Suomalaisten koirahulluudesta olisi päästävä eroon
Suomalaisten koirahulluudesta olisi jotenkin päästävä eroon. Suomeen syntyy nykyään enemmän koiria kuin lapsia ja tämä on täysin pöyristyttävää kehitystä yhteiskunnan kannalta. Koirat eivät koskaan tule tuottamaan mitään vaan ainoastaan kuluttavat luonnonvaroja ja tuovat epävakautta ympäristöönsä.
Koira otetaan vain ja ainoastaan itsekkäistä syistä eikä koiralta kukaan kysy haluaako se olla "lemmikki".
Älkää alkako selittää viranomaisten koirista, koska se ei nyt liity tähän.
Kommentit (46)
Ap on täysin oikeassa.
Pidän kovasti koirista ja olen joskus harkinnut ottamistakin.
Mutta ei se muuta noita tosiasioita, jotka ap mainitsi.
Samaa mieltä siitä, että koiria hankitaan vain itsekkäistä syistä. Ihmiset varmaan kokevat antavansa kodin tälle eläinpoloiselle, mutta lemmikkejä hankitaan vain ja ainoastaan oman mielihyvän vuoksi.
Toisaalta, jos ihmisellä on tarjota hyvä ja mielekäs elämä lemmikille ja lenkkimaastot valikoituvat koiran ehdoilla jne, niin kyllähän koirasta on iso apu yksinäisyyteen ja mielenterveysongelmien ehkäisyyn.
Vierailija kirjoitti:
Tää on erittäin epäsuosittu mielipide, mutta olen otsikon kanssa samaa mieltä. Eläimet ovat kivoja ja antavat ihmiselle paljon (harrastan hevosia ja osittain työskentelenkin hevosalalla ja tämän lisäksi mulla on koira), mutta ihminen on loppujen lopuksi eläin, biologinen olento, jolla on laumaeläimenä tarve ihmiskontakteille. Kyllä, myös sinulla, joka olet introvertti. Merkitykselliset kontaktit toisiin ihmisiin ja ihmisyhteisöön ovat ihmiselle tärkeitä ihan neurologisen toiminnan kannalta, aivan samoin kuin muillekin laumaeläimille. Jos nyt verrataan vaikkapa hevosiin, on hevosissakin yksilöitä, jotka eivät ainakaan ihmisen luomien olosuhteiden puitteissa tule toimeen muiden hevosten kanssa. Silti toisten hevosten näkeminen ja läsnäolo, vaikka sitten aidan takaa, on niillekin äärimmäisen tärkeää.
Nykyajassa ihminen käpristyy helposti omaan yksinäisyyteensä, tai vain ihan lähimmän perheensä seuraan. Monella lemmikki paikkaa tätä tyhjyyden tunnetta. Eläimet ovat myös sillä tavalla validoivia, että ne eivät lopultakaan haasta ihmistä kauheasti. Hevonen, jolta on melko helppo saada myönteistä huomiota ja erityistä yhteyden tunnetta, jää sinne talliin, kun ihminen lähtee kotiin. Koira taas on ihmiselle aina alisteinen, ihminen luo sille selkeät rajat (mikä ei tietenkään ole aina helppoa, mutta kuitenkin ihmisellä on koiraan nähden aina esimiesasema). Toiset ihmiset voivat saattaa ihmisen huomattavasti vaikeampien, mutta erittäin tärkeiden, asioiden äärelle.
Eli sun mielestä ihmisten pitäisi käydä riitelemässä tuntemattomien ihmisten kanssa vai mitä ihmettä tarkoitit haastamisella? Koiran kanssa tulee lähdettyä ulos ja on aivan tavallista, että tulee juteltua toisen koiranomistajan kanssa. Jos lähtee ilman koiraa, eipä kukaan koiraton tuntematon tule juttelemaan. Ei pääse edes "haastamaan" yhtään ketään. Lisäksi muista koiranomistajista tulee ajan myötä tuttuja. Jopa selalisia, joiden kanssa voi jutella ilman koiriakin ja muustakin kuin koirista.
Ja mitä vikaa siinä on, että viettää aikansa mieluiten lähimpien ihmistensä kanssa kuin hölösuuna juoksee ympäri kyliä viettämässä aikaansa ihmisten kanssa, joita ei edes tunne ja joihin ei ole kiinnostustakaan tutustua? Jos introverteistä puhutaan, niin aika moni introvertti saa sosiaalisen kiintiönsä täyteen jo töissä. Siihen päälle vielä ne läheiset eli lähsukulaiset + pari hyvää kaveria.
