Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa myydä talon ja minä en
06.11.2022 |
Ollaan avopari ja molemmat maksaa talosta lainaa mutta miehellä on isompi osuus 60% ja minulla 40%, lainaa ei ole kovin paljon enää jäljellä. Vanhin lapsista on jo aikuinen ja muutti juuri pois kotoa, nuoremmmalla on enää vuosi lukiota jäljellä. Avomies on alkanut sanomaan että talo myydään heti kun nuorempi lapsista muuttaa pois kotoa, avomies jo haaveilee miten helppoa kerrostalossa tai rivitalossa asuminen olisi eli hän vaikuttaa olevan aivan kypsä omakotitalossa asumiseen. En myöskään ole varma haluaako hän että muutetaan yhdessä tai erikseen. Itse en taas haluaisi muuttaa kerrostaloon eikä minulla olisi varaa jäädä yksin asumaan omakotitaloon. Luulin aikoinaan kun talo rakennettiin että siinä asutaan elämän loppuun asti mutta ei näköjään. Kurjaa kun avomies ei ota minun mielipidettä huomioon, mitä mieltä? Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia. Kaiken lisäksi asutaan pienellä paikkakunnalla missä on todella vähän kerrostaloja ja ne on ikivanhoja ja uusia ei rakenneta. Olen hirveän masentunut ajatuksesta että muutto voi olla jo ensi vuonna.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Tartun tuohon loppuun. Asun itse yhdessä maamme isoista kaupungeista eli asuminen maksaa paljon, oli se asumismuoto sitten mikä vain. Oma, vuokra, kerros/rivi/omakotitalo. Se maksaa paljon enemmän kuin syrjäisillä seuduilla. Täällä esim. ihan alle 30 neliön yksiön vuokrakin on jo yli 600 euroa.
Niin nyt tulee kysymys: mihin siellä syrjäseudulla ihmisten rahat menevät kun asuminen on todella edullista? Autotkaan eivät yleensä kovin kummoisia ole, pikemminkin kaupungeissa on uudenkarheata menopeliä.
Ja puhutaan nyt siis normaaleista työssäkäyvistä perheistä, ei mistään sosiaalitapauksista joita löytyy kyllä ihan kaupungeistakin.
Luulisi että olisi huikeat säästöt kun asunnotkin on melkein ilmaisia ja jos tosiaan työelämässä saatu olla lähes koko aikuisikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti ne omakotitalon työt jäävät kokonaan sen miehen hoidettavaksi. Kuka teillä ajaa nurmikon? Kuka tekee lumityöt? Kuka korjaa kaikki talon laitteet? Yleensä se on se mies. Talon nainen nauttii olostaan ja vaatii koko ajan jonkinlaista remppaa tehtäväksi. Ei kiitos, meidän talo on myös myytävänä kunhan lapset muuttavat omilleen.
Ja hyvin usein kaikki ne sisällä tehtävät kotitaloustyöt jää naisen tehtäväksi. Kuka siivoaa vessan, tekee viikkosiivouksen, pesee ikkunat, tekee ruuan, tiskaa, imuroi, hoitaa pyykkihuollon, pesee saunan, laittaa joulun ja muut juhlapyhät? Yleensä se on nainen joka huolehtii kaikesta ja mies vain makaa sohvalla ja miettii että on se veemäistä kun joudun aina lumityöt tekemään. Noin niinkuin kärjistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Hikisiä ne monet vanhat omakotitalotkin on siellä perä-hikiällä. Ei loistoa näy. Ei niitä remontoida siihen tahtiin kun kasvukeskuksissa.
Ollaan hikistä kansaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti ne omakotitalon työt jäävät kokonaan sen miehen hoidettavaksi. Kuka teillä ajaa nurmikon? Kuka tekee lumityöt? Kuka korjaa kaikki talon laitteet? Yleensä se on se mies. Talon nainen nauttii olostaan ja vaatii koko ajan jonkinlaista remppaa tehtäväksi. Ei kiitos, meidän talo on myös myytävänä kunhan lapset muuttavat omilleen.
