Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi elämäntarinaani vihataan tai sitä luullaan provoksi?
07.11.2022 |
Olen melko epätavallinen mies, ollut aina. Olen pienestä pitäen tykännyt tehdä asiat omalla tavallani. Olen aina viihtynyt yksin ja tykänyyt tehdä vain omia juttujani. Olin koulussa syrjään vetäytyvä ja anioa tavoitteeni oli joka päivä, että kunpa pääsisi kotiin. Tämä ei johtunut pelosta, ujoudesta tai arkuudesta, kuten minua on koko ikäni haukuttu, vaan siitä, että haluan vain tehdä omia juttujani eikä kiinnosta muut. Teininä ei mopot kiinnostanu yhtään, pidin niitä ihan typerinä ja pidän edelleen. Muistan yläasteella ajatteleeni, että voi jösses millaisia ääliöitä kaikki ovat. Peruskoulusta sain vajaa kasin keskiarvon panostamatta yhtään, olisi ollut paljon parempikin jos olisin opiskellut, mutta omien juttujen teko kotona oli kivempaa kun tylsä läksyjen teko.
Ysiluokan jälkeen pidin välivuoden, pelasin kotona pleikkaa vuoden ja sain tehdä omia juttujani. Heräsin aamupäivällä kun muut olivat koulussa ja töissä. Sitten vuoden kuluttua piti lähteä kouluun, jonne en olisi halunnut, mutta vanhempien painostuksesta koska "jotain on pakko tehdä". Sainkin pari ystävää sieltä, mutta päivääkään en sen alan hommia ole tehnyt. Kävin myös jatko-opiskelemassa, mutta lopetin kesken pakkoruotsin takia. Ihan oikeasti. Se vei kaiken motivaation ja turhauduin aivan totaalisesti. Enkä jaksanut sitä sosialisointi sontaa, tai kuten siellä sitä kutsuttiin, "verkostoitumista". Voi oksennus. Lisäksi suurin osa opiskelusta oli kotona itseopiskelua, ja opiskelut ja työthän ei minun kotiini tule.
Armeijaankaan en mennyt, koska tällä planeetalla ei ole juuri mitään joka voisi minua vähempää kiinnostaa. Töiden saanti oli vaikeaa, kaikenlaista pätkätyötä tein. Sitten sain vakipaikan työstä josta pidin, ja nyt 10 vuotta siitä eteenpäin, olen kyseisen firman toimitusjohtaja. En seuraa urheilua, ei kiinnosta salipullistelut eikä muukaan machoilu eikä uhoaminen tai muut "miesten jutut", ei autojen rassaaminen, ei jääkiekot ei pallopelit, ei metsästys eikä kalastus. Ja niin muuten btw, olen hetero mies 40v. Elämässäni on tavoite, että vielä jonain päivänä elän samanlaista elämää, kuin välivuotenani. Omilla ehdoillani, kiireettä, ilman stressiä, ilman huolia, ilman herätyskelloa, teen vain omia juttujani, rauhassa.
Jostain kumman syystä tätä joko vihataan tai sitten luullaan provoksi. En ymmärrä, miksi näin on? Ei ole keltään pois.
Kommentit (30)
Ehkä ajattelet olevasi jotenkin merkittävämpi kuin oletkaan. Ihmettelen vain sanamuotoasi: vihataan.
Kenelläkään tuskin riittää mielenkiinto mitenkään vihata yhtään tekemisiäsi, koska harvoin ihmisiä kiinnostaa jonkun ratkaisut oman elämänsä suhteen. Korkeintaan vanhempasi ovat voineet olla huolissaan. Olet niin omaan maailmaasi käpertynyt, että oletat toisten olleen kiinnostunut sinusta. Voin vakuuttaa: Ketään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin melkein kuvitella sinut nukkekodin toimitusjohtajaksi, mutta koska olet a) nainen b) mielettömän tyhmä niin en jaksa nähdä vaivaa ottaa osaa fantasioihisi.
Vierailija kirjoitti:
Voisin melkein kuvitella sinut nukkekodin toimitusjohtajaksi, mutta koska olet a) nainen b) mielettömän tyhmä niin en jaksa nähdä vaivaa ottaa osaa fantasioihisi.
