Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa myydä talon ja minä en
06.11.2022 |
Ollaan avopari ja molemmat maksaa talosta lainaa mutta miehellä on isompi osuus 60% ja minulla 40%, lainaa ei ole kovin paljon enää jäljellä. Vanhin lapsista on jo aikuinen ja muutti juuri pois kotoa, nuoremmmalla on enää vuosi lukiota jäljellä. Avomies on alkanut sanomaan että talo myydään heti kun nuorempi lapsista muuttaa pois kotoa, avomies jo haaveilee miten helppoa kerrostalossa tai rivitalossa asuminen olisi eli hän vaikuttaa olevan aivan kypsä omakotitalossa asumiseen. En myöskään ole varma haluaako hän että muutetaan yhdessä tai erikseen. Itse en taas haluaisi muuttaa kerrostaloon eikä minulla olisi varaa jäädä yksin asumaan omakotitaloon. Luulin aikoinaan kun talo rakennettiin että siinä asutaan elämän loppuun asti mutta ei näköjään. Kurjaa kun avomies ei ota minun mielipidettä huomioon, mitä mieltä? Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia. Kaiken lisäksi asutaan pienellä paikkakunnalla missä on todella vähän kerrostaloja ja ne on ikivanhoja ja uusia ei rakenneta. Olen hirveän masentunut ajatuksesta että muutto voi olla jo ensi vuonna.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia."
Lapsiperhe arjen pitää jatkua vielä senkin jälkeen, kun lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Milloin on aika elää itseään varten?
Vihasin tätä piirrettä omassa äidissäni. Huoneeni oli kuin joku museo johon olisi aina pitänyt jäädä yöksi, tulla viikonlopuiksi, jouluksi, jne.
Mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe. Omani alkoi uhkailla jopa itsemurhalla, kun "ei kukaan häntä enää tarvitse".
Kyllä näitä on valitettavasti paljon. Koko elämä eletään lasten ja lastenlasten kautta. Mies on siinä sivussa jos on vielä olemassa.
Mietin näitä uusioperheisoäitejä. Mahtaa olla uusiomiehellä yksinäistä kun vaimonsa huolehtii ja elää vain omasta jälkikasvustaan.
"Elämän sisältöni on lapset".
Mitenhän lapsettomat mahtaa ollenkaan pärjätä? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin aina menee kerrostalokopeissa asuvilla tunteisiin kun joku sanoo, ettei sellainen ole elämää. Minä en kyllä muuta kerrostaloon, maanpäällinen helvetti sellainen On.
Joillekin taas ne ah niin "hyväkuntoiset" huoltovapaasti pidetyt eli lääväkunnossa olevat omakotitalot ovat kauhistus. Usein niitä löytyy viinaan meneviltä äjiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Tartun tuohon loppuun. Asun itse yhdessä maamme isoista kaupungeista eli asuminen maksaa paljon, oli se asumismuoto sitten mikä vain. Oma, vuokra, kerros/rivi/omakotitalo. Se maksaa paljon enemmän kuin syrjäisillä seuduilla. Täällä esim. ihan alle 30 neliön yksiön vuokrakin on jo yli 600 euroa.
Niin nyt tulee kysymys: mihin siellä syrjäseudulla ihmisten rahat menevät kun asuminen on todella edullista? Autotkaan eivät yleensä kovin kummoisia ole, pikemminkin kaupungeissa on uudenkarheata menopeliä.
Ja puhutaan nyt siis normaaleista työssäkäyvistä perheistä, ei mistään sosiaalitapauksista joita löytyy kyllä ihan kaupungeistakin.
Luulisi että olisi huikeat säästöt kun asunnotkin on melkein ilmaisia ja jos tosiaan työelämässä saatu olla lähes koko aikuisikä?
