Onko joku muukin mielissään, että ei enää ole kotona pikkulapsia...
...ja saa olla itsekseen? Ei edes miestä harmina.
Saa olla rauhassa eikä kukaan vaadi mitään eikä vänise. Lapset oli ihania ja tykkäsin. Se aika onneksi jo meni.
Nukkua vaikka aamu kymmeneen, jos on lukenut kirjaa myöhään yöhön.
Aamupalan saa syödä rauhassa
Kommentit (24)
Onhan se mukavaa että nykyään tuo lapsonen on teini ja saan aamulla nukkua rauhassa ja juoda aamukahvini. Aikansa pikkulapsivaihetta ja vuosivuodelta muuttunut.
Lapsillani on jo omat perheet.
En puutu heidän asioihinsa. Olen taustalla ja tietävät, että apua saa, jos sitä tarvitaan.
Jos helvetti on olemassa, se on täynnä kakaroita mölyämässä ja vaatimassa 24/7
Puolensa ja puolensa. Onneksi töissä saa hoitaa pikkulapsia 🤗
Nyt kun ainokainen on jo maailmalla, ajatus lapsiperhe-elämän raskaudesta on unohtunut. Kivaa on elämä nytkin, kivaa se taisi olla silloinkin, paitsi teinin kanssa.
Pienen hetken se on mukavaa, mutta onhan tämä maailma ja koti vähän tyhjä paikka ilman pieniä lapsia.
En edes käsitä, kuinka jaksoin lasteni kanssa. Hyvin mä taisin kumminkin vetää, kun niillä menee ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Jos helvetti on olemassa, se on täynnä kakaroita mölyämässä ja vaatimassa 24/7
Niin samaa mieltä. En käsitä, miten ne ihmiset päiväkodeissa jaksaa. Ei ne vissiin aina jaksakaan.
Oli raskasta pienten kanssa. Kaikki aika ja energia meni heihin. En ole mikään aamuihminen. Se oli joskus rankkaa. Toisaalta heidän kanssaan oli mukava puuhailla ja ulkoilla. Mutta arvostan nykyään, että voi keskittyä enemmän itseensä. Nukkua vapaalla just niin pitkään, kun haluaa.
Minusta,oli mukavaa, kun lapset lähtivät, Aikansa kutakin, mutta sitten vaimo hankki koiran Nyt on siihen sitten sidoksissa eikä juuri missään voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Jos helvetti on olemassa, se on täynnä kakaroita mölyämässä ja vaatimassa 24/7
Inhoon, kun joillakin lapsilla on tapana kerjätä huomiota kirkumalla ja huutamalla niin, että korvat soi. Tuskin jaksaisin päiväkodissa päivääkään. Se meteli niissä on kaamea, joka toisella räkä roikkuu nenästä. Kaikki on tahmeaa, kun ne niillä räkäsillä käsillä koskee joka paikkaan.
Minusta on aamuisin mukavaa, kun saa rauhassa kolistella ja hommailla niin varhain kuin haluan ilman, että täytyy miettiä toisten yöunia. Terv aamuvirkku, joka tykkää aloittaa päivänsä viiden kieppeillä myös vapaapäivinään
Onhan se ihanaa. Tosin mulla on yhä teini joka ei herää itsenäisesti, joten 5.30 aamuherätyksiä riittää sekä elämä pyörii vielä hänen tarpeidensa ympärillä. Mutta 2 vuoden päästä saan olla loppuelämäni yksin niin paljon kuin haluan ja heräillä koska huvittaa.
Mitä on pienet lapset?
Mulla 18-, 15-, 13, ja 5-vuotiaat lapset.
Tosi helppoa on. Olen maannut tänään koko päivän sängyssä ja aion olla ihan rennosti.
Ei ole taaperoita vaatimassa.
Mies on se joka on tänään vastannut ruokahommista. Voisi kohta nousta sen verran että syö jotakin.
