Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ottaa koiria, joita eivät kykene hallitsemaan?
05.11.2022 |
Hankimme aiemmin syksyllä pienehköä sylikoirarotua olevan koiran. Nyt ollaan lenkkeilty ja olen alkanut kiinnittämään huomiota miten monella on suhteessa omaan kokoon/voimiin aivan liian iso/vahva koira/koiria. Juuri eilen kaksi labbista veti omistajansa nurin, kun halusivat tulla tervehtimään meidän koiraa. Aiemmin tällä viikolla toinen iso koira haukkui ja kiskoi vihaisena nähdessään meidän koiran ja omistaja sai vaivoin pidettyä koiransa poissa meidän kimpusta. Vastaavia tilanteita on tullut viikottain.
Miettiiköhän ihmiset koiraa ottaessaan, minkä kokoisia ne on täysikasvuisena? Jos koirasta tuleekin syystä tai toisesta kovin reaktiivinen, pitäisi omistajan pystyä pitämään se aisoissa. Vähän pelottavaa välillä näin pienen koiran omistajana katsella tuota menoa ja miettiä koska joku tulee oikeasti päälle.
Ja ennen kuin joku alkaa mussuttamaan räksyttävistä pikkukoirista, jotka provosoi meidän koira ei hauku koskaan toisille koirille. Ennemmin yrittää tekeytyä näkymättömäksi, jos tilanne on pelottava.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Eikös se että ne ei pääse koirasi luo ole sitä että ne on hallinnassa? Jos ne poukkoilee, haukkuu, hilluu mitä vaan ei tarkoita hallinnan menettämistä tai että ovat vaivoin hallinnassa. Hallinnan menettäminen ja sinun pelkosi toisen hallinnan menettämisestä on kaksi eri asiaa.
Kyllähän sen nyt näkee, jos koira pysyy vain vaivoin hallinnassa. Eikä se nyt kovin hallittu tilanne ole noin muutenkaan, jos minkä vaan kokoinen koira tempoo ja riehuu nähdessään toisen koiran. Aika monta asiaa on mennyt silloin kasvatuksessa pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä koossa mitään jos olisi jotain käsitystä koulutuksesta. Monella naisella pitää oll noa se iso koira jota sitten "koulutetaan" nipistelemällä ja läpsimällä, huudetaan pää punaisena "EI EI EI" niinkuin se jotain auttaisi. Omistaja hysteerinen, koira sekaisin ja katastrofin ainekset ovat valmiina.
Koittakaa tajuta että koiria ei kouluteta väkivallalla huonosta käytöksestä vaan palkitsemalla hyvästä käytöksestä.
Näkyyhän toki noita juntteja äijiäkin joilla pitää olla se kaikista pelottavimman näköinen koira.
Samaa mieltä. Tuli yks nainen koiran kanssa vastaan, mentiin ohi ja jatkuvasti hoki eitä jatkoi vielä sen jälkeenkin, meinasin jo sanoa että lopeta se ei jauhaminen. Omalle koiralle olen käyttänyt ei sanaa kerran, oli metsässä irti ja meinasi ihmisen p*skassa pyörähtää, silloin tuli se ei. Muulloin käytän muita sanoja. Ikinä en ole väkivaltaa tarvinnut koiraani kohtaan, kun ymmärtää puhetta.
Minä teen noin omalle koiralle kun huomaan että vastaantuleva kipinöi. Oma koira nääs vastaa helposti, vaikkei aloita. Kun toistan muutaman kerran "ei" rauhallisella ja matalalla äänellä, koirani huomio pysyy minussa ja ohitus sujuu hyvin. Joskus sanon ettei tarvitse välittää tms., riippuu tilanteesta ja omankin koiran energiatasosta.
Urokset nyt aina vähän ärhentelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Meilläpäin olen huomannut että pikkukoirat opetetaan pelkäämään isoja syliin nostamalla, pennusta pitäen.
Mun pieni koira pelkää kaikkia haukkuvia koiria ihan kamalasti koosta riippumatta. Nostan kyllä syliin välillä, jos koiraa alkaa pelottaa niin paljon, että pyrkii syliin ja tärisee. Pitäisikö jättää maahan pärjäämään ja tärisemään yksin?
