Kummiasiaa

Mulla halus kaveri kauheasti lapsen kummiksi. Kerroin, etten aio häntä pyytää, koska en kokenut ystävän olevan paras vaihtoehto. Hän loukkaantui ja myöhemmin välit meni poikki kun lapsi syntyi. Päättelin, että tämä vahvisti omaa mielipidettäni. Ihminen joka loukkaantui siitä , etten pyytänyt kummiksi, ei olisi ollut edes sopiva kummi

Perinteisesti lapsen kummiksi on valittu pariskunta ja lisäksi yksi naispuolinen ja yksi miespuolinen, jotka ovat lapsettomia ja perheettömiä.

Nykyään enää tätä perinnettä harvoin noudatetaan.

Saatetaan pyytää perheellinen mies kummiksi, mutta ei hän puolisoa.

Mutta arvata saattaa, kenelle ne kummin tehtävät lopulta jäävät - kummille vai hänen vaimolle?

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti lapsen kummiksi on valittu pariskunta ja lisäksi yksi naispuolinen ja yksi miespuolinen, jotka ovat lapsettomia ja perheettömiä.

Nykyään enää tätä perinnettä harvoin noudatetaan.

Saatetaan pyytää perheellinen mies kummiksi, mutta ei hän puolisoa.

Mutta arvata saattaa, kenelle ne kummin tehtävät lopulta jäävät - kummille vai hänen vaimolle?

Tämä juuri. Meillä mies pyydettiin, olimme olleet pitkään naimisissa ja 2 lasta. Edelleen yhdessä.

Mies on muistanut 6 vuoden aikana syntymäpäivälahjan 2 kertaa ja joululahjan 2 kertaa. En ole hoitanut miehen puolesta, vaikka lapsen vanhemmat ehkä näin luulivat. Tapaamisia ei ole järjestynyt enää, koska minä hoisin ne myös.

Mies on vihjaillut joka vuosi, että kun lähden jouluostoksille voisin katsoa myös hänen kummilapselle jotakin kivaa.... En ole ostanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten kummeina on vain pariskuntia. Mutta onhan se totta, että eron sattuessa vain se vanhemmille läheisempi jatkaa yksin kummin hommia.

Kerro rehellinen mielipiteesi niistä, jotka jättää toisen pariskunnasta ulkopuolelle, jos ovat molemmat läheisiä

Perinteisesti ei voi tehdä niin, vaan avioparit pyydetään molemmat kummiksi, ihan samalla tavalla kun hyviin tapoihin kuuluu avioparit kutsua yhdessä häihin, hautaisiin jne. eikä lähettää vain toiselle kutsua.

Ja tietysti vaikuttaa mitä odotetaan kummilta, jos aviopari yhdessä kummina, hyvänä kummina on helpompi toteuttaa, kuin jos toinen ulkopuolella, kun avioparit yleensä hoitavat asiat ja muistamiset yhdessä.

Itse 4 lapsen äitinä opin, että ei kannata pyytää ehkä sitä parhainta ystävää, myöhemmin yksi koki, että oli vähän pakotettu rooliin, vaikka ei se tietty ollut tarkoitukseni. Sanoin hänelle, että olisi ollut reilua sanoa, ettei kokenut kummina toimimista kivana. Enkä kyllä mitään häneltä vaatinutkaan. Hän sanoin vain "ettei hän tiennyt lapsista mitään kun suostui"

Toinen tapaus oli, jossa pyysimme miehen kaverin ilman hänen vaimoaan. Emme lähentyneen. Hyvä jos kerran 3 vuoteen kuulee jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten kummeina on vain pariskuntia. Mutta onhan se totta, että eron sattuessa vain se vanhemmille läheisempi jatkaa yksin kummin hommia.

Kerro rehellinen mielipiteesi niistä, jotka jättää toisen pariskunnasta ulkopuolelle, jos ovat molemmat läheisiä

Perinteisesti ei voi tehdä niin, vaan avioparit pyydetään molemmat kummiksi, ihan samalla tavalla kun hyviin tapoihin kuuluu avioparit kutsua yhdessä häihin, hautaisiin jne. eikä lähettää vain toiselle kutsua.

