Lue keskustelun säännöt.
Asun maalla korvessa yksinäni ja ja tämä on mielestäni parasta aikaa vuodesta
29.10.2022 |
Lähin vakituinen asutus on yli kilsan päässä ja kesämökkejä on tuossa 0,5-1 kilsan päässä useampia. Se mikä on parasta, että se mökkiläisten pörrääminen tossa yksityistiellä on lakannut ja nyt saa olla ainakin loppukevääseen saakka ihan rauhassa.
Toki ei se tiekään nyt ihan töllini vierestä mene, vaan tuossa sadanmetrin päässä, mutta näköyhteys tielle on ja kuulen kyllä aina kun auto siitä ohi ajaa, mulla kun on aina mökissäni hiirenhiljaista. Paitsi silloin kun hiiret seinän välissä rapistelee, tahi myrsky hakkaa ikkunaan, kuten parhaillaan, mutta ne onkin luonnonääniä, eikä ne siten siis häiritse.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa. En suostuisi asumaan missään peräreiässä vaikka siitä maksettaisiin. Elämisen äänet ja ihmiset ympärillä saa elämän maistumaan.
Yhteiskunta toimii paremmin kun ihmiset ovat erilaisia ja haluavat erilaisia asioita. Nauti siis hiljaisuudesta.
Onneksi on sinunkaltaisiasi ihmisiä, niin ne jotka rauhaa kaipaa, sen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, onnea sulle <3 Mun unelmani asuinpaikaksi. Ja marraskuu on mun lemppariaikaa myös, mystisen ihana rauhoittava vuodenaika.
Mikä marraskuussa on hienoa? Ankein kuukausi konsanaan. Ehkä Lapissa eri.
Enkula kirjoitti:
Et sinä siellä yksin ole. Maankorvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
En usko mielikuvitusolentoihin, mutta enhän minä toki yksinäni olekaan. Metsäkauriita asustelee tuossa lähimetsässä, samoin kun hirviäkin ja rusakoita, kuten kyykäärmeitähän täällä piisaa, samoin kun kaikenmoisia lintujakin. Joutsenpariskunta on jo useamman kesän asutellut tuossa viereisellä pellolla. Joutsenpariskunnan saapumisesta tietää aina, että kevät on saapunut. Kuulee jo kaukaa, kun ovat tulosssa (honk honk honk). Ne lentävät aina aivan pirttini päältä ikään kuin ilmoittaakseen, että ovat palanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, onnea sulle <3 Mun unelmani asuinpaikaksi. Ja marraskuu on mun lemppariaikaa myös, mystisen ihana rauhoittava vuodenaika.
Mikä marraskuussa on hienoa? Ankein kuukausi konsanaan. Ehkä Lapissa eri.
Tuossahan juuri kerroin :) Marraskuu on äärimmäisen seesteinen ja rauhoittava kuukausi. Luonto ei ole kuollut, se lepää ja huilaa. Kesä on tehnyt tehtävänsä, antaa tilaa syksylle joka paljastaa itsensä. Harmaan ja ruskean sävyt ovat huikean kauniita kun niitä vain pysähtyy katsomaan avoimin mielin. Hiljaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä tuollaisessa paikassa on? En kysy kettuillakseni, vaan kiinnostaa mitä siellä yksinänne puuhailette? :)
Mitä tekemistä sinä kaupungissa aikaansaat? Fiinejä illallisia, kahvilakiertoksia, joogatunteja ja kaupparallia?
Maalla luovuus puhkeaa kukkaan. Silloin kuin kaikki päälleliimattu jää, ihminen alkaa luovaksi. Luonnon tarkkailu, ulkoilu. Käsityöt, taiteen harrastaminen, valokuvaus, kirjoittaminen. Musisointi, kokkailu, lukeminen. Hengittäminen. Ja tietenkin se pääasia, eli eläminen. Elo on enemmän luonnon syklissä symbioosissa olemista. Joillain se voi tarkoittaa sinnikästä kodin lämpimänä pitämistä, päivittäisiä askareita, kuten veden hankkimista ja lämmittämistä, kesäisin lisäksi kasvimaata, syksyisin sadonkorjuuta ja säilömistä.