Itse asiassa vahvistat koirasi pelkoja toimimalla näin. Opetelkaa olemaan pelkäämättä. Esimerkiksi nameilla opetat pikkuhiljaa koiraa erilaisiin tilanteisiin.
Syliin nostamalla opetat koirallesi, että tätä on syytä pelätä ja tilanne on oikeasti todella vaarallinen. Hyvä koiranomistaja opettaa koiransa toimimaan erilaisissa tilanteissa rennosti.
Kun joku raivopäinen saksanpaimenkoira haukkuu puolen metrin päässä, niin onhan se tilanne vaarallinen ja siitä pitää poistua eikä alkaa tarjoilemaan omalle koiralle jotain nameja.
Monen koiran käytöshäiriöihin ja vetämishalukkuuteen tepsii liikunta. Koirat on aika fyysisiä otuksia ja useat rodut tarvitsevat paaaaljon paljon enemmän liikuntaa kuin mitä omistajat tajuavat/jaksavat niitä liikuttaa. Jos et ole valmis juoksulenkille ja koira ei pääse koskaan juoksemaan irti niin älä ota aktiivista rotua! Koira ei lähtökohtaisesti ole sohvaperunan lemmikki. Pahaa tekee katsoa tilanteita kun omistaja "roikkuu" koiran hihnan perässä ja koira parka vetää minkä jaksaa. Ei tee hyvää koiran kaulalle, niskalle ja selälle! Hankkikaa edes valjaat. Ei ole koiran vika jos sillä on liikaa energiaa. Ja jos energiaa on liikaa niin silloin on aika turha pyytää koiraa kulkemaan etanan vauhtia lenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Meilläpäin olen huomannut että pikkukoirat opetetaan pelkäämään isoja syliin nostamalla, pennusta pitäen.
Mun pieni koira pelkää kaikkia haukkuvia koiria ihan kamalasti koosta riippumatta. Nostan kyllä syliin välillä, jos koiraa alkaa pelottaa niin paljon, että pyrkii syliin ja tärisee. Pitäisikö jättää maahan pärjäämään ja tärisemään yksin?
Itse asiassa vahvistat koirasi pelkoja toimimalla näin. Opetelkaa olemaan pelkäämättä. Esimerkiksi nameilla opetat pikkuhiljaa koiraa erilaisiin tilanteisiin.
Syliin nostamalla opetat koirallesi, että tätä on syytä pelätä ja tilanne on oikeasti todella vaarallinen. Hyvä koiranomistaja opettaa koiransa toimimaan erilaisissa tilanteissa rennosti.Kun joku raivopäinen saksanpaimenkoira haukkuu puolen metrin päässä, niin onhan se tilanne vaarallinen ja siitä pitää poistua eikä alkaa tarjoilemaan omalle koiralle jotain nameja.
Väännetään ratakiskosta: koira opetetaan pennusta asti ja tottakai alussa ystävällisissä tilanteissa. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä koossa mitään jos olisi jotain käsitystä koulutuksesta. Monella naisella pitää olla se iso koira jota sitten "koulutetaan" nipistelemällä ja läpsimällä, huudetaan pää punaisena "EI EI EI" niinkuin se jotain auttaisi. Omistaja hysteerinen, koira sekaisin ja katastrofin ainekset ovat valmiina.
Koittakaa tajuta että koiria ei kouluteta väkivallalla huonosta käytöksestä vaan palkitsemalla hyvästä käytöksestä.
Näkyyhän toki noita juntteja äijiäkin joilla pitää olla se kaikista pelottavimman näköinen koira.
Omien koukutuskykyjen yliarviointi voi johtaa murheellisiin lopputulokseen. Tiedän erään tapauksen jossa Staffin omistaja ei kyennyt hallitsemaan koiraansa ilman väkivaltaa ja koira puolustautui käymällä kiinni omistajansa kurkkuun. Koira ei kunnioita omistajaansa jos omistaja ei osaa olla laumanjohtaja. Isännän/emännän pitää näyttää koiralle sen paikka laumassa ja puuttua heti jos koira meinaa ottaa jonkin muun paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Ei sillä metelillä ole mitään merkitystä vaan sillä ettei koira pääse iholle eli on omistajan hallinnassa edes fyysisesti jos henkinen puoli ei toimi.
