Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi corgit on niin suosittuja?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Juutuubissa on ainakin suosittu Topi the corgi.
Juuri eilen katsoin työkaverini Facebookiin jakaman Topi-videon. Olihan se hauska ja Topi on söpö, mutta päätin olla katsomatta enempää videoita enkä jakanut sitä katsomaani. Juuri tuollainen positiivinen somejulkisuus on sairaaksi jalostettujen koirien tulevaisuutta ajatellen myrkkyä. Positiivinen näkyvyys lisää aina kiinnostusta rotua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Onko ok kasvattaa sairasta paimenkoiriin lukeutuvaa rotua?
Kennelliiton jalostustietojärjestelmä kertoo kyllä corgien terveydestä tai ennemmin luustoterveyden puutteista hurjaa dataa.
Siis tarkoitatko, että on ok kasvattaa sairasta rotua, jos se nimetään seurakoiraksi eikä paimeneksi?
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Naapuriston corgit eivät ole kovin säyseitä, vaan lähinnä remmirähjääjiä.
Vastaus kysymykseen: Elisabeth. Ei ole muuten corgien terveysasiat laajemmin ihmisten tiedossa toisin kuin lyttykuonoilla. En ollut ennen tätä ketjua itsekään ajatellut asiaa, corgi on silmiini ollut vain hauskan näköinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Onko ok kasvattaa sairasta paimenkoiriin lukeutuvaa rotua?
Kennelliiton jalostustietojärjestelmä kertoo kyllä corgien terveydestä tai ennemmin luustoterveyden puutteista hurjaa dataa.
Siis tarkoitatko, että on ok kasvattaa sairasta rotua, jos se nimetään seurakoiraksi eikä paimeneksi?
Jos rotu on rakenteeltaan sairas ja sillä ei ole mahdollisuuksia terveeseen elämään. Ei ole eettisesti oikein kasvattaa kyseistä rotua, kuuluu se sitten paimenkoiriin tai seurakoiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
No monethan noista ovatkin, jos niiden käyttöominaisuuksia ei mitenkään jalostuksessa testata ja haluta siirtää eteenpäin. Saksanpaimenkoirakin on nimeltään paimenkoira, mutta harvathan sitä taitavat siinä tehtävässä käyttää. Ennemmin sitä käytetään suojelukoirana. Mutta ei jokaisesta luiskaperästä suojelukoiraa saada, vaikka poliisilla saksanpaimenkoiria olisikin käytössä (ei vissiin taida kovin paljon enää olla rodun heikon terveystilanteen takia), vaan siihen tehtävään jalostetaan koiria, eli siis niiden vanhemmilta testataan tiettyjä ominaisuuksia ennen kuin ne valitaan periyttäjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Eihän hän tuollaista sanonut, vaan että jalostuksen tavoitteet ovat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Niinhän se lakkaa, kun mitään tietoa ei ole siitä, paimentavatko koirat enää. Ja kun jalostuksessa suositaan muita asioita (esim. ulkonäköä tai vaikka kivaa luonnetta), paimennusominaisuudet voivat jäädä – ja todennäköisesti jäävätkin syrjään – koska ne voivat olla seurakoiralla hankalia ominaisuuksia (esim. lasten kyttääminen ja corgien tapauksessa pohkeiden näykkiminen).
Corky on kyllä ihana, mutta en tiennyt että on edelleen suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanissa rekisteröitiin 1 223 pembroke Welsh Corgia vuonna 2021, joka on suurin määrä rodulle lähes 30 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Niinhän se lakkaa, kun mitään tietoa ei ole siitä, paimentavatko koirat enää. Ja kun jalostuksessa suositaan muita asioita (esim. ulkonäköä tai vaikka kivaa luonnetta), paimennusominaisuudet voivat jäädä – ja todennäköisesti jäävätkin syrjään – koska ne voivat olla seurakoiralla hankalia ominaisuuksia (esim. lasten kyttääminen ja corgien tapauksessa pohkeiden näykkiminen).
Niin, ja juuri tästä syystä on hyvä pitää mielessä se, että corgi on paimenkoira, se kuuluu paimenten ryhmään, ja sillä hyvin suurella todennäköisyydellä esiintyy paimenille tyypillistä käytöstä. Itse en tiedä yhtään corgikasvattajaa, joka pyrkisi jalostuksessaan painottamaan vaikkapa lasten pohkeiden näykkimättömyyttä, mikä on todella yleistä nuorilla corgeilla. Jos aletaan kertomaan, että corgit on seurakoiria (millä tyypillisesti ei esiinny näitä käytöksiä samassa mittakaavassa), voidaan mennä todella metsään uusien corgiperheiden etsimisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Naapuriston corgit eivät ole kovin säyseitä, vaan lähinnä remmirähjääjiä.
Ehkä kipeitä, jos remmikäytös ei lähde sujumaan?
Vierailija kirjoitti:
Englanissa rekisteröitiin 1 223 pembroke Welsh Corgia vuonna 2021, joka on suurin määrä rodulle lähes 30 vuoteen.
