Työnarkomaanit

Tajusin juuri tänään, että oma aviopuolisoni on tällainen. Olen ollut pian 10 vuoden avioliiton aikana pääosin tyytyväinen elämäämme. Rakkautta on aiemmin ollut ja elämä mukavaa.

Kuitenkin viimeisen muutaman vuoden aikana olen huomannut, että olen lähes yksin vastuussa lastenhoidosta, ruuanlaitosta, pyykinpesusta, kaupassa käymisestä. Juuri muutama vuosi sitten miehen tulot nousi, joten hän mahtaa ajatella, että minun sietääkin tehdä enemmän.

Olen alkanut tekemään laskelmia, pärjäisinkö yksin meidän neljän lapsen kanssa. Tuntuu kurjalta tehdä kaikki hommat , mies on äreä töidensä vuoksi ja se vaikuttaa jo minuun ja lapsiin. Eilen illalla hän stressasi jotain työhommaa 2 tuntia. Meillä olisi siinä ollut hyvin aikaa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Hän tuijotti työkonetta ja stressasi.

Isoja rahojaan hän ei kyllä laita itseensä eikä juuri perheeseensä. Jos valitan liiasta työnteosta ja hänen äreästä olemuksestaan hän sanoo kuinka minun pitäisi olla tyytyväinen siihen, kuinka paljon mahdollistan minulle. En oikeastaan tiedä mitä hän tällä tarkoittaa. Sitä, että laittaa enemmän ruokatilille rahaa?

Haaveilin aiemmin vielä lisää lapsia, mutta mies on sanonut, että ura vie voiton. Nyt tuntuu siltä, että mies on se yksi lapsi ja alan olla väsynyt.

Ennen mies sentään haki ja vei lapsia päiväkotiin, nykyään sekään ei tunnu mahtuvan kalenteriin. Tuleeko tällainen ihminen järkiinsä vai onko ainoa vaihtoehto ottaa ero ja lähteä lasten kanssa? Tuntuu pahalta, koska rakastan häntä kuitenkin. Olen myös kokenut itseni todella yksinäiseksi ja itsetuntoni on huonontunut. Välillä koen, etten ole miehelleni oikeastaan enää muuta kuin kodinhoitaja.