Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani miehen lapselliset ruoat! Eilen
30.10.2022 |
kutsui syömään ja tarjottavaksi oli nauravia nakkeja, ranskalaisia, ketsuppia sekä juomaksi mehukattia. Jälkkäriksi kysyi haluanko valita laku vai suklaavanukkaan, jolloin repesin josta hämmentyi. Muuten ilta meni mukavasti ja mies mukava, en vaan ymmärrä kuinka reilulla kolmekymppisellä voi olla eskarilaisen ruokamieltymykset!
Muita?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voi syödä vaikka yksin tästä lähtien.
Taas tyypillinen esimerkki naisesta, anteeksi pikkuprinsessasta jolle ei kelpaa kuin paras.
Eli todellisuudessa ei kelpaa mikään.
Jos sinun hahmotuskykysi ei tunne kuin vain parhaan ja flopin, ei se määritä ap:ta millään lailla. Meille neuronormaaleille on olemassa kokonainen ruokamaailma noiden ääripäiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin kerran treffeillä yhden miehen kanssa. oltiin sovittu, että mennään ulos syömään. Hieman aiemmin oli puhuttu tästä samasta konseptista ja ravintoloista, joissa voi syödä vaikka terassilla, tai missä on kivat ja intiimit sisätilat ja mukava ilmapiiri. Hän vei tosiaan sitten meidät ulos syömään... kebab-ravintolaan. Sieltä sitten tilattiin ruoat, minä kasvissyöjänä yritin löytää sieltä edes jotain ruokavaliooni sopivaa ja sitten syötiin ruoat siinä ulkona....
enä lähtenyt enää toisile treffeille, etenkin kun kävi ilmi, että tämä mies syö pääsääntöisesti vain pikaruokaa. Ajattelin, että en lähde aikuista miestä kouluttamaan, että etsikööt itselleen sitten sopivamman kumppanin, joka myös ajattelee, että pikaruoka on jotenkin laadukasta
Hän siis teki nakkeihin viiltoja, jotta niistä tulisi nauravia nakkeja? Jäitkö yöksi?
Hyvä yritys, mutta tästä samasta aiheesta on ollut aikaisemmin jo ties kuinka monta aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä yritys, mutta tästä samasta aiheesta on ollut aikaisemmin jo ties kuinka monta aloitusta.
Se varmaan onkin ainoa mies joka syö ranskalaisia ja nakkeja, tai ei osaa laittaa mitään kummempaa.
Minä kun tiedän kuusikymppisen isänkin joka ei muuhun kyennyt kuin syöttämään lapsilleen mainitun tapaisia eineksiä ja ehkä nistipataa.
Tosin tiedän yhden äidinkin joka ei kyennyt paistamaan edes niitä ranskalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voi syödä vaikka yksin tästä lähtien.
Taas tyypillinen esimerkki naisesta, anteeksi pikkuprinsessasta jolle ei kelpaa kuin paras.
Eli todellisuudessa ei kelpaa mikään.Jos sinun hahmotuskykysi ei tunne kuin vain parhaan ja flopin, ei se määritä ap:ta millään lailla. Meille neuronormaaleille on olemassa kokonainen ruokamaailma noiden ääripäiden välillä.
Ja sinä olet ajattelussasi varmaan välillä hyvin mustavalkoinen. Minulla on kokonainen ajatusmaailma noiden ajattelun ääripäiden välillä.
Mutta mitäpä sitä vääntämään ihmisen kanssa, joka muodostaa kuvan yhden lauseen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Hauska tyyppi :D eipähän ainakaan ala kännissä örveltämään!
Mehukattikanisterissa voi olla myös kiljua 🥴
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kehtaisi kutsua ketään kotiini syömään niin että en laittaisi mitään ruokaa, vaan lämmittäisin eineksiä.
No esim. minä en voisi kutsua kotiin syömään koska en osaa kokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska tyyppi :D eipähän ainakaan ala kännissä örveltämään!
Mehukattikanisterissa voi olla myös kiljua 🥴
Muistelin tässä yksi päivä kiljua, banaani-, appelsiini- ja perunaversioita. Muistoissani se on aina Mummon sekamehu -kanisterissa, en muista enää miksi. Ehkä siksi, että Mummo oli parempaa mehua kuin Mehukatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hep! Mun mies on juuri tällainen. Olen jo tottunut asiaan, mutta suhteen alussa se aiheutti oikeitakin konflikteja kun ei voitu esim. mennä mihinkään hyvään ravintolaan tai kokata yhdessä kun jätkä on niinkuin nirso 5-vuotias. Olen tullut siihen tulokseen, että tällä on jotain tekemistä sen asperger-piirteiden kanssa. Se siis on myös monissa muissa asioissa aika joustamaton ja vaikea. Aikani ihmettelin, mutta nyt meillä vaan on omat ruoat, ja joskus käyn yksin tai muiden seurassa ravintolassa.
