Lue keskustelun säännöt.
Miehen muutos pelottaa - miten käy parisuhteen?
Surullinen
25.10.2022 |
Olemme noin nelikymppinen pariskunta, joka on ollut yhdessä jo parikymppisestä asti. Lapset on tehty ja arki asettunut mukavaksi. Parin viime vuoden aikana mieheni on alkanut tuntea jonkinlaista levottomuutta. Se on näkynyt lähinnä siinä, että hän pohtii uravalintojaan, asuinpaikkakuntaa jne. Mitään naisvirityksiä ei ole ollut, eikä muita klassisia keski-iänkriisin merkkejä.
Nyt hän on lähtemässä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle noin puoleksi vuodeksi. Tämä on ehdottomasti hyvä asia ja tuen häntä tässä, mutta en voi kieltää sitä etteikö minua pelottaisi. Tulemme asumaan viikot eri kaupungeissa ja tottakai tämä vaikuttaa myös parisuhteeseen. Mua suoraan sanottuna pelottaa, että mies huomaakin nauttivansa itsekseen asumisesta enemmän kuin avioliitosta ja yhdessä asumisesta. Oon liian monta kertaa nähnyt tämän saman kuvion lähipiirissä ja pelkään, että miehen omien opiskeluhaaveiden toteutuminen on meidän suhteemme loppu. Puhuin tästä hänelle ja hän vastasi pelkoihini, että toivottavasti niin ei käy. Tottahan se on, että kukaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Olen todella ahdistunut ja peloissani tulevien muutosten takia. Rakastan miestäni todella paljon ja meillä on ollut ihanaa yhdessä. Menetyksen pelko on lamauttavaa. Samalla yritän olla tuomatta pelkojani mieheni tietooni liiaksi, koska en halua hänen tuntevan huonoa omaatuntoa siitä että lähtee opiskelemaan. Haluan tukea häntä haaveidensa toteuttamisessa niin kuin hänkin on aina tukenut minua. Minun haaveeni on aina ollut elää hänen kanssaan päiviemme loppuun asti mutta en voi mitään sille, että pelkään sen haaveen kaatuvan tulevan vuoden aikana.
Kuinka voin tukea miestäni toteuttamaan haaveitaan, ilman että itse luhistun pelkojeni alle?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät että mies tykkääkin yksinasumisesta enemmän? Oletko jotenkin pomottava, nalkuttava tms?
En suinkaan. Meillä on oikein mukavaa yhdessä ja kotityöt sujuu kutakuinkin puoliksi. Yhdessä on hoidettu koti ja lapset ja kummallakin on sopivasti omaakin aikaa. Se, miksi minua on alkanut pelottaa on se että mieheni ei ole oikeastaan ollenkaan seurustellut ennen minua tai asunut yksin. Rakastuimme nuorina päätä pahkaa ja muutimme suoraan minun asuntooni. Hänellä on jäänyt se sinkkuaika kokematta kokonaan, minkä itse ehdin aikoinani jo elää. Ei hän suoraan koskaan ole sanonut, että hän sellaista kaipaisi mutta ehkä olen rivien välistä niin joskus ymmärtänyt. Olen keskustellut hänen kanssaan siitä, että jos tuntee kiinnostuvansa tai ihastuvansa johonkin toiseen, siitä pitää puhua. Hän on tähän asti kuitenkin sanonut, että ei oikeasti haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Tähän asti se on ollut varmaan helppoakin, kun elämän on täyttänyt työ, koti ja harrastukset eikä ole sillä tavalla jäänyt edes aikaa ajatella muita. Nyt kun hän siirtyy opiskelemaan ja vieraalle paikkakunnalle, väistämättä hän törmää kiinnostaviin naisiin. Pelkään että siinä vaiheessa oma vaimo ei enää jaksakaan kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin siitä, että myös sinun kannattaa nähdä omat mahdollisuutesi tehdä asioita uudella tavalla. Nyt annat miehellesi koko ajan viestiä siitä, että "roikut" hänessä, mikä edesauttaa sitä, että hän pitää sinua ja rakkauttasi itsestäänselvänä. Myös sinä voit rakastua toiseen, miehen tulisi myös kokea näin.
