Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö sisarusten lapsille ostaa joululahjat?
27.10.2022 |
Minulla on sisko ja veli, ja molemmilla heistä kaksi lasta, lasten iät välillä 7-17 vuotta. Olen joka joulu ostanut näille lapsille lahjat, mutta nyt on rahat todella tiukassa. Kuuluuko teidän mielestä sisarusten lapsille ostaa joululahjat? Ja jos niin mitä? Noista neljästä lahjasta tulee 25 euron budjetillakin satanen eikä 25 eurolla saa oikein mitään tuon ikäisille. Heidän lahjatoiveet on hintaluokkaa 30-60 euroa.
Kommentit (67)
Tuohan on ihan sopimuskysymys sisarustesi kanssa. Meillä tämä on ollut helppoa, koska lapsemme ovat suvun vanhimpia, seuraan siis sitä miten sisaruksemme tekevät. Omat sisarukseni ovat aina ostaneet pienet lahjat kaikille lapsille, niinpä mekin ostamme heidän lapsilleen. Miehen puolelta sisarukset ovat ostaneet joululahjat vain kummilapsilleen, joten me teemme samoin. Kummilapsille ostamme lahjan noin 30-50 € välillä, muille noin 15-25 € väliltä. Ideana ei ole kallis hinta vaan sopiva muistaminen :) Olen ostellut hyvissä ajoin tarjouksista pyyhkeitä ja lakanoita, toivottuja kirjoja, askarteluvälineitä, lahjakortteja, elokuvalippuja. Nyt on hyvä kun läheiseen ostoskeskukseen voi ostaa lahjakortteja jotka käyvät kaikkiin niiden liikkeisiin, voivat ostaa joulun jälkeen alennusmyynneistä mitä itse tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni 25e/nuppi sisarusten lapsille on aika paljon. Suklaarasiat(halvat) + 10e ihan hyvä.
Isoveljeni tuli isäksi 23 vuotiaana. Minä äidiksi 30 vuotiaana.
Vuosikausia toteutin heidän toiveita lahjoista.
Saimme 2 lasta. Nuorempi oli ehkä vuoden, kun veljen vaino ehdotti emme ostaisi enää lahjoja toisillemme.
Kerroin mielipiteeni aiheesta. Olen heille 15 v ostanut lahjoja, toiveiden mukaan ja nyt päättävät mitään ei tarvi.
Vaimo vaan kommentoi no näin me nyt päätettiin.
Veljeni täytti 50 v, annoin kortin johon olin kirjoittanut tässä on nyt kuitattu esikoisen yksipuoliset joululahjat. He ei viitsi myöskään käydä meillä synttäreillä
Meidän suvussa lapsiperheelliset ovat omavaraisia ja varakkaitakin. Eivät he kaipaa vähävaraisten lapsettomien joululahjoja. Isovanhempien rahatkin ovat menneet ihan taivaan tuuliin, ilotulitteisiin ja muihin älyttömyyksiin 🤡
Jos on pakkomielle jotain laittaa niin antaa kaikille 20 euron lahjakortin prismaan ja saa laittaa loput omistaan jos kalliimpaa sillä haluaa. Sanoen ettei enempään ole varaa elinkustannusten noustessa.
Lapsettomien velvollisuus ei ole avustaa lapsiperheellisiä. Järkevintä on kerätä säästöjä oman sairastumisen ja työttömyyden varalle sillä jos tarvitsisi itse joskus avustusta niin kaikki esittäisivät köyhää, sanoen että hyvä kun omat pystyy elättämään 🤣 Tämä on nähty lähipiireissä. Ihan sama kuinka paljon sinne on rahaa törsännyt niin kukaan ei mitään enää muista. Yhtään sen enempää ei arvostusta saa vaikka antaisi kaikki. Pidetään vain tyhmänä ja yksinkertaisena.
Nyt on hyvä aika jutella sisarusten kanssa ja sopia että lahjoja ei enää ostella.
Käytä ne rahat omaan perheeseesi.
Turhaa stressiä tuommoinen!
Minä en ole ikinä ostanut sisarusteni lapsille lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä yhtään mitään. Osa mun sisaruksista ostaa mun lapsille lahjoja, osa ei - lapset ei ole koskaan ihmetelleet miksei x-täti osta lahjoja ja odottavat hänen tapaamistaan ihan yhtä innolla (tai jopa innokkaammin kun tapaavat harvemmin). Me ostetaan mun sisarusten lapsille riippumatta nähdäänkö jouluna koska ollaan suht läheisiä, ja miehen sisaruksen lapsista niille jotka on läheisempiä ja/tai joita nähdään jouluna.
