Joudun työpaikan pikkujouluihin ja kaikki saavat tietää, kuinka hiljainen olenkaan
Meillä on kiva työporukka töissä. Työ on kiireistä ja myös osittain itsenäistä, joten ei pyöritä koko aikaa työporukan kanssa, vaan pieni osa päivästä, kun ehditään.
Saan usein kuulla olevani mukava ja ystävällinen. Sitä olenkin jarauhallinen. Olen myös introvertti, töitten jälkeen haluan olla rauhassa, enkä ole sen takia parisuhteessa tai hankkinut lapsia.
Olen ihan hyvä keskustelemaan, työasioista. Asiakkaille jaksan jutella ja kuunnella sen hetken. Väsähdän jo vartissa kahvitauolla, en halua sosialisoida liikaa. Työkaverit kyselevät usein mua yhteisiin menoihin, mutten ole suostunut.
Nyt kuitenkin olen puoliväkisin suostuteltu pikkujouluihin. Siinä ei ole mukana pomoja, tai muitakaan inhottavia tyyppejä. Kaikki on mukavia tyyppejä noin periaatteessa.
Tiedän vaan itsestäni, että kulissit paljastuu ja häpeän sitä, kuinka sosiaalisesti kömpelö olen isommassa (8 hlöä) porukassa. En tule saamaan siellä sanaa suustani. Olen hidasälyinen suuremman porukan nopeatahtisessa keskustelussa, en yksinkertaisesti omaa sellaista taitoa. Joten muutun mykäksi.
Pelkään, että pikkujoulut vaikuttavat käsitykseeni minusta. Että kaikki alkavatkin inhota minua tai vastaavaa, koska en olekkaan sellainen siviilissä, kuin työelämässä.
Kommentit (36)
Alkoholi ei helpota. Olen huomannut. Jos menen ahdistuneena juhliin, ahdistun lisää. Alkoholi laittaa yksinkertaisesti aivosoluni entistä hitaammalle, etten pysty edes esittää mitään muuta.
Vastaavasti jos olen iloinen ja juon alkoholia, muutun entistä iloisemmaksi. Alkoholi ainakin itsellä ohjaa siihen tunteeseen, mitä se on ja voimistaa sitä.
Älä ahdistu. Jos teitä on 8, ei kukaan edes huomaa, jos joku on hiljaisempi. Ja todennäköisesti siellä tulee olemaan pari puheliaampaa, pari sellaista, jotka heittää sopivissa väleissä kommentteja ja pari hiljaista. Sitä paitsi eivät monetkaan ajattele hiljaisuutta huonona asiana, sehän voi tehdä sinusta loistavan kuuntelijan. Ja kuuntelemisen taito on valtaosan mielestä tärkeämpi kuin puhumisen taito.
Kun vain vaikutat siltä, että sua kiinnostaa muiden jutut eli naurat välillä, myötäilet ja katsot puhujaa, susta pidetään kyllä pikkujouluissakin.
Älä mene. Et saa muuta, kuin pahan mielen.
Sosialisoida =
siirtää omistajan tahdosta riippumatta omaisuutta yleiseen tai yhteiseen (erityisesti valtion) omistukseen
@3 kiitos!
En oikeastaan edes tiedä, miksi tällaisen keskustelun tein. En itse pidä muita kaltaisiani hiljaisempia ihmisiä mitenkään "vajaina", mitä itse itseäni tässä kuvastan.
Mulla on useampiakin hiljaisia työkavereita (naisia niinkuin itsekin olen) , ja heidän kanssaan tosiaan hiljaisuus ei haittaa. Se on luonnollista. Heiltä tulee parhaimmat letkautukset ja hyvää tilannekomiikkaa. He eivät myös jaksa puhua pahaa tai vatvoa iänikuisia asioita. Ovat fiksuja, ainoastaan olen huomannut, että isommassa porukassa muuttuvat myös mykiksi ja kuuntelevat muita.
Täytyy yrittää olla oma itsensä ja keskittyä sitten vaan kuuntelemiseen. En halua olla tekohauskakaan, enkä kyllä edes osaisi.
Keskity kuunteluun ja ystävällisen näköisenä oloon. Hyvin se menee! 👍
Ihan kuin minun kirjoittamani paitsi, että jäin pois pikkujouluista. Työasioista kyllä osaan jutella muiden kanssa mutten oikeastaan muusta. Kahvitauoilla koetan etsiä kännykällä päivän lehdistä kuumeisesti jotain uutista josta voisi jutella mutta pääsääntöisesti olen hiljaa.
Kun sain kutsun pikkujouluihin niin kävin miettimään, että lähes kaikki työkaverini ovat sellaisia joiden seurassa en viihdy kovin hyvin tai meillä ei ole mitään yhteistä keskusteltavaa. Vanhemmalla iällä ilmainen alkoholikaan ei houkuttele joten jätin tapahtuman välistä.
