Onko kahdessa lapsessa tuplasti enemmän työtä kuin yhdessä?

Meillä esikoinen oli koliikkivauva, ja hänen vauva-aikansa oli rankkaa. Toinen, parin vuoden ikäerolla syntynyt vauva oli luonteeltaan rauhallisempi, mutta kyllä työtä oli selvästi enemmän sitten kun lapsia oli kaksi, kun esikoinenkaan ei vielä käynyt itse vessassa, ei pukenut itse, eikä tehnyt juuri mitään muutakaan itsenäisesti.

Meillä pojat 1- ja 2- vuotiaat on vilkkaita. Ei ole päivää kun istuu hiljaa, paitsi sairaina.. ;)



Joku kirjotti ettei työmäärä lisäänny otsikossa ja tekstissä alotti et työmäärä kasvaa -eli kumpi??



Musta on selvää että työmäärä kasvaa. Vaihdat kahet vaipat. Monesti olen vaihtanu 4 vaippaa tunnin sisällä.. ;) Laitat kaksi nukkumaan, joskus ne nauraa hurjasti ja kikatus viivästyttää nukahtamista. Välillä syötät kaksi lasta (vauva ei syö yksin ja toinen uhmissaan ei suostu ottaan lusikkaa käteen).

Joo, pyykkiä tulee oli sitten yksi tai viisi lasta, mutta määrä kasvaa!



Musta asenne kuitenkin ratkasee. Mua ei haittaa kasvava pyykkimäärä, ei haittaa kouria isoa kasaa perunoita tai raahata litratolkulla maitoa kotiin..



On hyvä että meillä muksut on eläväisiä ja liikkeellä nopsaan. Jos olisivat ujoja ja töllöttäisivät hiljaa nurkassa niin olis hankalampi.



Koskaan en ole kokenut että oma aika olisi minimissä ja arki muuttunut.

Meille lapset on ollu ihan luonnollinen jatke ja me pidetään huoli että meillä on sekä koko perheen kanssa yhteistä aikaa, on aikaa yksin ja molemmille lapsille vuoronperään vanhemmilla keskenäistä aikaa. Niin sitä meijän mielestä jaksaa.

Uuden lapsen aika on kun perheessä sitä halutaan ja tuntuu että voimat jaksaa.

Meillä esikoinen todella helppo tapaus eikä elämä muuttunut paljonkaan hänen syntymänsä johdosta. Iltamenoissa ei meillä ollut tapana kulkea ennekään, joten pystyttiin jatkamaan ihan tavallista elämää vauvan kanssa :)



Toinen sitten onkin sitten ns. vaativa vauva, joka pisti kaiken aivan sekaisin. Ei todellakaan ole ollut helpompaa eikä vauva mene " siinä sivussa" .

Kauheaa yleensäkään sanoa että nuoremmat lapset menisi siinä sivussa. Haluaisitko itse olla se joka " menee siinä sivussa" :(

Musta ilmaus " menee siinä sivussa" on positiivinen. Siis tarkottaen sitä ettei lapsesta ole vaivaa tai haittaa. Ettei arki hankaloidu.



29

kaksosten äitinä sanoisin, että kyllä sitä työtä on kahden kanssa ihan oikeasti tuplasti. Jokainen voi ajatella, että tekee samat hommat kahteen kertaan mitä yhden kanssa.

Varsinkin kun ikäero on 1½ vuotta. Alku meni hyvin kun vauva nukkui suurimman osan ajasta, mutta nyt kun ne on 2 ja 3 vee niin kyllä touhua riittää. Koko ajan saa juosta perässä ja olla erotuomarina ym.

mutta suurin henkinen shokki oli ekan synnyttyä. omaa aikaa ei tuntunut olevan mutta sitä oli silti, vasta kun 2. syntyi lähes kaikki oma aika meni

(lapsi syö tissiä, minä juon kahvia ja kirjotan tätä ja puen isompaa samalla)

Ei kukaan muu voi sanoa minun puolestani, että kahdessa on aina vähintään tuplasti töitä. Meillä alle kahden vuoden ikäero, enkä koe, että olisi tuplasti töitä. Se johtuu esim. siitä, että nuorempi pystyy sopeuttamaan nukkumisajat helposti vanhemman mukaan, joten nukkuvat päikkärit yhtäaikaa ja minulla on iltapäivällä omaa aikaa. Helppoa kuin mikä. Yhden kanssa tätä päikkäriaikaa ei ollut, koska vanhempi ei nukkunut vauvana yhtenäisiä päiväunia.



Mutta ymmärrän toki, että helposti kaksi tuntuu työläämmältä kuin yksi, jos luonteet on jakautuneet jotenkin toisin kuin meillä. Voin siis puhua vain omasta puolestani. Mutta näissäkään asioissa mikään ei ole itsestään selvää.