Ja tietysti vaikuttaa mitä odotetaan kummilta, jos aviopari yhdessä kummina, hyvänä kummina on helpompi toteuttaa, kuin jos toinen ulkopuolella, kun avioparit yleensä hoitavat asiat ja muistamiset yhdessä.

Miksi ei voi perinteisesti tehdä näin? Eihän tähän ole mitään virallista etikettiä.

Mutta, olen samaa mieltä, että kyllä pariskunnat, varsinkin jo perheelliset ja naimisissa olevat tulisi pyytää yhdessä. Jos on oltu kummiperheen kanssa muutenkin läheisiä koko perheen kanssa.

Jos toinen jätetään pois, niin väkisin tulee sille sellainen olo, ettei kelpaa tai ettei hänestä pidetä.

Tässä taas hyvä esimerkki, kuinka srk keskustelu kummiudesta luopumisesta on tervetullutta.

Kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus ja nykyään siihen ei enää tarvita kummeja, vaan sen voisi nykyään hoitaa srk itse, koska on olemassa siihen jo työvälineet srk lapsi- ja nuorisotyö ja kerhot ja srk on jokaisessa kylässä ja kaupungissa. Toista oli ennen, kun srk oli vähän ja välimatkat pitkät.

Miksi pyydetään ketään kummiksi, onko se jotenkin pakollista? Miksi kukaan haluaisi kummiksi, sitoutuu pitkäksi aikaa ja suhteissa voi tapahtua kaiken näköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas hyvä esimerkki, kuinka srk keskustelu kummiudesta luopumisesta on tervetullutta.

Kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus ja nykyään siihen ei enää tarvita kummeja, vaan sen voisi nykyään hoitaa srk itse, koska on olemassa siihen jo työvälineet srk lapsi- ja nuorisotyö ja kerhot ja srk on jokaisessa kylässä ja kaupungissa. Toista oli ennen, kun srk oli vähän ja välimatkat pitkät.

Mielestäni todellakin kannattaisi alkaa miettiä onko tämä jo hieman vanhanaikaista. Samanlailla kun naimisiin mennessä pitää olla ne todistajat voisi kasteen todistajat olla vain todistajia,ei kummeja.

Liian moni lupautuu kummiksi ja oikeasti heidän virkansa ei ole edes ostaa lahjoja jouluna ja syntymäpäivänä.

Seurakunta tosiaan voisi itse hankkia kummeja. Joku kumminkaa sivusto on, jossa vinkkejä kummeille. Lisäksi nykyään seurakunta järjestää jotain kummipäivää kesäkuussa

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyydetään ketään kummiksi, onko se jotenkin pakollista? Miksi kukaan haluaisi kummiksi, sitoutuu pitkäksi aikaa ja suhteissa voi tapahtua kaiken näköistä. 

Pyydetään, että lapsen saa kastettua. Kummi on kasteen todistaja ja pitäisi antaa kristillistä kasvatusta

Eräs kaveri sanoi jo raskauden alussa, että on miettinyt minua kummiksi. Olen naimisissa oleva , perheellinen ihminen. En sanonut sen kummemmin mitään, ajattelin, että kyllä hän sitten pyytää virallisesti jos pyytää.

Sitten kun lapsi syntyi hän alkoi laitella viestiä "kuinka hän ei keksi ketään kummeja, hän on ajatellut pyytää veljensä, mutta tarvitsee kaksi, mutta kun ei ole ketään muita"

Laitoin viestiä, että harmi juttu ja kyselin, että ovatko miettineet haluaisivatko he vaikka pariskunnan siihen vielä, mutta ei kuulemma halunneet.

Ystävä jatkoi ruinaamista, kuinka haluaa minut vielä, että lapsi saadaan kastettua. Noh, suostuin. En kehdannut sanoa, että haluaisin mieheni myös siihen mukaan, koska aina mies kulki mukana joka paikkaan. Nykyään mieheni ei halua lähteä tämän lapsen syntymäpäiville, eikä tulla muutenkaan kylään.