Menet sinne omanasi itsenäsi, sellaisena sinut on sinne kutsu. Kun on isompi porukka, niin ei siihen kiinnitetä huomiota, että joku on hiljaisempi eikä niin suuna päänä. Kukaan ei taatusti ajattele sinusta mitään huonoa.
Minä olen myös hiljainen isossa porukassa ja vähän sosiaalinen jännittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoida =
siirtää omistajan tahdosta riippumatta omaisuutta yleiseen tai yhteiseen (erityisesti valtion) omistukseen
Haha, joku muukin vielä muistaa =D
Ymmärrän huolesi. On kuitenkin hyvä muistaa se, että moni pitää vuolaasti ja nopeasti puhuvia ihmisiä rasittavina ja väsyttävinä. Eli aika monet arvostavat rauhallisuutta ja sitä, että puheessa on sisältöä silloin, kun suun avaa. Mitä jos olisit pikkujouluissa vain oma itsesi ja, jos mahdollista, niin hengittelisit rauhassa sisään ja ulos?
Juhlissa hieman hiljaisemmat huomaan positiivisesti. Eivät vedä huomiota itseensä tyhjänpäiväisell kälätyksellä.
Ihmiset kyllä ymmärtävät että toiset ovat hiljaisempia,
Mene juhliin ja kuuntele muiden tarinoita, saattavat huomata että olet hiljaisempi mutta hiljaisuus ei tarkoita hidasjärkisyyttä vaan on arvostettava piirre ihmisessä.
Pikkujouluihin ei todellakaan ole pakko osallistua.
Nehän rakastaa sua, kun kuuntelet, etkä yritä väkisin saada suunvuoroa. Kahdeksan on jo niin iso porukka, että puheenvuorot on tiukassa.
Sinuna menisin ja olisin oma itseni. Jos alkaa ahdistaa, alkaa päänsärky, ja joudut ikävä kyllä lähtemään.
Musta oli niin kiva kun pikkujoulut pidettiin etänä. Firmamme antoi 15€ lahjakortin ärrälle ja sit herkuteltiin omissa kodeissamme ruudun ääressä. Ne ketkä otti alkoa sai sammua omalle sohvalleen.
Saisitko jostain jotain rauhoittavaa? Lääkäriltä tai katukaupasta?
Itselläni sama homma. Olen mies. Olen koko elämäni aina lapsesta tähän päivään asti saanut säännöllisesti kuulla olevani "niin hiljainen". Olen silti säännöllisesti osallistunut erilaisiin tilaisuuksiin, kuten firman juhliin, harrastusporukan saunailtoihin jne. Varsinkin noissa firman tapahtumissa on pääsääntöisesti ollut ahdistava olo ja olen antanut huonon kuvan itsestäni. Viime vuosina olen tehnyt päätöksen, että jätän työpaikan tapahtumat lähes aina väliin. Tämä ei muuksi muutu, enkä pysty itseäni muuttamaan sosiaalisemmaksi, joten en turhaan enää kiusaa itseäni.
Niin.. Ihmiset saattavat sanoa "olet liian hiljainen".
Mutta oma kokemus on se, että jos tällaisena hiljaisena yhtäkkiä alkaa pälättää liikaa, niin ei siitäkään tykätä. Ihmiset hämmentyy vielä enemmän jos hiljainen vaihtaa roolia. Aletaan puhua päälle ym. Ikään kuin ilmaistaan että "ei sun tartte yrittää puhua". Vaikea dilemma.
Vois olla mun aloitus!
Suostuin myös puolipakolla pikkujouluihin. Ekaa kertaa osallistun mihinkään firman juttuihin. Läheisin työkaveri sai suostuteltua. Hän tietää että inhoan tällaisia ja tiedän että niin hänkin.
Olen sosiaalinen ja hyvinkin puhelias kun olen kahdestaan tai kolmestaan tutussa porukassa. Isossa porukassa en ole puhelias, väsyn ja haluan omiin oloihini. Olen myös tosi ujo enkä keksi puhuttavaa isossa porukassa. Varsinkaan vähänkään vieraammassa.
Meidän työyhteisö on minulle aika vieras kun työni on melko itsenäistä. Oikeastaan isoa osaa porukasta en ole nähnyt koskaan.
Kauhuskenaariossa minulta aletaan kysellä jotain, kaikki katsoo minua ja naama punaisena änkytän jotakin. Punastun aika helposti vielä näin nelikymppisenäkin.
Onneksi meillä on vain ruokailu ravintolassa josta pääsee nopeastikin pois.
Vaihtoehto 1. Älä mene, jos et halua.
Vaihtoehto 2. Vedä sen verran viinaa, ettei ahdista.
Eka on luultavasti parempi vaihtoehto.