Nimenomaan naiset ovat taipuvaisia roikkumiseen ja liian vähään tyytymiseen. Voin jo kirjoituksesi perusteella sanoa, että kohdallasi on näin, koska miehesi antaa ymmärtää, että pelkosi ovat aiheellisia eikä vakuuta rakkauttaan. Puolen vuoden aika ei merkitse mitään, koska toiseen rakastuminen ja rakkauden lakastuminen voi tapahtua vaikka kotisohvalla. Kun pelkäät ja viestit roikkumistasi miehelle, hänen itseluottamuksensa kasvaa taivaisiin asti ja seikkailunhalu saattaa saada vallan.
Vaikka tosiasiassa tuon ikäinen mies ja lapset eivät ole mikään huippusaalis kenellekään naiselle. Ulkonäöstäsi riippuen sinä saatat olla - naisen on aina helpompi löytää seuraa, jos hän niin tahtoisi. Älä anna peloillesi valtaa ja vahvista itsetuntoasi. Pidä silmäsi auki ja katso omaa elämääsi. Et pysty estämään miestäsi tekemästä tyhmyyksiä ja tee selväksi, että jos niitä tapahtuu, hän menettää sinut.
Voi että harmittaa, kun naisilla on niin huono itsetunto! Väittäisin, että juuri hyvä itsetunto, tunne siitä, että pärjäisin hienosti itsekseni ja löytäisin hyvän elämän, on ollut yksi syistä, miksi suhteeni ja avioliittoni ovat olleet miehen puolelta erittäin sitoutuneita. Vaikuttaa se suhtautumiseen, jos toinen koko ajan "roikkuu".
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Olette olleet jo kauan yhdessä. Nyt on uuden aika. Ero ei ole huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä, että myös sinun kannattaa nähdä omat mahdollisuutesi tehdä asioita uudella tavalla. Nyt annat miehellesi koko ajan viestiä siitä, että "roikut" hänessä, mikä edesauttaa sitä, että hän pitää sinua ja rakkauttasi itsestäänselvänä. Myös sinä voit rakastua toiseen, miehen tulisi myös kokea näin.
Nimenomaan naiset ovat taipuvaisia roikkumiseen ja liian vähään tyytymiseen. Voin jo kirjoituksesi perusteella sanoa, että kohdallasi on näin, koska miehesi antaa ymmärtää, että pelkosi ovat aiheellisia eikä vakuuta rakkauttaan. Puolen vuoden aika ei merkitse mitään, koska toiseen rakastuminen ja rakkauden lakastuminen voi tapahtua vaikka kotisohvalla. Kun pelkäät ja viestit roikkumistasi miehelle, hänen itseluottamuksensa kasvaa taivaisiin asti ja seikkailunhalu saattaa saada vallan.
Vaikka tosiasiassa tuon ikäinen mies ja lapset eivät ole mikään huippusaalis kenellekään naiselle. Ulkonäöstäsi riippuen sinä saatat olla - naisen on aina helpompi löytää seuraa, jos hän niin tahtoisi. Älä anna peloillesi valtaa ja vahvista itsetuntoasi. Pidä silmäsi auki ja katso omaa elämääsi. Et pysty estämään miestäsi tekemästä tyhmyyksiä ja tee selväksi, että jos niitä tapahtuu, hän menettää sinut.
Voi että harmittaa, kun naisilla on niin huono itsetunto! Väittäisin, että juuri hyvä itsetunto, tunne siitä, että pärjäisin hienosti itsekseni ja löytäisin hyvän elämän, on ollut yksi syistä, miksi suhteeni ja avioliittoni ovat olleet miehen puolelta erittäin sitoutuneita. Vaikuttaa se suhtautumiseen, jos toinen koko ajan "roikkuu".
