Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?

Se on vain rahaa.

Se katkeroittaa että terveys menny.

En katkeroidu. koska rahaa jää ruokaostosten ja laskujen jälkeen. En juuri mieheni ja teinipojan kanssa käy ulkona syömässä. Vanhemmat syö arkena töissä päivällä ja poika koulussa. Illalla toisen ruuan teen pojalle itse. En hirveästi osta valmiita ruokia. 

Matkustan, jos siltä tuntuu. Ulkomaille tai kotimaassa. Ulkomailla yleensä yksin ja kotimassa perheen kanssa.

Miestä ei matkustelu kiinnosta. 

Yleensä katson mitä ruokaa ostan. Jos jotakin erityistä tekee mieli niin onneksi on toistaiseksi ollut varaa ostaa mitä haluaa. Normaalisti ihan teen normi kotiruokaa ja itse. Ei tule niin kalliiksi.

Rahaakin jää ihan hyvin säästöön. 

Katkeroidun kyllä, mutta haen säännöllisesti parempaa töitä. Minulla on paljon kokemusta ja KAKs tutkintoa, niin luulisi joskus irtoavan edes nelosella alkava palkka.

Ellei, niin suunnitteilla on asunnon myynti vuokralle kotihotelliin ja time- out nykyduunista. Ei todellakaan kannusta jatkamaan 2500 e nettopalkalla idioottimaisten kollegojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, olen kai ajatellut, että elämä juuri tällaisena on merkityksellistä. Pidän lisäksi pienistä asioista, lenkkeilystä ja askartelusta, neulomisesta jne. Niihin riittää näin pienituloisenkin rahat. Lenkkivaatteita saa esim Lidlistä. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä saa. Terveyteen ja valinnanmahdollisuuksiin. Kyllä minäkin välillä teen lisäprojekteja, että saisi lisää rahaa, mutta ei se ole ajanmenetyksen arvoista.

Terveys on kiva asia kun se on. Itse sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se vie aika hyvin ilon kun lääkärit ehdottelevat milloin mitäkin asioita mm. että kokeillaanpa jättää lääkitys pois ja katsotaan mitä tapahtuu. Kun sinulla on tämä subkliininen. Vähättelevät oireitani mm. tajuton väsymys, ihon kuivuus, painonnousu ja kun sanon, että tyroksiini on auttanut siihen niin ei uskota.

Kaikesta huolimatta olen käynyt töissä ja tosiaan, ennen nautin noista lenkeistä minäkin, jonkun 20 vuotta. Nyt vähän parempi olo kun nostettiin tyroksiiniannosta, mutta ei se ikinä kestä kauaa...ja sydämessä on jotain ja ramppaan ekg:t, kardiologin vastaanotot yms. läpi. Nyt on lisäksi toinen hauis ollut pitkään kipeä, saa nähdä kauanko teen sillä töitä tai mitään. Täyttä pskaa, miten tästä kuuluu nauttia????

Miten on mahdollista, ettei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen? Itse pärjään opiskelijana noin 270e kuussa, jolla pitää maksaa kaikki muu paitsi vuokra/sähkö/kotivakuutus/matkakortti. Ruokaan menee se noin 200e. Eikä tarvitse edes pihistellä kaupassa. Viidellä kympillä sit syömässä tai kahvilla käymistä tai muuta vastaavaa. Taloustaidot on jees! Harvemmalla jää käteen yhtä vähän kuin opiskelijalla, ja mekin pystytään elämään ihan mukavaa elämää.

No jaa-a. Mun elämä on ollut sellaista aina. Kai olen vähän katkeroitunutkin. Mutta siihenkin kummasti  tottuu. Katkerin olin nuorena, kun muilla nuorilla tytöillä oli kaikkea, hienot kalliit hiukset, kengät ja vaatteet ja poikaystäviä ja mulla ei ollut mitään muuta kuin pari t-paitaa, samat lenkkitossut kesät talvet ja spurgulökäri-housut. Nyt olen jo saavuttanut sen iän, etten enää vertaile itseäni muihin ikäisiini ihan samalla tavalla. Olen nähnyt niin monen unelmien avioliiton kariutuvan ja naisten jääneen yksineläjiksi ihan todellisiin rahahuoliin lasten kanssa huushollaamaan isoa asuntoa yksin ihan samalla paskapalkalla kuin mullakin on. Suoraan sanottuna en ymmärrä miten he edes selviytyvät? Että tässä kohtaa ajattelen, että okei mulla ei koskaan sitten ollut miestä ja sitä vähän parempaa elämää omakotitalossa tai rivitalossa tämän betonilähiöni ulkopuolella, mutta vaikka olenkin edelleen köyhä, mun sentään ei tarvitse huolehtia kuin itsestäni. Joten enköhän mä selviydy kuitenkin? 

Kyllä minua suututtaa, että olen korkeasti kouluttautunut, aina tehnyt töitä koulun ohella, elättänyt itseni aina. Lapsuus meni 90-luvun lamassa, valmistuin lukiosta vuoden 2008 lamaan. Kaikki motivaationi tehdä mitään uraa ja ansaita on mennyt, kun aina kun tulee 200 euron palkankorotus, siitä jää verojen myötä käteen vain 50e. Kaikki raha menee peruspakollisiin, varsinkin kun on lapsia. Haluaisin kuulla yhdenkin syyn, miksi ihmisen tässä maassa kannattaa kouluttautua ja tehdä kovasti töitä? Itse en keksi yhtään syytä. Täällä kannustetaan siihen, että on keskivertoa heikompaa ainesta ja marisee vaan käsi ojossa. 

Mun mielestä elämä on ihan kivaa näin. Olen terve, mulla on mielekäs vakityö mistä saan palkkaa ja voin maksaa sillä elämiseni. Lähdössä jatko-opiskelemaan työn ohella.

