Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää ja selvitä, jos itse haluaisi vielä kolmannen lapsen, mutta miehen mielestä nyt riittää?
05.11.2006 |
Kuopus on pian 1,5-vuotias ja välillä uuden raskauden ja vauvan kaipuu tuntuu ihan viiltävänä kipuna? Olemme, minun aloitteestani, asiasta keskustelleet, eikä mies enää innostu uudesta vauvasta.
Ikää itselläni on 34-vuotta, ja vaikka aikaa on vielä, alkaa jo aikakin käymään minua vastaan. Ei tässä enää montaa vuotta voi odottaa ja yrittää " käännyttää" miestä.
Välillä asia on minulle ihan ok; tässä nyt on perheemme, kaksi poikaa, mutta sitten taas tulee kauhean paha olo ja suru siitä, että en saa enää kokea raskautta ja synnytystä ja vauva-aikaa.
Ja en voi noina hetkinä välttyä katkeruudelta miestäni kohtaan. Hän saa tavallaan sanella mitä tehdään, ja määrätä jopa kehostani, saako se mahdollisuuden kokea vielä uuden raskauden.
Rakastan miestäni, mutta...
Kommentit (51)
ap
Vierailija:
miettimistä kuin vauva, ei se sinun koko elämäsi onni voi olla siitä kiinni!!! Sinulle on nyt jäänyt joku päähänpinttymä ja ruokit sitä itse kaikella mahdollisella asiaan liittyvällä. Oletko tässä päivässä kiinni yhtään vain ajatteletko vain ja ainoastaan sitä (yhtä?) mahdollista vauvaa? Herääpäs jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se miehen mielipide ja tunne asiasta ole sen vähäpätöisempi kuin sinunkaan.
Meillä on ollut tasan sama tilanne. Kun ajattelin asiaa realistisesti, ei vain " voi kun ois IHANAA kun ois vielä vauva!" -tyyliin, niin totesin että MEIDÄN PERHEESEEN ei enää lapsia tule, koska ME emme jaksa. JOs mies ei halua eikä jaksa, ei se minunkaan raskaus, synnytys ja vauva-arki mitään ihanaa tulisi olemaan.
Pikku vinkki: rupesin opiskelemaan uutta ammattia: on muutakin tavoiteltavaa kuin lisää vauvoja. Auttoi.
Itse pohdiskelen samoja asioita välillä. Itsellä on 3-vuotias tyttö ja vähän alle 1,5-vuotias poika ja jotenkin vielä haluaisin sen kolmannen lapsen. Mies ei ole suoraan asiaa tyrmännyt, mutta ei myöskään hirveästi innostu asiasta.
Tuntemukseni on ristiriitainen, sillä tavallaan en jaksaisi sitä vauva-aikaa kolmatta kertaa, mutta toisaalta kaikki on ollut ihanaa. Lapsemme on n. 1v8kk ikäerolla ja olen itse sen ikäinen että jos kolmas vauva tulisi niin se olisi saatava alulle pian.
Elämä on ristiriitaista, mutta siinäpä se elämän suola tavallaan kuitenkin on.
Pohdit tahollasi sellaisia suuria kysymyksiä, että niitä ei kukaan puolestasi voi ratkaista.
