Lue keskustelun säännöt.
Olen raivoissani ja turhautunut. 15vuotias on masennuslääkkeen takia lihonut lyhyessä ajassa ainaki n 15 kiloa ja on ihan tokkurassa koko ajan,lääkäri kanta on ettei vaihdeta lääkettä vielä ainakaan
28.10.2022 |
En ole lääkevastainen. Masennus on sairaus siinä missä vaikka migreeni ja haluan lapseni kuntoon.
Mutta tämä lääke on väärä!
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan opitaan, että masennusta EI hoideta lääkkeilla. Ihan sama mitä höpöhöpöä lääkebisnes haluaa sanoa. Masennus kuuluu elämään, kuten ilokin. Masennusta lääkitään elintavoilla: pohditaan mistä johtuu, lisätään ulkoilua, liikuntaa, ruokavaliomuutoksia, harrastusta, sosiaalisia suhteita. Ne kaikki muokkaa aivokemiaa LUONNOLLISESTI kohti tasapainoa. Teini-iässä varsinkin, se on herkkää aikaa. Ota siihen hormonimyrsyyn nyt sitten LÄÄKKEITÄ, niin voi olla varma, että loppuelämä on yhtä taiteilua ja sairastelua milloin mistäkin mielenterveydellisestä syystä, kun mieli ei koskaan opi sen luontaista säätelyä. Lääkkeet esimerkiksi lihottaa ja ajaa yhä syvemmälle masennuksen ja monisairauden syövereihin. Lisää lääkkeitä, lisää diagnooseja. Onnea vaan matkaan.
Ei pelkkä elintapojen muutos auta jos ihmisellä on traumoja. Ehdottomasti psykoterapia lisäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttären masennus ja ahdistus kestänyt jo vuosia, sai terapiaa 3 vuotta, osin kelan maksamana. Lääkäri vaihtoi lääkkeen annostuksen eli lähes tuplasi sen, niin mitä tapahtui painoa tuli lisää noin 20kg, nyt saanu vähän pois, mutta liikaa on silti.
Masennus ei ole sairaus, vaan emootio ja kroonistuneena mielen heikkoutta ja kykenemättömyyttä säädellä tunteitaan. Lapsen kohdalla syyttävä sormi osuu vanhempaan. Ja aikuisenakin kyky käsitellä asiaa heijastuu lapsena opittuihin taitoihin.
Ketipinorin voi lopettaa kerrasta. Siitä ei tule vieroitusoireita. Muistan kun itsekin olin väkivaltaisessa suhteessa niin psykiatri lääkitsi vahvoilla neurolepteilla niin passiiviseksi että jäin suhteeseen pahoinpideltäväksi. Ihan samoja piirteitä tässä ap:n casessa on. Ei haluta puuttua itse ongelmaan vaan syyllistetään uhri ja lääkitään toimintakyvyttömäksi patalapuksi.
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu pitkäaikaisesta väkivallasta.
Ap
Onko käynyt terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan opitaan, että masennusta EI hoideta lääkkeilla. Ihan sama mitä höpöhöpöä lääkebisnes haluaa sanoa. Masennus kuuluu elämään, kuten ilokin. Masennusta lääkitään elintavoilla: pohditaan mistä johtuu, lisätään ulkoilua, liikuntaa, ruokavaliomuutoksia, harrastusta, sosiaalisia suhteita. Ne kaikki muokkaa aivokemiaa LUONNOLLISESTI kohti tasapainoa. Teini-iässä varsinkin, se on herkkää aikaa. Ota siihen hormonimyrsyyn nyt sitten LÄÄKKEITÄ, niin voi olla varma, että loppuelämä on yhtä taiteilua ja sairastelua milloin mistäkin mielenterveydellisestä syystä, kun mieli ei koskaan opi sen luontaista säätelyä. Lääkkeet esimerkiksi lihottaa ja ajaa yhä syvemmälle masennuksen ja monisairauden syövereihin. Lisää lääkkeitä, lisää diagnooseja. Onnea vaan matkaan.
Ei pelkkä elintapojen muutos auta jos ihmisellä on traumoja. Ehdottomasti psykoterapia lisäksi!
Kyllä. Ehdottomasti psykoterapia on oleellinen hoitomuoto, asioiden käsittely ja niiden kanssa elämään oppiminen. Kokemuksen sanalla.
