonaan erillään, jopa 3 vuotta. Hän lähti lapsensa kanssa sukuloimaan ja palasi vasta joulun jälkeen, eikä puhettakaan, että olisimme olleet tervetulleita mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että eronnut vanhempi ei saisi alkaa uuteen suhteeseen, tai ainakaan sitä uutta kumppania ei koskaan voi hyväksyä perheenjäseneksi?

Eihän siitä tule koskaan perheenjäsen. Aina ulkopuolinen eri geeneillä.

Niin puolisot on aina keskenään eri geeneillä, ainakin toivottavasti. Sinunkin isäsi ja äitisi.

On ollut ilo kuulua sukuun, jossa katkeruus ei pilaa juhliakin. Kaikki halukkaat mahtuvat mukaan, virtasi sitten sama veri tai ei.

Eihän minunkaan vaarini ollut biologinen vaari, hän kunehti valitettavasti ehti kuolla ennen syntymääni. Vaari hän minulle kuitenkin oli ja onneksi hänenkin sydämensä oli niin iso, että rakasti meitä kuin biologisia lastenlapsia.

Suvussa on myös "ottolapsia" ja rehellisesti sanottuna minulla ei ole enää hajuakaan, kenen janssa virtaa sama veri ja kuka on sidottu minuun vuosien siteillä.

Nykyisen miehen perhekin otti lämpimästi vastaan, eikä hänen aikuisilla lapsillaankaan tunnu olevan hirveää kriisiä, kun isä ei halunnut viettää loppuelämää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mukulat eivät halua uusia hoitojanne juhlapäiviin, kuunnelkaa niitä lapsianne! Joulu on niin erityistä ja taianomaista aikaa lapsille, että sitä ei pidä äiskän tai iskän itsekkyydellä pilata. Ja ei, lasten ei pidä joutua väkisin leikkimään perhettä itselleen vieraan ihmisen kanssa. 

Kyllä mä ennemmin katkaisisin välit näin itsekkäisiin mukuloihin. Kamalia kakaroita, jos heitä ketuttaa se, että vanhemman elämä ei ole kärsimystä. Kärrään vanhempani hoitoon jos he alkavat puolisoitaan pihalle potkimaan siksi että minä tulen käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin perhe on lämmin yhteisö, josta ei ketään jätetä ulkopuolelle. Jos jollakin olisi uusi puoliso, niin ilman muuta olisi tervetullut joulunviettoon. Jonkun puolison tai lähipiirin jäsenen ulosjättäminen ei ole sellaista mitä haluaisin lapsille opettaa. Yhteisöllisyys, vieraanvaraisuus ja lämmin avoimuus sen sijaan on.

Tämä on minullakin ihanteena. Ei ketään jätetä ulkopuolelle ilman painavaa syytä, eikä joulu ole sillä tavalla pyhä että kaikki asiat pitäisi aina tehdä samalla tavalla. Sen haluan myös lapsilleni opettaa, tai ei ehkä edes erikseen tarvitse, koska he ovat jo nyt hyvin avomielisiä erilaisten perhemallien suhteen. Vaikka olemme ihan ydinperhe itse.

Palaa asiaan sitten kun ette ole enää ydinperhe ja jutellaan lasten ajatuksista uusperheistä silloin uudemman kerran. Joulu voi muuten jollekin muulle perheessänne olla pyhä, vaikka sinulle ei olisikaan.

Minun omat vanhemmat on kyllä eronneet ja tahoillaan uudet puolisot löytäneet, että sikäli se lapsen näkökulma uusperheeseen on kyllä olemassa. Tosin vanhempani olivat sikäli fiksuja, että osasivat hoitaa eron nätisti vaikka ainekset olisi ollut muuhunkin, se varmasti vaikuttaa omaan näkemykseeni.

Meillä on ensimmäinen joulu eron jälkeen. Lapset on isällään ja he menevät sukumökille, josta tulevat ( exä ja lapset) aattona kuitenkin minun perheen luokse päivällä syömään, ( paikalla vanhempani, muita sukulaisia vaihtelevasti ja sisarukset perheineen), illan olen siellä ja sieltä lähden miesystävän perhee luokse.

