Lue keskustelun säännöt.
Sain eilen keskenmenon ja kaipaan vertaistukea suruun
29.10.2022 |
Viime viikon la tein positiivisen raskaustestin. Olo oli epäuskoinen, vastahan olimme aloittaneet yrityksen. Ihana yllätys ja kerroimme siitä heti teini-ikäisille lapsillemme, koska voimakkaat oireet alkoivat jo ennen testiä.
Mulla oli siis tosi voimakkaita raskausoireita melkein 2 viikkoa. Eilen soitin neuvolaan heti klo 8, koska väsymys ja pahoinvointi oli kovaa. Sain lääkäriajan klo 10. Oli tarkoitus saada vähän sairaslomaa, että jaksaa kotona muutakin kuin maata.
Vähän tuon puhelun jälkeen mulla alkoi kovat alavatsakivut. Luulin niitä normaaleiksi kohdun kasvukivuiksi. Sitten tunsin että jotain valuu pikkareihin. Kiirehdin vessaan, kirkasta verta. Meinasin pyörtyä. Lähdin vaihtamaan työvaatteita pois ja soitin miehelle että saan nyt keskenmenon ja haluan hänet mukaan lääkäriin.
Ajaessani kotiin alavatsaan sattui ja se säteili alaselkään, sekä reisiin. 2 lasta synnyttäneenä ei ollut epäselvää mistä on kyse.
Oon itkenyt nyt vuorokauden taukoamatta. Kivut on poissa, raskausoireet poissa ja verta valuu.
Lapsi olisi ollut erittäin toivottu ja on tosi kova shokki että olin menossa ensin muista syistä lääkäriin ja lopulta istun siellä keskenmenon takia.
Mikä tähän suruun auttaisi? Meidän perheessä on ollut kuluvana syksynä yksi iso menetys ja yksi kamala tapahtuma, joista melkein jo selvitty.
Miksi meidän perhe kohtaa nyt näin paljon surua ja vastoinkäymisiä?
Kommentit (43)
Kun sain keskenmenon, ajattelin että ei ollut elinkelpoinen ja hyvä kun tuli aikaisessa vaiheessa sponttaanisti pois. Ja oli ensimmäinen raskaus. En ole surrut tapahtumaa kuin tietysti sen hetken kun tapahtui.. keskenmenot ovat aika yleisiä, eivätkä yleensä tapahdu turhaan. Olen saanut lapseni tapahtuman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on iso ikäero isoveljiin ja varsinkin lapsena oli vaikeaa kuvitella, että me olemme todella sisaruksia. He olivat jo nuoria aikuisia, jotka elivät omaa elämäänsä ja minä taas päiväkotia käyvä lapsi tai alakoululainen. Koskaan ei kovin läheiset ole heihin ole ollut, mutta heillä taas on todella läheiset välit keskenään. Heitä ei ole koskaan kiinnostanut heitä paljon nuorempi pikkuveli ja eivät edes taida nykyäänkään taida kunnolla tajuta, että minkäkin olen nyt aikuinen joka elää jo yksin omaa elämäänsä enkä ole se pikkupoika joka leikkii leluillaan ja katsoo televisiosta Pikku Kakkosta tai Muumeja. Sukujuhlissakaan he eivät kunnolla edes huomaa minua vaikka ovat muiden sukulaisten kanssa tekemissä. Eli aina ei ole helppo olla selvästi nuorempi sisarus.
Ei kannata liian aikaisin hyökätä kertomaan. Turhaan hämmennät lapsia. Vasta rakenneultran jälkeen kannattaa. Otan osaa suruusi, minullakin vähän samanlainen tilanne eli tosi voimakkaat oireet ja toiveet oli jo heränneet ja kaikki päättyi verenvuotoon. Surettaa. Jos nyt raskauduit noin helposti niin todennäköisesti se onnistuu vielä uudelleen. Anna itsellesi aikaa. Kaikkea hyvää.