Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?

Tää on kyllä ankein palsta, jota olen hetkeen taas lukenut.

itsekin ajoittain huolin elämän nykytilaa ja hintojennousua samalla miettien mitä elämä tulevaisuudessa tulee olemaan.

Tein vuosia töitä parjatulla varhaiskasvatuksen opettajan palkalla yksin eläen. Palkka on n. 2800€ kokemuslisän kanssa ja siitä jää käteen vähän päälle 2000€ verojen jälkeen. Maksan vuokraa 650€ (Helsinki) ja veteen + sähköön menee n. 30-40€ kuussa. Silti rahaa on jäänyt ihan mukavasti säästöön eikä ole tarvinnut pahemmin katsella mitä kaupasta ostaa, voin käydä leffassa, ulkona syömässä ja pääsen halutessani lomilla pitkälle ulkomaanreissullekin. Toisaalta taas en omista mitään suurta, minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole ottanut opintolainan lisäksi muuta velkaa. Opintolainaa lyhennän 100€ kuussa ja kuntosalista maksan 50 € kuussa. Palkasta jäänyt siis vuokrankin jälkeen yli tonni käteen ja halutessani pystyn siitä kyllä säästämään, vaikka usein kaikki menee, kun tykkään juurikin käyttää rahaa siihen elämiseen ja syödä hyvin. 

Olen SILTI kaveripiirini huonoiten tienaavia ja välillä tunnen alemmuudentunnetta heidän tekemisiinsä ja varallisuuksiinsa nähden ja haaveilen ns. paremmasta vaikka olenkin kiitollinen siitä, että minä olen minä.

Itseasiassa lopetin työni tänä kesänä ja nyt olen parin kuukauden ansiosidonnaisen jälkeen elänyt lähinnä keikkatöillä ja siltikin pärjännyt ihan ok. Vähän vähemmälle olen jättänyt heräteostoksia, mutta ei tässä nyt hätää kärsitä. Tarkoitus olisi nyt työllistyä tai kouluttautua johonkin ihan toisaalle, mutta nää tarinat saa mut ihan huolen partaalle. Onko Suomi tosiaan näin eriarvoistunut?

Mitä te ihmiset teette työksenne ja missä te asutte, jos rahaa ei jää yhtään säästöön? Missä työssä edes tienaa niin vähän kuin 1500€/kk? Olen huolissani miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tätä elämää pyörittävät ja miten voi olla mahdotonta muuttaa elämäntilannetta, jos kuitenkin on terve ja työkykyinen? Eri asia, jos on oikeasti eläkkeellä tai terveydellisiä rajoitteita.

Toivottavasti tästä ei tullut nyt tyly kuva. Tsemppiä kaikille kuitenkin tasapuolisesti. Älkää pelätkö tehdä muutoksia, jos siihen mahdollisuus on. Katkeroituminen ei kannata. Elämä kyllä osaa yllättää, jos antaa sille mahdollisuuden (vaikka maailma ja sen tilanne perseestä onkin).

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää rahaa reilusti ylikin, mutta muusta syystä en pääse käymään ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa, yms juuri koskaan.

Niistä muista syistä sulla siis jää sitä rahaa reilusti ylikin.

Ei pienipalkkaisen kannata enää käydä töissä ellei työmatka hoidu kävellen tai pyörällä. Minulla meni bensaan pelkkien työmatkojen takia 420-440€ kuukaudessa. Aivan hullun hommaa. Onneksi oli määräaikainen soppari niin ei tarvinnut irtisanoutua ja tullut karenssia. Nyt jää parikymppiä vähemmän rahaa, päivät on vapaat ja säästöä tulee silti enemmän, koska jaksan ja ehdin kytätä tarjouksia. Sairas tämä maa on ja syöksykierre sen kun kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, ettei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen? Itse pärjään opiskelijana noin 270e kuussa, jolla pitää maksaa kaikki muu paitsi vuokra/sähkö/kotivakuutus/matkakortti. Ruokaan menee se noin 200e. Eikä tarvitse edes pihistellä kaupassa. Viidellä kympillä sit syömässä tai kahvilla käymistä tai muuta vastaavaa. Taloustaidot on jees! Harvemmalla jää käteen yhtä vähän kuin opiskelijalla, ja mekin pystytään elämään ihan mukavaa elämää.

