Lue keskustelun säännöt.
Sain eilen keskenmenon ja kaipaan vertaistukea suruun
29.10.2022 |
Viime viikon la tein positiivisen raskaustestin. Olo oli epäuskoinen, vastahan olimme aloittaneet yrityksen. Ihana yllätys ja kerroimme siitä heti teini-ikäisille lapsillemme, koska voimakkaat oireet alkoivat jo ennen testiä.
Mulla oli siis tosi voimakkaita raskausoireita melkein 2 viikkoa. Eilen soitin neuvolaan heti klo 8, koska väsymys ja pahoinvointi oli kovaa. Sain lääkäriajan klo 10. Oli tarkoitus saada vähän sairaslomaa, että jaksaa kotona muutakin kuin maata.
Vähän tuon puhelun jälkeen mulla alkoi kovat alavatsakivut. Luulin niitä normaaleiksi kohdun kasvukivuiksi. Sitten tunsin että jotain valuu pikkareihin. Kiirehdin vessaan, kirkasta verta. Meinasin pyörtyä. Lähdin vaihtamaan työvaatteita pois ja soitin miehelle että saan nyt keskenmenon ja haluan hänet mukaan lääkäriin.
Ajaessani kotiin alavatsaan sattui ja se säteili alaselkään, sekä reisiin. 2 lasta synnyttäneenä ei ollut epäselvää mistä on kyse.
Oon itkenyt nyt vuorokauden taukoamatta. Kivut on poissa, raskausoireet poissa ja verta valuu.
Lapsi olisi ollut erittäin toivottu ja on tosi kova shokki että olin menossa ensin muista syistä lääkäriin ja lopulta istun siellä keskenmenon takia.
Mikä tähän suruun auttaisi? Meidän perheessä on ollut kuluvana syksynä yksi iso menetys ja yksi kamala tapahtuma, joista melkein jo selvitty.
Miksi meidän perhe kohtaa nyt näin paljon surua ja vastoinkäymisiä?
Kommentit (43)
Noin kolmasosa raskauksista tässä iässä päätyy keskenmenoon. Siihen on olemassa useita syitä: munasolujen laatu saattaa olla huono, kohdun seinämät eivät ole välttämättä tarpeeksi paksut tai verenvirtaus kohtuun ei ole tarpeeksi voimakasta, jotta raskaus voisi edetä normaalisti. Riski eteisistukkaan (tila jossa istukka kiinnittyy liian alas kohtuun, ulottuu kohdun sisäsuun reunaan tai peittää kohdun sisäsuun) tai istukan ennenaikaiseen irtoamiseen lisääntyy. Lapsilla, jotka syntyvät nelikymppisille, on myös todennäköisemmin alhaisempi syntymäpaino. Kromosomihäiriöiden riski nousee joka vuosi 40-ikävuoden jälkeen. Jos synnytät 40-vuotiaana riskisuhde downin sydroomaan on 1:106 ja muihin poikkeavuuksiin 1:66. 44-vuotiaana vastaavat riskisuhteet ovat jo 1:38 (down) ja 1:26 (muut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ap. T. Saman kokenut myöhemmillä viikoilla
Harmi lists. Luulin että kaikki menee kuin nuorena. Nyt kuitenkin valitettavasti biologia iskee karusti, ei ihminen ole Teflon is. Jokainen vuosi vai kuittaa. Toki tulee kyllä varmasti vielä raskaaksi uudelleen ja saat kyllä sen lapsen. Vähän myöhemmin vain
Mulla on iso ikäero siskoihini ja he ovat hyvin läheisiä keskenään mutta minä nuorimpana olen yksin. En suosittelisi ap.tä enää lasta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Noin kolmasosa raskauksista tässä iässä päätyy keskenmenoon. Siihen on olemassa useita syitä: munasolujen laatu saattaa olla huono, kohdun seinämät eivät ole välttämättä tarpeeksi paksut tai verenvirtaus kohtuun ei ole tarpeeksi voimakasta, jotta raskaus voisi edetä normaalisti. Riski eteisistukkaan (tila jossa istukka kiinnittyy liian alas kohtuun, ulottuu kohdun sisäsuun reunaan tai peittää kohdun sisäsuun) tai istukan ennenaikaiseen irtoamiseen lisääntyy. Lapsilla, jotka syntyvät nelikymppisille, on myös todennäköisemmin alhaisempi syntymäpaino. Kromosomihäiriöiden riski nousee joka vuosi 40-ikävuoden jälkeen. Jos synnytät 40-vuotiaana riskisuhde downin sydroomaan on 1:106 ja muihin poikkeavuuksiin 1:66. 44-vuotiaana vastaavat riskisuhteet ovat jo 1:38 (down) ja 1:26 (muut).