Miesystävä kuuluu jatkossa varmaankin myös perheeni jouluun, jos suhde vakiintuu, nyt ei vielä olla sekoitettu lapsia mukaan  ( hänen lapsi on äidillään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, kun lapset kasvaa? Kun aikuistuvat? Tai jos vanhemmat on eronneet jo lasten ollessa ihan pieniä, ettei heillä ole edes muistikuvaa ydinperheestä? Haluavatko lapset viettää aikaa ydinperheenä, jos eronneet vanhemmat tuskin puhuvat toisilleen? 

Ei kaikkien tarvitse olla samaan aikaan paikalla.

Siis pitääkö vanhempien vuorotellen olla lasten kanssa ja missä? Miten vanhemmat, joilla ei ole autoa, pääsevät paikalle, kun julkinen liikenne on tauolla? Miten esim uudesta liitosta syntyneet lapset viettävät joulua, mikä on heidän ydinperheensä?

Eronneet vanhemmat viettää joulua tahoillaan haluamallaan tavalla ja lapset on jommankumman luona. Jos ollaan niin sopuisia että sovitaan samaan pöytään ja se käytännössä onnistuu, niin mikäs siinä, mutta ei ole mikään pakko. En nyt tajua mikä tässä on niin vaikeaa. Jos ei olla enää ydinperhe niin ei olla, eikä tarvitse esittää semmoista. Uudet kumppanit tulee mukaan jossain kohtaa kun tuntuu sopivalle.

Ennen yhdessä asumista vietin joulun joko kahdestaan lapseni kanssa (esim. laivalla) tai vanhempieni luona. Kun muutettiin nykyisen puolisoni kanssa yhteen, joulut alettiin viettää kotona kolmisin. Lapseni pitää puolisoani isänään. Exäni on väkivaltainen, joten ei, hän ei ole ikinä tervetullut mihinkään juhlapöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että eronnut vanhempi ei saisi alkaa uuteen suhteeseen, tai ainakaan sitä uutta kumppania ei koskaan voi hyväksyä perheenjäseneksi?

Eihän siitä tule koskaan perheenjäsen. Aina ulkopuolinen eri geeneillä.

Niin puolisot on aina keskenään eri geeneillä, ainakin toivottavasti. Sinunkin isäsi ja äitisi.

Mitäs yhteisiä geenejä tällä äiti- tai isäpuolella on puolison lasten kanssa? Teillä varmasti äiti ja isä oli sisaruksia keskenään ja sama jatkuu sukupolvesta toiseen. Tällaisia huonoilla piirteillä on tapana periytyä, kuten köyhyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mukulat eivät halua uusia hoitojanne juhlapäiviin, kuunnelkaa niitä lapsianne! Joulu on niin erityistä ja taianomaista aikaa lapsille, että sitä ei pidä äiskän tai iskän itsekkyydellä pilata. Ja ei, lasten ei pidä joutua väkisin leikkimään perhettä itselleen vieraan ihmisen kanssa. 

Kyllä mä ennemmin katkaisisin välit näin itsekkäisiin mukuloihin. Kamalia kakaroita, jos heitä ketuttaa se, että vanhemman elämä ei ole kärsimystä. Kärrään vanhempani hoitoon jos he alkavat puolisoitaan pihalle potkimaan siksi että minä tulen käymään.

Siitä vaan, tuskin olet niin kiinnostava tai ainutlaatuinen, että siitä kukaan pahastuisi. Voi olla jopa helpotus päästä sinusta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin perhe on lämmin yhteisö, josta ei ketään jätetä ulkopuolelle. Jos jollakin olisi uusi puoliso, niin ilman muuta olisi tervetullut joulunviettoon. Jonkun puolison tai lähipiirin jäsenen ulosjättäminen ei ole sellaista mitä haluaisin lapsille opettaa. Yhteisöllisyys, vieraanvaraisuus ja lämmin avoimuus sen sijaan on.

