Lue keskustelun säännöt.
Tykkäisitkö sinä jos lahjoittaisit materiaalia tutullesi, ja hän myisi ne selkäsi takia eteenpäin? Näin meille on käynyt. Valitettavasti.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjoitus on lahjoitus. Tavaran omistusoikeus siirtyy lahjansaajalle, ja hän voi tehdä lahjalla mitä haluaa.
Terveisin Trokari
Ei, vaan hamstraajan taloa tyhjentävä ja tavaraa lahjoittava keski-ikäinen nainen, jolla ei ole pikkurahan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on ahdistavia, jotka antaa jotain ja olettaa ettei siitä saa ikinä luopua. Esim. sain sukulaiselta todella lapsellisen näköisen pinkki/liilan värisen koirapatsaan. Kotini tyyli on minimalistinen ja musta-valkoinen. Ja kun hän tuli seuraavalla kerralla kylään, kyseli siitä patsaasta missä se on. Sanoin että vein sen mökille koska selvästi vaikutti että hän loukkaantuu jos sanoisin että annoin sen eteenpäin. Mutta ei kai sitä voi vuosien myötä yhä enemmän tarpeetonta ja tyyliin sopimatonta roinaa vaan nurkkiinkaan kerätä siksi, ettei mitään lahjoja voisi kierrättää eteenpäin?
sen mitä annan jollekulle, niin sanon aina että jollet tarvi jonkin ajankuluttua tai kyllästyt, niin anna jollekulle kuka haluaa.
Vierailija kirjoitti:
sen mitä annan jollekulle, niin sanon aina että jollet tarvi jonkin ajankuluttua tai kyllästyt, niin anna jollekulle kuka haluaa.
Monet laittaa myyntiin vaikka olet neuvonut että antaisi haluavalle. Törkeimmät jopa oppivat että sinulta kannattaa pyydellä asioita, kun niitä voi sitten dollarinkuvat silmissä myydä eteenpäin.
Ap puhuu aloituksessa mielestäni lahjoittamastaan materiaalista eikä synttäri- tai muista lahjoista. Minusta osoittaa erittäin huonoa käytöstä myydä jonkun lahjoittamaa tavaraa, jos kyse on siitä että on itse vielä pyytänyt lahjoituksia. Jos huomaa että tavaralle ei olekaan tarvetta, sen voi lahjoittaa eteenpäin. Ei todellakaan ole mukavaa huomata että antamasi tavarat ovat heti myynnissä.
Eri asia sitten nämä jotka pyytämättä tyrkkäävät kaikenlaista muiden vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän tilanteesta. Jos olen antanut jotain kaverille, koska hän on erikseen kertonut tarvitsevansa asiaa omaan käyttöönsä (enkä ehkä olisi antanut tavaraa ilmaiseksi, ellei kyse olisi ollut kaverin auttamisesta), niin harmittaisi jos se tavara olisi melkein heti myynnissä. Jos taas kyse olisi vaikka jostain kirppispöydältä jääneestä kassista, jota pyydän penkomaan ja ottamaan kiinnostavat, niin ihan sama mitä lahjoituksella tekee.
Ja joo, omistusoikeus siirtyisi tuossa ekassakin tapauksessa, mutta oudolta silti tuntuu, jos toinen ottaa tavaran vastaan myyntitarkoituksessa vaikka on väittänyt tarvitsevansa sitä itselleen.
En välittäisi, ellei kyseessä olisi joku "tunnearvoa" sisältävä juttu, ja lahjan saaja tietoinen siitä. Eli jos vaikka antaa jonkin suvussa kulkeneen esineen itselleen tärkeälle ihmiselle, niin ei ole hyväksyttävää, että se noin vain laitetaankin eteenpäin lahjansaajan toimesta.
