Ilouutinen! työpaikkamme osaamattomin huseeraaja irtisanoutui ja siirtyy muualle "vaativampiin tehtäviin"

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vuoden alusta työyhteisössä, johon en sopeudu millään. Olen tehnyt alan töitä vuosia, muuton takia vaihdoin työpaikkaa.

Oma esimieheni on saanut ilmeisesti asemansa lipaisemalla oikeita kankun välejä, koska hänellä ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä yksikössämme tehdään. Hän hädin tuskin saa auki käyttämämme ohjelmat.

Työkavereista suurin osa on alanvaihtajia, joilla on pintapuolinen asiaosaaminen eikä yhtään intohimoa alalle.

Haen koko ajan uutta työtä. Luulen, että meilläkin tarjotaan kakkukahvit, kun irtisanoudun. Silloin kaikki voivat palata keräämään tomua nurkkiin ja esimies voi jatkaa jaarittelujaan ilman, että oikeasti toteutettaisiin lakisääteisiä tehtäviä.

Miten luulet että tuo työpaikka pyöri ennen sinua? Lakisääteiset tehtävät yms? Että miten ne nyt sun vastuulle meni, rivityöntekijän jos eivät ennen ole olleet edes esimiehen?

Ennen sählärit pärjäsi koska niillä oli joku sihteeri tekemässä kaikki tylsät työt tai sitten ne toimivat itse suorittavissa duunaritöissä joissa ei tarvinnut keskittyä.

Nyt muut voivat jatkaa laiskottelua, kun on päästy eroon ainoasta joka teki töitä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikan pahin öykkäri sai kenkää alkusyksystä. Heti kun toimitusjohtaja vaihtui niin sai lähteä ja syyt olivat että tekee firmalle pelkkää tappiota ja myrkyttää työilmapiirin. Vuosikausia tuota saatiinkin katsella kun entinen toimitusjohtaja jostain syystä suojeli sitä.

Saataisko me teiän toimari lainaan muutamaksi kuukaudeksi? Meilläkin olisi yksi turhanpäiväinen kuluerä josta pitäisi päästä eroon mutta toimarilla ei ole selkärankaa antaa kenkää.

Meillä se osaamattomin töykeä naisvihaaja sai kenkää eikä sitä kyllä kukaan muukaan sitten palkannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla niin että useinkin tälläset huseeraajatyypit (ainakin oman kokemuksen mukaan) on just niitä jotka luulee olevansa tosi pitkän linjan osaajia, kun se suu käy kokoajan niin yleensähän sieltä tule ulos kovasti itsekehua ja mitä kaikkea oon tehny ja saanu aikaan niin töissä ku siviilissäki. He neuvovat mielellään muita....siis ihan missä vaan asiassa.

Ja taas jäi työt tekemättä kun keskittyy vaan leveilyyn ja ees taas pomppimiseen.

Usein tämäntyyppiset ihmiset (ainakin asiantuntijaorganisaatioissa) ovat niitä "kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse" tyyppejä ja asettavat ihan itse itsensä sellaiseen rooliin että alkavat delegoida omia töitään ja vastuitaan muille heti kun vaan suinkin tulee tilaisuus.

Persoonaltaa usein levottomia eivätkä pysty pitkäjänteiseen tarkkuutta ja huolellisuutta vaativiin tehtäviin, saati sitten tuottamaan kirjallista materiaalia, esim raportteja.

Ja jostain ihmeen syystä, ehkä just hyvillä puheenlahjoilla, he saavat sekoilla ja vapaamatkustaa vuosia ilman että kukaan puuttuu ja palkka juoksee vaikka oikeasti tehtyä työtä on n pulet vähemmän kuin kollegoilla.

Niinpä. Usein oikein ihmettelee, että miten esimiehet eivät huomaa mitään. Kehityskeskustelujakin pidetään. Tehtäviä delegoidaan. Luulisi pomojen näkevän, että kuka tiimissä tekee työnsä ja on pätevä, kuka on täynnä puhetta, muttei tuloksia näy.

Pakko kommentoida tähän, että siinähän se tällaisten häröilijätyyppien ristiriita onkin pomoon nähden, että he ovat "tekevinään", ehkä kovaäänisinä "helppoheikki" tyyppeinä joiden suu käy kokoajan, antavat ymmärtää että tapahtuu ihan hirveesti kokoajan, antavat ymmärtää että "to do lista" on pitkä ja minä sitä ja minä tätä ja sopivassa tilaisuudessa jopa sanovat olleensa tekemässä jossain muualla jotain jonka itseasiassa joku muu oikeasti teki siellä jossain.