No ensinnäkin ne palkatkin ovat pienemmät ns ruuhka Suomen ulkopuolella. Ja ansaintamahdollisuudet ovat myös huonommat. Toki se asuminen on todella kallista pääkaupunkiseudulla, mutta ei se ilmaista ole ollut muuallakaan, ihmiset ovat pienistä palkoista maksaneet isot asuntolainansa ja nyt niiden asuntojen arvo on täysin sulanut. Pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa taas asuntojen arvot ovat nousseet, eli siellä asuvien ihmisten asunnoissa kiinni olevat säästöt ovat pitäneet arvonsa ja yleensä vielä nousseet hurjasti (jos katsotaan vaikkapa 30 vuoden aikajanalla). Onhan tämä nyt ihan itsestään selvää.
Mutta ei mun kommentin pointti ollutkaan jotenkin dissata isojen kaupunkien kerrostaloasumista. Vaan tuoda esiin että juu, isoimmissa kaupungeissa on upeita vanhoja kerrostaloja, mutta todellisuus pienillä muuttotappiopaikkakunnilla on aivan toinen. Jos ihmiset ovat aikanaan rakentaneet talonsa paikkakunnalle, josta sittemmin esim joku iso työnantaja, tehdas tms, on lopettanut, tarkoittaa se sitä, että siitä talosta ei enää kukaan maksa mitään, koska kukaan ei ole muuttamassa paikkakunnalle töihin koska töitä ei ole. Hyvällä tuurilla voi jotain pennosia saada. Silloin ei ole realiteeteissä se, että ostanpa Tampereen keskustasta jugendtalosta asunnon 600 000€.
Kyllä pikkupaikkakunnillakin tessin mukaisia palkkoja maksetaan. Loppujen lopuksi ero Hesaan ei ole iso. Ja Turkuun tai Tampereeseen ei juuri sitäkään. Kyllä näissä isoissakin kaupungeissa on paljon 0-tuntisoppareita, osa-aikaisia ja muutoinkin huonoja työpaikkoja.
Lisäksi esim. isot ruokatalot maksavat hyvin. Ne tehtaat eivät sijaistse näiden isojen kaupunkien sisällä, vaan maaseudulla. Atria, Saarioinen esimerkiksi.
Lisäksi metallipuoli, hoitoala, opettajat jne, kyllä ne palkat samaa luokkaa on kuin isoissa kaupungeissakin.
Kai ne eurot vaan johonkin valuvat sitten. En tiedä mihin, kun eihän siellä ole näitä houkutuksiakaan samoin kuin isoissa kaupungeissa (leffat, teatteri, ravintolamaailma, vaatekaupat, kauneudenhoitopalvelu, kuntosalit, + liikuntaharrasteet, ynnä muut).
Et ilmeisesti ole tietoinen että Työehtosopimuksissa on eri palkkataulukot Etelä-Suomea ja muuta Suomea varten, juurikin johtuen korkeammista elinkustanuksista. Lisäksi kyllä se tosiasia on, että missä on enemmän ihmisiä on enemmän kysyntää ja bisnes mahdollisuuksia ja siten korkeammat hinnat, myös palkoissa. Insinööri tienaa taatusti enemmän Helsingissä kuin esim Oulussa, saatika sitten jossain maaseutukunnissa. Mutta en ala tämän enempää vääntämään, koska mun koko pointtini koski ihmisten varallisuutta ja sitä, että jos muuttotappiopaikkakunnalta myy okt:n, niin siitä saadulla rahalla ei ostella Tampereen keskustasta jugendtalosta osaketta hintaan 600 000. Mutta jos myy okt:n jostain Tampereen Pispalasta, voipi hyvin ostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia."
Lapsiperhe arjen pitää jatkua vielä senkin jälkeen, kun lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Milloin on aika elää itseään varten?
Vihasin tätä piirrettä omassa äidissäni. Huoneeni oli kuin joku museo johon olisi aina pitänyt jäädä yöksi, tulla viikonlopuiksi, jouluksi, jne.
Mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe. Omani alkoi uhkailla jopa itsemurhalla, kun "ei kukaan häntä enää tarvitse".
Kyllä näitä on valitettavasti paljon. Koko elämä eletään lasten ja lastenlasten kautta. Mies on siinä sivussa jos on vielä olemassa.
Mietin näitä uusioperheisoäitejä. Mahtaa olla uusiomiehellä yksinäistä kun vaimonsa huolehtii ja elää vain omasta jälkikasvustaan.
"Elämän sisältöni on lapset".
Mitenhän lapsettomat mahtaa ollenkaan pärjätä? ;)
Veljeni (leski, kahden aikuisen isä) oli muutaman vuoden uusioisoisä ja se oli jopa sivusta kauheaa katsottavaa. Joka viikonloppu piti mennä avokin lastenlapsia (9 kpl) hoitamaan jonnekin päin Suomea ja koko elämä pyöri näiden lastenlasten ympärillä. Meni tosin vuosi ennen kuin veli hoksasi, että hän eli uusperhettä siksi,että omisti auton. Oli niin paljon kätevämpää lähteä Sastamalasta Kouvolaan tai Vaasaan omalla autolla kuin junalla.
Vierailija kirjoitti:
Sun on joko ostettava sen osuus tai sitten se on myytävä.
Näin. Kaikki muu sepittely ja tunnehumppa asian ympärillä on täysin turhaa.
Valitse ja toimi sen mukaan.
Jos vaikka vääntämällä ja jankkaamalla saisit sen miehen taipumaan jäämään omakotitaloon niin mites sitten elellään? Jokainen päivä mies on kyrsä otsassa kun joutuu mörskässä asumaan ja sen ympärillä touhuamaan ja ap saa kuunnella kettuilua/pahan olon oksentelua naamalleen. Ei mitään järkeä väkisin vastentahtoisen kanssa samassa asumismuodossa kököttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee omakotitalon työt? Jos se on mies eikä halua niitä tehdä, niin ei se auta kuin muuttaa. Onhan se selvä että kerrostalossa on helpompaa. Ehkä voisitte tehdä kompromissin ja muuttaa rivitaloon tai kerrostaloon, jossa on kolme makkaria.
Oudolta kuulostaa että et tiedä muutatteko yhdessä vai erikseen.Juu, ihanaa muuttaa kerrostaloläävään kuuntelemaan naapureitten mölinää, maksamaan hissien jne. sähkölaskuja. Ei saatana ennemmin kuolen kuin muutan kerrostaloläävään. Hyi saakeli, ei ole sellainen läävä ihmisasunto.
Samaa mietin, puistattaa ajatuskin kerrostalokopissa vietetystä vanhuudesta. 🤢
Tätini osti 620 000 euroa maksaneen "hikisen kerrostaloluukun" Tampereen keskustasta. Yli sata vuotta vanha arvotalo. Neliöitä oli riittävästi tuossa "hikikopissa".
Kyllä huvitti kun eräätkin omakotitaloissa perä-Hikiällä asuvat henkilöt julistivat leuka väristen jotta hänhän ei mihinkään hikiseen ikivanhaan kerrostaloläävään muuttaisi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
No aika harvalla muuttotappiokunnassa asuvalla olisi tuohon mahdollisuus. Kyllä se todellisuus useimpien kohdalla on se hikinen kerrostaloläävä. Jo ihan lähtien siitä että suurimmassa osassa Suomen pikkukaupunkeja ei edes ole olemassa niitä kauniita satavuotiaita jugendtaloja. Ihmisten rahavaroista nyt puhumattakaan.
Tartun tuohon loppuun. Asun itse yhdessä maamme isoista kaupungeista eli asuminen maksaa paljon, oli se asumismuoto sitten mikä vain. Oma, vuokra, kerros/rivi/omakotitalo. Se maksaa paljon enemmän kuin syrjäisillä seuduilla. Täällä esim. ihan alle 30 neliön yksiön vuokrakin on jo yli 600 euroa.
