Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olet valmis tekemään saadaksesi tyttöystävän/vaimon?
Kommentit (113)
Joo ei kiitos. On jo koettu.nalkutusta joka asiasta. Toinen makaa sohvalla ja ei saa mitään tehtyä.paitsi tietenkin vittuili minulle. Koska oli tylsistynyt. Ja olisi pitänyt ostaa ja ostaa koko ajan jotain uutta. Jotta saa sisäistä tyhjyyttään täytettyä.ja matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa naiset muovata miehiä koko ajan ja sit uunien ett jaä miehet ei välttämättä sitä edes huomaa.
No saihan tämä nykyinen sen aikaiseksi että lopetin tupakan polton parista ja hyvin asiallisesti tehdystä pyynnöstä, eli ei millään uhkailulla tms. Ilmeisesti juuri oikein psyykattu ja kannustaen.
Eikä tuo ollut ollenkaan paha pyyntö, ja ilmeisesti pyyntö oli juuri oikein esitetty kerran se myös toimi jopa näinkin jääräpäiseen mieheen joka on polttanut lähes 25 vuotta? Suuri kiitos myös siitäkin.
Olen valmis olemaan oma itseni ja hyväksymään kumppanin omana itsenään.
Mitään simppausjuttuja en ole valmis tekemään. Palvomaan tai pyytelemään anteeksi jos en ole tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
En ole viiteen vuoteen tehnyt mitään. Saavat naiset välillä yrittää.
Onko niitä yrittäjiä näkynyt paljonkin?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kontrasti tässä ketjussa.
Itse ihastuessani siirrän vaikka vuoria ihastukseni eteen. Pitkässä parisuhteessa rakastuneena ei varmaan ole mitään, mitä EN rakkaani vuoksi tekisi.Miehet vaan on erilaisia.
N33
Attention whore.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöyrä edustus-taskuraketti postimyynnistä, ilman mitään tasa-arvolässyä.
Ei oikein vakuuta nämä vastaukset.
Jos haluu saada on pakko antaa, pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Jos tulee niin tulee, törmätään jos törmätään. Elämä jatkuu, oli nainen tai ei. En ala mitään "tekoja" tekemään tai fasaadeja rakentamaan sen vuoksi. Olen ihan tyytyväinen "sinkkuna".
En ole käytännössä koskaan aktiivisesti hakenut kumppania. Muutaman kerran olen kyllä ihastunut aika pahasti, ja näille myös vihjannut että kiinnostaisi enempi, mutta ei ole tullut vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika suuri osa elämästäni pyörii puolison löytämisen ympärillä. Jos ei pyörisi, niin poistaisin profiilini seuranhakupalveluista, panostaisin vähemmän näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa ja vähentäisin yhteydenpitoani etäisiin kaverihini. Lopettaisin myös sellaisten uusien harrastusten kokeilun, jotka eivät kiinnosta minua, eli melkein kaikki ryhmässä tehtävät jutut. Vaihtaisin treeniohjelmani hypertrofian puolelta kestävyyskunnon ja liikkuvuuden ylläpitämiseen. Käyttäisin vähemmän aikaa uralla etenemiseen, koska olen todella tyytyväinen nykyiseen hommaani, vaikka siitä ei maksetakaan suurta palkkaa. Tykkään asua omakotitalossa, mutta voisi olla viisasta vaihtaa pienempään, koska nykyisessä on tilaa perheelle, jota minulla ei ole.
Olen siis valmis tekemään ja teenkin asian eteen todella paljon töitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele jos miehillä on vauva-palstalla vaikeaa löytää kumppania, jos suurin osa vastauksista on "en mitään". Tai jos löytää kumppanin niin se harvemmin pysyy muutamaa vuotta pidempään vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni mies on mm. muuttanut vaimonsa perässä, moni vaikka ihan toiseen maahan, toiselle mantereelle. On luovuttu sellaisista harrastuksista, mitkä eivät ole naiselle sopineet, liika viina, väärät kaverit. On ryhdistäydytty, opiskeltu, tehty töitöä, rakennettu vaimolle taloa. Mitä sinä olet valmis tekemään?