Härdääjä kävi toki paikalla huseeraamassa, leuhkimassaja ja juomassa kahvia noin tunnin verran ja lähti taas menemään, koska siellä jossain kertoo että hänellä on hirveä kiire toiseen kohteeseen (kukaan ei siis valvo hänen menojaan koska toimenkuva on liikkuva).

Hän osaa siis antaa kuvan siitä että hirveesti tapahtuu kokoajan jotain, mutta oikeasti hän vaan liihottaa ees taas tekemättä juuri mitään järkevää ja hyödyllistä tai mitään kunnolla loppuun saakka.

Tällainen persoona huomaa kyllä kiltin esimiehen joka luottaa alaisiinsa ja osaa hyödyntää vapautta omiin tarkoitusperiinsä. Hän saattaa jopa muokata ajansaatossa omaa toimenkuvaansa käytännössä niin, että iloittaa joka paikassa (missä omat tiimiläiset ei ole läsnä) ettei joku epämieluisa vastuuale kuulu hänelle tai toimii vaan ns "piällysmiehenä" joka ei tee itse mitään muutakun puhuu ja ohjeistaa muita mistä muualta voi apua saada johonkin asiaan tai kenen muun se asia kuuluu tehdä.

Tämä myös oikeuttaa siihen että kun joku asia ei mene ihan nappiin häröilijätyypin on helppo syyttää aina jotain muuta.

Ja taas hänen pomonsa ei yhtään tiedä mitä tapahtuu vai tapahtuuko oikeesti mitään.

Kun tällasesta vapaamatkustaja km korvausten kerryttäjästä valitetaan johdolle niin kukaan ei usko, koska kaikki luulevat että tyyppi on kova tekemään töitä kun on aina menossa ja äänessä.

Tässä todella hyvin kuvattu oikein häröilijän prototyyppi.

Tämmoisen vapaamatkustaja ja töidensä muille delegoijan roolin ottaa moni muukin esim kehitysyksikössä oleva, jolla ei ole lty yksikköläisten tulos- ja asiakkuusvastuuta.

Voi vähän rääppästä sieltä ja täältä vähän sinne päin, tulla paikalle viimesenä lähteä ensimmäisenä, virheistä ja puutteista voi syyttää aina lty:n vastuullista koska tukiyksiköllä ei ole mitään vastuuta, ei ilmeisesti edes omista tekemisistään (tai siis siitä minkä jätti tekemättä).

Vierailija kirjoitti:

Nyt muut voivat jatkaa laiskottelua, kun on päästy eroon ainoasta joka teki töitä.

Pas....nlatvat.

Nämä sähläri härdääjät on just niitä jotka ei tee juuri mitään, tai tekevät puolet siitä mitä muut.

Tai kun tekevät, rääppiivät vähän sinne ja tänne, osa jää tekemättä ja muut paikkailee ja korjaa virheet.

Ja nyt ei puhuta mistään liukuhihnatyöläisistä vaan koulutettujen ihmisten työpaikoista missä ollaan vastuullisessa tehtäväsä ja jokaisen loppuun sakka tehty työpanos olisi tärkeä lopputuloksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sählärit pärjäsi koska niillä oli joku sihteeri tekemässä kaikki tylsät työt tai sitten ne toimivat itse suorittavissa duunaritöissä joissa ei tarvinnut keskittyä.

Ja sittenhän katastrofi onkin valmis kun tämmönen levoton ja keskittymiskyvytön höpö höpö elvistelijä siirtyy pelkästään niiden puheenlahjojensa turvin asiantuntijatehtäviin missä pitäisi olla systemaattinen, käyttää järjestelmiä, toimia tiimissä, muistaa paljon asioita, hallita isoja kokonaisuuksia ja monta asiaa yhtä aikaa niin eihän siitä mitään tule.

Voi olla että on hirveesti asioita suunnitteilla ja alotettu, suuri osa jää alkutekijöihin, yleensä mikään ei mene viimestellysti maaliin tai aina joku muu joutuu hoitamaan sen loppuun.

Vaan näyttää siltä että tapahtuu kun suu käy kokoajan ja liikettä piisaa.

Tämmöset henkilöt on joskus tulleet ihan hel...in kaliiksi yritykselle kun eivät tee töitään kunnolla ja yrittävät siirtää aina vastuun muualle.

Hih, tämä ketju aiheuttaa nostalgisia muistoja.