Niin nyt tulee kysymys: mihin siellä syrjäseudulla ihmisten rahat menevät kun asuminen on todella edullista? Autotkaan eivät yleensä kovin kummoisia ole, pikemminkin kaupungeissa on uudenkarheata menopeliä.
Ja puhutaan nyt siis normaaleista työssäkäyvistä perheistä, ei mistään sosiaalitapauksista joita löytyy kyllä ihan kaupungeistakin.
Luulisi että olisi huikeat säästöt kun asunnotkin on melkein ilmaisia ja jos tosiaan työelämässä saatu olla lähes koko aikuisikä?
No ensinnäkin ne palkatkin ovat pienemmät ns ruuhka Suomen ulkopuolella. Ja ansaintamahdollisuudet ovat myös huonommat. Toki se asuminen on todella kallista pääkaupunkiseudulla, mutta ei se ilmaista ole ollut muuallakaan, ihmiset ovat pienistä palkoista maksaneet isot asuntolainansa ja nyt niiden asuntojen arvo on täysin sulanut. Pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa taas asuntojen arvot ovat nousseet, eli siellä asuvien ihmisten asunnoissa kiinni olevat säästöt ovat pitäneet arvonsa ja yleensä vielä nousseet hurjasti (jos katsotaan vaikkapa 30 vuoden aikajanalla). Onhan tämä nyt ihan itsestään selvää.
Mutta ei mun kommentin pointti ollutkaan jotenkin dissata isojen kaupunkien kerrostaloasumista. Vaan tuoda esiin että juu, isoimmissa kaupungeissa on upeita vanhoja kerrostaloja, mutta todellisuus pienillä muuttotappiopaikkakunnilla on aivan toinen. Jos ihmiset ovat aikanaan rakentaneet talonsa paikkakunnalle, josta sittemmin esim joku iso työnantaja, tehdas tms, on lopettanut, tarkoittaa se sitä, että siitä talosta ei enää kukaan maksa mitään, koska kukaan ei ole muuttamassa paikkakunnalle töihin koska töitä ei ole. Hyvällä tuurilla voi jotain pennosia saada. Silloin ei ole realiteeteissä se, että ostanpa Tampereen keskustasta jugendtalosta asunnon 600 000€.
Kyllä pikkupaikkakunnillakin tessin mukaisia palkkoja maksetaan. Loppujen lopuksi ero Hesaan ei ole iso. Ja Turkuun tai Tampereeseen ei juuri sitäkään. Kyllä näissä isoissakin kaupungeissa on paljon 0-tuntisoppareita, osa-aikaisia ja muutoinkin huonoja työpaikkoja.
Lisäksi esim. isot ruokatalot maksavat hyvin. Ne tehtaat eivät sijaistse näiden isojen kaupunkien sisällä, vaan maaseudulla. Atria, Saarioinen esimerkiksi.
Lisäksi metallipuoli, hoitoala, opettajat jne, kyllä ne palkat samaa luokkaa on kuin isoissa kaupungeissakin.
Kai ne eurot vaan johonkin valuvat sitten. En tiedä mihin, kun eihän siellä ole näitä houkutuksiakaan samoin kuin isoissa kaupungeissa (leffat, teatteri, ravintolamaailma, vaatekaupat, kauneudenhoitopalvelu, kuntosalit, + liikuntaharrasteet, ynnä muut).
Et ilmeisesti ole tietoinen että Työehtosopimuksissa on eri palkkataulukot Etelä-Suomea ja muuta Suomea varten, juurikin johtuen korkeammista elinkustanuksista. Lisäksi kyllä se tosiasia on, että missä on enemmän ihmisiä on enemmän kysyntää ja bisnes mahdollisuuksia ja siten korkeammat hinnat, myös palkoissa. Insinööri tienaa taatusti enemmän Helsingissä kuin esim Oulussa, saatika sitten jossain maaseutukunnissa. Mutta en ala tämän enempää vääntämään, koska mun koko pointtini koski ihmisten varallisuutta ja sitä, että jos muuttotappiopaikkakunnalta myy okt:n, niin siitä saadulla rahalla ei ostella Tampereen keskustasta jugendtalosta osaketta hintaan 600 000. Mutta jos myy okt:n jostain Tampereen Pispalasta, voipi hyvin ostaakin.