Itseäni harmittaa, että oikeasti lähdin kummiksi vähän niin kun vain, että pakko saada joku. Luin myöhemmin, että erikoisluvalla jopa yksi kummi olisi riittänyt tai voi kysyä seurakunnan kummipankista.

Nykyään kuulen lähinnä vain kuittailua ystävältä kun ei koskaan nähdä ja hänellä ei ole omaa aikaa. Näemme siis 1-2 krt vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molempia.  Jossain on tarkoituksella, jossain toinen ei ole kelvannut kummiksi, kun ei kuulu kirkkoon ja joskus toinen osapuoli on kieltäytynyt ja toinen suostunut.

Sanot, että teillä on molempia, joissain tarkoituksella. Mikä on tämä tarkoitus, jos toista ei pyydetty?

Tuo kummiksi pyytäminen on joka tapauksessa arpapeliä. Hyvinkin innokas kummiehdokas saattaa "hyljätä" kummilapsensa heti kastetilaisuuden jälkeen. Kun taas hiukan vastahakoisesti kummiksi lupautuva voi hoitaa kummin velvollisuuksiaan ihan hyvin. Ja kummin tehtävästä kieltäytynyt saattaa tulla myöhemmin hyvinkin läheiseksi lapsen kanssa. Joskus käy niin, että kummin puoliso onkin se, joka ottaa sen kummiuden hoitaakseen.

Meillä on 5 kummilasta ja kaikille on pyydetty puolison kanssa yhdessä kummiksi. Kummiksi päätyessämme olimme olleet jo pitkään yhdessä, aluksi kihloissa myöhemmin naimisissa.

Omalla lapsella on kummeina yksi pariskunta ja veljeni, joka lapsen kastevaiheessa oli seurustellut noin 2 vuotta silloisen tyttöystävänsä kanssa. Erosivat myöhemmin. Tuntui että tyttöystävä ei pitänyt siitä, että pelkästään veljeni pyydettiin kummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kummiksi pyytäminen on joka tapauksessa arpapeliä. Hyvinkin innokas kummiehdokas saattaa "hyljätä" kummilapsensa heti kastetilaisuuden jälkeen. Kun taas hiukan vastahakoisesti kummiksi lupautuva voi hoitaa kummin velvollisuuksiaan ihan hyvin. Ja kummin tehtävästä kieltäytynyt saattaa tulla myöhemmin hyvinkin läheiseksi lapsen kanssa. Joskus käy niin, että kummin puoliso onkin se, joka ottaa sen kummiuden hoitaakseen.

Totta tämäkin.

Mulla ja mun parhaalla kaverilla oli sopimus , jonka teimme teineinä "sit kun saadaan lapsia niin me ollaan toistemme lasten kummeja hihi"

No, minä sain lapsen ensin ja hänhän tuli kummiksi kun oli sovittu! Välit meni oikeasti huonommaksi jo raskausaikanani, mutta kun näin oli sovittu niin pitihän sitä nyt.

Hän tuli ristiäisiin ja kävi 1-v juhlissa. Sen jälkeen ei ole näkynyt. Hän sai lapset sitten itse 5 vuoden päästä. Ei olla tekemisissä ja onneksi hän ei pyytänyt kummiksi. Heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 5 kummilasta ja kaikille on pyydetty puolison kanssa yhdessä kummiksi. Kummiksi päätyessämme olimme olleet jo pitkään yhdessä, aluksi kihloissa myöhemmin naimisissa.

Omalla lapsella on kummeina yksi pariskunta ja veljeni, joka lapsen kastevaiheessa oli seurustellut noin 2 vuotta silloisen tyttöystävänsä kanssa. Erosivat myöhemmin. Tuntui että tyttöystävä ei pitänyt siitä, että pelkästään veljeni pyydettiin kummiksi.

No eihän tuollaista tyttöystävää kuulukaan pyytää. Vai olivatko he kihloissa tai oliko lapsia?