Tulee niin elävästi mieleen 20v sitten valtion virastossa 2 henkilöä (sekä mies että nainen). Sillon tämä levottomuus, häröily, sählääminen oli sitä, että he oli aina liikkeessä siis fyysisesti. Siihen aikaan oli kaikilla omat työhuoneet. Joka kerta kun kävi jossain poissa omasta huoneesta näki jomman kumman roikkuvan toisten ovenpielessä juttelemassa pitkiä aikoja, nämä henkilöt juoksenteli muistikirjansa ja kansioiden kanssa ees taas käytäviä saamatta mitään aikaan. Suu kävi kokoajan ja joka kerta sieltä tuli voivottelua että kun on sitä ja tätä nyt ja niin kiire taas aikataulujen kanssa jne...

Molemmat valitti että on niin hirveesti töitä että joka päivä menee ylitöiks mutta heillä oli kyllä päivästä varmaan 3h aikaa muiden kanssa jutskailuun, kahvihuoneessa tai lounaalla istuskeluun, sanomalehtien lukemisern, kopiokoneen äärellä sihteerien kanssa juoruiluun, kukkien hoitamiseen, taukotilan keksipaketin kulumisen kyttäämiseen, muiden tekemisten kellottamiseen ja kyttäämiseen ja siitä spekulointiin.

Toinen heistä liikkui käytävällä ikäänkuin puolijuosten, vaikkei hänellä ollut oikeasti mihinkään kiire. Sai itsensä näyttämään kiireiseltä.

Kuulin että molemmilta oli vielä siirretty jotain vastuita pois jotta ehtivät tehdä työt työaikana.... eli pomokin meni ihan heittämällä tuohon lankan.

Olen monesti miettinyt miten jotkut oikeasti onnistuukin aina tuossa, että vaikka tekevät keskiverrosti muuta tiimiä vähemmän töitä, niin vielä onnistuvat, puheenlahjoillaan ehkä, siitäkin vielä vähenyämään töitään ilman että pomot tajuaa ollenkaan todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vain työpaikkakiusaaja kutsuu kollegaa osaamattomaksi huseeraajaksi. 

Samaa mieltä. Tunnistin heti, että AP on työpaikkakiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella ap on isompi ongelma, koska kuka tulee avautumaan näin nettiin? Jos oma työkaveri oikeasti olisi osaamaton huseeraaja, niin ainakaan oma elämäni ei pyörisi sen ympärillä.

Uskoisin, että AP:n lähtöä siellä enemmän toivotaan. Koulukiusaajasta tulee työpaikkakiusaaja. 

Muutama harva saattaa aikuistua, joten toivoa on.

Meillä yksi täystollo besserwisser, "kaikesta kaiken tietävä" joka osaa tehdä jokaisesta pienestä jutusta apokalyptisen ongelman jonka vain hän osaa korjata.

Ite niin erinomainen, mutta silti laiska kuin mikä, mitään uusia työpisteitä ja -tehtäviä ei halua oppia, mököttää milloin mistäkin varsinkin kun joku laittaa vastaan ja osoittaa kuinka väärässä hän on.

No onpahan vuoron epävirallinen jonka jutuille voi nauraa muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi täystollo besserwisser, "kaikesta kaiken tietävä" joka osaa tehdä jokaisesta pienestä jutusta apokalyptisen ongelman jonka vain hän osaa korjata.

Ite niin erinomainen, mutta silti laiska kuin mikä, mitään uusia työpisteitä ja -tehtäviä ei halua oppia, mököttää milloin mistäkin varsinkin kun joku laittaa vastaan ja osoittaa kuinka väärässä hän on.

No onpahan vuoron epävirallinen jonka jutuille voi nauraa muiden kanssa.

Epävirallinen pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ollut kovin huono työntekijä, kun kerran muuallekin töihin.

Nykyisin se työhön pääseminen ei ole yksinkertaista, joka alalla.

Ja kaikkiin työpaikkoihin valitaan haastattelujen jälkeen, vain se parhaimmista paras.

Ei ole aina ihan niinkään. Joskus riittää, että osaa kehua pieniäkin saavutuksiaan riittävästi.

Omaa roolia yhteisessä projektissa voi sanoittaa sopivan epämääräisesti, että sen saa kuulostamaan tärkeämmältä kuin olikaan. Varsinkin alalta toiselle siirtyessä voi esitellä aikaisempaa parhaassa mahdollisessa valossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen sählärit pärjäsi koska niillä oli joku sihteeri tekemässä kaikki tylsät työt tai sitten ne toimivat itse suorittavissa duunaritöissä joissa ei tarvinnut keskittyä.