Linkkaa tilasto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Niinhän se lakkaa, kun mitään tietoa ei ole siitä, paimentavatko koirat enää. Ja kun jalostuksessa suositaan muita asioita (esim. ulkonäköä tai vaikka kivaa luonnetta), paimennusominaisuudet voivat jäädä – ja todennäköisesti jäävätkin syrjään – koska ne voivat olla seurakoiralla hankalia ominaisuuksia (esim. lasten kyttääminen ja corgien tapauksessa pohkeiden näykkiminen).
Niin, ja juuri tästä syystä on hyvä pitää mielessä se, että corgi on paimenkoira, se kuuluu paimenten ryhmään, ja sillä hyvin suurella todennäköisyydellä esiintyy paimenille tyypillistä käytöstä. Itse en tiedä yhtään corgikasvattajaa, joka pyrkisi jalostuksessaan painottamaan vaikkapa lasten pohkeiden näykkimättömyyttä, mikä on todella yleistä nuorilla corgeilla. Jos aletaan kertomaan, että corgit on seurakoiria (millä tyypillisesti ei esiinny näitä käytöksiä samassa mittakaavassa), voidaan mennä todella metsään uusien corgiperheiden etsimisessä.
Seurakoiriin voidaan lukea kaikki ne koirat, joita ei ole jalostettu käyttökoiriksi. En tiedä, jalostetaanko jossain corgia käyttökoiraksi, mutta yleistä se ei ainakaan ole. Se, että corgi kuuluu paimenkoirien ryhmään, on ennemmin eduksi seurakoiralle.
Juu, se pohkeiden näykkiminen on tosiaan yleistä nuorella corgilla. Jos se jatkuu aikuiseksi asti, se voikin olla jo fiksun kasvattajan mielestä merkki siitä, että kyseisellä koiralla ei ole edellytyksiä jalostukseen, koska koira on liian vietikäs sen nykyiseen tehtävään, eli seurakoiraksi.
Mutta jos nyt et vieläkään ymmärtänyt: vaikka joku koira kuuluu johonkin ryhmään tai rotuun, se ei tarkoita, että sillä olisi vaadittavia ominaisuuksia. Vaikkapa nyt karhukoirille järjestetään haukkukokeita. Jos ne eivät hauku karhua, niillä ei jalosteta, koska ne eivät anna mitään rodulle. Corgia taas ei testata paimennukseen ennen jalostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säyseämpiä ja avuttomampia kun niillä ei ole jalkoja.
Kyllä ne ovat myös luonteeltaan leppoisia. Lisäksi ne ovat söpöjä. Mutta yksi corgi sai riittää, omallani oli nivelrikko.
Corgit eivät kyllä ole luonteeltaan leppoisia, vaan aktiivisia, omapäisiä karjakoiria. Söpöjä toki.
Kun niitä ei karjakoirina ole käytetty pitkään aikaan, jalostuksessa on painotettu seurakoiran ominaisuuksia, mm. leppoisuutta.
Siis miten niin ei ole käytetty karjakoirana pitkään aikaan? Kun niitä nimenomaan on vielä tässä käytössä, ja itsekin olen paimentanut cardini kanssa paljonkin, nyt se on jo eläkkeellä. Enkä ole samaa mieltä tuosta jalostuksestakaan. Ei suurin osa paimenkoirista paimenna nykypäivänä, ei se silti niitä koiratyyppinä muuta.
No siten niin, että valtaosa on jalostettu rakenteeltaan sellaiseksi, ettei niistä paljon enää paimentamaan ole, mm. oma edesmennyt corgini.
Tämä on ikävää, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi muuttunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan seurakoiraksi. Tällöin se on vain sairas paimenkoira.
Olen kyllä eri mieltä tästä edelleen. Kun corgeja ei juuri käytetä käyttökoirina, niiden luonteessa ei panosteta käyttöominaisuuksiin, vaan seurakoiraominaisuuksiin. Vaikka sä paimennat sun corgilla, niin tavallista se ei ole. Kyllä niitä viettejä siellä on, mutta edelleen jalostuksessa painotetaan muita ominaisuuksia.
Mulla oli tosiaan pemu, ja nyt mulla on koira, joita käytetään ihan oikeasti paimentamiseen, ja jotka ovat paljon vietikkäämpiä. Ei voi puhua samana päivänä. Tuntuu, että elät samassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa elävät myös pemukasvattajat, joiden mukaan naarascorgi painaa jotain 12 kg.
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.
Mä en puhunut siitä, mitä perimään on alunperin ympätty, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia jalostuksessa nyt haetaan. Osasta roduista on olemassa käyttö- ja näyttelylinjoja, ja niiden luonteet eroavat toisistaan, koska näyttölinjainen ei tarvitse niin vahvoja viettejä (oikeastaan niistä voi olla jopa haittaa). Käyttökoiria testataan työhön sopivaksi. Kaikki eivät sittenkään työhön sovi, koska niiltä puuttuu käyttöön tarvittavia ominaisuuksia.