Vastasitkohan vähän tylysti? :( En asu korvessa mutta itse harrastan maalaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän ei ole vielä marraskuu :) mutta joo, tämä loppusyksyn hienous alkaa avautua minullekin. Tuossa on nuo kontrastit varmaan se juttu, on sekä kaupunkielämää että luontoa ja omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä tuollaisessa paikassa on? En kysy kettuillakseni, vaan kiinnostaa mitä siellä yksinänne puuhailette? :)
Mitä tekemistä sinä kaupungissa aikaansaat? Fiinejä illallisia, kahvilakiertoksia, joogatunteja ja kaupparallia?
Maalla luovuus puhkeaa kukkaan. Silloin kuin kaikki päälleliimattu jää, ihminen alkaa luovaksi. Luonnon tarkkailu, ulkoilu. Käsityöt, taiteen harrastaminen, valokuvaus, kirjoittaminen. Musisointi, kokkailu, lukeminen. Hengittäminen. Ja tietenkin se pääasia, eli eläminen. Elo on enemmän luonnon syklissä symbioosissa olemista. Joillain se voi tarkoittaa sinnikästä kodin lämpimänä pitämistä, päivittäisiä askareita, kuten veden hankkimista ja lämmittämistä, kesäisin lisäksi kasvimaata, syksyisin sadonkorjuuta ja säilömistä.
No asun kaupungissa, enkä käy illallisilla, kahviloissa, joogaa tai käy kaupassa, paitsi toki joskus ruokakaupassa.
Mökillä syksy on paras vuodenaika, kun voisi olla siellä useammin. Mua pimeys ei pelota, tekee vaan olon turvalliseksi. Kaupungissa pelottaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saat tuon onnistumaan? Etätyöt?
Kuulostaa unelmalta.
Ihan käyn kaupungissa töissä. Reilu 30 kilsaa matkaa yhteen Suomen suurimmista kaupungeista ja ajan sen kesänopeuksilla 20 minuutissa ja talvinopeuksilla pari kolme minsaa pidempään. 10 kilsan päässä pari pienempää kaupunkia joissa asioin ja joihin alle 10 minuutin matka. Tuossa viiden minsan päässä on pari kauppaa jotka auki 24/7. Ei korvessa asuminen tarkoita sitä, että asuisi kaukana kaikesta. Ei suomalaisesta isommastakaan kaupungista kovin kauas tarvi mennä, kun on jo umpikorvessa. Helsinki toki poikkeus.
Mun mielestä et asu korvessa jos sieltä on kaupunkiin matkaa vaan 10 kilometriä! Ihme että olet kuitenkin noin syrjäisen paikan löytänyt ettei ole naapureita. Meiltä on 25 km lähimpään kunnan keskustaan ja siellä siis lähimmät kaupat. Lähimpään kaupunkiin taas on 60 kilometriä eikä sekään mikään iso ole. Tämä on korvessa :D naapurin valot ei ihan näy metsän takaa.
Mun lapsuudenkotini oli yli 20 000 asukkaan pikkukaupungissa. Tai siis onhan siellä edelleenkin, mutta ei enää meidän perheen omistuksessa, kun vanhempani myi sen jo toistakymmentä vuotta sitten pois. Omakotitalomme oli ihan tavallisella omakotitaloalueella ja kaupunkimme keskustaan oli vain reilu kilometri matkaa. Kuitenkin omokotitalolähiömme oli aivan kaupungin reunalla ja takapihaltamme alkoi aivan umpikorpi ja lähin talo siellä metsän suunnassa oli 3-4 kilometrin päässä ja se todella oli keskellä korpea yksinänsä, eikä naapureita todellakaan näköetäisyydellä ja siis kaupungin keskustaan sieltä linnuntietä oli vain noin viitisen kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, onnea sulle <3 Mun unelmani asuinpaikaksi. Ja marraskuu on mun lemppariaikaa myös, mystisen ihana rauhoittava vuodenaika.
Mikä marraskuussa on hienoa? Ankein kuukausi konsanaan. Ehkä Lapissa eri.
Itse maaseudulla kasvaneena loppusyksyssä on todellakin oma synkeähkö tunnelmansa. Kävimme usein kävelylenkeillä pimeässä, joskus taskulamppu mukana, useimmiten ei. Pimeään kyllä tottuu ja siitä oikeastaan jopa nauttii, aistit terästyvät ja kostea syysilma on parasta ikinä. Soratie rouskuu alla. Se raikkaus, ei sitä kaupungista löydä, luontoa on joka suunnassa niin paljon.
