Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää ja selvitä, jos itse haluaisi vielä kolmannen lapsen, mutta miehen mielestä nyt riittää?
05.11.2006 |
Kuopus on pian 1,5-vuotias ja välillä uuden raskauden ja vauvan kaipuu tuntuu ihan viiltävänä kipuna? Olemme, minun aloitteestani, asiasta keskustelleet, eikä mies enää innostu uudesta vauvasta.
Ikää itselläni on 34-vuotta, ja vaikka aikaa on vielä, alkaa jo aikakin käymään minua vastaan. Ei tässä enää montaa vuotta voi odottaa ja yrittää " käännyttää" miestä.
Välillä asia on minulle ihan ok; tässä nyt on perheemme, kaksi poikaa, mutta sitten taas tulee kauhean paha olo ja suru siitä, että en saa enää kokea raskautta ja synnytystä ja vauva-aikaa.
Ja en voi noina hetkinä välttyä katkeruudelta miestäni kohtaan. Hän saa tavallaan sanella mitä tehdään, ja määrätä jopa kehostani, saako se mahdollisuuden kokea vielä uuden raskauden.
Rakastan miestäni, mutta...
Kommentit (51)
perhe-elämää, mutta mies on saanut päähänsä että ei enää rakasta, ja haluaa lähteä uuden matkaan.
Sitä vain eletään vaikka sydän vuotaa verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi lapsi, pian 3-vuotias enkä halua ainakaan nyt lisää lapsia. Kun lapsemme oli noin vuoden ikäinen, mieheni usein kysyi että milloin " teemme" toisen, mutta itse olin ja olen edelleen sitä mieltä ettei vielä, mahdollisesti ei koskaan. Mieheni tietää tämän eikä ole enää pitkään aikaan kysellyt asiasta. Olisi todella ahdistavaa jos kokoajan puhuisi toisen lapsen " hankkimisesta" . En ole siihen vielä valmis, syitä on monia, mm. taloudelliset. Kysy mieheltäsi mitkä ovat syyt siihen ettei halua lisää lapsia. Lista syistä on varmaankin järkevä. Esim. taloudelliset syyt, oma jaksaminen, sinun jaksaminen. Jos syyt ovat näitä, ole onnellinen, että miehesi todella välittää sinusta ja lapsistanne jotka teillä jo on ja ajattelee perheenne parasta.
on painettava sen vanhemman toive enemmän, joka ottaa suuremman vastuun mahdollisen vauvan syntymästä. Kahden lapsen äiti yleensä tietää jo, minkä työmäärän pieni vauva tuo tuleessaan arkeen, joten mistään pikku päähänpistosta on harvemmin kyse, jos haluaa kolmatta lasta. Minun mieletäni olisi siis kunnioitettava nimenomaan NAISEN toivetta saada lapsi, jos nainen on valmis myös ottamaan päävastuun lapsen hoidosta.
Alkujärkytyksen (minulle positiivinen järkytys, miehelle vaan järkytys) jälkeen kuopuksemme oli tervetullut, ja nyt meillä on 4 viikon ikäinen iiiiihana pikkuinen poikavauva.
eli on sellanen haikeus " voi kun olisi ihanaa taas odottaa vauvaa ja kuinka ihana se pieni vauva olisikaan" jne. itselleni tuo on ihan normaalia ja välillä se iskee kovemmin ja välillä taas on ihan unohduksissa.
Itse olen vielä nuori (24v) ja kuopus on nyt reilu 2vuotias ja olen 99.9% varma, että vauvaa meille ei enää tule vaikka välillä varmasti vauvakuume jyllää kovastikin, mutta tiedän, että se tekisi sen kolmannenkin lapsen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää tässä tilanteessa on se että minäkään en halua kolmatta vielä. Joten on toivoa että miehen mieli muuttuu tässä vuosien varrella. Vielä ei kannata meidän asiasta " tapella" kun ei ei voi tietää mikä on miehen mielipide viiden vuoden päästä. Tai mitä mieltä itse olen silloin.
