Lue keskustelun säännöt.
Miehen muutos pelottaa - miten käy parisuhteen?
Surullinen
25.10.2022 |
Olemme noin nelikymppinen pariskunta, joka on ollut yhdessä jo parikymppisestä asti. Lapset on tehty ja arki asettunut mukavaksi. Parin viime vuoden aikana mieheni on alkanut tuntea jonkinlaista levottomuutta. Se on näkynyt lähinnä siinä, että hän pohtii uravalintojaan, asuinpaikkakuntaa jne. Mitään naisvirityksiä ei ole ollut, eikä muita klassisia keski-iänkriisin merkkejä.
Nyt hän on lähtemässä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle noin puoleksi vuodeksi. Tämä on ehdottomasti hyvä asia ja tuen häntä tässä, mutta en voi kieltää sitä etteikö minua pelottaisi. Tulemme asumaan viikot eri kaupungeissa ja tottakai tämä vaikuttaa myös parisuhteeseen. Mua suoraan sanottuna pelottaa, että mies huomaakin nauttivansa itsekseen asumisesta enemmän kuin avioliitosta ja yhdessä asumisesta. Oon liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion lähipiirissä ja pelkään, että miehen omien opiskeluhaaveiden toteutuminen on meidän suhteemme loppu. Puhuin tästä hänelle ja hän vastasi pelkoihini, että toivottavasti niin ei käy. Tottahan se on, että kukaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Olen todella ahdistunut ja peloissani tulevien muutosten takia. Rakastan miestäni todella paljon ja meillä on ollut ihanaa yhdessä. Menetyksen pelko on lamauttavaa. Samalla yritän olla tuomatta pelkojani mieheni tietooni liiaksi, koska en halua hänen tuntevan huonoa omaatuntoa siitä että lähtee opiskelemaan. Haluan tukea häntä haaveidensa toteuttamisessa niin kuin hänkin on aina tukenut minua. Minun haaveeni on aina ollut elää hänen kanssaan päiviemme loppuun asti mutta en voi mitään sille, että pelkään sen haaveen kaatuvan tulevan vuoden aikana.
Kuinka voin tukea miestäni toteuttamaan haaveitaan, ilman että itse luhistun pelkojeni alle?
Kommentit (96)
Eihän erillään asuminen edes ole mikään este parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tyttöystävä asua uudella opiskelupaikkakunnalla? On syytäkin olla huolissaan parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tyttöystävä asua uudella opiskelupaikkakunnalla? On syytäkin olla huolissaan parisuhteesta.
Kyllä. Tai sitten jossain siinä lähistöllä niin, että voi tehdä päivän tai parin päivän reissuja miehen luo opiskelupaikkakunnalle. Ap:n kannattaa seurata sitä, sanooko mies joidenkin viikonpäivien olevan sellaisia, jolloin häntä ei saa tulla tapaamaan tai häiritä. Jos hän esim. sanoo, että maanantaisin ja tiistaisin ei saa missään tapauksessa tulla käymään, niin se on merkki siitä, että niinä päivinä hän tapaa jotakuta muuta ja opiskelu on lähinnä kulissia.
Voi kuule, ei sitä voi estää. Menee jos on mennäkseen. Levottomuus tuossa iässä johtuu juuri tyytymättömyydestä elämään.
No jos tuo johtaa eroon, sitten johtaa. Se on elämää. Ihmiset haluaa välillä muutosta elämäänsä, parisuhteet loppuvat ja uusia alkaa. Ei elämä siihen kaadu. Teillä ei eroista taida ollakaan edes kokemusta kun noin pitkään olette olleet yhdessä.
Olette olleet niin nuoresta saakka yhdessä, että on jopa aika ymmärrettävää haluta jotain uutta elämäänsä. Tuossa iässä vielä jaksaa isoja muutoksia, joten on aika toimia jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät että mies tykkääkin yksinasumisesta enemmän? Oletko jotenkin pomottava, nalkuttava tms?
En suinkaan. Meillä on oikein mukavaa yhdessä ja kotityöt sujuu kutakuinkin puoliksi. Yhdessä on hoidettu koti ja lapset ja kummallakin on sopivasti omaakin aikaa. Se, miksi minua on alkanut pelottaa on se että mieheni ei ole oikeastaan ollenkaan seurustellut ennen minua tai asunut yksin. Rakastuimme nuorina päätä pahkaa ja muutimme suoraan minun asuntooni. Hänellä on jäänyt se sinkkuaika kokematta kokonaan, minkä itse ehdin aikoinani jo elää. Ei hän suoraan koskaan ole sanonut, että hän sellaista kaipaisi mutta ehkä olen rivien välistä niin joskus ymmärtänyt. Olen keskustellut hänen kanssaan siitä, että jos tuntee kiinnostuvansa tai ihastuvansa johonkin toiseen, siitä pitää puhua. Hän on tähän asti kuitenkin sanonut, että ei oikeasti haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Tähän asti se on ollut varmaan helppoakin, kun elämän on täyttänyt työ, koti ja harrastukset eikä ole sillä tavalla jäänyt edes aikaa ajatella muita. Nyt kun hän siirtyy opiskelemaan ja vieraalle paikkakunnalle, väistämättä hän törmää kiinnostaviin naisiin. Pelkään että siinä vaiheessa oma vaimo ei enää jaksakaan kiinnostaa.