Tuo aloittajan mies ei välttämättä ole ollenkaan sellainen, että olisi joustamaton tai vaikea.
Ymmärrän, että jos ihminen ei ole kovinkaan kiinnostunut ruuanlaitosta ja on lapsuuden kodissaan noita ruokia syönyt, niin arvelee, että ne on ihan ok.
itsekin, jos on sellaisia "aloja" jotka ei kiinnosta pahemmin, niin joskus huomaa, että on tippunut kärryiltä. Ei tiedä mitä hienouksia on tullut vanhojen nauravien nakkien ja ranskalaisten tilalle.
tään muusta joka ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta ehkä jämähtää niihin ruokiin, mitä kotona on tarjottu tai muuten vain helppoihin, just noihin nakin ja ranskikset tyyliin.
Kyse ei välttämättä ole mistään muusta sen kummemmasta.
Alatte jatkossa kokkailemaan yhdessä, niin avautuu miehelle ihan uusi ruokamaailma.
Kyl mulle ois kelvannut! Tosin jos ruoka on noin epäterveellinen niin vanukasta en ois enää ottanut. 😅
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole olennaista, että pitäisi erikseen laittaa jotain tai syödä jotain hienoa. Esimerkiksi pannussa paistetut ranskanleivänsiivut saattavat maistua molemmmille, ja jos näin on, niin sehän on hyvä. Kesällä voi mennä ulos syömään: kannetaan lautaset parvekkeen pöydälle ja istutaan pöydän ääreen ja aletaan syödä.
Olisit kiukutellut ja vaatinut jätskiä jälkkäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo nyt jonkinlaisesta tilannetajuttomuudesta kertoo, mutta ehkä nämä ruoat olivat parasta mitä hän osasi tehdä ja teki sitten sen. Onhan tuo erikoista, mutta vaikea sanoa muuta kun ei ihmistä tunne, ovatko muutkin tavat erikoiset vai vain tämä. Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli hyvin rajoitetut ja ns. lapselliset ruokailutottumukset ja joka joi aivan tolkuttomasti maitoa, jokaisella aterialla, myös ravintolassa, millaisessa ravintolassa tai tilaisuudessa vain. Pakko sanoa, että tämä jollain lailla nolotti minua ja pidin sitä hassuna, mutta kun kyseessä oli erittäin mukava, empaattinen, kunnollinen mies jolla oli samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet kuin itsellänikin, niin ajattelin, että tuo nyt on sitten hänen erikoisuutensa ja pieni asia lopulta, ja kun itsessänikin on takuulla ihan riittämiin sellaisia asioita, jotka hän olisi toivonut olevan toisin, niin ajattelin, että ei minun kannata antaa tuollaisen häiritä. Tämä toki eroaa aloittajan tapauksesta siinä, että aloittajan tapauksessa kyse voi olla siitäkin, ettei mies vain viitsi panostaa vaikka on kutsunut toisen kylään. Tämä minun entinen miesystäväni ei olisi sellaisia treffejä minulle järjestänytkään missä olisi tarjonnut itse tekemäänsä ruokaa, koska ei osannut tehdä mitään ja tiesi sen itsekin.
Vaikea sanoa, onko kyse siitä, että mies ei todella osannut muuta ja yritti parhaansa, vai siitä ettei vain viitsinyt.
Nauravat nakit on ylenkatsottu gourmee-annos. Ne on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Mun mies on juuri tällainen. Olen jo tottunut asiaan, mutta suhteen alussa se aiheutti oikeitakin konflikteja kun ei voitu esim. mennä mihinkään hyvään ravintolaan tai kokata yhdessä kun jätkä on niinkuin nirso 5-vuotias. Olen tullut siihen tulokseen, että tällä on jotain tekemistä sen asperger-piirteiden kanssa. Se siis on myös monissa muissa asioissa aika joustamaton ja vaikea. Aikani ihmettelin, mutta nyt meillä vaan on omat ruoat, ja joskus käyn yksin tai muiden seurassa ravintolassa.
Tuo aloittajan mies ei välttämättä ole ollenkaan sellainen, että olisi joustamaton tai vaikea.