:-)
meillä on kaksi tyttöä 1,5v ja 4v. Ja viimeisen puolen vuoden aikana olen kanssa miettinyt tosi paljon tätä lapsiasiaa.... Mies ei halua kolmatta ja itsellä kanssa tulee välillä sellaisia kausia että haluisi vielä kerran olla raskaana ja saada yhden vauvan. Toisaalta sitten taas olen miettinyt että elämä alkaa kokoajan helpottamaan kun tytöt kasvaa ja voitaisiin muutaman vuoden päästä harrastaa koko perheen voimin kaikkia kivoja juttuja. Minulla vaakakupissa painaa myös se että olemme kärsineet lapsettomuudesta joten raskaaksi tulo olisi todennäköisesti taas vaikeaa. Yövalvomisestkaan ei kovasti houkuttele. Eli tällä hetkellä olen päätynyt siihen että meidän perheen lapsiluku jää kahteen ja keskitymme ja annamme parhaamme näille kahdelle lapselle. Eipä siinä kait auta kun sinun miettiä että haluatko tosiaan kolmannen lapsen vai onko vauvan kaipuu sitä naisen haikeutta kokoa ehkä vielä yksi odotus ja synnytys.... itse ajattelen että oma vauvakuumeeni oli sellaista
Suhteen alusta asti on ollut selvää, että minä tahdon suuren perheen ja mies on ollut samaa mieltä. Nyt kun meillä on kaksi lasta ja minusta olisi ollut hyvä aika yrittää kolmatta, mies heittikin kylmää vettä päin naamaa; hän ei tiedä tahtooko sittenkään lisää lapsia. :(
Kaikista eniten vaivaa se, että hän ei pysty sanomaan kunnollista syytä; jos hän olisi katki lastenhoidosta tms, olisi helpompi ymmärtää.
Minua tämä asia ahdistaa todella paljon, eikä siihen auta mikään uusi harrastus tai opiskelupaikka.
Pakko kommentoida vielä tätä alla olevaa viestiä...
Mutta eihän myöskään naisen mielipide ole yhtään sen huonompi tai vähemmän merkitsevä kuin miehen! Miksi juuri miehellä pitää olla oikeus päättää lapsiluvusta ja naisen on vain alistuttava?
Minulla tuo toive lapsesta ei muuten ole haavetta pikkuvauvasta tai raskaudenkaipuuta, vaan nimenomaan halu saada lapsi. Halu saada lisää perheenjäseniä, lapsille sisaruksia. Halu antaa lapsille samanlainen suuri perhe ja suku kuin minulla on ollut ilo omistaa.
Tuntuu todella vaikealta hyväksyä, että minulta riistetään nämä unelmani vain miehen itsekkään päätöksen takia. Olenko minä velvollinen alistumaan, jotta mies saa pitää päätöksensä? Onko väärin erota tämän takia?
Vierailija:
Ei se miehen mielipide ja tunne asiasta ole sen vähäpätöisempi kuin sinunkaan.Meillä on ollut tasan sama tilanne. Kun ajattelin asiaa realistisesti, ei vain " voi kun ois IHANAA kun ois vielä vauva!" -tyyliin, niin totesin että MEIDÄN PERHEESEEN ei enää lapsia tule, koska ME emme jaksa. JOs mies ei halua eikä jaksa, ei se minunkaan raskaus, synnytys ja vauva-arki mitään ihanaa tulisi olemaan.
Pikku vinkki: rupesin opiskelemaan uutta ammattia: on muutakin tavoiteltavaa kuin lisää vauvoja. Auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on oikeus syntyä molempien vanhempien toivomana. Se on asian ydin.
ratkaisu...
t. 7
9, en tajunnut miten tuo liittyi asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapselle oikein että hän on syynä toisen vanhemman (ilmeisesti isänsä) katkeruuteen toista kohtaan? Ihanaa perhe-elämään tiedossa... loistava kasvuympäristö?
Vierailija:
t. 7
9, en tajunnut miten tuo liittyi asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan ollut tekemässä lasta salaa, vaan naiset toivoivat että miehen mieli muuttuisi. Miten tämä loukkaa lapsen oikeuksia, lapsen jota ei edes ole olemassa???
Asian ydin oli se, että mies loukkaa naisen tunteita kieltäytymällä lapsesta, ja nainen loukkaa vastaavasti miehen tunteita, jos hän " pakottaisi" miehen tekemään lapsia. Tässä ei ole kompromissin mahdollisuutta, joten siksi asia on niin vaikea. Toisen on taivuttava, tai sitten perhe on rikottava ja molempien etsittävä kumppani joka tahtoo elämässä samoja asioita.
t.7
ei miestä tuosta vain ' painosteta' lapsen tekoon jos vähänkin ajattelee lapsen parasta. Keskustella voi, mutta painostaminen kuulostaa hyvin itsekkäältä. Halu täytyy lähteä itsestä. Ei kiristämällä, painostamalla, uhkaamalla erolla. Kukapa haluaisi syntyä tällaiseen ilmapiiriin, tällaisista lähtökohdista?