Valmistumisen jälkeen ihmisen kulutustottumukset muuttuvat. Muistan itsekin, että elin aika huoletonta elämää opiskeluaikana. En edes tehnyt työtä opiskelujen ohessa, vaan pärjäsin mainiosti opintotuella ja hyvin pienen määrän nostin lopulta opintolainaa. Kun sitten valmistuin ja aloitin oman alan keikkatyöt, tuntui rahaa jäävän säästöön aivan tolkuttomasti, vaikka mielestäni elin aika tuhlailevasti.

Tottakai, kun oli tottunut elämään pienellä summalla, niin ei sitä rahaa heti osannut tuhlata. Mutta jossakin vaiheessa sitä huomaamattaan alkaa elää paljon leveämmin kuin oikeastaan tarvitsisi, eikä kyse edes ole siitä että säästääkseen pitäisi tinkiä yhtään mistään mieliteoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei pienipalkkaisen kannata enää käydä töissä ellei työmatka hoidu kävellen tai pyörällä. Minulla meni bensaan pelkkien työmatkojen takia 420-440€ kuukaudessa. Aivan hullun hommaa. Onneksi oli määräaikainen soppari niin ei tarvinnut irtisanoutua ja tullut karenssia. Nyt jää parikymppiä vähemmän rahaa, päivät on vapaat ja säästöä tulee silti enemmän, koska jaksan ja ehdin kytätä tarjouksia. Sairas tämä maa on ja syöksykierre sen kun kiihtyy.

21-22 työpäivää kuukaudessa eli 20€ päivässä. Bensa maksoi pahimmillaan noin 2.5€/litra.

Eli sun työmatkasi oli vain noin 50km yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pienipalkkaisen kannata enää käydä töissä ellei työmatka hoidu kävellen tai pyörällä. Minulla meni bensaan pelkkien työmatkojen takia 420-440€ kuukaudessa. Aivan hullun hommaa. Onneksi oli määräaikainen soppari niin ei tarvinnut irtisanoutua ja tullut karenssia. Nyt jää parikymppiä vähemmän rahaa, päivät on vapaat ja säästöä tulee silti enemmän, koska jaksan ja ehdin kytätä tarjouksia. Sairas tämä maa on ja syöksykierre sen kun kiihtyy.

21-22 työpäivää kuukaudessa eli 20€ päivässä. Bensa maksoi pahimmillaan noin 2.5€/litra.

Eli sun työmatkasi oli vain noin 50km yhteen suuntaan.

65km yhteen suuntaan ja päivän aikana joskus vielä työpisteen vaihto kaupungin sisällä. Sitten 65km takaisin. Hip hei. Olisitko itse jatkanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pienipalkkaisen kannata enää käydä töissä ellei työmatka hoidu kävellen tai pyörällä. Minulla meni bensaan pelkkien työmatkojen takia 420-440€ kuukaudessa. Aivan hullun hommaa. Onneksi oli määräaikainen soppari niin ei tarvinnut irtisanoutua ja tullut karenssia. Nyt jää parikymppiä vähemmän rahaa, päivät on vapaat ja säästöä tulee silti enemmän, koska jaksan ja ehdin kytätä tarjouksia. Sairas tämä maa on ja syöksykierre sen kun kiihtyy.

21-22 työpäivää kuukaudessa eli 20€ päivässä. Bensa maksoi pahimmillaan noin 2.5€/litra.

Eli sun työmatkasi oli vain noin 50km yhteen suuntaan.

65km yhteen suuntaan ja päivän aikana joskus vielä työpisteen vaihto kaupungin sisällä. Sitten 65km takaisin. Hip hei. Olisitko itse jatkanut?