Omasta tuttavapiiristä näyttää, että ne miehet löytää tuossa iässä paljon helpommin seuraa. Moni hakee ulkomailta jos ei kotimaasta löydy tarpeeksi nuorta ja kaunista. Ja lapset nämä keski-iän höyrähtäneet jättää taaksensa kuin nallit kalliolle jos pitää päästä vaikka ulkomaille töihin tai jonkun nuoren naisen kanssa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset ovat aina haastavia pelkoineen ja toiveineen. Niistä puhuminen on järkevää, mutta ajan kanssa myös tottuu muutokseen. Pelot pienenevät ja toiveet tasoittuvat. Luota siihenkin.Miehesikin ottaa riskin toteuttaessaan suunnnitelmansaopiskeluista, mutta yhtä lailla hän voi epäonnistuakin ja kärsiä koti-ikävästä enemmän kuin uskoikaan. Kaikki ei mene ihan niin mustavalkoisesti kuin nyt kuvittelet.
Uskon, että ero tekee sinulle oikein hyvää. Et voi elää kuin siamilainen kaksonen mieheesi ripustautuen. On hyvä ottaa hajurakoa ja löytää vähän itseäsikin erossa ollessanne. Pelkosi on myös itsesi kohtaamista ja millaisia tunteita sinussa tulee vastaan. Kannattaisiko pitää eropäiväkirjaa itsellesi?
Itsenäistyminen on aivan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Terveisiä kohtalotoverilta. Kyllä ne lapset joskus ymmärtävät, mitä oikein tapahtui. Mutta odottavan aika on pitkä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuet miestäsi sanomalla, että toivottavasti et löydä uutta naista? Mielenkiintoinen tapa tuokin työntää puolisoa pois. Miksi et ota omasta työstä sapattivapaata ja mene perässä, eläisitte opiskelijakämpässä minibudjetilla kuin silloin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Meni pahasti satuilun puolelle. Olisit jättänyt tuon 19v. tyttöystävän pois, niin olisi uskottavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Mulle kävi vastaavasti. Ex mies totesi, että ei halua enää viettää aikaa perheen (eli minä vaimo ja lapsien) kanssa. Hän haluaa alkaa juhlimaan ja kokeilla erilaisia naisia. Yhdessä oltiin oltu 22 vuotta ja kolme teiniä meillä. Erohan siitä tuli, mies halusi eron.
Mitä mies sitten todellisuudessa teki ja miten kävi? Eipä sitä juhlintaa kestänyt eron jälkeen kuin puoli vuotta. Nyt se seurustelee kahden pienen lapsen yh-naisen kansss ja on isäpuolena vieraan miehen lapsille. Meidän teinit on vittuutuneita, ydinperhe hajosi ja me vanhemmat emme ole edes puheväleissä monista eri syistä . Ex yrittää ottaa muhun toistuvasti
Yhteyttä ja haluaa kuulemma olla kaveri. Mä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa ja haukkuu mua hulluksi kun en ole hänen ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä, että myös sinun kannattaa nähdä omat mahdollisuutesi tehdä asioita uudella tavalla. Nyt annat miehellesi koko ajan viestiä siitä, että "roikut" hänessä, mikä edesauttaa sitä, että hän pitää sinua ja rakkauttasi itsestäänselvänä. Myös sinä voit rakastua toiseen, miehen tulisi myös kokea näin.
Nimenomaan naiset ovat taipuvaisia roikkumiseen ja liian vähään tyytymiseen. Voin jo kirjoituksesi perusteella sanoa, että kohdallasi on näin, koska miehesi antaa ymmärtää, että pelkosi ovat aiheellisia eikä vakuuta rakkauttaan. Puolen vuoden aika ei merkitse mitään, koska toiseen rakastuminen ja rakkauden lakastuminen voi tapahtua vaikka kotisohvalla. Kun pelkäät ja viestit roikkumistasi miehelle, hänen itseluottamuksensa kasvaa taivaisiin asti ja seikkailunhalu saattaa saada vallan.