Puhut kyllä asiaa siinä, että merkitykselliset ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta ei koira estä hankkimasta MYÖS merkityksellisiä ihmissuhteita eikä koirattomuuskaan tarkoita, että mitään merkityksellisiä ihmissuhteita löytyisi. Jos olet lukenut palstan yksinäisyysketjuja, niin monet eivät löydä merkityksellisiä ihmissuhteita, vaikka harrastaisivat mitä ja kävisivät millaisissa paikoissa tahansa, joissa on muita ihmisiä.
Jotenkin tämänsuuntaisesti jotkut perustelee myös aseiden kieltämistä siviileiltä, varsinaisten motiivien jäädessä selän taakse piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on erittäin epäsuosittu mielipide, mutta olen otsikon kanssa samaa mieltä. Eläimet ovat kivoja ja antavat ihmiselle paljon (harrastan hevosia ja osittain työskentelenkin hevosalalla ja tämän lisäksi mulla on koira), mutta ihminen on loppujen lopuksi eläin, biologinen olento, jolla on laumaeläimenä tarve ihmiskontakteille. Kyllä, myös sinulla, joka olet introvertti. Merkitykselliset kontaktit toisiin ihmisiin ja ihmisyhteisöön ovat ihmiselle tärkeitä ihan neurologisen toiminnan kannalta, aivan samoin kuin muillekin laumaeläimille. Jos nyt verrataan vaikkapa hevosiin, on hevosissakin yksilöitä, jotka eivät ainakaan ihmisen luomien olosuhteiden puitteissa tule toimeen muiden hevosten kanssa. Silti toisten hevosten näkeminen ja läsnäolo, vaikka sitten aidan takaa, on niillekin äärimmäisen tärkeää.
Nykyajassa ihminen käpristyy helposti omaan yksinäisyyteensä, tai vain ihan lähimmän perheensä seuraan. Monella lemmikki paikkaa tätä tyhjyyden tunnetta. Eläimet ovat myös sillä tavalla validoivia, että ne eivät lopultakaan haasta ihmistä kauheasti. Hevonen, jolta on melko helppo saada myönteistä huomiota ja erityistä yhteyden tunnetta, jää sinne talliin, kun ihminen lähtee kotiin. Koira taas on ihmiselle aina alisteinen, ihminen luo sille selkeät rajat (mikä ei tietenkään ole aina helppoa, mutta kuitenkin ihmisellä on koiraan nähden aina esimiesasema). Toiset ihmiset voivat saattaa ihmisen huomattavasti vaikeampien, mutta erittäin tärkeiden, asioiden äärelle.
Eli sun mielestä ihmisten pitäisi käydä riitelemässä tuntemattomien ihmisten kanssa vai mitä ihmettä tarkoitit haastamisella? Koiran kanssa tulee lähdettyä ulos ja on aivan tavallista, että tulee juteltua toisen koiranomistajan kanssa. Jos lähtee ilman koiraa, eipä kukaan koiraton tuntematon tule juttelemaan. Ei pääse edes "haastamaan" yhtään ketään. Lisäksi muista koiranomistajista tulee ajan myötä tuttuja. Jopa selalisia, joiden kanssa voi jutella ilman koiriakin ja muustakin kuin koirista.
Ja mitä vikaa siinä on, että viettää aikansa mieluiten lähimpien ihmistensä kanssa kuin hölösuuna juoksee ympäri kyliä viettämässä aikaansa ihmisten kanssa, joita ei edes tunne ja joihin ei ole kiinnostustakaan tutustua? Jos introverteistä puhutaan, niin aika moni introvertti saa sosiaalisen kiintiönsä täyteen jo töissä. Siihen päälle vielä ne läheiset eli lähsukulaiset + pari hyvää kaveria.
Puhut kyllä asiaa siinä, että merkitykselliset ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta ei koira estä hankkimasta MYÖS merkityksellisiä ihmissuhteita eikä koirattomuuskaan tarkoita, että mitään merkityksellisiä ihmissuhteita löytyisi. Jos olet lukenut palstan yksinäisyysketjuja, niin monet eivät löydä merkityksellisiä ihmissuhteita, vaikka harrastaisivat mitä ja kävisivät millaisissa paikoissa tahansa, joissa on muita ihmisiä.
Ja jos vielä palataan lapsiin, niin huomattavasti useammin mä juttelen muiden koiranomistajien kanssa kuin aikuisten lasteni kanssa, joilla on omat elämänsä ja omat kiireensä. Itsekästä minusta sekin, jos hankkii lapsia sitä varten, että nämä sitten aikanaan pitäisivat ikääntyville vanhemmilleen seuraa.
En odottaisi ihmisiltä jokapäiväisessä keskustelussa jatkuvasti jotain merkittävää. Merkittävien asioiden äärelle harvoin pääsee viidessä minuutissa, usein siihen tarvitaan enemmän. Mutta tosiaan, ihminen myös tarvitsee ihmiskontakteja muistakin kuin älyllisistä syistä. Peilisolut ja sillee.