Ja hyvin usein kaikki ne sisällä tehtävät kotitaloustyöt jää naisen tehtäväksi. Kuka siivoaa vessan, tekee viikkosiivouksen, pesee ikkunat, tekee ruuan, tiskaa, imuroi, hoitaa pyykkihuollon, pesee saunan, laittaa joulun ja muut juhlapyhät? Yleensä se on nainen joka huolehtii kaikesta ja mies vain makaa sohvalla ja miettii että on se veemäistä kun joudun aina lumityöt tekemään. Noin niinkuin kärjistettynä.
Hei, miehellä on renkaanvaihto 2 kertaa vuodessa :P :P :P
Sun on joko ostettava sen osuus tai sitten se on myytävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurit n. 80 vuotiaat asuvat omakotitalossaan. Heitä ei näkynyt pihalla viime talvena eikä paljon kesälläkään. Molemmat raihnaisia ja eivät pysty itse tekemään yhtään mitään talon töitä. Itse haluan muuttaa hyvissä ajoin ennen tuota tilannetta pois talosta. Rasite lapsille ja läheisille, jotka joutuvat hoitamaan talon kaikki työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Tartun tuohon loppuun. Asun itse yhdessä maamme isoista kaupungeista eli asuminen maksaa paljon, oli se asumismuoto sitten mikä vain. Oma, vuokra, kerros/rivi/omakotitalo. Se maksaa paljon enemmän kuin syrjäisillä seuduilla. Täällä esim. ihan alle 30 neliön yksiön vuokrakin on jo yli 600 euroa.
Niin nyt tulee kysymys: mihin siellä syrjäseudulla ihmisten rahat menevät kun asuminen on todella edullista? Autotkaan eivät yleensä kovin kummoisia ole, pikemminkin kaupungeissa on uudenkarheata menopeliä.
Ja puhutaan nyt siis normaaleista työssäkäyvistä perheistä, ei mistään sosiaalitapauksista joita löytyy kyllä ihan kaupungeistakin.
Luulisi että olisi huikeat säästöt kun asunnotkin on melkein ilmaisia ja jos tosiaan työelämässä saatu olla lähes koko aikuisikä?
No ensinnäkin ne palkatkin ovat pienemmät ns ruuhka Suomen ulkopuolella. Ja ansaintamahdollisuudet ovat myös huonommat. Toki se asuminen on todella kallista pääkaupunkiseudulla, mutta ei se ilmaista ole ollut muuallakaan, ihmiset ovat pienistä palkoista maksaneet isot asuntolainansa ja nyt niiden asuntojen arvo on täysin sulanut. Pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa taas asuntojen arvot ovat nousseet, eli siellä asuvien ihmisten asunnoissa kiinni olevat säästöt ovat pitäneet arvonsa ja yleensä vielä nousseet hurjasti (jos katsotaan vaikkapa 30 vuoden aikajanalla). Onhan tämä nyt ihan itsestään selvää.
Mutta ei mun kommentin pointti ollutkaan jotenkin dissata isojen kaupunkien kerrostaloasumista. Vaan tuoda esiin että juu, isoimmissa kaupungeissa on upeita vanhoja kerrostaloja, mutta todellisuus pienillä muuttotappiopaikkakunnilla on aivan toinen. Jos ihmiset ovat aikanaan rakentaneet talonsa paikkakunnalle, josta sittemmin esim joku iso työnantaja, tehdas tms, on lopettanut, tarkoittaa se sitä, että siitä talosta ei enää kukaan maksa mitään, koska kukaan ei ole muuttamassa paikkakunnalle töihin koska töitä ei ole. Hyvällä tuurilla voi jotain pennosia saada. Silloin ei ole realiteeteissä se, että ostanpa Tampereen keskustasta jugendtalosta asunnon 600 000€.