Lahjoissa tuo 25 e alkaa olla maksimi, yleensä vaihdetut lahjat on hinnaltaan 10-25e (esim. hassukuvioiset sukat, suklaata, kirja, papapeli, esim. viime vuonna pyynnöstä kosketusnäyttökynä ja pulmapelejä). Mutta ei tosiaan ole mikään pakko eikä meillä esitetä lahjatoiveita muutoin kuin niitä kysyville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tietenkin viime vuosisadan ajattelua, mutta otan riskin. Osta jokaiselle lapselle ikätasoon sopiva kirja, jos ei kirjakaupasta (ovat kalliita) niin sitten divarista hyväkuntoinen. Jos haluat, voit kertoa suoraan, että talous on tiukilla. Jos et, voit kertoa lukeneesi netistä jostain (täältä), että lapsia tulee kannustaa lukemaan ja että vanhoja klassikkokirjoja kannattaa suosia ja että lahjavalintasi on tänä vuonna siltä kantilta ideologinen. Arvelisin, että selviät 10-15 eurolla koko porukan lahjonnasta. Ja ostat kirjat myös omille lapsillesi, niin serkukset voivat vertailla. Laitat vaikka lukukilpailun serkuksille pystyyn.
Veikkaan, että kaikkien lasten opettajatkin olisivat tästä kiitollisia.
Lahjan tarkoitus on tuottaa lahjan saajalle iloa. Jos nämä lapset eivät tykkää kirjoista, mikä pointti on tehdä lahjoja? Näitä divarikirjoja voi heille ostaa muina aikoina. Itse sanoisin suoraan, että talous on tiukoilla
ja antaisin lahjaksi 10-20 eur lahjakortit - vaikka mäkkäri tai hese tai suklaata tai elokuvaliput.
Joskus wanhaan maailmanaikaan oli tapana, että lahjat olivat myös kasvattavia ja kehittäviä. Siksi pelkäsinkin, että kuraa tulee ehdotuksestani niskaan.
Lapset voidaan kyllä 2020-luvullakin kasvattaa iloitsemaan kirjoista ja lukemisesta, mutta ilmeisesti se on joillekin mahdotonta - ja sitten ihmetellään, kun PISA-tulokset heikkenevät ja korkeakouluopiskelijat eivät osaa puoliakaan niistä asioista, jotka olivat itsestäänselvyyksiä vielä 1990-luvulla lukiosta tulleille. Ihan alasta riippumatta. Jokainen yksilö ja jokainen perhe valintoineen on osa yhteiskuntaa. Koulutuksen, osaamisen ja sivistyksen siemenet kylvetään jo lapsuudessa. Ja jos oma perhe ei asiaa hoida, silloin voivat tädit ja sedät puuttua tilanteeseen.
Tässä ap:n tapauksessa kyse ei liioin voi olla vain siitä, että "tarkoitus on tuottaa iloa", jos lahjan antaja joutuu tavalla tai toisella kärsimään joko taloudellisten tai henkisten resurssiensa (ei keksi lahjoja) suhteen.
Ja jos lapset on kasvatettu niin, että eivät osaa iloita ylipäätään saamastaan lahjasta (esim. kirja), niin en pysty tällaisena wanhan kansan ihmisenä muuta kuin ihmettelemään, mitä kaikkea on jo kasvatuksessa ehtinyt mennä pieleen. Vanhemmille ja ehkä isovanhemmille juuri ja juuri voi tehdä lahjatoivelistan, mutta että tädeille, sedille ja enoille - kyllä on kasvatuksen puutetta tuollainen vaatiminen.
Itse olen ostanut aina kirjalahjat, vauvoille kylpykirjoja ja lähes aikuisikäisille vaikka Finlandia-palkittuja. Ikinä ei ole tullut haukkuja perään. (Joskus on iloittu, että nyt oli kirja ala-/yläasteen tai lukion kirjallisuustehtävän tekemiseksi.) Eli ainakin lahjomani lapset ovat olleet hyvin kasvatettuja, ja heidän vanhempansa myös, kun ovat pitäneet mahdolliset mölyt mahassansa. Ja tottapuhuen: mieluusti olen lapsille ja nuorille se tylsä kääkkä, jolta aina tulee se kirja. Veikkaan, että muistavat minut ja minun lahjani sitten kun ovat itse kääkkiä, jos/kun muiden ne "toivotut lahjat" ovat jääneet unholaan jo ajat sitten. (Moniko muistaa, minkä leffan kävi sen tädin antamalla lipulla katsomassa viisi vuotta sitten ja minkä karkkipussin söi? Ehkä joku?) Ja voihan olla, että joku näistä lapsista kääkkäikään tullessaan pistää sitten sen "vahingon kiertämään" ja antaa tylsiä ja ei-toivottuja kirjalahjoja. Näin minut on kasvatettu. Ja vaikka en kirjaa olisi aina heti lukenutkaan, ei tullut mieleenikään nyrpistellä. Vuoden-parin kuluttua kävi sitten ilmi, että juuri se kirja oli äärettömän ajankohtainen ja tuli tärkeäksi. Viisas aikuinen oli ollut kaukonäköinen.