Täytyy vain toivoa että meille joskus odotetaan kolmatta.
Olemme alusta asti suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta suurperheenä ja kaikki elämässämme on tähdännyt siihen. Tämä oli yksi kriteereistä, joilla mieheni valitsin. (Sairaudesta johtuva lapsettomuus olisi tietysti muuttanut tilanteen, mutta siitä ei nyt ole kyse.) Nyt mies onkin yhtäkkiä muuttanut mieltään, eikä osaa sanoa mitään syytä tähän muutokseen. (ei kuulemma kuitenkaan johdu rahasta, elämän raskaudesta, masennuksesta, työstressistä, salarakkaasta, rakkauden loppumisesta tai arkeen kyllästymisestä)
Pidän tässä tapauksessa unelmiani niinä " oikeina" , koska niiden varaan me molemmat lähdimme elämäämme rakentamaan. En todellakaan suostu menemään tuuliviirinä miehen toiveiden mukaisesti, vaan pidän kiinni niistä yhteisistä unelmista joita meillä oli. Jos mies tahtoo ne hylätä, se on hänen päätöksensä ja tarkoittaa mielestäni sitä että hän ei tahdo jatkaa yhteistä elämäämme.
Asia olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä, jos miehellä olisi jotain syitä. Mutta jos hän heittää unelmat ja tavoitteet romukoppaan ilman perusteluita, tuntuu aika vaikealta vain mukautua miehen tahtoon...
t. 7
Vierailija:
Tästä viestistä paistaa jotenkin läpi asenne, että mies on tunteeton ja kylmä kun ei halua lapsia ja ne naisen tunteet ja unelmat ovat niitä " oikeita" . Yhtä hyvin mies voi olla väsynyt ja pelätä eri asioita, vaikkapa jaksamistaan useamman lapsen kanssa. Miehelläkin ON tunteet, vaikka he näyttävät ne ehkä eri tavalla kuin nainen.En myöskään tästä lähtökohdasta sanoisi, että mies " murskaa" naisen unelmat tietoisesti. Yhtä hyvin mies voi tuntea häpeää ja huonommuutta kun ei pysty naisen unelmia toteuttamaan (ei esim. jaksa isoa lapsilaumaa).
t. se joka on tämän läpi käynyt omassa liitossaan ja elää nyt ilman katkeruutta kahden lapsen ja miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tehdään vain puolikas lapsi? Olen vähän yksinkertainen, mutta minusta se lapsi joko tehdään tai sitten ei...Lapsetkin voivat muuten toivoa sisaruksia, eli ei aina ole kyseessä pelkkä naisen toive vastaan muu perhe!
Mutta jos meinataan perheenä jatkaa on jonkun kuitenkin " joustettava" . Ja se on tehtävä aidosti. Jos perheenä meinataan jatkaa ei yksi saa jäädä katkeraksi. Katkera saa OLLA, saa suuttua ja näyttää muutkin tunteensä, mutta ei saa JÄÄDÄ katkeraksi. Tunteilleen ei tietenkään mitään voi ja niistä pitää puhua, mutta aikuisen ihmisen osaa sen verran kontroloida itseään ja katkeruuttaan, että miettii muunkin perheen etua. Äitinä ja aikuisena ihmisenä ei enää voi ajatella kaikessa " mä haluuuun, mä haluuuun" vaan myös muut vaihtoehdot voi olla ihan yhtä tyydyttäviä ja hyviä kun ottaa koko perheen huomioon. Ei kannata jäädä rypemään siinä mitä ei saa, niissä " murskatuissa unelmissa" , vaan miettiä sitä miksi näin tehtiin. Jos sillä pelastui perhe erolta niin eikö se silloin ollut sen arvoista? Jos ei, niin sitten pitää miettiä uudelleen. Enkä perheen edulla tarkoittanut tuota, että lapsetkin voi toivoa sisarusta, siitä syystä ei lapsia lisää tehdä, vaan sitä lasten oikeutta perheeseen ja vanhempiinsa. Onko äidin kolmannen lapsen toive tärkeämpi kuin lasten toive kokonaisesta perheestä?