Mutta ihan perustavara, mitä monesti voi kevyin mielin antaa kaverille, esim. lastenvaatteet tai vaikka joku astia tai sisustusesine, niin ei kirpaise vaikka vastaanottaja tekisi mitä niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on ahdistavia, jotka antaa jotain ja olettaa ettei siitä saa ikinä luopua. Esim. sain sukulaiselta todella lapsellisen näköisen pinkki/liilan värisen koirapatsaan. Kotini tyyli on minimalistinen ja musta-valkoinen. Ja kun hän tuli seuraavalla kerralla kylään, kyseli siitä patsaasta missä se on. Sanoin että vein sen mökille koska selvästi vaikutti että hän loukkaantuu jos sanoisin että annoin sen eteenpäin. Mutta ei kai sitä voi vuosien myötä yhä enemmän tarpeetonta ja tyyliin sopimatonta roinaa vaan nurkkiinkaan kerätä siksi, ettei mitään lahjoja voisi kierrättää eteenpäin?
Karmeaa. Minulla on tuollainen tuttava. Hän tosiaan käydessään katsoo tarkasti ympärilleen onko hänen antamiaan esineitä näkyvissä. Joskus hän on alkanut tentata minua, että miksi hänen antamaansa keittiötarviketta tai kirjaa ei näy missään. No ei näkynyt, koska olin jo antanut tavarat eteenpäin. Nykyaikana ei pidä antaa ihmisille tavaroita riesaksi. On eri asia, jos lahjan saaja on itse toivonut jotain esinettä tai kirjaa. Muuten on parempi antaa sellaista, mikä ei vie tilaa saajan kaapissa. Yleensä jos annan lahjan jollekulle, sanon samalla, että anna se eteenpäin, jos et voi käyttää sitä. Tosin pystyn antamaan vain vaatimattomia lahjoja, ei mitään ylellistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lahjoitetut lastenvaatteet lahjoitetaan myös eteenpäin. Jos alkaa harkitsemaan myyntiä, niin ainakin kysyy lahjoittajalta että haluaako ne takaisin ja lahjoittaa esim uudestaan tarvitsevalle.
Toisen hyväsydämmisyydellä ei voi minun moraalini mukaan tienata.
Olen eri mieltä tästä. Jos lahjoittaa jollekin lastenvaatteita, ne ovat sen jälkeen saajan omaisuutta. Hän voi myöhemmin antaa ne eteenpäin tai heittää pois, riippuen vaatteiden kunnosta. Tiedän, että jotkut antavat lastenvaatteita lainaksi tutuilleen, mutta silloin kerrotaan heti alussa, että ne ovat sinulla vain lainassa. Omasta mielestäni ajatus lainavaatteesta on epämiellyttävä, en kyllä tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos annan toiselle jotain omaksi, niin en kysele enää sen tavaran perään. Mutta pari kertaa on käynyt niin, että olen antanut lainaan jotain ja herännyt siihen, että kaveri kauppaakin sitä tavaraa jonkun ajan päästä jossain Facebookin kirpparilla. Se on kyllä herättänyt keljuja tunteita. Toisella kertaa sain tavaran takaisin itselleni, koska kauppoja ei ehtinyt tulla. Kaveri selitteli unohtaneensa, että kyse oli lainasta. Right. Toisella kertaa annoin asian olla, koska samainen kaveri oli lahjoittanut minulle itse sen verran paljon lastenvaatteita, etten kehdannut huomauttaa asiasta. Vaikka olisinkin vielä tarvinnut kyseistä tavaraa itsekin. Nykyisin mietin kyllä tarkkaan, kenelle lainaan ja mitä, jos tiedän, etten halua luopua tavarasta vielä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu nyt vähän. Jos annan läheiselleni vaikka omia vaatteitani niin tehköön niillä mitä haluaa. En niitä kuitenkaan enää itse pitäisi ja hyvä kun on nurkista pyörimässä.
Jos ostaisin jonkun korun ja läheinen sen myisi niin ajattelisin että kaippa tarpeeseen myi. En varmaan vaan ostaisi enää toista kertaa.
Ymmärrän turhan käyttökelpoisen tavaran myymisen pois nurkista mutta kyllähän se jostakin kertoo jos myy lahjansakkin.