Kokeile 135km suuntaansa.

En jaksa edes olla katkera, mitäpä se auttaa. Mulla on kuitenki katto pään päällä ja pääsääntöisesti joka päivä ruokaa lautasella, oli se sitten puuroa tai pelkkää perunaa, niin ruokaa siltikin. Elämä on ja sitten sitä kupsahtaa jossain vaiheessa.

Lukekaa Psalmi 112. Minä luen joka päivä. Olen myös hyvin onnellinen. (Löytyy puhelimesta)

Mulla jää 1700€ säästöön jos ei ostele turhia.

Kun on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa, niin miksi olisin katkera? Eikä niitä laskujaan ole ihan mahdottomasti: maltillinen lainanlyhennys ja vastike, kännykkäliittymä, vakuutukset ja pieni sähkölasku (kaukolämpö). Ei ole autoa, kuljen bussilla tai pyörällä, vie aikaa mutta kun lapset on jo omillaan niin mikäs kiire tässä. Ja ihan tarkoituksella olen suunnittelut elämäni ja asumiseni niin, että palkka (vaikkei iso olekaan) riittää vaikka korot ja hinnat nousee. Esim. ostin asunnon 80-luvun hyvin ylläpidetystä kerrostalosta palvelujen läheltä lähiöstä enkä ok-taloa maalta tai uutta keskustakämppää isolla yhtiölainalla, vaikka pankki oli tyrkyttämässä lainaa. Ok-talo maaseudulla olis ollut haave mutta realismi voitti ja nyt olen siitä tyytyväinen.

Ap. malli jossa palkasta pitäisi jäädä säästöön ja vielä ulkomailla rahaa kannettavaksi matkoihin, johtaa väistämättä yhteiskunnan rakenteiden romahtamiseen, suurtyöttömyyteen ja luokkaerojen syntyyn.

Ja samaan aikaan odotetaan ostovoiman olevan korkea. Yhtälö on mahdoton.

Joku maksaa myös ap. palkan ja palkan sivukulut, joka tietenkin lisätään palveluiden tai tuotteen hintaa, jolloin hintataso väistämättä nousee ja inflaatio kiihtyy.

Tai jos ravintola-alan henkilökunnan palkkoja korotettaisiin niin, että palkasta jää säästöön, tehdä muutama ulkomaan matka vuodessa ja käydä kerran pari kuukaudessa syömässä ravintolassa, palkat lisätään ravintolahintoihin, niin asiakkaille ruoka-annoksen hinta pitäisi olla monimkertainen. Ja julkisen sektorien palvelut myös pitäisi hinnoitella uudestaan esim. julkinen liikenne, terv.hoito, päivähoito palvelut jne.

On hyvä muistaa, joku aina maksaa palkkakustannukset ja lopullinen maksaja on kansalaiset itse.

Anniip kirjoitti:

Tää on kyllä ankein palsta, jota olen hetkeen taas lukenut.

itsekin ajoittain huolin elämän nykytilaa ja hintojennousua samalla miettien mitä elämä tulevaisuudessa tulee olemaan.

Tein vuosia töitä parjatulla varhaiskasvatuksen opettajan palkalla yksin eläen. Palkka on n. 2800€ kokemuslisän kanssa ja siitä jää käteen vähän päälle 2000€ verojen jälkeen. Maksan vuokraa 650€ (Helsinki) ja veteen + sähköön menee n. 30-40€ kuussa. Silti rahaa on jäänyt ihan mukavasti säästöön eikä ole tarvinnut pahemmin katsella mitä kaupasta ostaa, voin käydä leffassa, ulkona syömässä ja pääsen halutessani lomilla pitkälle ulkomaanreissullekin. Toisaalta taas en omista mitään suurta, minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole ottanut opintolainan lisäksi muuta velkaa. Opintolainaa lyhennän 100€ kuussa ja kuntosalista maksan 50 € kuussa. Palkasta jäänyt siis vuokrankin jälkeen yli tonni käteen ja halutessani pystyn siitä kyllä säästämään, vaikka usein kaikki menee, kun tykkään juurikin käyttää rahaa siihen elämiseen ja syödä hyvin. 