Kun niillä corgeilla ei juuri paimenneta, yksilön paimennusominaisuuksista ei voida sanoa juuri mitään, ja siksipä niitä ei jalostuksessa oikein voida ottaa huomioon. Vaikka joku yksittäinen corgi olisikin hyvä paimen, se ei tarkoita koko rodun (rotujen) kannalta yhtään mitään. Tiettyjen ominaisuuksien jalostaminen vaatii jonkinlaista jalostusohjelmaa ja ominaisuuksien testaamista.
Kuten sanottu, elät siellä rinnakkaistodellisuudessa, jossa nykycorgi on muka karjakoira.
No sinun logiikallasi seurakoiria ovat myös saksanpaimenkoirat, näyttelylinjaiset bordercolliet, australiankelpiet ja malinoisit.
Siis millä logiikalla? Selvennä vähän.
Ohis
Sillä, että jos rodun edustajilla ei paimenneta, se lakkaa olemasta paimenkoira.
Niinhän se lakkaa, kun mitään tietoa ei ole siitä, paimentavatko koirat enää. Ja kun jalostuksessa suositaan muita asioita (esim. ulkonäköä tai vaikka kivaa luonnetta), paimennusominaisuudet voivat jäädä – ja todennäköisesti jäävätkin syrjään – koska ne voivat olla seurakoiralla hankalia ominaisuuksia (esim. lasten kyttääminen ja corgien tapauksessa pohkeiden näykkiminen).
Niin, ja juuri tästä syystä on hyvä pitää mielessä se, että corgi on paimenkoira, se kuuluu paimenten ryhmään, ja sillä hyvin suurella todennäköisyydellä esiintyy paimenille tyypillistä käytöstä. Itse en tiedä yhtään corgikasvattajaa, joka pyrkisi jalostuksessaan painottamaan vaikkapa lasten pohkeiden näykkimättömyyttä, mikä on todella yleistä nuorilla corgeilla. Jos aletaan kertomaan, että corgit on seurakoiria (millä tyypillisesti ei esiinny näitä käytöksiä samassa mittakaavassa), voidaan mennä todella metsään uusien corgiperheiden etsimisessä.
Seurakoiriin voidaan lukea kaikki ne koirat, joita ei ole jalostettu käyttökoiriksi. En tiedä, jalostetaanko jossain corgia käyttökoiraksi, mutta yleistä se ei ainakaan ole. Se, että corgi kuuluu paimenkoirien ryhmään, on ennemmin eduksi seurakoiralle.
Juu, se pohkeiden näykkiminen on tosiaan yleistä nuorella corgilla. Jos se jatkuu aikuiseksi asti, se voikin olla jo fiksun kasvattajan mielestä merkki siitä, että kyseisellä koiralla ei ole edellytyksiä jalostukseen, koska koira on liian vietikäs sen nykyiseen tehtävään, eli seurakoiraksi.
Mutta jos nyt et vieläkään ymmärtänyt: vaikka joku koira kuuluu johonkin ryhmään tai rotuun, se ei tarkoita, että sillä olisi vaadittavia ominaisuuksia. Vaikkapa nyt karhukoirille järjestetään haukkukokeita. Jos ne eivät hauku karhua, niillä ei jalosteta, koska ne eivät anna mitään rodulle. Corgia taas ei testata paimennukseen ennen jalostusta.
Ja minusta taas tuntuu, että sinä et ymmärrä minun pointtiani. Koiraa hankittaessa on todella tärkeää tietää, mikä on sen alkuperäinen käyttötarkoitus, mihin tarkoitukseen rotu on aikoinaan luotu. Koko koiraeläimen saalisketju on painottunut sen käyttötarkoituksen mukaan, ja nämä kaikki ominaisuudet ovat sen perimässä koko ajan. Paimenet pyrkii käyttämään saalisviettiketjun alkupäätä, vaanimista, nopeaa lähtöä ja näykkimällä liikuttamaan objekteja eteenpäin. Noutajat taas käyttää pehmeää puruotetta. Ajokoirilla painottuu ajaminen, karhukoirilla pysäyttäminen, pystykorvilla haukkuminen. Voimakoirilla taas pureminen, kantaminen ja repiminen. Jos näitä ominaisuuksia ei tunnista, voi pian olla metsässä, koska näistä tulevat ne ongelmakäytökset jos näitä ei osaa hallita. Ei ne roturyhmät kerro mitään yksilön käyttämisestä, vaan niiden sisäänjalostetuista ominaisuuksista. Ne suljetut rodut ei muutu toiseksi, ei edes jalostamalla, koska ne samat geenit ovat niissä koko ajan. Toki pieniä muutoksia voi olla, mutta olisi todella tärkeää tietää, mihin ja minkä tyyppiseen rotuun on ryhtymässä.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mitä todellisuutta oikein tarkoitat, minulla on narttucardi, joka painaa 18 kiloa. Sen lisäksi minulla on käyttölinjaisia paimenkoiria. Sillä, onko corgien kanssa paimentaminen tavallisempaa kuin vaikkapa collieiden, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä viettejä sinne perimään on alunperin ympätty. Eivät ne sieltä mihinkään noin vain katoa, suljetussa rodussa.