Ajattelepa tätä hieman toiselta kantilta. Joku saa 10 lahjaa vuodessa. Sueraavana vuonna hänen kotonaan on jo 20 lahjaa kaikkien muiden tavaroiden lisäksi. Jos kyseessä on useamman hengen koti, siellä alkaa vähitellen olla todella paljon "lahjoja". 3 henkeä, siis tänä vuonna 30 lahjaa, ensi vuoden jälkeen 60, sitä seuraavan vuoden kuluttua 90. Apua! En ymmärrä mitä pahaa on lahjan myymisessä eteenpäin, jos sitä ei tarvita tai se on jostain syystä vääränlainen. Joo, antajalle on loukkaavaa, kun lahja ei olekaan sopiva. Olen kokenut sen, kun sukulainen ilmoitti , että hän lukee lahjakirjan ja antaa sen sitten eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asialla olisi minulle merkitystä, niin varmaan sanoisin tavaraa antaessa, että haluan sen takaisin, jos käyttöä ei ole. Eli siis tosiasiassa lainaisin.
Ja jos joku sanoisi tarvitsevansa jotain ja antaisin sen, eikä hän sitten tarvitsisikaan, niin kyllähän se häiritsisi, kuten aina jos joutuu valehtelun kohteeksi.
No jos joku on pyytänyt multa jotain ikäänkuin itselleen (ehkä vielä nyyhkytarinan kera) ja onkin myynyt sen heti, on kyllä aikamoisen törppöä!
Mutta jos annan kaverille vaikka vanhan takkini, jota en enää käytä ja kaveri myy sen, se on ihan ok. Miksen myynyt sitä itse? Kaverin tarpeeseen tulee takki käyttäen tai myyden, ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman tavaransa tai tavaraansa saa myydä!
Minä olen kertonut suoraan, että otan vastaan tavaraa kirpputorimyyntiin. Joskus joku on ehdottanut , että myisin tavarat ja antaisin hänelle puolet hinnasta. Tähän en yleensä suostu, sillä en pysty pitämään kirjaa siitä mitä ja mihin hintaan on myyty (pöytä säännöllisesti puoleen hintaan).
En osta mitään kirpputorimyyntiin, sillä silloin siitä pitäisi tehdä ammattimaista puuhaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lahjoitetut lastenvaatteet lahjoitetaan myös eteenpäin. Jos alkaa harkitsemaan myyntiä, niin ainakin kysyy lahjoittajalta että haluaako ne takaisin ja lahjoittaa esim uudestaan tarvitsevalle.
Toisen hyväsydämmisyydellä ei voi minun moraalini mukaan tienata.
Olen eri mieltä tästä. Jos lahjoittaa jollekin lastenvaatteita, ne ovat sen jälkeen saajan omaisuutta. Hän voi myöhemmin antaa ne eteenpäin tai heittää pois, riippuen vaatteiden kunnosta. Tiedän, että jotkut antavat lastenvaatteita lainaksi tutuilleen, mutta silloin kerrotaan heti alussa, että ne ovat sinulla vain lainassa. Omasta mielestäni ajatus lainavaatteesta on epämiellyttävä, en kyllä tiedä miksi.
Ehkä mielessä oli eri skenario kun sinulla.
Mulla siis yksi semmoinen tuttu joka jolle annetaan meidän lapsen tavaroita ja ollaan sanottu että saa antaa ne eteenpäin tarvitseville.
Nyt tämän tutun kaverit on lähestynyt meitä, että voisiko antaa heillekkin. Selvisi siis että tämä kenelle lahjoitetaan pieneksi jääneet on alkanut myymään niitä taas seuraavalle, joka on myös tavallaan meidän kaveripiiriä.
Jos olet itse vähävarainen ja tunnet muita vähävaraisia joille ne vaatteet kelpaa, niin aika sikaa olla välissä pyytämässä rahaa niistä mitkä on itse saanut ilmaiseksi.
Minusta on ihan oikein myydä tai lahjoittaa pois, jos tavara ei miellytä tai tavaralle ei ole tarvetta. Voisivat kuitenkin tarjota tarpeetonta tavaraa ensin sen antajalle.
Eniten minua ärsyttää ne ihmiset, jotka heittävät roskiin.
En enää lahjoita mitään sellaista, minkä hävittäminen harmittaisi minua.
Taitaa olla sellainen ensimmäisen maailman ongelma.
Kysyppä sama kysymys vaikka naistenhuoneella niin siellä kaikki varmasti tuomitsevat tällaiset jälleenmyyjät. Tällä anonyymi palstalla naisten todellinen luonne tulee esiin ja myydään vaikka mummon kutomat lahjahanskat.