12
Mies toivottavasti joskus unohtaa ja vahinko sattuu, mutta sehän ei ole mun vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minun mielestäni vaakakupissa on painettava sen vanhemman toive enemmän, joka ottaa suuremman vastuun mahdollisen vauvan syntymästä. Kahden lapsen äiti yleensä tietää jo, minkä työmäärän pieni vauva tuo tuleessaan arkeen, joten mistään pikku päähänpistosta on harvemmin kyse, jos haluaa kolmatta lasta. Minun mieletäni olisi siis kunnioitettava nimenomaan NAISEN toivetta saada lapsi, jos nainen on valmis myös ottamaan päävastuun lapsen hoidosta.
Mutta kyllä se vauva vaan vaikuttaa koko perheeseen ihan täysin riippumatta siitä kuka sen lopulta hoitaa.
Jos äiti hoitaa vauvaa, niin äiti väsyy. Mies ei ehkä halua lihonutta, kulahtanutta väsynyttä vaimoa joka ei jaksa muuta kuin nukkua tai joka ei oikeasti kykene puhumaan muusta kuin vauvasta.
Mies ei halua TAAS olla se perheen toimeentulon ainoa tuoja (stressi) eikä halua kantaa päävastuuta perheen elatuksesta.
Mies ei halua taas lisää rahanmenoa ja yöherätyksiä (ei sitä ihan helposti pysty määräämään että vain äiti herää öisin vauvan itkuun).
Mies haluaisi jo matkustella ja viettää aikaa muutenkin kuin lapsissa kiinni 24/7, mutta ei se sitten ainakaan pariskuntana onnistu jos äiti pyöräyttää tuosta taas yhden vauvan lisää. Se on taas ainakin vuosi pallo jalassa myös miehelle (vai oisko se sunsta ok et mies sitten eläisi sitä odottamaansa vapautta sillä aikaa kun äiti huolehtis vauvasta? Sitä vapautta jota se todnäk on odottanut saavansa viettää vaimonsa kanssa, pikkulapsivaiheen jälkeen)
Voi olla että seksiäkään ei sitten saa aikoihin,m enkä tässä tarkoita että aina käy niin tai että siihen jotenkin kuolisi, mutta kyllä se nyt vaan sitten vaikuttaa sen miehenkin elämään vähemmän positiivisesti.
Ihan oikeastiko ajattelit sitten että äiti hoitaa ja mies saa elää kuin lasta ei oliskaan? Niinhän sen sitten pitäis mennä että oltais tasa-arvoisia, ja jos vaan naisen päätöksellä tehdään lisää lapsia.
Mies suostuu siihen, että 9kk-3 vuoden ajan tuo pääosan perheen toimeentulosta ja antaa äidille mahdollisuuden olla kotona hoitamassa yhteistä lasta. Kuinka monta vuotta miehellä on velvollisuus hoitaa lähes yksin perheelle toimeentulo ja luopua omista taloudellisista haaveistaan esim. harrastusten ja asunnon suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mies suostuu siihen, että 9kk-3 vuoden ajan tuo pääosan perheen toimeentulosta ja antaa äidille mahdollisuuden olla kotona hoitamassa yhteistä lasta. Kuinka monta vuotta miehellä on velvollisuus hoitaa lähes yksin perheelle toimeentulo ja luopua omista taloudellisista haaveistaan esim. harrastusten ja asunnon suhteen?
En tiedä kenen toiveiden mukaan pitäisi elää ja kumpi joutuu joustamaan omista unelmistaan. Tuo on todella vaikea tilanne eikä siihen ole mitään optimiratkaisua. Auttaisiko aikalisä - sovittaisiin, ettei pariin vuoteen tehdä lasta ja katsotaan sitten mikä on tilanne?