Tämä on minullakin ihanteena. Ei ketään jätetä ulkopuolelle ilman painavaa syytä, eikä joulu ole sillä tavalla pyhä että kaikki asiat pitäisi aina tehdä samalla tavalla. Sen haluan myös lapsilleni opettaa, tai ei ehkä edes erikseen tarvitse, koska he ovat jo nyt hyvin avomielisiä erilaisten perhemallien suhteen. Vaikka olemme ihan ydinperhe itse.

Palaa asiaan sitten kun ette ole enää ydinperhe ja jutellaan lasten ajatuksista uusperheistä silloin uudemman kerran. Joulu voi muuten jollekin muulle perheessänne olla pyhä, vaikka sinulle ei olisikaan.

Minun omat vanhemmat on kyllä eronneet ja tahoillaan uudet puolisot löytäneet, että sikäli se lapsen näkökulma uusperheeseen on kyllä olemassa. Tosin vanhempani olivat sikäli fiksuja, että osasivat hoitaa eron nätisti vaikka ainekset olisi ollut muuhunkin, se varmasti vaikuttaa omaan näkemykseeni.

Yksikään ero ei ole onnistunut, se on aina epäonnistuminen ja lasten ehjän kodin rikkoutuminen. Väitä mitä väität. Uskon että suurin osa täällä on vanhemmistaan taloudellisesti riippuvaisia/kärkkyy perintöä ja näin ollen pakotettuja mielistelemään heitä. Onneksi itselläni ei ole näin.

"minä ja minun lapset ollaan paketti ja ne menee aina kaiken edelle, voidaan muka seurustella mutta meidän paketti päättää aina koko meidän suhteen kulun. Saat ehkä tulla paikalle silloin kun lapsille sopii tai ovat poissa, muuten saat odottaa yksin kotona että mulla tai meillä on aikaa sulle"

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin perhe on lämmin yhteisö, josta ei ketään jätetä ulkopuolelle. Jos jollakin olisi uusi puoliso, niin ilman muuta olisi tervetullut joulunviettoon. Jonkun puolison tai lähipiirin jäsenen ulosjättäminen ei ole sellaista mitä haluaisin lapsille opettaa. Yhteisöllisyys, vieraanvaraisuus ja lämmin avoimuus sen sijaan on.

Tyttäremme on eronnut ja aina hänen lapsensa ovat olleet vuoroin vanhemmillaan aattona ja sitten toisella Joulupäivänä. En haluaisi, että ex-vävy olisi joulupöydässämme, koska nykyinen vävy tulee tietysti. Lapsenlapsieni isällä, ex-vävylläni, on oma uusi perheensä.

Jos kutsuisin ex-vävyn niin pitäisihän sitten kutsua hänen nykyinenkin puolisonsa sekä hänen lapsensa, vanhempansa, sisaruksensa ja heidän jälkeläisensä. Menisi jo isoiksi kekkereiksi eikä perhejoulusta olisi tietoakaan kun joukossa olisi uppo-outoa väkeä.

Toisaalta tyttäremme hyvä ystävä tulee meille jouluksi, koska hän olisi muuten yksin.

No kyllä meillä on kuulunut uusi kumppani mukaan siitä lähtien, kun suhde selkeästi vakavoitui. Tänä vuonna tulee 18s joulu yhdessä, lapsia ei enää tässä taloudessa asu, mutta tulevat kyllä käymään joulunpyhien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että eronnut vanhempi ei saisi alkaa uuteen suhteeseen, tai ainakaan sitä uutta kumppania ei koskaan voi hyväksyä perheenjäseneksi?

Eihän siitä tule koskaan perheenjäsen. Aina ulkopuolinen eri geeneillä.

Samalla logiikalla lapsen kumppania ei myöskään tarvitse hyväksyä perheenjäseneksi/viettämään yhteistä joulua tms

Kuuluu, ihan kuten lastenkin kumppanit ovat aina tervetulleita, oli suhde tuoreempi tai pidempiaikainen. Onpa meillä ollut ihan lasten kavereitakin joulupöydässä välillä. Otattekohan te joulun vähän liian vakavasti, jos tarkkaan pitää määritellä, että toi saa tulla ja toi ei ja toi nyt ei ainakaan.

Ei kuulu. Ulkopuoliset viettäkööt keskenään joulunsa.