Vastaantulevia koiria on ollut laidasta laitaan ja aina kuljettu nätisti ohi. Oli meteli mikä tahansa vastaantulevan puolelta.
Vain se iholle päässyt koira teki koirastani pelokkaan. Ei yksikään hihnanpäässä metelöivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Meilläpäin olen huomannut että pikkukoirat opetetaan pelkäämään isoja syliin nostamalla, pennusta pitäen.
Mun pieni koira pelkää kaikkia haukkuvia koiria ihan kamalasti koosta riippumatta. Nostan kyllä syliin välillä, jos koiraa alkaa pelottaa niin paljon, että pyrkii syliin ja tärisee. Pitäisikö jättää maahan pärjäämään ja tärisemään yksin?
Itse asiassa vahvistat koirasi pelkoja toimimalla näin. Opetelkaa olemaan pelkäämättä. Esimerkiksi nameilla opetat pikkuhiljaa koiraa erilaisiin tilanteisiin.
Syliin nostamalla opetat koirallesi, että tätä on syytä pelätä ja tilanne on oikeasti todella vaarallinen. Hyvä koiranomistaja opettaa koiransa toimimaan erilaisissa tilanteissa rennosti.Kun joku raivopäinen saksanpaimenkoira haukkuu puolen metrin päässä, niin onhan se tilanne vaarallinen ja siitä pitää poistua eikä alkaa tarjoilemaan omalle koiralle jotain nameja.
Väännetään ratakiskosta: koira opetetaan pennusta asti ja tottakai alussa ystävällisissä tilanteissa. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Minä kaipaisin vähän neuvoja pentukoiran kanssa. Pentu haukkuu ihmisille/koirille, kun niitä näkee. On sitten hyvin iloinen, jos joku kuulee sen haukunnan ja tulee tervehtimään. Tuosta haukkumisesta ollaan nyt opettelemassa pois ja herkkupalkintojen kanssa olen koettanut kiinnittää sen huomion, mutta ei auta. Uikuttaa ja haukkuu ihan kuin viimeistä päivää. Olen myös antanut samalla käskysanan, mutta ei ole ollut kovinkaan menestys nuo keinot. Tuntuu, että pentu menee johonkin tilaan ja ei enää kuule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida moni miettiä.Meillä tosiaan se 2 labbista ja kyllä niissä on vetovoimaa.Käytän sellaista lenkkivyötä niin eivät ainakaan karkaa.Tosi moni käyttää vielä flexiä noiden jättikoirien kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä koossa mitään jos olisi jotain käsitystä koulutuksesta. Monella naisella pitää olla se iso koira jota sitten "koulutetaan" nipistelemällä ja läpsimällä, huudetaan pää punaisena "EI EI EI" niinkuin se jotain auttaisi. Omistaja hysteerinen, koira sekaisin ja katastrofin ainekset ovat valmiina.
Koittakaa tajuta että koiria ei kouluteta väkivallalla huonosta käytöksestä vaan palkitsemalla hyvästä käytöksestä.
Näkyyhän toki noita juntteja äijiäkin joilla pitää olla se kaikista pelottavimman näköinen koira.
Näillä kulmilla asui berninpaimenkoira omistajansa kanssa. Kiltti koira. Huomion kiinnitti ihmisen toiminta koiran käsittelyssä, erään kerran hän yritti saada koiran istumaan karjumalla kitarisat lepattaen, fyysisesti en nähnyt satuttavan,mutta tuo räikyminen kuului kauas. Ja koira katteli sen näköisenä että siinähän huudat. Liekö muuta keinoa ihmisellä ollut kun äänen käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Ei sillä metelillä ole mitään merkitystä vaan sillä ettei koira pääse iholle eli on omistajan hallinnassa edes fyysisesti jos henkinen puoli ei toimi.
Vastaantulevia koiria on ollut laidasta laitaan ja aina kuljettu nätisti ohi. Oli meteli mikä tahansa vastaantulevan puolelta.
Vain se iholle päässyt koira teki koirastani pelokkaan. Ei yksikään hihnanpäässä metelöivä.
Eiköhän tässäkin ole koirakohtaisia eroja. Joillekin pelkkä meteli riittää pelkäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Meilläpäin olen huomannut että pikkukoirat opetetaan pelkäämään isoja syliin nostamalla, pennusta pitäen.
