Kertokaa ajastanne kun olette olleet ns. rappiolla. Miten sellaisesta elämästä voi nousta ylös?

Keskusteluryhmä, esim. AA.

Aikoinaan tein työnantajalle töitä ja valmistautumisiin sekä työmatkoihin meni 2 tuntia lisää joka päivä. Lopetin kun tajusin elämäni valuvan hukkaan

Nyt tallaan katuja vapaaherrana enkä palvele ketään

Järkevää seuraa ja tarpeeksi paljon. Vanhan elämän unohtaminen kaveriporukoita myöten, jos he vetävät sinua tuollaiseen elämäntyyliin ja olet vaikutuksille kovin altis ihmistyyppi. Seura tekee kaltaisekseen usein.

Ottaa itseään niskasta kiinne, hommaa itsekurin, alkaa treenaamaan ja pitämään itsestä huolta. Vähitellen oma itsetunto alkaa palaamaan ja asiat alkavat järjestyä taas. Ei se sen kummosempaa ole.

Joskus 25 vuotta sitten elelin aika pitkälle logged in-elämää "opiskelijana". Se loppui mentyäni töihin ja aloitettuani seurustelun. Valmistuin sitten töiden ohessa pitkän kaavan mukaan.

Minusta kannattaa juoda niin paljon kuin janottaa. Ei väkisin lopettaa.

Itse olin eron jälkeen rappiolla..join monta kertaa viikossa eli käytännössä olin joko kännissä tai krapulassa. Minulla oli pari lasta ja en jaksanut heitä yhtään..olivat muualla hoidossa eli en kännissä heitä hoitanut. Tuota kadun eniten, että pilasin lasten elämästä pari vuotta. Elämä palasi raiteilleen pikku hiljaa kun tapasin uuden miehen. Muista vieläkin sen kun olin ollut viikon juomatta tai ekan viikonlopun kun olin selvä ja lapset oli siinä mukana. Tuntuu hyvin kaukaiselta nuo ajat, nykyään juon joskus ja jouluna eli harvoin. En tiedä olisinko ilnan tuota miestä päässyt elämään enää ikinä kiinni.

Minä muutin toiselle paikkakunnalle, lopetin sen juomisen ja osteskelun. Muuttamalla jäi koko se vanha elämä taakse, ja myönsin itselleni, että ei mulla mitään kavereita edes ollut. Siinä juomisen lopettaminen ei tarvinnut edes mitään tukiryhmää, se vaan jäi muiden vanhojen kuvioiden myötä pois. Sitten suoritin aiemmin kesken jääneet opinnot loppuun ja kävin samaan aikaan töissä, niin en oikeastaan edes ehtinyt juomaan ja tuhlaamaan. Siitä tuli uusi normaali.

Vierailija kirjoitti:

Järkevää seuraa ja tarpeeksi paljon. Vanhan elämän unohtaminen kaveriporukoita myöten, jos he vetävät sinua tuollaiseen elämäntyyliin ja olet vaikutuksille kovin altis ihmistyyppi. Seura tekee kaltaisekseen usein.

Tämä olisi paikallaan nyt.

Olen sosiaalisesti aika rajoittunut ja etenkin nyt kun häpeän itseäni. On vaikeaa edes kuvitella olevansa sellaisten ihmisten seurassa, jotka olisivat minulle hyväksi. Pelkään, että tyrin tai en kestä sitä häpeän määrää kun näen miten alhaalla sitä on ollut.

Annan kai tämän liikaa vaikuttaa kun pitäisi keskittyä tulevaan, ei menneeseen.

Olen hyvä tyyppi ja kun olen tolpillani, olen ihan kiinnostavaa seuraa. Osaan keskustella ja kuunnella, empatiaakin löytyy paljon. Nämä ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä ovat sellaista kevyttä seuraa, ei kovin sielua ravitsevaa enkä ole täysin oma itseni. Olen jo unohtanut mitä oikeastaan olen kun olen se ihminen, joka on kunnossa ja potentiaalinen monissa asioissa.

Nyt on onneksi töitä jonkin verran ja uusi ammatti. Pelkään, että tyrin työnikin jos en ota itseäni niskasta kiinni. Minun olisi saatava tälle loppu.

Tuntuu vain etten luota itseeni ja joskus vaan teen asioista ennen kuin ajattelen, unohtaakseni itseni ja tilanteeni.

Varmaan olisi helpompaa jos lakkaisin olemasta niin vihainen ja pettynyt itseeni. Silloin ehkä olisi helpompaa pitää itsestään hyvää huolta. Nyt vain tuntuu että olen pilannut kaiken vaikka se ei ole totta varsinaisesti. Mahdollisuuksia on, kunhan uskaltaisin nyt vain alkaa elämään kuten pitää.

Ap

Rupeat konkreettisesti toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Eli jos tietty toimintatapa aiheuttaa huonoja seurauksia, tee jotain muuta.

Hans Kruber kirjoitti:

Aikoinaan tein työnantajalle töitä ja valmistautumisiin sekä työmatkoihin meni 2 tuntia lisää joka päivä. Lopetin kun tajusin elämäni valuvan hukkaan

Nyt tallaan katuja vapaaherrana enkä palvele ketään

Niin kannattaakin. Antaa riistäjien tehdä itse ne turhat hommansa.

Lukion jälkeen 10 vuotta työtön. Sitten menin kouluun ja nykyään tienaan 80 000 euroa vuodessa.

Ei se sen vaikeampaa mulle ollut.

Up

Lopetin juomisen ja heitin alkkismieheni kurviin.

Eipä siinä auta kuin tiedostaa asiat jotka ovat pielessä, ja koittaa muuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.. Mielellään "tänään" eikä "huomenna" tai seuraavalla viikolla.

Ei täältä enää nousta. Juna meni jo.

Alkoholi kannattaa jättää ensiksi. Yöunet paranee ja mieli kirkastuu. Eihän se helppoa ole mutta tunteet pitää vaan kokea sellaisina kuin ne ovat ja tulevat. 

Kaikkia muutoksia ei kannata kerralla tehdä koska harvoin ne onnistuvat. Mutta aloita alkoholin pois jättämisellä. Kyllä se siitä. 

Päälle parikymppisenä täysin deekiksellä,työtön, ylipainoa kertyi. Sekoilin niin paljon että ei mitään rajaa. Luottotiedot meni, terveys aivan retuperällä..oli aivan kamalaa aikaa. Nykyään töissä, lähes velaton, luottotiedot kunnossa ja olen ihan hyvännäköinen ja terve. Harva uskoisi päällepäin millaista elämää olen viettänyt. Ainoa hyvä puoli oli että huumeita en ikinä käyttänyt,en usko että olisin siitä selvinnyt.

samaa mieltä. se passivoi ja vie rahaa. unien laatu heikompi ja harmittaa useammin. vaatii itsekuria mutta palkitsee kun vaan jaksaa pikkuhiljaa parantaa. helppo sanoa mutta samassa jamassa olleena tiedän. hyvä kun tunnistat tilasi, se auttaa.