Meillä asiat toisinpäin. Mies osti viime vuonna ihan yksinään omakotitalon. Ilmoitin itse etten aio osallistua sen ostoon, koska en sitä itse halua. Kuitenkin lapsien takia muutin sinne asumaan ja kyllä harkitsen eroa, koska en jaksa enää olla mikään taloudenhoitaja. Teen suurimman osan kotitöistä jne ja olen ihan loppu. Haluaisin asua vaatimattomammin ja olen oikeasti kyllästynyt asumaan leveästi valtavassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitaloon rivitalosta muuttanut. En ennen vanhuutta kyllä halua muuttaa pois. Ihmiselle, joka tykkää touhuta paljon pihalla ei rivitalosta iloa pitkäksi aikaa riitä. 4 tuntia että saan ajettua kesällä nurmikon, siihen vielä jos trimmauksia haluaa niin pari tuntia. Parasta ajan vietettä ulkona touhuaminen. Tai jos ei tänään kiinnosta se niin voi löhötä ja miettiä joku päivä uudelleen, ei pidä ottaa niin stressiä asioista.
Ymmärrän ap:ta täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
Ai niin ja tuossa tädin "hikikopissa" ei ollut edes sitä todellista hikikoppia eli saunaa. Vielä sekin! Miten suomalainen ihminen voi asua kerrostalossa ja ilman omaa saunaa? :)
Sitä kuulkaa on päivitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Tartun tuohon loppuun. Asun itse yhdessä maamme isoista kaupungeista eli asuminen maksaa paljon, oli se asumismuoto sitten mikä vain. Oma, vuokra, kerros/rivi/omakotitalo. Se maksaa paljon enemmän kuin syrjäisillä seuduilla. Täällä esim. ihan alle 30 neliön yksiön vuokrakin on jo yli 600 euroa.
Niin nyt tulee kysymys: mihin siellä syrjäseudulla ihmisten rahat menevät kun asuminen on todella edullista? Autotkaan eivät yleensä kovin kummoisia ole, pikemminkin kaupungeissa on uudenkarheata menopeliä.
Ja puhutaan nyt siis normaaleista työssäkäyvistä perheistä, ei mistään sosiaalitapauksista joita löytyy kyllä ihan kaupungeistakin.
Luulisi että olisi huikeat säästöt kun asunnotkin on melkein ilmaisia ja jos tosiaan työelämässä saatu olla lähes koko aikuisikä?
No ensinnäkin ne palkatkin ovat pienemmät ns ruuhka Suomen ulkopuolella. Ja ansaintamahdollisuudet ovat myös huonommat. Toki se asuminen on todella kallista pääkaupunkiseudulla, mutta ei se ilmaista ole ollut muuallakaan, ihmiset ovat pienistä palkoista maksaneet isot asuntolainansa ja nyt niiden asuntojen arvo on täysin sulanut. Pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa taas asuntojen arvot ovat nousseet, eli siellä asuvien ihmisten asunnoissa kiinni olevat säästöt ovat pitäneet arvonsa ja yleensä vielä nousseet hurjasti (jos katsotaan vaikkapa 30 vuoden aikajanalla). Onhan tämä nyt ihan itsestään selvää.
Mutta ei mun kommentin pointti ollutkaan jotenkin dissata isojen kaupunkien kerrostaloasumista. Vaan tuoda esiin että juu, isoimmissa kaupungeissa on upeita vanhoja kerrostaloja, mutta todellisuus pienillä muuttotappiopaikkakunnilla on aivan toinen. Jos ihmiset ovat aikanaan rakentaneet talonsa paikkakunnalle, josta sittemmin esim joku iso työnantaja, tehdas tms, on lopettanut, tarkoittaa se sitä, että siitä talosta ei enää kukaan maksa mitään, koska kukaan ei ole muuttamassa paikkakunnalle töihin koska töitä ei ole. Hyvällä tuurilla voi jotain pennosia saada. Silloin ei ole realiteeteissä se, että ostanpa Tampereen keskustasta jugendtalosta asunnon 600 000€.
Kyllä pikkupaikkakunnillakin tessin mukaisia palkkoja maksetaan. Loppujen lopuksi ero Hesaan ei ole iso. Ja Turkuun tai Tampereeseen ei juuri sitäkään. Kyllä näissä isoissakin kaupungeissa on paljon 0-tuntisoppareita, osa-aikaisia ja muutoinkin huonoja työpaikkoja.
Lisäksi esim. isot ruokatalot maksavat hyvin. Ne tehtaat eivät sijaistse näiden isojen kaupunkien sisällä, vaan maaseudulla. Atria, Saarioinen esimerkiksi.