Mun pieni koira pelkää kaikkia haukkuvia koiria ihan kamalasti koosta riippumatta. Nostan kyllä syliin välillä, jos koiraa alkaa pelottaa niin paljon, että pyrkii syliin ja tärisee. Pitäisikö jättää maahan pärjäämään ja tärisemään yksin?
Itse asiassa vahvistat koirasi pelkoja toimimalla näin. Opetelkaa olemaan pelkäämättä. Esimerkiksi nameilla opetat pikkuhiljaa koiraa erilaisiin tilanteisiin.
Syliin nostamalla opetat koirallesi, että tätä on syytä pelätä ja tilanne on oikeasti todella vaarallinen. Hyvä koiranomistaja opettaa koiransa toimimaan erilaisissa tilanteissa rennosti.Kun joku raivopäinen saksanpaimenkoira haukkuu puolen metrin päässä, niin onhan se tilanne vaarallinen ja siitä pitää poistua eikä alkaa tarjoilemaan omalle koiralle jotain nameja.
Väännetään ratakiskosta: koira opetetaan pennusta asti ja tottakai alussa ystävällisissä tilanteissa. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
No, väännetään täältäkin puolelta. Vain noissa oikeasti uhkaavissa tilanteissa olen nostanut syliin ja poistunut toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hihnassa repiminen ei ole sellaista käytöstä mihin kukaan koiraa suunnitteleva ajattelee joutuvansa. Ajatuksen tasollahan koiran kouluttaminen aina onnistuu, käytännössä sitten vähän vaikeampaa. Omalla koirallani tuo menee vielä omituisesti kausittain. Välillä repii enemmän ja välillä vähemmän. Lisäksi joidenkin koirien kohdalla repii ja toisten ei. Käyttäytyminen on vähän epäloogista. Toivon että kastrointi rauhoittaa.
Kyllähän sitä rotua päättäessä pitäisi vähän miettiä kaikkia skenaarioita. Vai pitääkö jotkut tavalliset pulliaiset itseään niin hienoina koiran kouluttajina, että koirasta tulee 100% varmuudella kuin enkeli? Kyllähän koiran luonnekin vaikuttaa ja se ei vielä kovin kummoisesti näy koiran ollessa luovutusikäinen.
Itsellä tosiaan suunnilleen leppoisimmasta päästä rotu (labradoodle), mutta räyhää kuitenkin joillekkin uroskoirille.
Lisäksi meillä on käynyt niin että kaksi kertaa on irrallaan ollut pikkukoira tullut omaan koiraani kiinni. Oma koirani, tämä remmirähjä, on niissä tilanteissa katsonut ihan hölmistyneenä että miksi tuo puree. Ei ole edes puolustautunut. On kyllä luonteeltaan lunki eikä myöskään yhtään haukkuherkkä, mutta rähjää silti remmissä joillekkin uroksille.
Pahimmat tapaamani remmiräyhät on olleet chihuja. Ne nyt on helppo pitää asioissa fyysisesti, mutta luulisi, että omistajat haluaisivat tehdä asialle jotain. Minulla ainakin käy hermoon se kimeä räksytys.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat tapaamani remmiräyhät on olleet chihuja. Ne nyt on helppo pitää asioissa fyysisesti, mutta luulisi, että omistajat haluaisivat tehdä asialle jotain. Minulla ainakin käy hermoon se kimeä räksytys.
Tuo on kyllä totta. Pikkukoiria ei usein edes yritetä kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan sillä ei ole merkitystä vaikka sinun koirasi haukkuisi ja räyhäisikin vastaantulevalle koiralle.
Se koira on vain hallittava ettei pääse toisen koiran iholle.
Egon jatkeita ovat monet koirat ja se näkyy.
Monet vetoavat siihen että heidän koira on kiltti. Eivät huomioi sitä että vastaantuleva ei välttämättä ole.
Jokainen on vastuussa omistaan.On silläkin kyllä merkitystä. Jos mietitään pelkoräksyttäviä pikkukoiria, niin ison osan niistä pelkoräksytys on lähtenyt siitä, että joku isompi koiran on ollut uhkaava.
