Joudun työpaikan pikkujouluihin ja kaikki saavat tietää, kuinka hiljainen olenkaan

Sama täällä.

Kestän juuri ja juuri työpäivän verran sosiaalisuutta, kun tiedän, että pääsen illaksi vetäytymään rauhaan kotiin. Viikonloppuna en jaksa enkä halua nähdä ketään, kun viikolla tulee kiintiö aivan täyteen jo. Kun sitten pitäisi työpäivän jälkeen vielä mennä juhlimaan, niin liikaa se on pyydetty. Kieltäydyn yleensä menemästä.

Joskus keksin kieltäytyessäni selityksiä, joskus taas sanon ihan suoraan, että en jaksa seuranpitoa, kun olen niin levon tarpeessa. Kukaan ei ole ainakaan edessäni suuttunut tai loukkaantunut. Sitä en tiedä, mitä selän takana puhutaan. Jos pitävät pimeänä, niin siinähän pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. Ihmiset saattavat sanoa "olet liian hiljainen".

Mutta oma kokemus on se, että jos tällaisena hiljaisena yhtäkkiä alkaa pälättää liikaa, niin ei siitäkään tykätä. Ihmiset hämmentyy vielä enemmän jos hiljainen vaihtaa roolia. Aletaan puhua päälle ym. Ikään kuin ilmaistaan että "ei sun tartte yrittää puhua". Vaikea dilemma.

Heh, reilu peli. Aina toitotetaan, että erilaisuus on hyvästä ja kaikkia kunnioitetaan omana itsenään. Fakta kuitenkin on edelleen, että tätä maailmaa pyöritetään sosiaalisuudella ja hiljaisia ei sitten kuitenkaan hyväksytä, ja he koittavat selviytyä siinä mukana.

Mieti puheenaiheita vaikka valmiiksi. Usein noissa on niin kova meteli ettei juttelusta tule muutenkaan mitään. Mene sellaisena kuin olet, se riittää.

Annat kuvan, että introverttiydessä olisi jotain väärää. Juu ei ole. Saat olla just mikä olet. Mene mukaan omana itaenäsi, se on niiden muiden heikkoutta jos ne jotain sinusta muka ajattelee. Todennäköisesti ei edes ajattele, ihmisillä on joku kumma tapa luulla muiden miettivän just häntä enemmän kuin ne todellakaan ajattelee. Ja jos ajattelee, niin vitttuako sitten? Antaa ajatella.

Ja ainahan sitä voi sanoa, että sorry, oli vähän huono yö, naapurin kissa/koira/kakarat/whatever piti ääntä ja valvotti, nyt ei oikein jaksa eikä ajatus kulje. Tai jotain.

Vedä kaatokänni niin alkaa sunkin kieli kummasti laulaa lambadaa.

Vierailija kirjoitti:

Annat kuvan, että introverttiydessä olisi jotain väärää. Juu ei ole. Saat olla just mikä olet. Mene mukaan omana itaenäsi, se on niiden muiden heikkoutta jos ne jotain sinusta muka ajattelee. Todennäköisesti ei edes ajattele, ihmisillä on joku kumma tapa luulla muiden miettivän just häntä enemmän kuin ne todellakaan ajattelee. Ja jos ajattelee, niin vitttuako sitten? Antaa ajatella.

Ja ainahan sitä voi sanoa, että sorry, oli vähän huono yö, naapurin kissa/koira/kakarat/whatever piti ääntä ja valvotti, nyt ei oikein jaksa eikä ajatus kulje. Tai jotain.

Tuossa on vaan se, että ei aina pitäisi olla selittelemässä omaa huonouttaan, että mikäs nyt on vialla, kun olen tällainen. Toki, jos joillain kaikki menee useimmiten hyvin hiljaisuudesta huolimatta, niin hyvä, mutta joillekin nuo tilanteet voi olla raskaita.

Voithan myös käydä vaan osallistumassa mahdolliseen tapahtumaan (mitä teillä nyt onkaan, jos on järjestetty esim. keilausta) ja sit käydä syömässä. Jos et viihdy pidempään niin voithan sanoa että täytyy lähteä jonkun X syyn takia ajoissa. Ja muistaa ilmaista se tietysti fiksusti.