Edellinen
uskoontulo auttaa ja urheilu, ei muu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini on masentunut koska on yksinäinen eikä ole edes seurustelukumppania . On aina ollut huono ystävystymään ja masennus vei vähäisetkin ystävät, eivät kestäneet viiltelyä ja itkuisuutta . Muistan kerran kun olivat shoppailemassa ja lapseni soitti ettå on sovituskopissa eikä voi lopettaa itkemistä,tuu äiti hakemaan. Ystävät olivat häipyneet omille teilleen koska heitä hävetti.
Harrastuksen (teatteri)lopetti kun ei kuulemma enää kiinnostanut . Nykyään koulun jälkeen lähinnä katsoo puhelinta ja syö. Jos pyydän mukaan johonkin,vaikka kirppikselle niin vastaus on aina "ei v""u kiinnosta".
A.p
Suhtaudun erittäin skeptisesti lapsille masennuslääkkeiden käyttöön. Teini-iässä on vaikka mitä myllerrystä, traumojakin voi olla ja masennus johtuu siitä. Aloin syömään 14-15-vuotiaana SSRI-lääkettä. Söin sitä 25-vuotiaaksi kunnes lopetin kun mietin, että ei elämä voi olla tällaista tunteetonta puuroa. Lääkkeet estävät normaalin tunteiden hallinnan opettelun ja hidastavat henkistä kehitystä. Siinä sitten olin 25-vuotiaana teininä aikuisten maailmassa. Seksuaalisuuskin tuli takaisin. Aika kummallista kun oli jäänyt sellainen kehitystehtävä välistä ja yhtäkkiä alkoi miehet kiinnostaa. Kaikki on nyt hyvin, mutta monta vuotta meni vieroitusoireissa ja normaaliin tunne-elämään opettelussa. Aluksi olin vihainen siitä, että minulta oli evätty normaali kasvu ja elämä, mutta enää en ole. Hetkelliseksi avuksi masennuslääkkeet on ok, mutta ei vuosikausiksi etenkin nuorilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reagoin aina vatsallani voimakkaisiin tunteisiin. Nyt minulla alkoi jatkuvat ilmavaivat. Peppuni rutisee kovaan ääneen koko ajan ja hirveän hajuista kaasua purkautuu pyllystäni kovalla paineella. Mikä avuksi? Antakaa tähän ongelmaan jotain vinkkejä. Tämä on vakavampi asia kuin lapseni masennuslääkitys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu pitkäaikaisesta väkivallasta.
Ap
EI JOHDU!!
oikea A.p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus lääkkeitä on todella monta erilaista ja jotkut lihottavat ja jotkut ei. Vaikka on tiedossa "ettei lihota" niin se voi silti tehdä sitä. Sopivan lääkkeen löytäminen voi olla vuosien prosessi, kun vaste ei tuu heti viikoissa, parissa kuukaudessa. Kärsivällinen pitää olla! Mutta vois sanoa, että jokainen lääke on askel eteenpäin vaikka olisi pahoja sivuoireita. Jos hyvä säkä käy niin löytyy täysin sopiva lääke ilman mitään sivuoreita ja vointi kohenee kuukausi kuukaudelta ja se myöhemmin lääkettä titrataan ylläpitoannokseksi. Mutta joo, väärä lääke on nuorella. Jos asiallisesti esittää ja perustelee niin lekurilla pitäis olla pelisilmää, että se vaihtaa lääkkeen.
T: 20 vuotta lääkitty, mutta voiton puolella oltu jo vuosia
20 vuotta lääkitty! 😯 Aikamoista! Kyllä noihin jää koukkuun.
Ihan samalla tavalla kuin diabeetikko jää koukkuun insuliiniin :)
Mulla oli kauhea lapsuus. Mun isä on oikeasti mielenterveysongelmainen narsisti (ei siis mikään muotinarsisti, vaan oikeasti viallinen ihminen) ja mutsi ilmeisesti joko sen käskyvallan alla nujerrettuna tai sitten sadistinen peesaaja, joten minä ikävä kyllä olen, terapiasta huolimatta, kroonisesti masentunut. Syön siis lääkkeitä. Tää on ihan perseestä ja oishan se kiva jos mun pää toimisi ns. normaalisti, mutta ikävä kyllä siinä vaiheessa kun mun aivot kehittyi (eli lapsena), on mun ympäristö ollut niin sairas, että mun aivoihin on syntynyt suuri määrä ihan vääriä kytkentöjä. Lääkkeet nyt auttaa sen verran, että minusta ei tule petipotilasta ja pystyn käymään töissä ja elämään sellasta aika normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään 15-vuotiaan ei pidä syödä masennuslääkkeitä, niitä ehtii käyttää ihan tarpeeksi aikuisiälläkin. Järkevämpää olisi rohkaista masentunutta nuorta mielekkääseen tekemiseen ja tarvittaessa käydä terapiassa, jos kaipaa jutteluapua ulkopuolisen kanssa. Tuossa iässä tunteet heittelevät muutenkin ja välillä voi tuntea olonsa tosi alakuloiseksi, eikä sitä kannata sotkea millään lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Teini on masentunut koska on yksinäinen eikä ole edes seurustelukumppania . On aina ollut huono ystävystymään ja masennus vei vähäisetkin ystävät, eivät kestäneet viiltelyä ja itkuisuutta . Muistan kerran kun olivat shoppailemassa ja lapseni soitti ettå on sovituskopissa eikä voi lopettaa itkemistä,tuu äiti hakemaan. Ystävät olivat häipyneet omille teilleen koska heitä hävetti.