Vaikka tosiasiassa tuon ikäinen mies ja lapset eivät ole mikään huippusaalis kenellekään naiselle. Ulkonäöstäsi riippuen sinä saatat olla - naisen on aina helpompi löytää seuraa, jos hän niin tahtoisi. Älä anna peloillesi valtaa ja vahvista itsetuntoasi. Pidä silmäsi auki ja katso omaa elämääsi. Et pysty estämään miestäsi tekemästä tyhmyyksiä ja tee selväksi, että jos niitä tapahtuu, hän menettää sinut.
Voi että harmittaa, kun naisilla on niin huono itsetunto! Väittäisin, että juuri hyvä itsetunto, tunne siitä, että pärjäisin hienosti itsekseni ja löytäisin hyvän elämän, on ollut yksi syistä, miksi suhteeni ja avioliittoni ovat olleet miehen puolelta erittäin sitoutuneita. Vaikuttaa se suhtautumiseen, jos toinen koko ajan "roikkuu".
Omasta tuttavapiiristä näyttää, että ne miehet löytää tuossa iässä paljon helpommin seuraa. Moni hakee ulkomailta jos ei kotimaasta löydy tarpeeksi nuorta ja kaunista. Ja lapset nämä keski-iän höyrähtäneet jättää taaksensa kuin nallit kalliolle jos pitää päästä vaikka ulkomaille töihin tai jonkun nuoren naisen kanssa elämään.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että liikumme täysin erilaisissa piireissä, jos sinun piireissäsi haetaan nuoria tyttöystäviä kehitysmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan realistista pohdintaa, mutta muistuttaisin että puoli vuotta samassa maassa on lyhyt aika. Jos molemmilla on tahtoa, suhteenne voi vahvistua ja voitte valita toisenne uudelleen. Mutta minäkin varoittaisin takertumasta, se aiheuttaa lähes aina vastareaktion. Näytä että rakastat mutta myös että pärjäät ja elät hyvää elämää itsenäisemmin, kenties saat hieman lisää naisellista mystiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Mulle kävi vastaavasti. Ex mies totesi, että ei halua enää viettää aikaa perheen (eli minä vaimo ja lapsien) kanssa. Hän haluaa alkaa juhlimaan ja kokeilla erilaisia naisia. Yhdessä oltiin oltu 22 vuotta ja kolme teiniä meillä. Erohan siitä tuli, mies halusi eron.
Mitä mies sitten todellisuudessa teki ja miten kävi? Eipä sitä juhlintaa kestänyt eron jälkeen kuin puoli vuotta. Nyt se seurustelee kahden pienen lapsen yh-naisen kansss ja on isäpuolena vieraan miehen lapsille. Meidän teinit on vittuutuneita, ydinperhe hajosi ja me vanhemmat emme ole edes puheväleissä monista eri syistä . Ex yrittää ottaa muhun toistuvasti
Yhteyttä ja haluaa kuulemma olla kaveri. Mä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa ja haukkuu mua hulluksi kun en ole hänen ystävänsä.
Kaverille kävi samaan tyyliin, uusi suhde kesti myrskyisät puolitoista vuotta ja jo puolen vuoden kuluttua mies olisi halunnut ystävyyttä ja yhteydenpitoa exään. Toinen lapsista on käytännössä katkaissut välit isään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on minun mielestäni siinä määrin armollista, ettei ap:n tarvitse tehdä yhtään mitään. Jos mies on lähteäkseen, niin kyllä hän sitten lähtee. Mitä tulee tuohon haaveeseen elää elämänsä loppuun asti puolisonsa kanssa, niin sehän ei välttämättä toteudu, vaikka se olisi yhteinen haavekin. Toinen saattaa esim. kuolla äkisti.