Pelkkää sanahelinää täällä! Hiljaisia EI hyväksytä. Mä olen mykkä porukassa, aivot vaan tyhjenee järkevistä lauseista ja jos jotain tulisikin mieleen, sopivaa hetkeä sanoa ei löydy ja sitten aihe on jo vaihtunut. Ja mua oikeasti inhotaan sen takia! En ole tyhmä, ymmärrän kyllä ne katseet. Ja mikä surullisinta, mieheni on jätetty hiljalleen ulos vanhasta kaveriporukastaan, koska hän seurustelee tällaisen hiljaisen hissukan kanssa. En kelpaa heidän juhliin omana itsenäni, mutta loukkaantuivat kai siitäkin että jäin välillä pois juhlista ja mies kävi yksin. Muutaman hengen porukassa juttelu sujuu mukavasti varsinkin kun hiljalleen tutustuu, mutta tuollaisessa isossa porukassa jossa oma asiansa pitää huutaa en todellakaan pärjää.

Ei sinulla ole mitään velvollisuutta todistella muille olevasi jotain, mitä et ole. Lakkaa miettimästä niin paljon, mitä muut sinusta ajattelevat.

Älä mene. Mökötä kotona ja pysy loppuelämäsi tuppisuuna. Se on suomalaista.

Minä en ole käynyt vuosikymmeniin pikkujouluissa. Minulla tuli mitta täyteen elämäni ensimmäisissäni firman pikkujouluissani kun osa joi reippaasti yhteisruokailussa ja alkoi riitelemään keskenään. He heittelivät ruokapöydässä juomia toistensa päälle ja minä pääsin sieltä välistä pois.

Kiitin pomoa pikkujouluista ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä töissä oli kireä tunnelma ja vain pomon huoneen ovi auki. Riitelijät mököttivät varmaan seuraavaan vuoteen saakka.

Minulla on ihana työporukka. Hölötän niiden seurassa melko paljonkin. Mutta vain töissä. Kieltäydyn järjestään illanvietoista ja olen suoraan sanonut, että tykkään teistä valtavan paljon, mutta introverttiyteni vuoksi rajoitan kanssakäymisen työaikaan. Se on ok muille, paitsi yhdelle, joka ei vaan kerta kaikkiaan voi tajuta erilaisuutta ihmisissä. Mutta hänen jutut annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene. Mökötä kotona ja pysy loppuelämäsi tuppisuuna. Se on suomalaista.

Introverttiys ja mököttäminen ei ole synonyymejä. Introverttiys voi olla suomalainen piitte, mutta siinä ei ole mitään väärää. Olen ylpeä siitä. Mököttäminen sen sijaan ei ole minun juttu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää sanahelinää täällä! Hiljaisia EI hyväksytä. Mä olen mykkä porukassa, aivot vaan tyhjenee järkevistä lauseista ja jos jotain tulisikin mieleen, sopivaa hetkeä sanoa ei löydy ja sitten aihe on jo vaihtunut. Ja mua oikeasti inhotaan sen takia! En ole tyhmä, ymmärrän kyllä ne katseet. Ja mikä surullisinta, mieheni on jätetty hiljalleen ulos vanhasta kaveriporukastaan, koska hän seurustelee tällaisen hiljaisen hissukan kanssa. En kelpaa heidän juhliin omana itsenäni, mutta loukkaantuivat kai siitäkin että jäin välillä pois juhlista ja mies kävi yksin. Muutaman hengen porukassa juttelu sujuu mukavasti varsinkin kun hiljalleen tutustuu, mutta tuollaisessa isossa porukassa jossa oma asiansa pitää huutaa en todellakaan pärjää.

Hyväksynnän puute ei ole hiljaisuutesi syy. Vaikutat muuten hieman rasittavalta ja tuo selityksesi on katkeruutta, jota verhoat nyt jollain muulla.

Aina tarvitaan hyviä kuuntelijoita. Kuuntelet muiden "viisauksia" hymyillen ja nyökyttelet.

Kukaan ei huomaa, ettet sanonut mitään ja ihmiset pitävät sinua mukavana. 

Naura mukana kun muut nauravat ja sano muiden juttuihin sopivissa kohdissa "oi ei" tai "oho" tai "vau" tai jotain vastaavaa tilanteeseen sopivaa. Tavallaan siten keskustelet mukana sanomatta mitään. Niin mä aina teen ja se menee ihan täydestä.