Olen SILTI kaveripiirini huonoiten tienaavia ja välillä tunnen alemmuudentunnetta heidän tekemisiinsä ja varallisuuksiinsa nähden ja haaveilen ns. paremmasta vaikka olenkin kiitollinen siitä, että minä olen minä.

Itseasiassa lopetin työni tänä kesänä ja nyt olen parin kuukauden ansiosidonnaisen jälkeen elänyt lähinnä keikkatöillä ja siltikin pärjännyt ihan ok. Vähän vähemmälle olen jättänyt heräteostoksia, mutta ei tässä nyt hätää kärsitä. Tarkoitus olisi nyt työllistyä tai kouluttautua johonkin ihan toisaalle, mutta nää tarinat saa mut ihan huolen partaalle. Onko Suomi tosiaan näin eriarvoistunut?

Mitä te ihmiset teette työksenne ja missä te asutte, jos rahaa ei jää yhtään säästöön? Missä työssä edes tienaa niin vähän kuin 1500€/kk? Olen huolissani miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tätä elämää pyörittävät ja miten voi olla mahdotonta muuttaa elämäntilannetta, jos kuitenkin on terve ja työkykyinen? Eri asia, jos on oikeasti eläkkeellä tai terveydellisiä rajoitteita.

Toivottavasti tästä ei tullut nyt tyly kuva. Tsemppiä kaikille kuitenkin tasapuolisesti. Älkää pelätkö tehdä muutoksia, jos siihen mahdollisuus on. Katkeroituminen ei kannata. Elämä kyllä osaa yllättää, jos antaa sille mahdollisuuden (vaikka maailma ja sen tilanne perseestä onkin).

Mitä luulet esim. päiväkodin avustavien työntekijöiden palkan olevan kuukaudessa?

Tai siivoojan, keittäjän, kiinteistöhuollon, kaupan ja ravintola-alan palkkojen olevan, kun ihmettelet missä työssä tienaa 1500€/kk tai alle.

Jos olet saanut akateemisen koulutuksen, luulisi sen kuuluvan yleissivistykseen.

Tai kenellä vanhemmalla olisi varaa pitää lapsia päiväkodissa jos henkilökunnan palkka 4000-5000 €/kk ja päälle palkan sivukulut, jotka on 2000-2500€/kk eli kokonaispalkka kustannukset olisivat 6000-7500€/kk.

Joku sen päiväkodin henkilökunnan palkat on maksettava ja usein se on käyttäjä.

Ilmaisia lounaita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Orjatkaan eivät saaneet palkkaa, tekivät työtä ilmaiseksi ja saivat toki ruokaa ja asumisen. Olemme suunnilleen samassa tilanteessa, missä pakollisten menojen jälkeen ei paljoa jää säästöön.

Hyvä pointti, niin totta.

Anniip kirjoitti:

Tää on kyllä ankein palsta, jota olen hetkeen taas lukenut.

itsekin ajoittain huolin elämän nykytilaa ja hintojennousua samalla miettien mitä elämä tulevaisuudessa tulee olemaan.

Tein vuosia töitä parjatulla varhaiskasvatuksen opettajan palkalla yksin eläen. Palkka on n. 2800€ kokemuslisän kanssa ja siitä jää käteen vähän päälle 2000€ verojen jälkeen. Maksan vuokraa 650€ (Helsinki) ja veteen + sähköön menee n. 30-40€ kuussa. Silti rahaa on jäänyt ihan mukavasti säästöön eikä ole tarvinnut pahemmin katsella mitä kaupasta ostaa, voin käydä leffassa, ulkona syömässä ja pääsen halutessani lomilla pitkälle ulkomaanreissullekin. Toisaalta taas en omista mitään suurta, minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole ottanut opintolainan lisäksi muuta velkaa. Opintolainaa lyhennän 100€ kuussa ja kuntosalista maksan 50 € kuussa. Palkasta jäänyt siis vuokrankin jälkeen yli tonni käteen ja halutessani pystyn siitä kyllä säästämään, vaikka usein kaikki menee, kun tykkään juurikin käyttää rahaa siihen elämiseen ja syödä hyvin. 