Tämä on ihan totta, mutta olen 32-vuotias vasta. Olen saanut lapset nuorena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin katsoin eilen jakson Hakekaa kätilö -sarjasta.
Ei se kyllä mihinkään provoon antanut inspiraatiota.
Mitä sellaista pientä ja mitätöntä solumöykkyä suremaan? Siitä vain paneskelemaan niin että uusi tiineys alkaa mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehosi suoritti abortin alkiolle, joka ei ollut elinkelpoinen. Hyvä vain, että raskaus ei jatkunut pitempään, niin että olisit ehkä synnyttänyt lapsen, joka olisi sitten kuollut heti syntyessään tai pian sen jälkeen siksi, että sille ei ollut esimerkiksi kehittynyt aivoja, sillä olisi ollut todella paha sydänvika tai se olisi ollut muuten todella vaikeasti epämuodostunut.
Miksi et tyydy jo olemassa oleviin lapsiin? Onko heissä joku vika kun uusia pitää saada?
Ihan hullua kertoa kaikille jostain 0,001cm solumöylystä, itse kaivoit itsellesi tuon kuopan 😂
Kaikki sympatiani heille jotka on saaneet kymmeniä keskenmenoja ja syli on silti tyhjä! Ap:n kaltaiset sarjalisääntyjät sietäisi hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että näin kävi. Kolmas maailmansota väijyy yllämme ja sinä haluat vain poikia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, keskenmeno on aina menetys toivotussa raskaudessa. Lohduttaa en osaa muuten kuin että aika auttaa, ainakin minulla. Tuska ei katoa, joskus se aina nostaa päätään, mutta sen kanssa oppii elämään. Onneksi sinulla on kuitenkin ne teinit.
-4 keskenmenoa ja syli tyhjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran täällä. Jo on ihmisellä surut. Senkin teet uuden. Tai onkohan susta edes äidiksi jos tällainen vie kaikki unet.
Mitenhän sinuakin tämä auttoi? Tuskan vertailu ei hyödytä ketään, etkä sinä ole mikään toisen kokemuksia arvioimaan ja ylenkatsomaan.
Todennäköisesti sun tuskat on mun mielestä mitättömiä, jos vertaan omiin kokemuksiini, mutta meissä onkin iso ero, jota kutsutaan myös empatiaksi.
Totta mulla sitä on ja oon rehellinen. Toisin kuin tuollainen huomiohuppis, joka valehtele aloituksessaan. Sun lapset varmaan häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusta selittää tuo että olet ollut teiniäiti. Luulet olevasi jotenkin kiinnostava. Painu mustikkamaalle yksin.
Usein luonto tietää, mikä on parasta. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin alkiossa/kehittyvässä istukassa oli todennäköisesti jotakin vikaa ja homma keskeytyi. Mieluummin näin kuin vammainen lapsi (jos raaan käytännöllisesti ajattelee), eikös?
Toki asiaa tietysti suree, mutta ei muuta, kuin uutta pullaa uuniin!
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Huomaa kuitenkin, että sinulla on jo lapsia. Iloitse heistä.
Minulla ei ole lapsia enkä tule koskaan kokemaan raskautta, vaikka haluaisin. Endimetrioosin vuoksi on poistettu kohtu jo alle 30-vuotiaana.
Todella ikävää. Tiedän, että surusi voi olla suuri.
Mutta sanoisitko noin myös äidille, jonka syntynyt lapsi on kuollut? Iloitse niistä jotka on?
Yksi uusi suomalainen vähempi. Onnea eikä uutta tarvitse yrittää.
Kuinka monta olemassa olevista lapsistasi olikaan vammaisia? Mainitsit aiemmin.
Usko tarkoitukseen ap, vaikket uskovainen olisikaan. Toivon että olet pian uudestaan raskaana:)
Kyllä, keskenmeno on kamala asia. Ja hyvin yleinen. Itse olen saanut keskenmenon ja kärsinyt lapsettomuudesta, ja jos missään erehtyi siitä sanomaan, niin aina riensi joku lällättelemään kuinka hänellä on ollut niin helpot raskaudet, alkaneetkin niin nopeasti ja ne keskenmenot nyt vain kasautuvat tietyille ihmisille. Tätä on varmasti kokenut moni muukin, joten siksi saatat saada vähätteleviä ja inhottavia vastauksia.