Sitä, mitä kasvattaa, se kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sen ikäisiä, että voit yhtä hyvin ostaa heille yhteiseksi esimerkiksi lautapelin. Tai sitten sanot suoraan ettei tänä vuonna lahjoja tule.
Mikä olisi hyvä lautapeli yhteiseksi 10 ja 17 -vuotiaalle? Yhteinen lahja on siis mielestäni periaatteessa kelpo idea, mutta en yhtään keksi mikä se voisi olla. Ap
Alias, trivial pursuit, muuttuva labyrintti... on niitä vaikka mitä ihan hauskoja pelejä.
Ohiksena täällä ihmettelen, että ilahtuuko jotkut 17-vuotiaat teinit muuttuvasta labyrintistä.
Sulla ei käynyt mielessä että nuo olisivat pelkkiä esimerkkejä? Ap kysyi, mikä lautapeli olisi hyvä. Noista voi lähteä liikkeelle ja laajentaa valintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Isoveljeni tuli isäksi 23 vuotiaana. Minä äidiksi 30 vuotiaana.
Vuosikausia toteutin heidän toiveita lahjoista.Saimme 2 lasta. Nuorempi oli ehkä vuoden, kun veljen vaino ehdotti emme ostaisi enää lahjoja toisillemme.
Kerroin mielipiteeni aiheesta. Olen heille 15 v ostanut lahjoja, toiveiden mukaan ja nyt päättävät mitään ei tarvi.
Vaimo vaan kommentoi no näin me nyt päätettiin.
Veljeni täytti 50 v, annoin kortin johon olin kirjoittanut tässä on nyt kuitattu esikoisen yksipuoliset joululahjat. He ei viitsi myöskään käydä meillä synttäreillä
Minulla myös käynyt näin. Sain lapsen melko myöhään veljiini verrattuna. Vuosia olin muistanut kaikkien lasten kaikki, useampi lapsi siis, synttärit ja joulut. Nyt, kun minulla itselläni on lapsi, mitään muistamisia ei tule. Elämä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ostaisit perheille semmoiset pulma-paketit, joissa useampi näppäryyttä vaativa pulmalelu? Sopii monen ikäiselle ja löytyy useamman pulman paketteja varsin edullisesti.
Lahjoja ei ole mikään pakko ostaa yhtään kenellekään. Ei serkulle, kummille, kummin kaimalle, kissalle tai yhtään kenellekään
Tässä maailman tilanteessa myös luulisi ihmisten ymmärtävän sen. Kaikki on kallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä aika jutella sisarusten kanssa ja sopia että lahjoja ei enää ostella.
Käytä ne rahat omaan perheeseesi.
Turhaa stressiä tuommoinen!
Minä en ole ikinä ostanut sisarusteni lapsille lahjoja.
Me olemme sopineet samoin, emme osta siaruksille/heidän lapsille lahjoja. Ainoa, jolle ostan, on kummilapseni. Näin on ollut aina.
Jos perheessä on vielä monta lasta, se lahjamäärä on muutenkin ihan älytön, ja krääsää kaikki nurkat täynnä.
Leffalippu, 15€, jokaiselle?
Pitäiskö puhua sisaruksillesi, että nyt ei talous anna myöden ja pyytää uudet toiveet kympin luokkaa tai kokonaan ilman?
Isoimmalle voi sanoa suoraan, mutta tollasella 10-vuotiaalla ei välttämättä ymmärrys riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat sen ikäisiä, että voit yhtä hyvin ostaa heille yhteiseksi esimerkiksi lautapelin. Tai sitten sanot suoraan ettei tänä vuonna lahjoja tule.
Mikä olisi hyvä lautapeli yhteiseksi 10 ja 17 -vuotiaalle? Yhteinen lahja on siis mielestäni periaatteessa kelpo idea, mutta en yhtään keksi mikä se voisi olla. Ap
Alias, trivial pursuit, muuttuva labyrintti... on niitä vaikka mitä ihan hauskoja pelejä.
Ohiksena täällä ihmettelen, että ilahtuuko jotkut 17-vuotiaat teinit muuttuvasta labyrintistä.
Trivial pursuit vois toimia, mutta ei se halpa ole.