Kaikki nuo tehty. En sentään ollut niin naiivi, että olisin kuvitellut, että sillä pimsaa saa. Ihan itsekin talossa asun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Ei tarvitse joutuakaan, lapset jyrää sitten viimeistään koko palapelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Nuo mainitsemasi jutut on ihan normaaleja asioita eikä mitään "panostamista" tai ekstraa. Tulkitsin kysymyksen niin, että mitä sellaista, mitä et muuten tekisi, olisit valmis tekemään parisuhteen tms. Eteen. Olen toki joskus kevyissäkin suhteissa tehnyt jotain spesiaalia ihan vain siksi että se on itsellenikin kivaa, se että toinen yleensä tykkää on vain kiva lisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Nuo mainitsemasi jutut on ihan normaaleja asioita eikä mitään "panostamista" tai ekstraa. Tulkitsin kysymyksen niin, että mitä sellaista, mitä et muuten tekisi, olisit valmis tekemään parisuhteen tms. Eteen. Olen toki joskus kevyissäkin suhteissa tehnyt jotain spesiaalia ihan vain siksi että se on itsellenikin kivaa, se että toinen yleensä tykkää on vain kiva lisä.
Mistä ihmiset tietää mitä sinä teet myös normaalisti muiden eteen? Eihän täällä mitään ajatuksenlukijoita olla.
Ei mitään-vastaus antaa sellaisen kuvan, ettet halua tehdä kumppanisi puolesta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Veikkaan että se oot aina sä, jonka mielestä on pakko tehdä "kompromisseja" eli mies joustaa.
tunnen 3 miestä lähipiiristä ,jotka on vaimon takia luopunu alkoholista.pitkät liitot niin on ollut varmaan hyvä vaihtokauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään, olen vain oma itseni. Joskus voin jotain kivaa suunnitella varta vasten, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Jotain suklaata tai kukkia saatan viedä spontaanisti. Omista jutuista tai ystävistä en tingi. Naisia on toistaiseksi riittänyt lyhyempiin suhteisiin, mutta perhe jossain vaiheessa olisi kiva. Olen 27v.
Minun poikaystäväni hoki alkuaikoina tuota, että hän on oma itsensä ja se saa riittää. Keskusteltiin sitten vakavasti ennen yhteen muuttamista, että jos molemmat ovat jääräpäisesti vain se oma itsensä ilman mitään halua joustaa, ei yhteiselosta tule mitään. Eikä silloinkaan, jos toinen vain on oma itsensä ja toinen joustaa ja joustaa kunnes katkeaa.
Kyllä siinä sitten päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että molempien pitää olla valmiita sovittelemaan ja joustamaan, jos meinaa yhdessä pysyä. Särmiä hiotaan ja etsitään sitä molemmille mukavaa tapaa elää yhdessä. Nyt on menty jo toistakymmentä vuotta, ja hyvin on sujunut. Kumpikaan ei koe joutuneensa jyrätyksi, kun asioista pystytään puhumaan ja tekemään tarvittaessa kompromissejakin.
Nuo mainitsemasi jutut on ihan normaaleja asioita eikä mitään "panostamista" tai ekstraa. Tulkitsin kysymyksen niin, että mitä sellaista, mitä et muuten tekisi, olisit valmis tekemään parisuhteen tms. Eteen. Olen toki joskus kevyissäkin suhteissa tehnyt jotain spesiaalia ihan vain siksi että se on itsellenikin kivaa, se että toinen yleensä tykkää on vain kiva lisä.
Usein tuo ilmaus _olen vain oma itseni_ pullahtaa esille silloin, kun pitäisi nähdä sen toisenkin näkökulma. Ellei tätä ole valmis tekemään edes joskus, ei suhteella ole tulevaisuutta. En usko, että vastaan tulee ihmistä, jonka kanssa voi aina mennä ihan sen oman mielensä mukaan ja se on sille toiselle myös se tapa, jolla hänkin voi olla _oma itsensä_. Näissä tilanteissa tarvitaan halua sovitella ja joustaa, molemmilta.
Mutta ehkä tässä olikin kyse vain siitä, mitä mies on valmis tekemään päätyäkseen parisuhteeseen, ei siitä, miten siinä voi elää ja voida hyvin?
Tässä ketjussa miehet kyllä halventavat ihan itse itsensä.