Antakaa kiltit neuvoja , palatako yhteen vai ei ?

Erosin 10v avioliitosta sekö 17v suhteesta alkuvuodesta. Viimeiset pari vuotta tiesin eron tulevan vastaan koska kaikista yrityksistänne huolimatta mieheni ei muuttunut , jouduin liian usein varomaan ja miettimään sanomisiani , pelkäen hänen reaktiotaan. Fyysistä väkivaltaa ei ollut mutta senkin edestä henkistä. En koskaan voinut ilmaista harmitusta, suuttumusta / pettämistä ilman että hän ns räjähtää ja yhtäkkiä olemmekin tilanteessa jossa minä itkien yritän puolustella itseäni koko ajan uusien syytösten / moittimisen edessä. Erimielisyydet eivät koskaan pysyneet ns asiassa vaan aina sama kaava.

Toisaalta hän oli elämäni rakkaus , ja hyvät hetket raastavat mieltäni , nämä kuukaudet hän on ollut rauhallisempi kuin ennen ja vannoo muuttuneensa. Siltikin huomaan olevani varuillani hänen seurassaan vieläkin, ja kroppaani reagoi tähän samalla tavalla kuin ennen eroa ( vatsavaivat , päänsäryt , huimaus). Toisaalta haluan uskoa mutta toisaalta hänen on helppo esittää muuttunutta kun emme edes asu yhdessä.

Omaatuntoani kalvaa myös lasten puolesta. En pystynyt antamaan heille ehjää kotia. Uhraanko oman onnellisuuteni heidän vuoksi ? Jos sivuutan kaikki omat tunteeni ja olen ns zombie miehen kanssa tiedän että elämä voisi olla ns hyvää , ainakin ilman riitoja sillä sulkisin kaikki tunteeni mieheltä. Lapset rakastavat myös isäänsä ja ovat hirmu läheisiä. Kysyvät miksi emme voi palata yhteen , ovat suht pieniä vielä.

Pelkään palaavani yhteen vain huomatakseni että tilanne ei ole muuttunut. Toisaalta pelkään että vaadin liikaa ja minun tulisi vain hyväksyä hänen epätäydellisyydet sillä eihän kukaan ole täydellinen.

Muuttaessani erilleen luulin päässeeni pahimmasta yli ja oloni oli alussa parempi kuin vuosiin, pystyin hengittämään. Miksi siis vielä palaan tähän samaan dilemmaan ?? Ap