Tuossa jugend casessa taisi olla enemmänkin kyse siitä, että ei ne kerrostaloasunnot nyt aina ole niitä helv..tin esikartanoita, johan siinäkin esimerkissä landella nyrpisteltiin kun joku ressukka joutuu asumaan kerrostalossa. On viihtyisiä asuntoja niin kerros- kuin omakotiversioissakin. Mielestäni on lapsellista mennä arvostelemaan toisen asumismuotoa, oli se mikä vain.
Palkkataulukot tes on yleensä jaettu 3 ryhmään. Helsinki, isot kaupungit ja muu Suomi. Euromääräiset erot ovat aika pienet. Osaako joku esim. sairaanhoitaja tästä heittää tän päivän tuntipalkat?
Vierailija kirjoitti:
Monesti ne omakotitalon työt jäävät kokonaan sen miehen hoidettavaksi. Kuka teillä ajaa nurmikon? Kuka tekee lumityöt? Kuka korjaa kaikki talon laitteet? Yleensä se on se mies. Talon nainen nauttii olostaan ja vaatii koko ajan jonkinlaista remppaa tehtäväksi. Ei kiitos, meidän talo on myös myytävänä kunhan lapset muuttavat omilleen.
Mammat alapeukuttaa, koska faktat ei sovi omaan maailmankuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talon rakentaminen muuttotappiokuntaan on aina iso riski. Vaikeaa on saada omiaan takaisin.
Tällä hetkellä on vaikea saada omiaan takaisin MISTÄÄN, kiinteistöistä kun puhutaan. Muutamalla halutuimmalla alueella ehkä kauppa käy vielä, muualla ihan seis ja hinnat laskee. Ei kannata myydä nyt vain siistä syystä, jos ei nyt ihan kybällä nappaa asua omakotitalossa enää. Haiskahtaa että miehellä on myyntihaluihin jokin muu syy.
Raha raha raha. Joillekkin ihmisille elämän helppous menee sen edelle. Talo on tehty siksi että siellä on lasten ollut hyvä kasvaa. Sun mielestä kannattaa asua niin kun ei halua, jos siten voi säästää rahaa. Asutko yksiössä perähikiällä?
Jos ei ole lottovoittaja, niin kyllä se raha nyt aika paljon sanelee meidän elämää. Ehkä mäkin tekisin toisenlaisia valintoja esim. asumisen suhteen jos olisin yhtäkkiä miljonääri. Toki voisin kuristaa itseni hitonmoiseen velkavankeuteen jolloin asumisen tasoni nousisi nykyisestä mutta en todellakaan halua. Elän mieluummin stressittömämpää elämää, käyn ulkona, matkoillakin jne. Toki hoidan asiani etten ole mikään Ellun kana pellossa. Mutta kyllä se raha vaan kummasti meitä pyörittää, ei siinä auta tunteilut, miten mukavaa olisi tehdä kukkapenkkiä jos pankki on viemässä taloa alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia."
Lapsiperhe arjen pitää jatkua vielä senkin jälkeen, kun lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Milloin on aika elää itseään varten?
Vihasin tätä piirrettä omassa äidissäni. Huoneeni oli kuin joku museo johon olisi aina pitänyt jäädä yöksi, tulla viikonlopuiksi, jouluksi, jne.
Mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe. Omani alkoi uhkailla jopa itsemurhalla, kun "ei kukaan häntä enää tarvitse".
Kyllä näitä on valitettavasti paljon. Koko elämä eletään lasten ja lastenlasten kautta. Mies on siinä sivussa jos on vielä olemassa.