Harrastuksen (teatteri)lopetti kun ei kuulemma enää kiinnostanut . Nykyään koulun jälkeen lähinnä katsoo puhelinta ja syö. Jos pyydän mukaan johonkin,vaikka kirppikselle niin vastaus on aina "ei v""u kiinnosta".
A.p
Pidän normaalina, että 19 vuotiaalla hyvin voivalla lapsellani ei ole ollut seurustelukumppania, vielä. Ystäviä on. Kisaajia oli nuorempana, mutta nyt itsetunto on vahvistunut, kun on saanut korvaavia hyviä kokemuksia. Vaikea on häntä enää kiusata niin, ettei hän kykenisi puolustautumaan tai hakeutumaan parempaan seuraan.
Ketipinor hirveä lääke. Ystävästäni tuli teeveetä ja seinää tuijottava zombi.
Lapsesi täytyy oppia hyppypotku!
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun erittäin skeptisesti lapsille masennuslääkkeiden käyttöön. Teini-iässä on vaikka mitä myllerrystä, traumojakin voi olla ja masennus johtuu siitä. Aloin syömään 14-15-vuotiaana SSRI-lääkettä. Söin sitä 25-vuotiaaksi kunnes lopetin kun mietin, että ei elämä voi olla tällaista tunteetonta puuroa. Lääkkeet estävät normaalin tunteiden hallinnan opettelun ja hidastavat henkistä kehitystä. Siinä sitten olin 25-vuotiaana teininä aikuisten maailmassa. Seksuaalisuuskin tuli takaisin. Aika kummallista kun oli jäänyt sellainen kehitystehtävä välistä ja yhtäkkiä alkoi miehet kiinnostaa. Kaikki on nyt hyvin, mutta monta vuotta meni vieroitusoireissa ja normaaliin tunne-elämään opettelussa. Aluksi olin vihainen siitä, että minulta oli evätty normaali kasvu ja elämä, mutta enää en ole. Hetkelliseksi avuksi masennuslääkkeet on ok, mutta ei vuosikausiksi etenkin nuorilla ihmisillä.
Kyllä, on käsittämätöntä tietämättömyyttä, lyhytnäköisyyttä ja vastuuttomuutta tarjoilla teini-ikäiselle ja nuorelle aikuiselle lääketabletteja hopealautasella, kuin ne olisivat jokin ratkaisu. Oma kokemus on se, että jos et itse tiedä lääkkeiden aiheuttamasta suosta ja pidä kantaasi, niitä tuputetaan ja tuputetaan myös psykoterapian oheen. On vaan itse tutkittava PALJON, ja tehdä päätelmiä ja toimittava sitten.
Vierailija kirjoitti:
Psyykelääkkeet on yleisesti ihan turhia jos potilas on normaali.
Pitäisi selvittää miksi se teini on masentunut ja korjata se ongelma.
Teoriassa oikein, mutta käytännössä jo kansantaloudellisesti mahdotonta.
Myös sydän- ja diabeteslääkkeistä voisi luopua samalla. Korjataan vain elämäntavat.
Hän on vaikeasti ja pitkäaikaisesti traumatisoitunut ei masentunut. Hän tarvitsee väkivaltaan erikoistunutta terapiaa ei lääkitystä. Hän on aivan normaali, hänen reaktionsa on aivan normaalit, hän ei ole sairas. Lääkäriä ei vain kiinnosta hänen toipumisensa vaan haluaa turuttaa asiakkaan koska itse ongelman hoito ei kuulu hänen alaansa eikä häntä kiinnosta. Hän haluaa vain jotain nopeaa näennäistä "tulosta" ja tehdä työnsä helposti. Lapsestasi ei välitetä. Hänet halutaan vain siivota tilastoissa ja lääkitä työkyvyttömyyseläkkeelle.