Näinhän se menee. Meillä on lapset lentäneet kotoa ja asutaan työkuvioiden takia eri asunnoissa toisilla puolin maata. Olen 45v mies ja en voisi kuvitellakaan että paaisin enää vaimon kanssa saman katon alle pysyvästi. Tapaamisviikonloppu kerran kuussa tai parissa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on vähän semmoista aikaa että voi käydä mitä vaan. Itse tulin 2021 jätetyksi 21 vuoden hyvän avioliiton jälkeen, kun miehelle iski "viidenkympin villitys". Hän vaan alkoi keski-iässä kokea, että hänen jotenkin täytyy ELÄÄ ja se lapsiperhe-elämä johon hän oli itse halunnut, ei ollut elämää vaan täytyisi tehdä jotain enemmän, jotain radikaalimpaa. Aloitti niillä kliseisillä moottoripyöräilyillä, kuntosaleilulla yms mitä ei ollut ennen harrastanut. Mutta eräänä päivänä sitten tuli sanomaan että haluaa eron, ja hänellä on jo uusi nainen. Nainen oli 19-vuotias ja ns. kehitysmaasta. Nyt on sen kanssa jo naimisissa ja elävät "diginomadeina" kierrellen planeettaa ja hän tekee it-alan etätöitä mistä milloinkin on. Perussa viimeksi olivat kun niistä kuulin.
Itseäni ei tuollainen elämä kiinnosta joten eihän siinä olisi ollut parisuhteelle mitään yhdessä jatkamisen mahdollisuuksia. Eikä hän olisi kyllä minua siihen varmasti huolinutkaan kun nyt se nuoruus on niin tärkeää. Ikävintä on että teini-ikäiset lapset ihailee isän toilailuja, heistä isä on cool ja minä taas vaan vanha väsynyt akka kun hoidan tunnollisesti työn, kodin, ruoat heidänkin pöytään jne.
Mulle kävi vastaavasti. Ex mies totesi, että ei halua enää viettää aikaa perheen (eli minä vaimo ja lapsien) kanssa. Hän haluaa alkaa juhlimaan ja kokeilla erilaisia naisia. Yhdessä oltiin oltu 22 vuotta ja kolme teiniä meillä. Erohan siitä tuli, mies halusi eron.
Mitä mies sitten todellisuudessa teki ja miten kävi? Eipä sitä juhlintaa kestänyt eron jälkeen kuin puoli vuotta. Nyt se seurustelee kahden pienen lapsen yh-naisen kansss ja on isäpuolena vieraan miehen lapsille. Meidän teinit on vittuutuneita, ydinperhe hajosi ja me vanhemmat emme ole edes puheväleissä monista eri syistä . Ex yrittää ottaa muhun toistuvasti
Yhteyttä ja haluaa kuulemma olla kaveri. Mä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa ja haukkuu mua hulluksi kun en ole hänen ystävänsä.
Kuulostaa narsistilta tms hullulta.
Oltiin aika nuoria. Mies lähti opiskelemaan eri paikkakunnalle. Hän jumitti siellä viikonloppujakin ja itse huomasin olevani onnellisempi, kun hän on poissa, joten erottiin. Meidän suhteessa oli kyllä henkistä väkivaltaa, joten ei ihme, että tunsin oloni hyväksi miehen poistuttua.
Ap:n huoli on aivan aiheellinen. Oli kuin minun kynästä sillä erotuksella, että minä en osannut pelätä mieheni lankeavan, vaan päästin mieheni viikoiksi toiselle paikkakunnalle töihin, niin, että tuli viikonlopuiksi kotiimme. Ekaa kertaa ikinä 20 vuoteen olimme tällä tavoin erossa. Mekin olimme 40+ ikäisiä, lapset tehtynä, koti rakennettuna ja kesämökkikin. Parikymppisistä yhdessä.