En siis nuku vaan makoilen, katselen telkkaa ja palstailen sekä pelaan.
En jaksaisi enää pikkulapsiarkea. Onhan tuo 5-vuotias nyt vielä pieni mutta hän on ollut aina helppo lapsi joka viihtyy itsekseen rakentelemassa tuntikausia ja välillä vaan katsellaan ja ihaillaan mitä on tehnyt.
Sen verran varmaan nousen että leffaherkkuja käyn hakemassa ja katsellaan elokuvia tai sarjoja. Illalla ehkä matsi trivial pursuitia.
Eli kyllä, olen mielissäni ettei ole enää sitä pikkulapsiarkea mitä se oli kun tuo isompi kolmikko oli pieniä!
Välillä sitä miettii millaista elämä on kun lapset ovat muuttaneet pois kotoota mutta näin introverttinä varmaan nautin 😊
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanaa. Tosin mulla on yhä teini joka ei herää itsenäisesti, joten 5.30 aamuherätyksiä riittää sekä elämä pyörii vielä hänen tarpeidensa ympärillä. Mutta 2 vuoden päästä saan olla loppuelämäni yksin niin paljon kuin haluan ja heräillä koska huvittaa.
Itsekin kuvittelin niin, mutta sitten lapseni sairastui ja taitaakin olla tässä vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanaa. Tosin mulla on yhä teini joka ei herää itsenäisesti, joten 5.30 aamuherätyksiä riittää sekä elämä pyörii vielä hänen tarpeidensa ympärillä. Mutta 2 vuoden päästä saan olla loppuelämäni yksin niin paljon kuin haluan ja heräillä koska huvittaa.
Itsekin kuvittelin niin, mutta sitten lapseni sairastui ja taitaakin olla tässä vielä pitkään.
No tämä on nuorin eikä yksikään lapsistani ole ns. normaali joten työ ja huoli ei lopu, se vain siirtyy eri osoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanaa. Tosin mulla on yhä teini joka ei herää itsenäisesti, joten 5.30 aamuherätyksiä riittää sekä elämä pyörii vielä hänen tarpeidensa ympärillä. Mutta 2 vuoden päästä saan olla loppuelämäni yksin niin paljon kuin haluan ja heräillä koska huvittaa.
Itsekin kuvittelin niin, mutta sitten lapseni sairastui ja taitaakin olla tässä vielä pitkään.
No tämä on nuorin eikä yksikään lapsistani ole ns. normaali joten työ ja huoli ei lopu, se vain siirtyy eri osoitteeseen.
Osuvasti sanottu, toteaa aikuisen nepsyn äiti. Mutta niinpä ne huolehtivat ne normaalienkin äidit usein, vaikkei tarvitsisikaan. Ehkä se vaan on rakkautta.
Ihanaa, kun en ole enää 24/7 äiti. Minulla on nyt oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos helvetti on olemassa, se on täynnä kakaroita mölyämässä ja vaatimassa 24/7
Inhoon, kun joillakin lapsilla on tapana kerjätä huomiota kirkumalla ja huutamalla niin, että korvat soi. Tuskin jaksaisin päiväkodissa päivääkään. Se meteli niissä on kaamea, joka toisella räkä roikkuu nenästä. Kaikki on tahmeaa, kun ne niillä räkäsillä käsillä koskee joka paikkaan.
Eilen kaupassa lapsi kirkui ostoskärryssä. Äippä nosti sen sitten siitä pois. Molemmat vanhemmat veivät penskan leikkikaluosastolle (sitä ennen se repi muutamat kengät paikoiltaan, eivätkä vanhemmat korjanneet niitä takaisin) ja kyselivät, minkä lelun se penska haluaisi.
Näin tämän episodin syystä, että olin ostamassa lahjaa kummilapselleni.
Onhan se aika ihanaa, ettei kukaan roiku enää helmoissa. Tosin olen kyllä aina voinut nukkua 10 asti, vaikka lapset olivatkin pieniä, ne nukkuivat myös.