Geenivirheen kantajuus. Luopuisitko äitiydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta rintasyövän ennuste on nykyään hyvä. Ja kun alttius tiedetään se voidaan huomata varhaisessa vaiheessa. En jättäisi tuosta syystä lapsia tekemättä jos niitä todella haluaa. Kyseessä ei kumminkaan ole normaalia elämää haittaava sairaus.

Kyllä kuolema on aika hyvin normaalia elämää haittaava tila.

Vaikka rintasyövän ennuste onkin hyvä, niin silti siihen(kin) ihan kuollaan. Ja aika moni perhe sen joutuu käymään läpi. Ihan en menisi sanomaan, että ei haittaa normaalia elämää ja vaikka siitä selviäisikin, niin ei ne hoidot nyt ihan kevyitä ole. Henkisestä kuormasta vielä puhumattakaan.

Mutta ensin pitäisi saada se syöpä. Eikä ne hoidotkaan vuosikausia kestä. Normaalia elämää on silti suurin osa ajasta ilman huolta kyseisestä asiasta.

Ai?

Kyllä meidän perheessä aika paljon huolta ollaan asiasta kannettu. Niin puoliso kuin lapsetkin. Vaikka vielä elossa ollaankin, niin ei tämä nyt ihan huoletonta elämää ole.

Miksi olet tehnyt siitä keskeisen asian elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta rintasyövän ennuste on nykyään hyvä. Ja kun alttius tiedetään se voidaan huomata varhaisessa vaiheessa. En jättäisi tuosta syystä lapsia tekemättä jos niitä todella haluaa. Kyseessä ei kumminkaan ole normaalia elämää haittaava sairaus.

Kyllä kuolema on aika hyvin normaalia elämää haittaava tila.

Vaikka rintasyövän ennuste onkin hyvä, niin silti siihen(kin) ihan kuollaan. Ja aika moni perhe sen joutuu käymään läpi. Ihan en menisi sanomaan, että ei haittaa normaalia elämää ja vaikka siitä selviäisikin, niin ei ne hoidot nyt ihan kevyitä ole. Henkisestä kuormasta vielä puhumattakaan.

Mutta ensin pitäisi saada se syöpä. Eikä ne hoidotkaan vuosikausia kestä. Normaalia elämää on silti suurin osa ajasta ilman huolta kyseisestä asiasta.

Ai?

Kyllä meidän perheessä aika paljon huolta ollaan asiasta kannettu. Niin puoliso kuin lapsetkin. Vaikka vielä elossa ollaankin, niin ei tämä nyt ihan huoletonta elämää ole.

Miksi olet tehnyt siitä keskeisen asian elämässäsi?

Kun syövän kaltainen sairaus iskee, ei siitä ihan noin vain yli pääse yksikään perheenjäsen.

Olet todella tietämätön.

Eri

Tämä on täyttä idiotismia. Syöpäriskiin vaikuttaa elämäntavat paljon enemmän kuin geneettinen alttius.

Aloittaja tässä. Kyseessä on kohtaisen riskin geenivirhe jonka kantajalla on 20-40% sairastua rintasyöpään ja mahdollisesti muihin syöpiin. Riski on yksilöllinen sukurasite yms. vaikuttaa.

Kiitos vastauksista. Ne auttavat paljon.

AP.

Alkoholismi...ei luovuttu.

Alkiodiagnostiikkaa, niin jälkeläisilläsi ei ole enää tuota geeniä. Kaikki voittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta rintasyövän ennuste on nykyään hyvä. Ja kun alttius tiedetään se voidaan huomata varhaisessa vaiheessa. En jättäisi tuosta syystä lapsia tekemättä jos niitä todella haluaa. Kyseessä ei kumminkaan ole normaalia elämää haittaava sairaus.

Kyllä kuolema on aika hyvin normaalia elämää haittaava tila.

Vaikka rintasyövän ennuste onkin hyvä, niin silti siihen(kin) ihan kuollaan. Ja aika moni perhe sen joutuu käymään läpi. Ihan en menisi sanomaan, että ei haittaa normaalia elämää ja vaikka siitä selviäisikin, niin ei ne hoidot nyt ihan kevyitä ole. Henkisestä kuormasta vielä puhumattakaan.

Mutta ensin pitäisi saada se syöpä. Eikä ne hoidotkaan vuosikausia kestä. Normaalia elämää on silti suurin osa ajasta ilman huolta kyseisestä asiasta.

Ai?

Kyllä meidän perheessä aika paljon huolta ollaan asiasta kannettu. Niin puoliso kuin lapsetkin. Vaikka vielä elossa ollaankin, niin ei tämä nyt ihan huoletonta elämää ole.

Miksi olet tehnyt siitä keskeisen asian elämässäsi?

No en ehkä ole tehnyt, mutta kyllähän se vaikuttaa kummasti, kun säännöllisesti on poissa töistä hoitojen ja/tai niiden vaikutusten takia.

Lapset pelkäävät, että äiti kuolee. Puoliso miettii, että kuoleeko vaimo.

Siinä sitten itse yrittää olla "reipas" niin kotona kuin töissäkin. Vaikka itsekin miettii, että onko aikaa kuinka paljon jäljellä.

Itse kuitenkin tunsin myös naisen, joka oli ns parantunut rintasyövästä, mutta sitten se uusiutui ja alle 6kk ja nainen kuoli. Kyllähän se vähän takaraivossa painaa. Halusi tai ei.

Toivoa on aina.:)

En luopuisi. Sairaudesta riippuen voisin harkita sikiödiagnostiikkaa, mutta en sitäkään välttämättä. Elämä on kuolemaan johtava sairaus, niin kuin meille aikoinaan lääkiksessä opetettiin.

Itse en ehkä hankkisi lapsia tuossa tilanteessa, mutta jos itse haluat on sinulla siihen toki oikeus. Minulla on itselläni skitsofrenia, mutta sen periytymisen todennäköisyys on vain 6%, joten en katso sen estävän lapsihaaveita.

Riippuisi geenivirheestä. Esimerkiksi tuossa sinun tapauksessa en hylkäisi lapsihaaveita, vaikka toki mietityttäisi, että mitä jos. Mutta se syöpä voi tulla tai olla tulematta vaikkei olisi geenialtistusta.

Sellainen geenivirhe, joka aiheuttaisi lapselle vakavan sairauden ettei pystyisi normaaliin elämään, olisi kyllä minulla syy jättää lapset hankkimatta ilman luovutettua munasolua. En haluaisi ottaa sitä riskiä, että lapseni joutuisi kärsimään itsekkäästä halustani saada biologinen jälkeläinen.