Oletko tyytyväinen vartaloosi?

Tyytyväinen koska vartaloni on kaunis ja sopusuhtainen.

Olen tyytyväinen, mutta lievä omenalihavuus olisi terveyden kannalta hyvä saada pois

En. Ylipainoa on, pienet rumat rinnat, selluliittia ihan tajuttomasti joka puolella.

Olen. Vartaloni on siro, ryhdikäs ja sopusuhtainen. Suosikkejani vartalossani ovat kaunis dekoltee ja hartialinja sekä rinnat. Inhokkini on lantioni, joka on kapeahko ja korkea.

Olen tyytyväinen, koska keho toimii kuten pitääkin eikä ole suurempia remppoja.

En ole. Vartaloni on monellakin tavalla ruma. Selluliittiä, roikkuvaa ihoa, raskausarpia, tummaa pigmenttiä, suomikohjuja, liikaa karvaa. Pitkä selkä, kummalliset matalat ja litteät neliöpakarat, korkea ja suora lantio, skolioosi, pienet ja roikkuvat rinnat.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, etten ole parisuhteessa enkä muutenkaan näytä kehoani kenellekään.

Ole 44v mies, vatsa kasvanut viime vuosien aikana. Olen 189cm ja 100kg.

Mutta olen sinut itseni kanssa. Samoin vartalomme muuttuu vuosien myötä.

Miksi siihen pitäisi hajoilla.

Kroppa on kunnossa, mutta naamassa alkaa jo ikä näkyä 39v

Oletko tyytyväinen vakoosi?

Koskaan ei kannata olla tyytyväinen, rumaa ja lihava, selluliittihirviö

No en voi sanoa olevani tyytyväinen, kun roikkuvaa ihoa on ympäriinsä laihdutuksen jäljiltä. Olen kuitenkin huomattavasti tyytyväisempi tähän versioon, kuin ylipainoiseen vartalooni, enkä juuri asiaa asiaa mieti.

Olen joo. Näin vanhemmiten on tärkeintä, että kroppa toimii ilman suurempia kipuja.

Vrartaloni on vahva, kestänyt paljon ja se toimii luotettavana "työkaluna" fyysisesti ajoittain hyvinkin raskaassa työssä.

Ei se ehkä mikään kauneusstandardin mukaan täydellinen ole; pitkä, laiha ja sitkeän lihaksikas, lähinnä teinipoikamainen kroppa nelikymppisellä naisella. Mutta kaikesta huolimatta en voi olla tuntematta tiettyä mielihyvää aina, kun katson kroppaani peilistä.

En oikeastaan mihinkään kohtaan, kauneusvirheitä on yhdelle ihmiselle liikaa.

Olen. Nelikymppisenä äitinä keho on yhä terve ja ihan kauniskin, parit pienet raskausarvet sinne tänne ei haittaa (toki ymmärrän että tuuria mukana ja syvistä isoista arvista voi jollakin olla epävarmuutta).

Ennenkaikkea koetan nykyisin kohdella kehoani kauniisti ja ne terveet elämäntavat näkyvät koko ajan enemmän myös ulospäin. Peiliin katsoessa etsin positiivista, virheitä varmasti kaikissa on jos suurennuslasilla katsoo.

Sama täällä ettei vartalossa ole yhtään hyvää kohtaa. Ihan kun olisi liimattu eri legorakennussarjan legoja paikoilleen. Ei ole siis koskaan ollut, nuorenakaan. Mikään vaate ei ole oikeastaan koskaan istunut hyvin.

Olen. Hoitaa hommansa eli kuljettaa minut paikasta aa paikkaan bee.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Vartaloni on monellakin tavalla ruma. Selluliittiä, roikkuvaa ihoa, raskausarpia, tummaa pigmenttiä, suomikohjuja, liikaa karvaa. Pitkä selkä, kummalliset matalat ja litteät neliöpakarat, korkea ja suora lantio, skolioosi, pienet ja roikkuvat rinnat.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, etten ole parisuhteessa enkä muutenkaan näytä kehoani kenellekään.

Hei meillä kaikilla on suomikohjuja.

En voi sanoa olevani kovin tyytyväinen. Jotain on tapahtunut nyt parin vuoden sisällä, kun vaihdevuodet alkoivat. Paino ei ole kilomäärissä noussut, mutta vartalon muoto on muuttunut. Läski on nyt oudosti vyötäröllä ja lantiolla. Ihan kuin lihakset olisivat muuttuneet rasvaksi, tai rasva vaihtanut paikkaa oikeista kohdista vääriin kohtiin.

Viime kesänä otimme äidin kanssa valokuvan niin, että seisomme rinnakkain. Kroppani on nyt äitini kroppa! Olimme kuin kaksi marjaa.

Silti tämä ei ole maailmanloppu, kuten olisi ollut varmaan vielä viisi vuotta sitten. Olen kuitenkin terve, ja pystyn liikkumaan. Minun ei tarvitsekaan tässä iässä yrittää näyttää mitenkään upealta. Ikä on tuonut suvaitsevaisuutta näköjään myös itseäni kohtaan.

Koronamaha ja +10kg ylimääräistä eli en.Mutta motivaatio ei riitä noita pudottamaan.Salilla käyn kerran viikossa.Ehjä olen alitajuisesti sinut tuon kanssa...