Ja niin vain kävi, että tuon puolen vuoden työpestin jälkeen mies tuli eräänä päivänä sieltä kotiin ja sanoa töksäytti, että haluaa avioeron. Aivan puskista. Luhistuin täysin, sillä olin luottanut mieheeni. Hän lähti saman tien ovesta ulos. Ei kuitenkaan siihen työsuhdekämppäänsä, vaan selvisi miltei heti, että hän oli hommannut selkäni takana uuden naisen (en tiedä koska, oliko jo ennen kuin halusi lähteä viikoiksi muualle töihin) ja muutti siis meidän kodista suoraan naiselle.
Jätti minut edes keskustelematta. Vetäisi vessanpöntöstä koko 20 vuotisen historiamme. Lapsetkin jätti. Joo, tää ei oo normaalia ja aika harvinaista. Mutta näitä äijiä löytyy. Jotka lähtee, kun yhtäkkiä maistavat vapautta. Meilläki ihan normaali 20 vuoden parisuhde, ei mitään vakavaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä, että myös sinun kannattaa nähdä omat mahdollisuutesi tehdä asioita uudella tavalla. Nyt annat miehellesi koko ajan viestiä siitä, että "roikut" hänessä, mikä edesauttaa sitä, että hän pitää sinua ja rakkauttasi itsestäänselvänä. Myös sinä voit rakastua toiseen, miehen tulisi myös kokea näin.
Nimenomaan naiset ovat taipuvaisia roikkumiseen ja liian vähään tyytymiseen. Voin jo kirjoituksesi perusteella sanoa, että kohdallasi on näin, koska miehesi antaa ymmärtää, että pelkosi ovat aiheellisia eikä vakuuta rakkauttaan. Puolen vuoden aika ei merkitse mitään, koska toiseen rakastuminen ja rakkauden lakastuminen voi tapahtua vaikka kotisohvalla. Kun pelkäät ja viestit roikkumistasi miehelle, hänen itseluottamuksensa kasvaa taivaisiin asti ja seikkailunhalu saattaa saada vallan.
Vaikka tosiasiassa tuon ikäinen mies ja lapset eivät ole mikään huippusaalis kenellekään naiselle. Ulkonäöstäsi riippuen sinä saatat olla - naisen on aina helpompi löytää seuraa, jos hän niin tahtoisi. Älä anna peloillesi valtaa ja vahvista itsetuntoasi. Pidä silmäsi auki ja katso omaa elämääsi. Et pysty estämään miestäsi tekemästä tyhmyyksiä ja tee selväksi, että jos niitä tapahtuu, hän menettää sinut.
Voi että harmittaa, kun naisilla on niin huono itsetunto! Väittäisin, että juuri hyvä itsetunto, tunne siitä, että pärjäisin hienosti itsekseni ja löytäisin hyvän elämän, on ollut yksi syistä, miksi suhteeni ja avioliittoni ovat olleet miehen puolelta erittäin sitoutuneita. Vaikuttaa se suhtautumiseen, jos toinen koko ajan "roikkuu".
Omasta tuttavapiiristä näyttää, että ne miehet löytää tuossa iässä paljon helpommin seuraa. Moni hakee ulkomailta jos ei kotimaasta löydy tarpeeksi nuorta ja kaunista. Ja lapset nämä keski-iän höyrähtäneet jättää taaksensa kuin nallit kalliolle jos pitää päästä vaikka ulkomaille töihin tai jonkun nuoren naisen kanssa elämään.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että liikumme täysin erilaisissa piireissä, jos sinun piireissäsi haetaan nuoria tyttöystäviä kehitysmaista.
Ihan turhaa ylvästelyä. Yksi päivä voit huomata, että se miehesi, miehesi veli tai miehesi ystävä on jonkun nuoren kanssa kimpassa.
Onko sun mies joku "saalis" kun noin pelkäät?
Tasokkaampi kuin sinä?
Useimmat nelikymppiset on jo aika elähtäneitä. Ei niille paljon vientiä ole.
Paikkakuntakin toki vaikuttaa. Isoissa kaupungeissa löytää naisseuraa helpommin.
Miksi pelkäät että mies tykkääkin yksinasumisesta enemmän? Oletko jotenkin pomottava, nalkuttava tms?