Pelkosi on aivan oikea. Kuuntele intuitiotasi. Tietenkin miehesi haluaa päästä vieraan naisen makuun kun olette niin kauan jo olleet yhdessä. Ja uudistaa elämänsä. Tasainen harmaa perhe-elämä on jo nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmää kiinnostaviin naisiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Jos itse olen parisuhteessa olen sitoutunut siihen ihmiseen, enkä koskaan voisi lähteä toisen mukaan. Miksi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, että tämä olisi mahdollista? No jospa on sellaisia ihmisiä, jotka haluavat joka päivä valita olla sen kumppaninsa kanssa.
Ja tähän omaan kommenttiini lisään, vaikka voi olla harhaa ja romantisointia, mutta jos olette oikeasti ap päätäpahkaa rakastuneet silloin nuorena, tämä ikään kuin suojaa muihin kiinnostumiselta. Mies arvostaa yhdessä kokemaanne eikä halua menettää sitä.
Ei suojaa sitten pätkääkään. Minun mieheni ei ainakaan arvostanut ja halusikin menettää sen 20 vuotta yhdessä rakennetun.
t. se, jonka mies ilmoitti 6 kk työrupeaman jälkeen toisella paikkakunnalla, että se oli tässä, moro ja häipyi sillä aikaa hommaamansa salarakkaan luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta, te jotka sitä mieltä että pitää antaa paljon tilaa ja ottaa vastaavasti omaa aikaa ja näyttää itsenäiseltä - miten ihmeessä? Nelikymppisillä voi hyvinkin olla vielä päiväkoti-ikäisiä lapsia, ja alakoululaiset vasta tarvitsevat vanhempiaan. Kun toinen liihoittelee riennoissaan tai opiskeluissa vieraalla paikkakunnalla, niin se toinenhan on täysin sidottu kotiin ja lapsiin. Ei silloin ole vastassa energinen itsenäinen puoliso, jonka luokse on kiva palata, vaan väsynyt ja ehkä katkeroitunutkin puoliso, joka on saattanut joutua laittamaan omia urajuttujaan ja harrastuksiaan kokonaan sivuun. Tää on just niitä, joissa et voi voittaa, teit mitä tahansa, kun asetelma on epäreilua. Isompien (teini-ikäisten) lasten kanssa onkin jo ehkä eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta ihmettelen hieman sitä, että onko pakko juuri nyt mennä opiskelemaan? Jos ovat melkein esiteinejä, niin eikö hän olisi voinut auttaa sinua ja odottaa muutamaa vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta ihmettelen hieman sitä, että onko pakko juuri nyt mennä opiskelemaan? Jos ovat melkein esiteinejä, niin eikö hän olisi voinut auttaa sinua ja odottaa muutamaa vuotta?
Tätä koulutusta järjestetään harvoin ja ei ole tietoa, koska se seuraavan kerran olisi tarjolla. Enkä itse edes haluaisi muuttaa muualle nyt, koska minulla on oma vakituinen työpaikka täällä ja viihdyn siinä hyvin.
Minulla ei siis missään nimessä ole mitään sitä vastaan, että hän lähtee opiskelemaan. Ja ainahan on lyhyt. Kyllä minä lapsien kanssa kotona pärjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi miehesi lausahdus "toivottavasti niin ei käy" on kaikista huolestuttavinta tässä aloituksessa. Normaali reaktio olisi sanoa "no ei tietenkään, mitä höpiset".
En kyllä vieläkään tajua logiikkaasi. Toistelet, ettei miehelläsi ole ollut vakisuhteita ennen sinua, mutta hän ei ole viettänyt sinkkuelämää?!?! Mitä muuta sinkkuna oleminen on, kuin ei-vakisuhteessa.
Mutta jos tuo mitä kerrot taustasi pitää paikkansa, ymmärrän hyvin, miksi tunnet niinkuin tunnet. Toisaalta miehesi tausta huomioiden, en usko, että ne pelot olisivat mitenkään rationaalisia.