Koosta riippumatta näille räyhääville ja uhkaaville koirille tunnutaan vaan huutavan ja tiuskivan sekä revitään hihnasta rajusti toiseen suuntaan. Sitten taas hyvin käyttäytyvien koirien omistajilla tuntuu olevan paljon herkempi ja sensitiivisempi ote koiriinsa.
Meilläpäin olen huomannut että pikkukoirat opetetaan pelkäämään isoja syliin nostamalla, pennusta pitäen.
Mun pieni koira pelkää kaikkia haukkuvia koiria ihan kamalasti koosta riippumatta. Nostan kyllä syliin välillä, jos koiraa alkaa pelottaa niin paljon, että pyrkii syliin ja tärisee. Pitäisikö jättää maahan pärjäämään ja tärisemään yksin?
Itse asiassa vahvistat koirasi pelkoja toimimalla näin. Opetelkaa olemaan pelkäämättä. Esimerkiksi nameilla opetat pikkuhiljaa koiraa erilaisiin tilanteisiin.
Syliin nostamalla opetat koirallesi, että tätä on syytä pelätä ja tilanne on oikeasti todella vaarallinen. Hyvä koiranomistaja opettaa koiransa toimimaan erilaisissa tilanteissa rennosti.Kun joku raivopäinen saksanpaimenkoira haukkuu puolen metrin päässä, niin onhan se tilanne vaarallinen ja siitä pitää poistua eikä alkaa tarjoilemaan omalle koiralle jotain nameja.
Väännetään ratakiskosta: koira opetetaan pennusta asti ja tottakai alussa ystävällisissä tilanteissa. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Minä kaipaisin vähän neuvoja pentukoiran kanssa. Pentu haukkuu ihmisille/koirille, kun niitä näkee. On sitten hyvin iloinen, jos joku kuulee sen haukunnan ja tulee tervehtimään. Tuosta haukkumisesta ollaan nyt opettelemassa pois ja herkkupalkintojen kanssa olen koettanut kiinnittää sen huomion, mutta ei auta. Uikuttaa ja haukkuu ihan kuin viimeistä päivää. Olen myös antanut samalla käskysanan, mutta ei ole ollut kovinkaan menestys nuo keinot. Tuntuu, että pentu menee johonkin tilaan ja ei enää kuule mitään.
Eli kaipailee huomiota ja kontaktia...hmmm..onko hällä joku lempilelu tai teillä joku leikki mihin voi ohjata koiran huomion?
Pösilö kiltti labbikseni välillä käyttäytyy kuin unelma, välillä sitä täytyy todella pitää kunnolla paikallaan, vahvoja koiria ovat vaikka yleensä kaikki kilttejä. Olen opetellut juurtumaan maahan enkä päästä koiraani toisten lähelle.
Koiran kouluttaminen vaikuttaa melko helpolta hommalta, kun sen kuvakirjasta lukee. Esimerkkikuvissa näkyy joku söpö noutaja tai paimenkoira, jonka huomio on täysin ohjaajan tekemisissä. Useimmissa kirjoissa vielä kerrotaan, että näin kuuluu kaikki koirat kouluttaa rodusta riippumatta. Periaatteessa se onkin totta, koiraa ohjataan oikeeseen toimintaan ja palkitaan onnistumisesta. Mutta se jää kertomatta, että mitäs sitten kun koiraa ei kiinnosta namit, kehut tunnu missään ja leluista lähtee ylikierroksille. Tai hihnassa vetäminen on huippujuttu ja säikyn pikkukoiran härnääminen hauskinta ikinä. Ensimmäistä koiraa hankkiessa ei välttämättä tule edes mieleen, että koira voi käyttäytyä sillä tavalla ja tulee hankittua koira, jonka kanssa ei pärjääkään.
Virhehankitojen välttämiseksi pitäisi aina perehtyä rotuun huolella ja tavata enemmän kuin yksi rodun edustaja ennen ostopäätöstä.
Joo, mutta kyllä siinäkin vaaratilanteita tulee, kun vahva labbis vetää omistajan kumoon ja juoksee tiehensä. Voi jäädä auton alle tai säikäyttää/jyrätä jonkun lapsen. Labbikset on sellaisia hyväntahtoisia hölmöjä, mutta kyllä nekin pitäisi pystyä pitämään aisoissa.