Sitä tarkoitin lapsen edulla, mikä keskustelun alusta oli unohtunut, uskomatonta mutta totta, kokonaan. T.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä, että äiti saisi kokea uuden raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan, vaan siitä, että lapsella toivon mukaan elämää olisi vielä paljon pidemmällekin. Siksi on oikeus syntyä molempien vanhempien haluamana ihmisenä, ei jonakuna, joka tyydyttää ym. tarpeita. Kärjistäen näin.
Olisipa tuo lapsi sitten poika tai tyttö.
Eikö tuo poika vs. tyttö -kiista ole jo loppuunasti kaluttu tällä palstalla? Edes muutamaksi viikoksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Asian ydin oli se, että mies loukkaa naisen tunteita kieltäytymällä lapsesta, ja nainen loukkaa vastaavasti miehen tunteita, jos hän " pakottaisi" miehen tekemään lapsia. Tässä ei ole kompromissin mahdollisuutta, joten siksi asia on niin vaikea. Toisen on taivuttava, tai sitten perhe on rikottava ja molempien etsittävä kumppani joka tahtoo elämässä samoja asioita.t.7
Että koska tilanne todella on hankala, miehen ja naisen toive vastakkain, voi miettiä myös sitä lapsen kantaa asiaan. Eikö todella ole mahdollista kompromissiin? Onko toive kolmannesta lapsesta niin suuri, että se menee jopa perheen muiden jäsenten toiveiden edelle? Sitä kannattaa miettiä ja pitää puhua! Ja oli päätös mikä tahansa, ei saa jäädä katkeraksi. Ehkä silloin, jos kolmatta lasta ei tulekaan, auttaa ajatus, että tämä oli tälle perheelle oikea ratkaisu.
12
muiden lasten onni uhrattaisiin sen takia, että kolmannesta ei päästy sopuun. Tarkoitan etä jos tilanne päätyisi sen takia eroon.
Ensimmäisenä tuli väkisinkin mieleen, onko suhteessa muuten kaikki kohdallaan jos se meinaa kaatua tähän?
Minusta ainakaan omien toiveiden sanominen ääneen ei ole painostamista. Voin myös näyttää mielipahani ja samoin mieheni, mutta kumpikaan ei ota sitä painostamisena. Ehkä teillä on toisin..?
Miksi ihmeessä joku mies edes tahtoisi jatkaa sellaista suhdetta, jossa nainen uhkailee ja painostaa miestä niin paljon, että miehen on pakko tehdä lapsia vaikka ei tahdo??? Ja jos mies taas suostuu tekemään lisää lapsia, niin silloin hänen pitää olla aikuinen ja kantaa vastuu teoistaa, eikä purkaa sitä kiukutteluna niin että lapsi tuntee olevansa ei-toivottu!
Välihuomautuksena haluan sanoa, että tuskimpa lapset toivovat vanhemmakseen myöskään alkoholistia, väkivaltaista, väsynyttä, huonohermoista, vähätuloista, sairasta tms. aikuista, mutta valitettavasti täydellisiä vanhempia ei ole olemassa. Pidän aika pienenä " rikoksena" sitä, että vanhempien lapsilukutoiveet eivät aluksi täsmää ja sitten toinen myöntyy mukailemaan puolisonsa kantaa.