Niin totta. Erityisesti tarkkuutta tai yksityiskohtaista erikoistumista vaativat työt, joissa "apuna" on sihteeri. Hyvä olla vastuussa jostain vaativasta, jos taustalla on ihmisiä tekemässä työt. Eivät muka ole vaativia töitä sihteerille, mutta nimellisesti vastuussa olevalle ovat.

Olin kerran töissä työpaikalla, jossa oli kyllä omat työpisteet, asiakastyötä kun tehtiin, mutta kuitenkin sen veeran avotila, että muiden tekemistä pääsi seuraamaan. Yksi kollega tuli tunnetuksi siitä, että jos eteen sattui hauska tai hankala asiakaskohtaaminen, siitä piti käydä juttelemassa vähintään kolmen työkaverin kanssa. Kiersi työpisteestä toiselle voivottelemassa saman jutun läpi. 

Monille asiakastyössä oleville on tuttua, että pitää päästä välillä purkamaan ärsytystä tai kertoa mehukkaimmat jutut eteenpäin, parempi päästää vähän höyryjä, niin jaksaa taas olla asiallinen seuraavan asiakkaan kanssa. Kaikki ovat sekä avautujan, että kuuntelijan roolissa säännöllisesti.

Tämä tyyppi varasti useamman työkaverin kiireistä aikaa joka kerta.  Oli vielä sellainen perinteinen naisvaltainen työyhteisö, missä asioista ei todellakaan sanottu suoraan, eikä edes pomolle, vaan työkavereiden kanssa puhuttiin pahaa selän takana. Olin sellaisessa roolissa, että minulla oli luppoaikaa enemmän kuin muilla ja yritin sitten olla kuuntelevana korvana muita useammin ja ohjata höpöttäjän takaisin hommiinsa. Silti se "karkasi" kertomaan samaa juttua jollekin muulle, vaikka juuri oli jauhettu juttua vartin verran. 

Lopulta jonkun sietokyky petti ja ongelma siirtyi pomon pöydälle. Mistä tietysti seurasi lisää draamaa ja loukkaantumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella ap on isompi ongelma, koska kuka tulee avautumaan näin nettiin? Jos oma työkaveri oikeasti olisi osaamaton huseeraaja, niin ainakaan oma elämäni ei pyörisi sen ympärillä.

Uskoisin, että AP:n lähtöä siellä enemmän toivotaan. Koulukiusaajasta tulee työpaikkakiusaaja. 

Muutama harva saattaa aikuistua, joten toivoa on.

Onko muka mahdoton ajatus, että toisinaan ihminen päätyy täysin hänelle sopimattomaan työhön? Tai että ihminen kuvittelee tekevänsä paljonkin, mutta työyhteisö näkee asian toisin? 

Vierailija kirjoitti:

No eipä ollut kovin huono työntekijä, kun kerran muuallekin töihin.

Nykyisin se työhön pääseminen ei ole yksinkertaista, joka alalla.

Ja kaikkiin työpaikkoihin valitaan haastattelujen jälkeen, vain se parhaimmista paras.

Aika harvoin ne HR-kanat valitsevat sitä parasta kun eivät ymmärrä kunnolla edes avoimen paikan työnkuvaa.

Mä ymmärrän ap pointin. Meillä isossa yrityksessä kans tällanen hemmetin härdääjä "helppoheikki" joka pomppii levottomana paikasta ja asiasta toiseen ja suu käy kokoajan. Ollaan pääkonttori avotoimistossa ja kun hänellä (hänen tiimillään) on jotain tärkeää menossa niin hän toitottaa ja kailottaa sitä jok ikiselle, vaikkei se heille kuulu mitenkään.

On kokoajan tulossa tai menossa.

Ottaisimme mielellään ko positioon jonkun joka oikeasti osaa, oikeasti tekee, oikeasti kantaa vastuuta omista töistään ja oikeasti hoitaa asiat loppuun saakka ja joka olis välillä hiljaa.

Olen vähän kateellinen että tuollakin tyylillä ja olemattomalla oikealla tuömäärällä voi saada varsin kohtuullista palkkaa.

Mutta jotta ei mene ihan moittimiseksi niin hän on kyllä aina hyväntuulinen ja hauska (toisinkuin eräät ruttunaamat). Hänen kanssaan saa nauraa joskus ihan tosissaan.