Suostuin aikoinaan laittamaan nimen kummi kirjoihin kun sanottiin ettei ole mitään vaatimuksia elikkä he eivät tarvitse lahjoja eikä lapsen hoitajaa. Kuuluin vielä silloin kirkkoon eikä heillä ollut ketään kirkkoon kuuluvaa kummiksi. Silloin heti kun tuli mahdolliseksi netissä helposti erota kirkosta niin sain aikaiseksi erota kirkosta. Minutkin oli lapsena pakko liitetty kirkkoon ja se on mielestäni väärin ja ihmisen pitäisi saada vasta rippikouluikäisenä päättää liittymisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Suostuin aikoinaan laittamaan nimen kummi kirjoihin kun sanottiin ettei ole mitään vaatimuksia elikkä he eivät tarvitse lahjoja eikä lapsen hoitajaa. Kuuluin vielä silloin kirkkoon eikä heillä ollut ketään kirkkoon kuuluvaa kummiksi. Silloin heti kun tuli mahdolliseksi netissä helposti erota kirkosta niin sain aikaiseksi erota kirkosta. Minutkin oli lapsena pakko liitetty kirkkoon ja se on mielestäni väärin ja ihmisen pitäisi saada vasta rippikouluikäisenä päättää liittymisestään. 

Eli, jos eroan kirkosta, voin sanoa, etten hoida enää kummin roolia vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuin aikoinaan laittamaan nimen kummi kirjoihin kun sanottiin ettei ole mitään vaatimuksia elikkä he eivät tarvitse lahjoja eikä lapsen hoitajaa. Kuuluin vielä silloin kirkkoon eikä heillä ollut ketään kirkkoon kuuluvaa kummiksi. Silloin heti kun tuli mahdolliseksi netissä helposti erota kirkosta niin sain aikaiseksi erota kirkosta. Minutkin oli lapsena pakko liitetty kirkkoon ja se on mielestäni väärin ja ihmisen pitäisi saada vasta rippikouluikäisenä päättää liittymisestään. 

Eli, jos eroan kirkosta, voin sanoa, etten hoida enää kummin roolia vai?

Kummeja voidaan nykyään erityisluvalla myöhemmin lisätä, mutta kummiutta ei voi purkaa.

Ei mene niin. Kummius pysyy papereissa ikuisesti.

Jokainenhan sen omasta lapsuudestaan muistaa, miten mukavalta tuntuu, kun kummi tulee kylään, lähettää kortin ja muistaa paketilla juhlapäivinä. Ei siihen sen ihmeempää tarvita; kummius koostuu pienistä eleistä ja sanoista, muistamisesta ja rukouksista. Muistaminen ei tarkoita automaattisesti kalliiden lahjojen ostamista. Yhteinen aika kuten yökyläily tai vaikkapa jäätelöbaarissa pistäytyminen jäävät kummilapsen mieleen takuulla varmemmin kuin lahjat.

Nykypäivänä moni säikähtää kummiuteen liittyvää kristillisen kasvatuksen tehtävää ja kokee olevansa siihen liian maallistunut. Kummin ei kuitenkaan tarvitse olla harras uskovainen tai Raamatun asiantuntija. Päävastuu kristillisestä(kin) kasvatuksesta on vanhemmilla, kummi osallistuu siihen mahdollisuuksien ja kykyjensä mukaan.

Tärkeämpää kuin kasvatusvelvollisuuksien pohtiminen on halu luoda kummilapseen erityinen, lämmin suhde. Kummiuden historiaan tutustuminen antaa tehtävälle arvokkaan lisämausteen ja auttaa jäsentämään sen merkitystä.

Siis, tämä teksti on jostain kirkko ja kaupunki sivulta. Eli kummin pitää haluta luoda lapseen erityinen ja lämmin suhde? Siis sekö on sitä kristillistä kasvatusta? Myös paketilla muistaminen juhlapäivänä mainitaan sekä yökyläily.

Enpä tiennyt kummiksi ryhtyessäni, että pitäisi viedä jäätelöbaariin...