Olen SILTI kaveripiirini huonoiten tienaavia ja välillä tunnen alemmuudentunnetta heidän tekemisiinsä ja varallisuuksiinsa nähden ja haaveilen ns. paremmasta vaikka olenkin kiitollinen siitä, että minä olen minä.

Itseasiassa lopetin työni tänä kesänä ja nyt olen parin kuukauden ansiosidonnaisen jälkeen elänyt lähinnä keikkatöillä ja siltikin pärjännyt ihan ok. Vähän vähemmälle olen jättänyt heräteostoksia, mutta ei tässä nyt hätää kärsitä. Tarkoitus olisi nyt työllistyä tai kouluttautua johonkin ihan toisaalle, mutta nää tarinat saa mut ihan huolen partaalle. Onko Suomi tosiaan näin eriarvoistunut?

Mitä te ihmiset teette työksenne ja missä te asutte, jos rahaa ei jää yhtään säästöön? Missä työssä edes tienaa niin vähän kuin 1500€/kk? Olen huolissani miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tätä elämää pyörittävät ja miten voi olla mahdotonta muuttaa elämäntilannetta, jos kuitenkin on terve ja työkykyinen? Eri asia, jos on oikeasti eläkkeellä tai terveydellisiä rajoitteita.

Toivottavasti tästä ei tullut nyt tyly kuva. Tsemppiä kaikille kuitenkin tasapuolisesti. Älkää pelätkö tehdä muutoksia, jos siihen mahdollisuus on. Katkeroituminen ei kannata. Elämä kyllä osaa yllättää, jos antaa sille mahdollisuuden (vaikka maailma ja sen tilanne perseestä onkin).

"Missä työssä edes tienaa niin vähän kuin 1500€/kk? "

Esim. siellä päiväkodissa, jos on työllistämistuella ja vaikka tekee ihan niitä samoja töitä, kuin sinä ja yhtä pitkää päivää, palkka on jopa alle tonnin.

Vierailija kirjoitti:

Anniip kirjoitti:

Tää on kyllä ankein palsta, jota olen hetkeen taas lukenut.

itsekin ajoittain huolin elämän nykytilaa ja hintojennousua samalla miettien mitä elämä tulevaisuudessa tulee olemaan.

Tein vuosia töitä parjatulla varhaiskasvatuksen opettajan palkalla yksin eläen. Palkka on n. 2800€ kokemuslisän kanssa ja siitä jää käteen vähän päälle 2000€ verojen jälkeen. Maksan vuokraa 650€ (Helsinki) ja veteen + sähköön menee n. 30-40€ kuussa. Silti rahaa on jäänyt ihan mukavasti säästöön eikä ole tarvinnut pahemmin katsella mitä kaupasta ostaa, voin käydä leffassa, ulkona syömässä ja pääsen halutessani lomilla pitkälle ulkomaanreissullekin. Toisaalta taas en omista mitään suurta, minulla ei ole lapsia enkä myöskään ole ottanut opintolainan lisäksi muuta velkaa. Opintolainaa lyhennän 100€ kuussa ja kuntosalista maksan 50 € kuussa. Palkasta jäänyt siis vuokrankin jälkeen yli tonni käteen ja halutessani pystyn siitä kyllä säästämään, vaikka usein kaikki menee, kun tykkään juurikin käyttää rahaa siihen elämiseen ja syödä hyvin. 