Mitä mieltä sinä olet siitä, että mies omalla päätöksellään murskaa naisen unelmat? Olet tehnyt selväksi, että lapsen tekeminen ilman miehen vilpitöntä, omasta halusta lähtevää toivetta, on väärin sekä miestä että lasta kohtaan. Mutta et ole sanallakaan vielä kertonut, miten naisen tulisi tästä selvitä? Pitäisikö hänen hyväksyä asemansa hiljaa ja totella talon herraa, vai miten hänen olisi asia käsiteltävä?
t. 7
Vierailija:
ei miestä tuosta vain ' painosteta' lapsen tekoon jos vähänkin ajattelee lapsen parasta. Keskustella voi, mutta painostaminen kuulostaa hyvin itsekkäältä. Halu täytyy lähteä itsestä. Ei kiristämällä, painostamalla, uhkaamalla erolla. Kukapa haluaisi syntyä tällaiseen ilmapiiriin, tällaisista lähtökohdista?Sitä tarkoitin lapsen edulla, mikä keskustelun alusta oli unohtunut, uskomatonta mutta totta, kokonaan. T.9
Tehdään vain puolikas lapsi? Olen vähän yksinkertainen, mutta minusta se lapsi joko tehdään tai sitten ei...
Lapsetkin voivat muuten toivoa sisaruksia, eli ei aina ole kyseessä pelkkä naisen toive vastaan muu perhe!
Vierailija:
Että koska tilanne todella on hankala, miehen ja naisen toive vastakkain, voi miettiä myös sitä lapsen kantaa asiaan. Eikö todella ole mahdollista kompromissiin? Onko toive kolmannesta lapsesta niin suuri, että se menee jopa perheen muiden jäsenten toiveiden edelle? Sitä kannattaa miettiä ja pitää puhua! Ja oli päätös mikä tahansa, ei saa jäädä katkeraksi. Ehkä silloin, jos kolmatta lasta ei tulekaan, auttaa ajatus, että tämä oli tälle perheelle oikea ratkaisu.12
Tästä viestistä paistaa jotenkin läpi asenne, että mies on tunteeton ja kylmä kun ei halua lapsia ja ne naisen tunteet ja unelmat ovat niitä " oikeita" . Yhtä hyvin mies voi olla väsynyt ja pelätä eri asioita, vaikkapa jaksamistaan useamman lapsen kanssa. Miehelläkin ON tunteet, vaikka he näyttävät ne ehkä eri tavalla kuin nainen.
En myöskään tästä lähtökohdasta sanoisi, että mies " murskaa" naisen unelmat tietoisesti. Yhtä hyvin mies voi tuntea häpeää ja huonommuutta kun ei pysty naisen unelmia toteuttamaan (ei esim. jaksa isoa lapsilaumaa).
t. se joka on tämän läpi käynyt omassa liitossaan ja elää nyt ilman katkeruutta kahden lapsen ja miehensä kanssa.
olisivat jotain naisen toiveisiin johdateltavia olentoja. Mielipiteeni on se, että jos molemmat vanhemmat eivät lasta halua ja tarkoitus on elää yhdessä, lasta ei tulisi pistää alulle. Eli siinä mielessä miehen toive jyrää naisen yli, koska lapsen etu on syntyä toivottuna ja se on kaikkein tärkein lähtökohta.
Täydellisiä vanhempia ei olekaan, mutta ei se tarkoita sitä, että lapsia pitäisi ehdoin tahdoin tehdä perheisiin, joihin heitä ei täydestä sydämestä haluta. Vieläkin kurjemmat tilanteet eivät siis tee tämänkaltaisesta itsekkyydestä yhtään sen oikeutetumpaa.
Vanhemmaksi haluaminen on aina, ja pitääkin olla itsekästä, mutta tässä puhutaan tilanteesta, jossa toinen vanhemmista _ei halua_ lasta.
miettimistä kuin vauva, ei se sinun koko elämäsi onni voi olla siitä kiinni!!! Sinulle on nyt jäänyt joku päähänpinttymä ja ruokit sitä itse kaikella mahdollisella asiaan liittyvällä. Oletko tässä päivässä kiinni yhtään vain ajatteletko vain ja ainoastaan sitä (yhtä?) mahdollista vauvaa? Herääpäs jo!