Kyllä. Nainen jota ei kiinnostaneet pienenä mopot on epäilyttävä.
Kyllä mä sanoisin että aika spesialisti on jos ei ole julkkis, mutta seurataan ja salakuunnellaan. Se mikä tekee muista ääliön on se, että luulevat tietävänsä, mistä johtuu tai miten toteutettu, mutta eivät tiedä , läheskään kaikkea, vain tietyn osan mikä syötetty. Vähän fiksummat osaavat ainakin epäillä, että ihan kaikki ei ole niin kuin kerrottu. Eli sori jos et osaa eipäillä asioita, mitä pitäisi epäillä olet ääliö, varsinkin jo uskot kaiken mitä kerrottu.
Ai ne tavalliset ääliöt tietää. No ei tiedä todellakaan läheskään kaikkea, koska jos tietäisivät ei sen kaltaiset ihmiset todellakaan olisi pitäneet suutaan kiinni ja olisi noussut vähän isompi juttu kun äänetön haloo. Vain harva pystyy pitämään todella järisyttäviä salaisuuksia salassa. Sellaisia, joista olisi todella paljon haittaa monille.
Ai niin vähän ohi kun en ole ap...
Hassua miten ihmiset pitää toimirijuutta jotenkin epäuskottavana. Jokainen voi olla toimari, firman kelpoisuus on sitten ihan eri juttu. Voi olla että ap myy napanöyhtää netissä, jollekin joskus hyvä vitsi, löytyikin niche-markkina Japanista, ja tässä sitä ollaan toimarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi elämäntarinaani vihataan tai sitä luullaan provoksi?"
Veikkaisin kokonaan lukematta syyksi sitä, että se on tylsä tavalla, joka saa pään turvoksiin. Itse jaksoin vain 1/4 tuosta ennen kaiken kiinnostuksen totaalista katoamista. Vähän kuin joku ihmettelisi miksei sen sukkakokoelma jaksa kiinnostaa ketään.
Olisi muutama kysymys:
Kuka vihaa elämäntarinaasi?
Miksi välität toisten mielipiteistä?
Mitä olet tehnyt/ mitä meinaat tehdä unelmasi toteuttamiseksi?
Toki tuosta kirjoituksestasi heräsi hieman provovibat, mutta ihmisillä on erilaiset ilmaisutavat. Elämme täällä vain kerran ja on hyvä olla unelmia. Olet löytänyt oman paikkasi työelästä mikä ei niin helppoa ole ilman koulutusta useimmiten tai koulutuksesta huolimatta. Onnea tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko tuohon toimitusjohtajan titteliin. Laiskat ja mistään kiinnostumattomat ihmiset tuskin päätyvät toimitusjohtajiksi. Epäilen, että teet jotain perusduunia ja haaveilet, että voisit jäädä sohvalle makoilemaan ja nysväämään omiasi.
Heh. Itse olen toimitusjohtaja nytkin. Olen ollut useasti. Keitin tänään kahvit kahdeksalta ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudelleen äsken ja siirryin olkkariin katselemaan videoita tubesta. En aio tehdä yhtään mitään sellaista, joka ei itseä miellytä, sanotaanko nyt ennen ensi helmikuuta. Rahaa ei ole liikaa, mutta ihan riittävästi. Tuolla pimeässä ja rännässä ainakaan tulorajan ylittämisen jälkeen ole mitään järkeä tehdä mitään, vaan kirjoitellaan sitten gradua se puolisen vuotta tässä. Ja vedetään lonkkaa.
Ikää on se 41, lapsia muutama ja kk-tutkintoja useampi.
Muutoin eri tarina kuin alkuperäisellä.
Miksi haet hyväksyntää av:lta? Jos oikeasti olet menestynyt elämässä, siihen ei luulisi olevan tarvetta. Ja jos on, suosittelen terapiaa.
Alue: Aihe vapaa
Aloituksesta huokuu melkoinen ylemmyydentunto, joka janoaa vahvistusta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa kiitosta.