Velkaa on enemmän kuin mammonaa mutta elämä sitäkin hauskempaa kun on omia päämääriä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rahaa pitäisi jäädä säästöön? 

Ihminen käy töissä, että saa hankittua ruokaa ja katon pään päälle. Ei se raha tilillä tee onnelliseksi. 

Toki, jos joku nimenomaan haluaa rahaa säästöön, se pitää silloin huomioida omissa kulutusvalinnoissa. 

Ruoan ja katon pään päälle saa työttömänäkin joten mikä tässä on nyt se motivoiva tekijä? Varsinkin kun omat esi-isät haaskasivat elämänsä tämän maan eteen. Mitä järkeä siinä oli? Kerro!

Joku merkitys elämälle, jotain järkevää ja tarpeellista tekemistä. Olla hyödyksi, joku tarkoitus sillä mihin päivänsä käyttää. Enkä hae jotain yleviä merkityksiä, vaan ihan vaan se, että on ansainnut sen minkä saa, hankkinut itse, pärjää itse. Minusta se itsessään on tärkeää ja motivoivaa.

Olen itse oman elämäni ohjaksissa.

Eikä niin että ottaa vain almuja vastaan ja on muiden (yhteiskunnan) hyväntahtoisuuden varassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää rahaa reilusti ylikin, mutta muusta syystä en pääse käymään ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa, yms juuri koskaan.

Sama. Koronassakin oli se plussa, että kateuttani helpotti tieto, että muutkin joutuvat kökkimään kotona.

Koska olemme sodassa, ja se tarkoittaa aina köyhtymistä ja tuhoa. 2020-luvun EU-maassa vaan ei onneksi tarvitse itse sotia.

Hyvä nöyrät ja jalot kansalaiset, aivan oikea asenne! Kärsikää ja kruununne on kirkas!

Vierailija kirjoitti:

Joskus 1900-luvun alussa mies kävi töissä ja hankki elannon koko perheelle. Riittääkö nykyään yhden henkilön palkka koko perheen elättämiseen. Eli onko ne palkat nousseet noin sadan vuoden aikana. Mitään rahallisia tukia ei tainnut silloin olla.

1900-luvun elintaso keskituloisella oli noin 3 dollaria päivässä, vastaa nykymaailman absoluuttista köyhää.

Tiedostan, että syyt rahan riittämättömyyteen johtuu omista valinnoistani, mitäpä siitä siis muualle äksyilemään.

Olen valinnut, että meillä on 4 lasta, olen valinnut, että meillä on auto. Olen valinnut, että meillä on lainarahalla ostettu omakotitalo, joka on vanha ja ehkä homeinen,

huono valinta oli ostaa se, koska paljon remppakuluja, ei saa asumistukea, ei pääse eroon. Olen tehnyt huonoja valintoja aiemmin, ja meillä on siksi velkoja. Käydään molemmat töissä, ja meillä on käyttörahaa yhtä paljon tai jopa vähemmän kuin vuokralla asuvalla perustoimeentulotuella elävällä perheellä. Itse emme sitä saa valintojemme takia.

Näillä mennään, jatkossa yritys tehdä parempia valintoja. Onneksi on hyvä työtilanne sentään molemmilla, ja isoimmat lapsetkin muutaman vuoden päästä omillaan.

Itse voisin katkeroitua, sillä se on vähän sukuvika meillä. Toisaalta negatiivisten sukulaisten ja erityisesti katkeroituneiden vanhuksien näkeminen on saanut aikaan sen, että olen miettinyt mitä sellainen saa aikaan yksilön elämälle. Eihän siitä mitään elämänlaatua parantavaa seurausta tule, pelkkä huonon olon kierre, jota oma negatiivisuus ruokkii entisestään.

Eli miksi olla katkera? Sillä pilaa oman elämänsä, ei kenenkään muun. Voisin kantaa kaunaa vaikka kenelle ja surkutella kohtaloani, mutta itse olen ainoa joka siitä kärsisi.

Hirveintä on rahattomuus. Kyllä mä ymmärrän niitäkin joilla on tosi tiukkaa. Huonoja valintoja voi elämässään tehdä kuka vaan. Tai joutua vaikka työttömäksi ym. Tsemppiä kaikille!

Rahat riittää edelleen koska ei olla eletty viimeistä penniä myöten vaan omilla resursseilla tiliä kartuttaen . Ruokakauppojen suosituimmat tuotteet kertovat että suomalaiset ovat tuhlareita. Jatkuvasti pitää olla epäterveellistä mässyä ja juomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveintä on rahattomuus. Kyllä mä ymmärrän niitäkin joilla on tosi tiukkaa. Huonoja valintoja voi elämässään tehdä kuka vaan. Tai joutua vaikka työttömäksi ym. Tsemppiä kaikille!

Ymmärrän myös heitä, joilla ei ole ylimääräistä rahaa käytettävänä. Itselläni oli joskus aivan järkyttävän katastrofaalinen rahatilanne ja tuntui että oikea ratkaisu olisi lopettaa koko elämä. Elämänhalu kuitenkin voitti, ja puolison kanssa yhdessä ponnisteltiin ja tehtiin ratkaisuja, ja onneakin oli mukana, joka johti parempaan. Aikaa se vei ennen kuin pystyi näkemään, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, ja pystyi jopa nauttimaan kun jäi ylimääräistä rahaa.

Asutko kalliisti vai meneekö raha Kela-korvauksettomiin lääkkeisiin, lääkärikäynteihin tms? 

Milloin keskituloisista tuli varakkaita? Ei keskituloisilla kuulukaan jäädä rahaa ylellisyyksiin. Köyhillä on pulaa perusjutuista ja varakkailla jää yli huvituksiin.