Ymmärrän, että jos ihminen ei ole kovinkaan kiinnostunut ruuanlaitosta ja on lapsuuden kodissaan noita ruokia syönyt, niin arvelee, että ne on ihan ok.
itsekin, jos on sellaisia "aloja" jotka ei kiinnosta pahemmin, niin joskus huomaa, että on tippunut kärryiltä. Ei tiedä mitä hienouksia on tullut vanhojen nauravien nakkien ja ranskalaisten tilalle.
tään muusta joka ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta ehkä jämähtää niihin ruokiin, mitä kotona on tarjottu tai muuten vain helppoihin, just noihin nakin ja ranskikset tyyliin.
Kyse ei välttämättä ole mistään muusta sen kummemmasta.
Alatte jatkossa kokkailemaan yhdessä, niin avautuu miehelle ihan uusi ruokamaailma.
Niin siis ketkä alkaa kokkailemaan yhdessä, ap miehineen vai minä, jolle vastasit? Omalta osaltani voin valaista, että siis tämä sairaalloinen nakit ja ranut -miehen nirsous, jota minä olen suhteessani todistanut, ei ratkea sillä että aletaan kokkailemaan yhdessä. Se on sen tason joustamattomuutta, että mies vaikka ennemmin aiheuttaa kiusallisia tilanteita yhteisellä illallisella kyläilypaikassa kuin kokeilee jotain isäntäväen ruokaa, joka vaikuttaa hänestä epäilyttävältä (koska siinä on jotain muuta kuin nakkeja/lihapullia/ranuja/muusia). Nykyään onneksi useimmat tutut jo tietävät tämän, ja meitä kutsutaan lähinnä kahville. -sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep! Mun mies on juuri tällainen. Olen jo tottunut asiaan, mutta suhteen alussa se aiheutti oikeitakin konflikteja kun ei voitu esim. mennä mihinkään hyvään ravintolaan tai kokata yhdessä kun jätkä on niinkuin nirso 5-vuotias. Olen tullut siihen tulokseen, että tällä on jotain tekemistä sen asperger-piirteiden kanssa. Se siis on myös monissa muissa asioissa aika joustamaton ja vaikea. Aikani ihmettelin, mutta nyt meillä vaan on omat ruoat, ja joskus käyn yksin tai muiden seurassa ravintolassa.
Tuo aloittajan mies ei välttämättä ole ollenkaan sellainen, että olisi joustamaton tai vaikea.
Ymmärrän, että jos ihminen ei ole kovinkaan kiinnostunut ruuanlaitosta ja on lapsuuden kodissaan noita ruokia syönyt, niin arvelee, että ne on ihan ok.
itsekin, jos on sellaisia "aloja" jotka ei kiinnosta pahemmin, niin joskus huomaa, että on tippunut kärryiltä. Ei tiedä mitä hienouksia on tullut vanhojen nauravien nakkien ja ranskalaisten tilalle.
tään muusta joka ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta ehkä jämähtää niihin ruokiin, mitä kotona on tarjottu tai muuten vain helppoihin, just noihin nakin ja ranskikset tyyliin.
Kyse ei välttämättä ole mistään muusta sen kummemmasta.
Alatte jatkossa kokkailemaan yhdessä, niin avautuu miehelle ihan uusi ruokamaailma.
Niin siis ketkä alkaa kokkailemaan yhdessä, ap miehineen vai minä, jolle vastasit? Omalta osaltani voin valaista, että siis tämä sairaalloinen nakit ja ranut -miehen nirsous, jota minä olen suhteessani todistanut, ei ratkea sillä että aletaan kokkailemaan yhdessä. Se on sen tason joustamattomuutta, että mies vaikka ennemmin aiheuttaa kiusallisia tilanteita yhteisellä illallisella kyläilypaikassa kuin kokeilee jotain isäntäväen ruokaa, joka vaikuttaa hänestä epäilyttävältä (koska siinä on jotain muuta kuin nakkeja/lihapullia/ranuja/muusia). Nykyään onneksi useimmat tutut jo tietävät tämän, ja meitä kutsutaan lähinnä kahville. -sama
Ota lapselle omat sapuskat/eväät mukaan.
Mieslapsi. Ei jatkoon.
Ketju on provo, mutta noita on oikeasti olemassa. Seikkailu yhden kanssa, ja oli mieslapsi.
Oman elämänsä Janne Kataja. Katajahan ei syö, kuin jauhelihaa.
Mun miesystävä kutsui mut illalliselle. Syötiin yhteisestä kulhosta ranuja ja makkaraa. Hyviä olivat. No, tiesin miehen huumorintajun ja kokkaustaidot entuudestaan, joten en järkyttynyt. Enemmän olisin varmasti järkyttynyt, jos olisin saanut jotakin muuta.