Olen SILTI kaveripiirini huonoiten tienaavia ja välillä tunnen alemmuudentunnetta heidän tekemisiinsä ja varallisuuksiinsa nähden ja haaveilen ns. paremmasta vaikka olenkin kiitollinen siitä, että minä olen minä.

Itseasiassa lopetin työni tänä kesänä ja nyt olen parin kuukauden ansiosidonnaisen jälkeen elänyt lähinnä keikkatöillä ja siltikin pärjännyt ihan ok. Vähän vähemmälle olen jättänyt heräteostoksia, mutta ei tässä nyt hätää kärsitä. Tarkoitus olisi nyt työllistyä tai kouluttautua johonkin ihan toisaalle, mutta nää tarinat saa mut ihan huolen partaalle. Onko Suomi tosiaan näin eriarvoistunut?

Mitä te ihmiset teette työksenne ja missä te asutte, jos rahaa ei jää yhtään säästöön? Missä työssä edes tienaa niin vähän kuin 1500€/kk? Olen huolissani miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tätä elämää pyörittävät ja miten voi olla mahdotonta muuttaa elämäntilannetta, jos kuitenkin on terve ja työkykyinen? Eri asia, jos on oikeasti eläkkeellä tai terveydellisiä rajoitteita.

Toivottavasti tästä ei tullut nyt tyly kuva. Tsemppiä kaikille kuitenkin tasapuolisesti. Älkää pelätkö tehdä muutoksia, jos siihen mahdollisuus on. Katkeroituminen ei kannata. Elämä kyllä osaa yllättää, jos antaa sille mahdollisuuden (vaikka maailma ja sen tilanne perseestä onkin).

Mitä luulet esim. päiväkodin avustavien työntekijöiden palkan olevan kuukaudessa?

Tai siivoojan, keittäjän, kiinteistöhuollon, kaupan ja ravintola-alan palkkojen olevan, kun ihmettelet missä työssä tienaa 1500€/kk tai alle.

Jos olet saanut akateemisen koulutuksen, luulisi sen kuuluvan yleissivistykseen.

Tai kenellä vanhemmalla olisi varaa pitää lapsia päiväkodissa jos henkilökunnan palkka 4000-5000 €/kk ja päälle palkan sivukulut, jotka on 2000-2500€/kk eli kokonaispalkka kustannukset olisivat 6000-7500€/kk.

Joku sen päiväkodin henkilökunnan palkat on maksettava ja usein se on käyttäjä.

Ilmaisia lounaita ei ole.

Keittiöapulaisena kunnalla eli ruokapalvelutyöntekijänä sain 1100 e kuukaudessa. Osa-aikatyö, paljon asiakkaita, järjetön kiire, kuuden tunnin aikana kerran vessaan jne. Täysin hullua hommaa ja sai kuitenkin asumistuen yksiöön joka kattoi melkein kokonaan 300 e vuokran 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Ap. malli jossa palkasta pitäisi jäädä säästöön ja vielä ulkomailla rahaa kannettavaksi matkoihin, johtaa väistämättä yhteiskunnan rakenteiden romahtamiseen, suurtyöttömyyteen ja luokkaerojen syntyyn.

Ja samaan aikaan odotetaan ostovoiman olevan korkea. Yhtälö on mahdoton.

Joku maksaa myös ap. palkan ja palkan sivukulut, joka tietenkin lisätään palveluiden tai tuotteen hintaa, jolloin hintataso väistämättä nousee ja inflaatio kiihtyy.

Tai jos ravintola-alan henkilökunnan palkkoja korotettaisiin niin, että palkasta jää säästöön, tehdä muutama ulkomaan matka vuodessa ja käydä kerran pari kuukaudessa syömässä ravintolassa, palkat lisätään ravintolahintoihin, niin asiakkaille ruoka-annoksen hinta pitäisi olla monimkertainen. Ja julkisen sektorien palvelut myös pitäisi hinnoitella uudestaan esim. julkinen liikenne, terv.hoito, päivähoito palvelut jne.

