Onko kahdessa lapsessa tuplasti enemmän työtä kuin yhdessä?
Siis nyt kertokaa rehellinen mielipiteenne. Tuntuu oman kaveripiirin perusteella, että jakautuvat mielipiteet ihan kahtia: toiset ovat sitä mieltä, että suurin " shokki" on juuri se ensimmäinen, kun oma aika supistuu ihan minimiin verrattuna lapsettomaan olotilaan ja toinen lapsi ei työmäärältään tunnu enää missään. Toiset sitten ovat sitä mieltä, että kaksi lasta tarkoittaa tosiaan tuplasti enemmän työtä ja enää ei ikinä ole omaa aikaa.
Kommentit (28)
Tottakai kaksi lasta teettää enemmän työtä, vaikka toisen kohdalla onkin jo enemmän kokemusta ja varmuutta.
TOttakai työtä on lisää, mutta tietyt asiat on helpompia kahden kuin yhden kanssa.
Etenkin silloin kun vastasyntyneellä ei ole vielä oikein mitään päivärytmiä ja esikoinen oireilee uhmaikäänsä ja mustasukkaisuuttaan.... Nyt mulla lapset pian 3 ja 7 kk ja nyt alkaa helpottaa kun päivissä on selvä rytmi ja vauva viihtyy lattialla yksinäänkin. Kolmatta jo yritetään joten ei tämä nyt niin kamalaa ollutkaan :)
Meillä toisen syntyessä esikoinen oli jo tokaluokkalainen, eli auttoi paljon vauvan hoidossa. Ainoa vaikeus oli isomman harrastukset kun koitti rytmittää vauvan nukkumisia että pääsi
viemään ja hakemaan esikoista ilman suurta huutokonserttia.
Ainakin kaksosissa. Vauvana molemmat huusivat koliikkia ja nyt uhmaiässä alituista tappelua.
Mutta ap ei tarkoittanut varmaan vain vauva-aikaa, joka nyt on aina työlästä, vaan varmaan siis lähinnä sitä " tuntumaeroa" , mikä on yhden ja kahden lapsen välikkä. Itse olen myös sitä mieltä, että ei ole tuplasti enemmän työtä. Se nyt on ihan sama, keitätkö puuroa yhdelle vai kahdelle tai pesetkö viikossa pari koneellista lisää pyykkiä. Lisäksi vauva-aikakin on helpompaa, koska moni vauva viihtyy tosi pienestä pitäen hyvin sisaruksiaan katsellessaan, ja sisarukset vastaavasti viihdyttävät pikkusisaruksiaan. Eikä niitä lapsia ole pakko tehdä vuoden ikäerolla!!
Mutta kun asiat eivät ole niin yksiselitteisiä. Meillä eka oli niin vaativa vauva, että toisen myötä on ollut helpompaa kuin yhden vauvan kanssa aikanaan. Mutta ei se tietenkään johdu siitä, että toinen lapsi vähentäisi työtä, vaan siitä että ensimmäinen lapsi on koko ajan helpompi hoidettava. Ja sen ensimmäisen vaativuuden rinnalla ei mikään tavallinen vauva tunnu yhtään miltään.
Eli lisääkö työtä vai ei - riippuu siitä kuinka helppo / vaativa ensimmäinen lapsi on.
Siis kyllähän nyt jokainen tajuaa, että kahdessa on enemmän työtä. Mutta ei tuplasti enemmän työtä, sillä vauvavaiheen mentyä ohi, tosiaankin, ruokailujen määrä ei tuplaannu, nukkumaanmenoajat eivät tuplaannu, pyykkiä pitää edelleenkin pestä usein jne.
Ruoanlaitto, siivoaminen ja pyykkäys tuplaantuu, vaaterumba eli -hankinta, ja sitten kun sairastetaan putkeen. Meillä ei ainakaan koskaan lapset ole yhtä aikaa kipeitä, vaan ensin toinen ja sitten toinen. Neuvoloita, lääkäreitä, harrastuksia on tuplasti, samaten synttäreitä jne.
