Miten pärjää lapsiperheenä uudella paikkakunnalla ilman minkäänlaista tukiverkostoa?

päästä uusiin maisemiin. Silloin oli äitiyslomalla, ja siitä syystä hakeuduin heti srk:n äiti-lapsi piiriin ja myös perhekahvilaan. En hakenut sieltä ystäviä, mutta sain roppakaupalla tuttuja sekä käytännön vinkkejä paikkakunnan asioista jne.



Nyt olen jo työelämässä takaisin enkä kaipaa sosiaalista elämää iltaisin tai viikonloppuisin.

Nyt vähän mietityttää, että miten sitä taas " kotiutuu" takaisin Suomeen jos sen aika joskus tulee ajankohtaiseksi.. Mutta aika paljonhan se riippuu itsestäkin kuinka paljon on halukas tekemään " työtä" uusien suhteiden luomiseen :) Paljon tsemppiä uudelle paikkakunnalle!=)

Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Meillä lapset 4v ja 2v ja olemme myös ajatelleet lähteä ulkomaille. Ja juuri tuo tukiverkoston puute huolestuttaa. Miten olette pärjänneet? Oletteko löytäneet jonkun lastenhoitajan?

Mutta se lähisukulaisista koostuva tukiverkosto....sitä kyllä kaipaa. Meillä ei taapero ole juurikaan ollut ikinä hoidossa emmekä miehen kanssa olla koskaan oltu kaksistaan missään lapsen synnyttyä, olisi kiva jos olisi joskus voitu jättää lapsi sukulaisten hoitoon. Pari kertaa on sukulaiset tulleet parin sadan kilsan päästä lasta hoitamaan kun olen itse ollut sairaana. Että niitä perheenjäseniä kyllä tulee hädän hetkellä ikävä. Ja ihan tavallisena arkipäivänäkin, olisi ihanaa jos voisi vain poiketa vaikka äidin ja isän luona lasten kanssa tms.



Mutta kaiken kaikkiaan hyvin ollaan pärjätty joten varmasti tekin. Maiseman vaihdos voi tehdä hyvääkin ja ainahan pääsee takaisin:)

Muutimme vuosi sitten uudelle paikkakunnalle, josta emme tunteneet ketään. Olin juuri jäänyt äitiyslomalle ja esikoinen oli 3v. Lähimmät tutut asuvat 90km päässä.

Tuttavia sain leikkipuistoista ja perhekerhoista. Mies tutustui ihmisiin työpaikan ja urheiluharrastusten kautta. Ei meillä vieläkään niin vilkasta seuraelämää ole, kuin entisellä kotiipaikkakunnalla, mutta emme erakkojakaan ole. Meillä käy nykyään paljon yövieraia pitkien etäisyyksien vuoksi ja kaverimme/sukulaiset viettävät siis kanssamme yhä aikaa, mutta harvemmin.