On hyvä muistaa, joku aina maksaa palkkakustannukset ja lopullinen maksaja on kansalaiset itse.

Lopullinen maksaja saisi monessa tapauksessa olla asiakas/tarvitsija itse. Täällä tarjotaan aivan liikaa kaikkea kaikille verovaroin. Lopputulos on, ettei mikään oikein toimi ja kansalaiset on oppineet kiittämättömiksi, vaativiksi ja vierittämään kaikesta vastuun muille. Verot reippaasti alemmas, vain peruspalvelut ilmaiseksi, mutta niin, että ne sitten myös toimivat. Siis lähinnä koulutus, neuvola ja terveydenhoito. Kaikenlainen muu ylimääräinen menkööt jokaisen omasta pussista jos katsoo tarvitsevansa. Kaikkea mahdollista väriterapiaa ja koulukyytiä syrjäkylien syrjäisimmistä nurkista ei tarvitsisi kyllä muilla maksattaa. Valintoja, valintoja... Veronkiskonnasta säästyneet rahat voi jokainen käyttää omiin tarpeisiinsa kohdennetusti, tai säästää.

Tuo sinun malli missä kenellekään ei kuulu jäädä ns. käyttörahaa omaksi iloksi tai säästöön johtaa kysymykseen: miksi uhrata vapaa-aikansa töihin kun työttömänä valtio takaa katon, ruoan jne. Päälle saa elellä vapaana päivät ja nauttia elämästä ilman työelämän paineita.

En jaksa katkeroitua. Olen monella tavalla melko hyvässä tilassa psyykkisesti ja yritän pitää siitä kiinni. On kuitenkin enemmän asioita, joista voi olla kiitollinen. Sori, ymmärrän että tämä vastaus voi tuntua vittttuilulta, muttei ole sitä.

Ihmisillä on kyllä mennyt suhteellisuuden taju palkoissa, kun kuvitellaan pieni- ja keskituloisten elävän palkallaan kuin hyvätuloiset ja rikkaat.

Kuka sen palkan kuuluisi teille maksaa?

Jos halajaa hyvätuloisten ja rikkaiden tulotasoa, kannattaa ryhtyä yrittäjäksi ja tahkoamaan rahaa ja itse maksaa itselleen palkat.

Työnantaja maksaa palkan lisäksi myös palkan sivukulut, jotka ovat 60-70% palkan päälle ja se pitää repiä työntekijän työn tuloksesta, jotta se kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jossakin vaiheessa sitä huomaamattaan alkaa elää paljon leveämmin kuin oikeastaan tarvitsisi, eikä kyse edes ole siitä että säästääkseen pitäisi tinkiä yhtään mistään mieliteoista.

Tämä. Elämää tosin pitäisi osata sopeuttaa sen hetkisiin tuloihin myös siinä tapauksessa, että tulot pienenevät. Meillä on jotenkin sellainen ajatus, että tulojen kuuluisi vain kasvaa koko ajan eikä takapakkia saisi tulla. Mutta ei se enää tämän päivän maailmassa niin mene. Itse opin tämän kantapään kautta, kun menetin hyväpalkkaisen työni ja jouduin palaamaan koulun penkille. Opiskeluaika oli todella köyhää ja nykyinen työnikin on paljon pienipalkkaisempi kuin entinen. Mutta en valita. Minulla on katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja lämpimiä vaatteita. Asiat voisivat olla huonomminkin. Ravintoloihin, teatteriin tai lomamatkoihin en juuri nyt pysty panostamaan, mutta etsin iloja elämään muista asioista. Enkä tosiaankaan koe, että elämänlaatuni olisi jotenkin huonontunut. Ei, ravintolat ja teatterit ovat ihan kivoja, mutta elämänlaadun kanssa niillä on aika vähän tekemistä. Minulle elämänlaatu muodostuu ihan muista asioista: terveydestä, lähimmäisistä, merkityksellisestä työstä ja mielekkäistä harrastuksista (eikä niidenkään tarvitse maksaa paljoa).