Ja koskaan ei oikein ole lepotaukoa, edes kun kuopus on pieni, koska toinen kukkuu.
Toki työtä on enemmän, mutta jotkut asiat menevät helpommin.
Meillä vauva sopeutui hyvin esikoisen rytmiin ja tavallaan vauvan hoito meni siinä sivussa.
Lapset nyt 1 ja 3.
, mutta kun toinen syntyi oli kaikki sekaisin.... piti opetella uudelleen päivän rytmit, nukutukset jne.... ehkä olisi ollut helpompii jos ikäero olisi ollut suurempi, mutta rankkaa kun kaksi vaippaikästä.
tältä tuntuu nyt kun esikoinen 2v. Ikäero on 1v 7kk.
Minulle joku väitti, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta se on SUURIN vale, minkä olen koskaan kuullut....
asiaa pohdittuani tajusin, miksi kaksi lasta on niin suuri työ. Kyse ei ole itse työstä, vaan siitä, että kun molemmille lapsille antaa sitä kahdenkeskistä aikaa, niin kyse on kaksikertaisesta ajasta. Kun perheessä oli vauva, niin kaikki vauvan nukkumisajat olin esikoisen kanssa, leikin ja muuta, jottei tulisi mustasukkaisuutta. Ja kun vauva kasvoi ja oli hereillä, niin pitihän siihen vauvaankin ottaa jatkuvasti kontaktia. Siinä meni koko päivä kun tasapainotteli huomion antamisen välillä.
Kun toinen syntyy, tulee mukana paketillinen huonoa omatuntoa, syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta, etenkin n. 2v. ikäerolla tuntuu, että aina toinen jää vähemmälle, vauva tai taapero.
Kolmannen kanssa minusta taas helpotti, kahdella ensimmäisellä oli niin paljon yhteistä touhua, että vauva (etenkin kun oli tyytyväinen tapaus) meni siinä joukon jatkona. Nyt jännittyneenä odotan, mitä tapahtuu, kun keväällä meillä on, jos kaikki hyvin menee, neljä alle kouluikäistä.. (Kolmannen myötä tosin tuntui, että kotihommat lisääntyivät roimasti, pyykkiä ja sotkua aina vaan enemmän, huoh! Mutta aika aikansa kutakin ja toisaalta sisarukset nauttivat toisistaan hurjasti!)
ja nyt kun meillä on yksi " terve" lapsi ja toinen ihan oikeasti terve lapsi, pääsen kymmenen kertaa helpommalla kahden lapsen kanssa kuin yhden kanssa pääsin...
Vierailija:
ja nyt kun meillä on yksi " terve" lapsi ja toinen ihan oikeasti terve lapsi, pääsen kymmenen kertaa helpommalla kahden lapsen kanssa kuin yhden kanssa pääsin...
Tuttuni sanoo, heidän elämän laittoi sekaisin eläväinen kolmas lapsi.
Kun laskee henkiset paineet päälle, niin sanoisin että tuo alku yhden lapsen kanssa oli meillekin sitä rankinta aikaa.
Nyt esikoisen kanssa on asiat helpottaneet ja kuopus on terve ja helppo lapsi, joten en sanoisi että työmäärä olisi tuplaantunut toisen lapsen myötä, ehkä pikemminkin puoliintunut. Kai sitä tuolla pohjalla vasta näkee kuinka helppoa tämän toisen lapsen kanssa on ja samalla on antanut itselleen joitain asioita anteeksi. Osaa ottaa arjen pyörittämisen rennommin joten se että siivoamista ja pyykkäämistä on vähän enemmän ei oikeastaan tunnu missään.
Mutta yleisesti ottaen tuo varmasti riippuu lapsista. Niin monet ovat sanoneet että toisen lapsen myötä huomasivat miten helppoa olikin yhden lapsen kanssa! Varmasti tuokin pitää paikkansa. Yksi lapsi on kuitenkin niin helppo ottaa mukaan joka paikkaan ja hoitajia löytyy tarvittaessa helpommin.
loput menee siinä sivussa ;)