Tämä voisi olla mahdollista ainakin siinä tilanteessa jos naisella on vielä aikaa lykätä lapsen tekoa.
Omalla kohdallani uuden lapsen kaipuu ei ole yhtä suuri kuin halu turvata jo olemassa olevalle lapselle ehjä koti ja hyvä arki niin isän kuin äidin kanssa. Jollain toisella voi olla toisin, en voi siksi antaa ohjetta miten toisten pitäisi toimia. Paitsi että kannattaisi varmaan hyvin tarkoin miettiä eri vaihtoehtojen seuraamuksia kaikille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mamma kerran uhrautuu eikä mene töihin. Ehkäpä ne miehet ei niin mielellään sitten makselekaan niitä Reimatecejä kun mammat makaa kotona. Asian sitä puolta ei vaan haluta nähdä ainakaan omassa miehessä?
..siis teillä joilla toinen osapuoli onkin " kusettanut" (en muista numeroita)
En kyllä tiedä miten tuosta selviäisi :(((
Kumpi vai kumpikin yhdessä päättävät, kuinka pitkäksi aikaa lasta jäädään hoitamaan kotiin?
Vierailija:
Joo, entäs kotiäiti? Mitä hän tekee hoitaessaan yhteisiä lapsia pienellä kotihoidontuella? Luopuuko ehkä myös omista " taloudellisista haaveistaan"
nyt olikin kyse siitä, että jos nainen haluaa vauvan mutta mies ei, niin että kenen tahto toteutuu. Siinä on hyvä ottaa huomioon siis myös se, ettei nainen sitä vauvaa yksin saa eikä hoida vaikka kuinka siltä päällisin puolin vaikuttaisi, koska asiassa on myös nämä taloudelliset, työssäkäymis- ja muut seikat.
Ei nyt mennä asian viereen jauhamaan taas tästä kotiäitiyden autuudesta yms.
Kyllä se mies sitten aikanaan ihastuu uuteen tulokkaaseen. Nykyisin suunnitellaan liikaa perheen kokoa. Jos asiat on kunnossa ja äiti jaksaa niin eikun tilaus sisään.
Me äidit kannamme suuremman vastuun lastenhoidosta ja raskaana voimme olla sekä imetämme - miehet ei näitä kahta viimeksi mainittua voi tehdä.
Vierailija:
Jätät vain pillerit pois tai poistatat mahdollisen kierukan ja se on siinä, " vahinkolapsi"
Kyllä se mies sitten aikanaan ihastuu uuteen tulokkaaseen. Nykyisin suunnitellaan liikaa perheen kokoa. Jos asiat on kunnossa ja äiti jaksaa niin eikun tilaus sisään.
Me äidit kannamme suuremman vastuun lastenhoidosta ja raskaana voimme olla sekä imetämme - miehet ei näitä kahta viimeksi mainittua voi tehdä.
ja tällasia neuvoja jakelet. Hienoa.
Onpa taas harvinaisen itsekästä toimintaa.
töissä olisi siihen nyt hyvä sauma, ja ikää kertyy jne. mutta miehen vakivastaus on, että " myöhemmin" . Lisäksi hän tuntuu kuvittelevan, että sitten " joskus myöhemmin" (kun olen jo lähempänä 40 kuin 30), lapsia tulee heti kun hän vähän viitsii minuun päin sohaista. Ne puheet vasta ärsyttäviä ovatkin. Eli mistään yrittämisajasta hän ei halua kuulla puhuttavankaan. Olen jo asennoitunut niin, että kolmatta ei tule (en itse edes halua olla mikään nelikymppinen vauvan äiti jos kerran aiemmin ei miehelle sovi). Onneksi on kaksi tyttöä, koska kaikkein eniten maailmassa olen aina toivonut tyttöä/tyttöjä ja ne olen nyt saanut vaikka sitten lapsiluku tähän jäisikin.