Mietin näitä uusioperheisoäitejä. Mahtaa olla uusiomiehellä yksinäistä kun vaimonsa huolehtii ja elää vain omasta jälkikasvustaan.
"Elämän sisältöni on lapset".
Mitenhän lapsettomat mahtaa ollenkaan pärjätä? ;)
Veljeni (leski, kahden aikuisen isä) oli muutaman vuoden uusioisoisä ja se oli jopa sivusta kauheaa katsottavaa. Joka viikonloppu piti mennä avokin lastenlapsia (9 kpl) hoitamaan jonnekin päin Suomea ja koko elämä pyöri näiden lastenlasten ympärillä. Meni tosin vuosi ennen kuin veli hoksasi, että hän eli uusperhettä siksi,että omisti auton. Oli niin paljon kätevämpää lähteä Sastamalasta Kouvolaan tai Vaasaan omalla autolla kuin junalla.
Tiedän tapauksen jossa iäkkäämpi leskimies tutustui uuteen naiseen. Naisella oli lapset ja lapsenlapset. Miehelläkin oli näitä mutta eivät olleet niin arjessa mukana. Mies oli todella kiltti ja sitä käytettiin hyväksi sumeilematta. Mitään yhteistä ei ollut alun jälkeen kun kaikki pyöri naisen jälkikasvun parissa. Tuli miehellekin kalliiksi kaikkineen tämä suhde. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun naisen aikuinen poika ajoi miehen auton lunastuskuntoon. Ei ollut lupaa kyseisen pojan edes ajaa autoa mutta äitinsä oli antanut käyttää ja näin kävi sitten. Euroakaan ei hyvitetty. Nainen kuittasi vain sen että "rahaahan se vain on, ole onnellinen ettei kukaan kuollut". Ja vielä tuo, että menee puolustelemaan melkein kolmekymppisen poikansa törttöilyä, ajoi kännissä. Miehellä oli ajatukset olleet painokelvottomat tämän kuultuaan. Se oli kuitenkin viimeinen pisara, ja suhde loppui. Nainen kerjäsi takaisin mutta mies piti päänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja avomies haluaa kerrostaloasunnon myös olevan suht pieni siis kolmio joten siellä ei olisi paljoa tilaa kun aikuiset lapset tulee aikanaan kotona käymään saatika sitten kun on aikanaan lastenlapsia."
Lapsiperhe arjen pitää jatkua vielä senkin jälkeen, kun lapset on saatu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen? Milloin on aika elää itseään varten?
Vihasin tätä piirrettä omassa äidissäni. Huoneeni oli kuin joku museo johon olisi aina pitänyt jäädä yöksi, tulla viikonlopuiksi, jouluksi, jne.
Mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe. Omani alkoi uhkailla jopa itsemurhalla, kun "ei kukaan häntä enää tarvitse".
Kyllä näitä on valitettavasti paljon. Koko elämä eletään lasten ja lastenlasten kautta. Mies on siinä sivussa jos on vielä olemassa.
Mietin näitä uusioperheisoäitejä. Mahtaa olla uusiomiehellä yksinäistä kun vaimonsa huolehtii ja elää vain omasta jälkikasvustaan.
"Elämän sisältöni on lapset".
Mitenhän lapsettomat mahtaa ollenkaan pärjätä? ;)
Tuohon kommentoiden, että "mikään ei ole kamalampaa kuin mutsi, joka on hukannut itsensä täysin ja elämänsisältönä vain perhe". Oon monesti itsekin miettiny tuota samaa. Missä ystävät, harrastukset ? Pyöriikö koko elämä perheen ympärillä ? Eikä mitään muuta ole.
Nyt kannattaa myydä äkkiä. Kohta asuntonne on arvoton.
Sekin on nykyään ulkoistettu. Renkaat vaihdetaan ja säilytetään jossain muualla kuin kotona.