Lisäksi metallipuoli, hoitoala, opettajat jne, kyllä ne palkat samaa luokkaa on kuin isoissa kaupungeissakin.
Kai ne eurot vaan johonkin valuvat sitten. En tiedä mihin, kun eihän siellä ole näitä houkutuksiakaan samoin kuin isoissa kaupungeissa (leffat, teatteri, ravintolamaailma, vaatekaupat, kauneudenhoitopalvelu, kuntosalit, + liikuntaharrasteet, ynnä muut).
Minun mies kitisi omakotitalossa asumisesta ja siitä että on niin pimeää, on lumitöitä ( tein myös niitä), ajoin nurmikot jne.
Loppujen lopuksi otin eron ja lunastin talon itselleni. Hän pääsi muuttamaan kaupungin valoihin huolettomasti kerrostaloon. Mutta sitten kitisi että ei tarkoittanut sitä valitustaan.
No mistäpä minä sen olisin tiennyt ja ainakaan ei tarvitse sitä enää kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talon rakentaminen muuttotappiokuntaan on aina iso riski. Vaikeaa on saada omiaan takaisin.
Tällä hetkellä on vaikea saada omiaan takaisin MISTÄÄN, kiinteistöistä kun puhutaan. Muutamalla halutuimmalla alueella ehkä kauppa käy vielä, muualla ihan seis ja hinnat laskee. Ei kannata myydä nyt vain siistä syystä, jos ei nyt ihan kybällä nappaa asua omakotitalossa enää. Haiskahtaa että miehellä on myyntihaluihin jokin muu syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia."
Lapsiperhe arjen pitää jatkua vielä senkin jälkeen, kun lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Milloin on aika elää itseään varten?
Vihasin tätä piirrettä omassa äidissäni. Huoneeni oli kuin joku museo johon olisi aina pitänyt jäädä yöksi, tulla viikonlopuiksi, jouluksi, jne.
Mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe. Omani alkoi uhkailla jopa itsemurhalla, kun "ei kukaan häntä enää tarvitse".
Jos asutte pienellä paikkakunnalla, ei välttämättä ostajia ole jonoksi asti.
Mun vanhemmat myi omaansa yli vuoden.
Veljeni ystävä omaansa yli 10 v.
Ala heti tänään jo käymään kotia läpi. Tyhjennä lasten huoneet, komerot.
Jos myyntiaika on esim 2 v, voit olla valmis samaan aikaan, kun talo on myyty
Se on kurjaa kun aviomiehen mielipede eroaa omasta. Se on hyvä syy uhriutua. Onko ap tehnyt kiintöistöön liittyvistä töistä oman osansa mukisematta, vai onko ne jääneet miehen kontolle? Onko ap valmis tekemään oman osansa myös tulevaisuudessa? Esimerkiksi oletko puhdistanut vaikka sitten rännit ja pitänyt huolta ilmastointikoneen suodattimen vaihdosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talon rakentaminen muuttotappiokuntaan on aina iso riski. Vaikeaa on saada omiaan takaisin.
Tällä hetkellä on vaikea saada omiaan takaisin MISTÄÄN, kiinteistöistä kun puhutaan. Muutamalla halutuimmalla alueella ehkä kauppa käy vielä, muualla ihan seis ja hinnat laskee. Ei kannata myydä nyt vain siistä syystä, jos ei nyt ihan kybällä nappaa asua omakotitalossa enää. Haiskahtaa että miehellä on myyntihaluihin jokin muu syy.
Raha raha raha. Joillekkin ihmisille elämän helppous menee sen edelle. Talo on tehty siksi että siellä on lasten ollut hyvä kasvaa. Sun mielestä kannattaa asua niin kun ei halua, jos siten voi säästää rahaa. Asutko yksiössä perähikiällä?
Kysyt mieheltä miksi haluaa muuttaa kerrostaloon. Jos syynä on, ettei jaksa enää ylläpitää omakotitaloa, niin sanot että jatkossa sinä hoidat kaiken.
Ongelma ratkaistu.
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.