Eli aloittaja osui fiilistelyissään ihan nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä tuollaisessa paikassa on? En kysy kettuillakseni, vaan kiinnostaa mitä siellä yksinänne puuhailette? :)
No mitä tekemistä nyt ylipäätään kotona on? Mitä kullakin. Veikkaan, että maalla sitä tekemistä on hippasen enemmän, kuin jossain betonikuution yksiössä.
Syksyllä on ihanaa tämä raikas ja kostea ilma. Ihanaa mennä metsään vaan hengittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä jotta korvessakin on kaupat yötä myöten auki.
Eiköhän se tarkoittanut huoltoasemia. Kun täällä korvessakin sentään kulkee tiet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saat tuon onnistumaan? Etätyöt?
Kuulostaa unelmalta.
Ihan käyn kaupungissa töissä. Reilu 30 kilsaa matkaa yhteen Suomen suurimmista kaupungeista ja ajan sen kesänopeuksilla 20 minuutissa ja talvinopeuksilla pari kolme minsaa pidempään. 10 kilsan päässä pari pienempää kaupunkia joissa asioin ja joihin alle 10 minuutin matka. Tuossa viiden minsan päässä on pari kauppaa jotka auki 24/7. Ei korvessa asuminen tarkoita sitä, että asuisi kaukana kaikesta. Ei suomalaisesta isommastakaan kaupungista kovin kauas tarvi mennä, kun on jo umpikorvessa. Helsinki toki poikkeus.
No tämä selittääkin paljon. Ihmettelin, että miten on mahdollista asua umpikorvessa niin, ettei mökkiläisten ralli ole tähän vuoden aikaan vaihtunut vaan metsästäjien ralliksi, mutta siis sen takia, ettet asu umpikorvessa.
Toisille sopii.
Mulle ei sopinut. Ahdistuin siitä pimeydestä vaikka pihalla ja ulkorakennuksissa oli valot. Pimeällä ei tehnyt mieli mennä ulos lainkaan. Lumien tullessa sitten helpotti.
Pari vuotta jaksoin ja muutin takaisin kaupunkiin.
Mikä siinä kahvilassa käymisessä on niin kamalaa? Se on aina esimerkkinä halveksutusta, pinnallisesta, kiireisestä kaupunkilaiselämästä.
Saa siellä korvessa asua, mutta ei se ole yhtään aidompaa elämää kuin muuallakaan. Ei vain ole, sori.
Täällä myös metsäläinen. Lähimpään asutukseen tietä pitkin 5km ja metsäpolkua pitkin noin 1km. Sähkötön ja vesijohdoton 100v talo. Osittainen omavaraisuus. Yksin täällä asun koiran ja kissan kanssa.
Viihdyn ympäri vuoden, ei ole suosikki vuodenaikaa.
Tuli rätisee uunissa ja puuhellassa. Muuten on hiljaista. Aamukahvit juon ja sitten ulos puuhailemaan.
Mäkin oon "mökissä", tosin naapurit näkyy. Rauhallista on.
Parasta aikaa oli silloin kun oltiin lapsen kanssa täällä ja sukulaisia kävi.
Suorastaan onnellista aikaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Toisille sopii.
Mulle ei sopinut. Ahdistuin siitä pimeydestä vaikka pihalla ja ulkorakennuksissa oli valot. Pimeällä ei tehnyt mieli mennä ulos lainkaan. Lumien tullessa sitten helpotti.
Pari vuotta jaksoin ja muutin takaisin kaupunkiin.
Ahdistun isossa kaupungissa asumisesta. Totaalisen yksin kerrotaloasunnossa.
Tuhansia ihmisiä on mutta kenenkään kanssa et ole tekemisessä.
Painajainen.
Mitä tekemistä sinä kaupungissa aikaansaat? Fiinejä illallisia, kahvilakiertoksia, joogatunteja ja kaupparallia?
Maalla luovuus puhkeaa kukkaan. Silloin kuin kaikki päälleliimattu jää, ihminen alkaa luovaksi. Luonnon tarkkailu, ulkoilu. Käsityöt, taiteen harrastaminen, valokuvaus, kirjoittaminen. Musisointi, kokkailu, lukeminen. Hengittäminen. Ja tietenkin se pääasia, eli eläminen. Elo on enemmän luonnon syklissä symbioosissa olemista. Joillain se voi tarkoittaa sinnikästä kodin lämpimänä pitämistä, päivittäisiä askareita, kuten veden hankkimista ja lämmittämistä, kesäisin lisäksi kasvimaata, syksyisin sadonkorjuuta ja säilömistä.