Mun mielestä yks Sukulainen tekee hyvin. Antanut jo vuosia kaikille Fazerin suklaalevyt jokaiselle. Sitä sitten aina arvuutellaan minkä maun tänä vuonna saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoveljeni tuli isäksi 23 vuotiaana. Minä äidiksi 30 vuotiaana.
Vuosikausia toteutin heidän toiveita lahjoista.Saimme 2 lasta. Nuorempi oli ehkä vuoden, kun veljen vaino ehdotti emme ostaisi enää lahjoja toisillemme.
Kerroin mielipiteeni aiheesta. Olen heille 15 v ostanut lahjoja, toiveiden mukaan ja nyt päättävät mitään ei tarvi.
Vaimo vaan kommentoi no näin me nyt päätettiin.
Veljeni täytti 50 v, annoin kortin johon olin kirjoittanut tässä on nyt kuitattu esikoisen yksipuoliset joululahjat. He ei viitsi myöskään käydä meillä synttäreillä
Minulla myös käynyt näin. Sain lapsen melko myöhään veljiini verrattuna. Vuosia olin muistanut kaikkien lasten kaikki, useampi lapsi siis, synttärit ja joulut. Nyt, kun minulla itselläni on lapsi, mitään muistamisia ei tule. Elämä on!
Mun mielestä lahjoja ei anneta sillä ajatuksella että sitten itse saa tai oma lapsi saa yhtä arvokkaan vastalahjan! Lahja annetaan koska halutaan. Itse olet päättänyt alkaa antaa lahjoja sisarusten lapsille. Jos sitten se sisarus ei anna sun lapsille lahjoja niin sitten vaan päätetään että kukaan ei lahjoja anna enää kuin omilleen ja se siitä. Moukkamaista on odottaa sisaruksilta jotain lahjoja omille lapsille, tai oikeastaan keltään, oli heillä lapsia tai ei.
Mutta alkuperäiseen vastaisin että ei pidä. Osta jos haluat. Minä ja sisarukset saatiin aina sedältä arvat jouluna ja se oli tosi kiva ja jännä niitä raaputtaa, ja ne maksaa 5e/kpl. Joskus niistä jotain voittikin.
Mikään laki ei määrää ostamaan!
Tee mitä haluat. Toisaalta aikuisikää lähentelevälle lahjat saattavat olla aika merkityksettömiä muutenkin.
Pikkulapsia lahjotaan. Jotain edullista, tai tee itse, neulo vaikka lapaset, tai paista ja koristele iso piparkakku. Tai jos jatkuvasti olette tekemisissä, tarjoa jokin aineeton lahja, suunnittele jokin retki tai yökyläily. No, noi aineettomat eivät taida riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei määrää ostamaan!
Tee mitä haluat. Toisaalta aikuisikää lähentelevälle lahjat saattavat olla aika merkityksettömiä muutenkin.
Pikkulapsia lahjotaan. Jotain edullista, tai tee itse, neulo vaikka lapaset, tai paista ja koristele iso piparkakku. Tai jos jatkuvasti olette tekemisissä, tarjoa jokin aineeton lahja, suunnittele jokin retki tai yökyläily. No, noi aineettomat eivät taida riittää.
Lahjatoiveet, kirjeet joulupukille.
Aina voi toivoa, vaikka kuuta taivaalta, mutta kaikkea toivomaansa monikaan ei saa.
Joululahjoista moni jää heti syrjään kun on paketista otettu. Joten miksi vaivata päätä moisella, että pohtii mitä antaa. Ei kai lapsi vihaamaan ala, ellei vanhempi anna esimerkkiä oman mollaamisen kautta. Epäkypsää kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna heille "lahjakortteja" tyyliin, tädin kanssa reissu uimahalliin/piknikille/yökylään. Ei se minusta ole myöskään häpeä sanoa, että on tällä hetkellä tiukkaa, etkä valitettavasti voi toteuttaa muita toiveita tänä vuonna.
Muuten ihan hyvä, mutta minulla on itsellä kaksi pientä lasta, ja olen aikalailla koko ajan heissä itse kiinni. Siksi en voi antaa sisarusten lapsille aikaa yhteisen tekemisen muodossa. Ap
Voihan ne omat lapsetkin olla mukana.
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin pitää olla tasapuolinen! Jos ostaa jollekin, ei voi jättää ostamatta muille. Mutta siis muuten, ei joululahja ole merkki läheisyydestä. Me ollaan sovittu, että lahjoja ei osteta, ja silti olemme läheisiä. Tosin meillä suku viettää jouluaatot yleensä erillään ja vasta joulupäivänä kokoonnutaan yhteen. Siinä vaiheessa joulupukki on jo käynyt.