Miksi MODERNITSUHTEET mielletään nykyisin AVOIMIKSI SUHTEKSI? Miksi ne ovat yleistyneet niin paljon? Mitä itse niistä ajattelet?

Ennen niitä halusivat lähinnä miehet, nykyään naisetkin (varsinkin nuoremmat täysi-ikäiset) alkaneet niitä haluamaan.

Itse arvailen, että johtuu siitä, että naisia ei enää niin paheksuta niiden harrastamisesta, niin moni uskaltaa kokeilla ainakin niitä, kun ne ovat kiinnostaneet jo aikaisemminkin, mutta ei ole vain kehdannut. Ennen vanhaan olisi helposti saanut nainen sellaisesta huonon maineen ja puhuttu seläntakana ikävillä sanoilla.

Omassa ystäväpiirissä on viisi avoimessa suhteessa olevaa kanssasisarta.

Oma mielipiteeni on, että ei kuulu minulle millainen suhde toisilla on. Ei enää eletä missään 1600-luvulla. Modernisuhde nimitys tuleekin juuri siitä, että se on tänäpäivänä yleisesti hyväksytty suhteen muoto molemmille sukupuolille.

En ainakaan itse ole koskaan kuullut, että kellään tutulla olisi sellainen. Toisaalta kaikki eivät varmaan kerro ulkopuolisille, että suhde on avoin.

Vierailija kirjoitti:

Oma mielipiteeni on, että ei kuulu minulle millainen suhde toisilla on. Ei enää eletä missään 1600-luvulla. Modernisuhde nimitys tuleekin juuri siitä, että se on tänäpäivänä yleisesti hyväksytty suhteen muoto molemmille sukupuolille.

Mahtaako tuo olla kovin hyväksyttyä yleisesti? Ehkä jotkut hyväksyvät, mutta voisin kuvitella, että moni pitää avointa suhdetta vain sellaisena "ei niin vakavana" suhteena.

En ymmärrä avoimia suhteita enkä itse halua sellaista mutta mikäs siinä jos joku muu haluaa. Minusta avoimissa suhteissa se suurin ongelma on se, että sitä ei kerrota niille jotka sotketaan suhdekuvioon mukaan ja jotka ovat etsimässä vakavaa monogaamista suhdetta. 

Mielipiteeni on että Suomi on mennyt Sodoman ja Gomorran suuntaan. Tuo on syntistä ja likaista.

Tuolta löytää hyvin juttua avoimesta suhteesta:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008625574.html

Propagandan tulosta. Vahva ja itsenäinen ydinperhe on uhka eliitille

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen"

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005363518.html

Aika moni kokeilee nykyään avointa suhdetta jossakin vaiheessa elämäänsä. Sekin on yleistynyt, että nainen seurustelee toisen naisen kanssa parikymppisenä mutta sitten menee naimisiin ja perustaa perheen miehen kanssa. En kuitenkaan sanoisi, että kumpikaan näistä on normi. 

Sitä paitsi, jos pariskunnalla on avoin suhde niin ei kai he kauheasti suutu siitä jos heiltä kysyy että mikäköhän juttu tuo oli kun näin Tommin/Tiinan suutelemassa jonkun vieraan kanssa. Sitten itse päättävät miten siihen suhtautua. 

Tärkeintä varmaan että kaikki ovat aidosti halukkaita tuollaisiin järjestelyihin. Itsellä ei ole kokemusta eikä halua mutta lähipiirissä oli pariskunta joka kokeili avointa suhdetta. Olivat pitkään yhdessä ja nainen teki aloitteen että haluaisi kokeilla avointa suhdetta. Mies suostui. Homma toimi jonkun aikaa niin että naisella oli joku toinen tyyppi jota tapaili. Sitten naisen aviomies löysi itselleen tapailukumppanin mutta se ei sitten enää käynytkään vaimolle ja homma meni todella ikäväksi. Nykyään tilanne on se että mies on parisuhteessa sen toisen naisen kanssa ja nainen eli miehen ex-vaimo katkerana yksin.

Tapailumiehen yksi tapailunainen järjesti itsensä ulkomaankomennukselle sen jälkeen kun hänelle selvisi että mies tapailikin useaa samanaikaisesti, koko lähes vuoden kestäneen suhteen ajan. Ilmeisesti oli sen verran uraohjus ja ravihevonen, silmälaput silmillä, ettei ehtinyt sivuille vilkuilla. Luuli seurustelevansa vaikka kyse oli vain tapailusta.

Turhaan suunnitteli hienot vierailukohteet heidän yhteiselle ulkomaanmatkalle ja antoi käyttää kesämökkiään. Ei auttanut.

Kaikki ihmiset ei ole parisuhdeihmisiä.

Mulla ainakin syynä on se, että olen ollut jo useamman kerran ns. perinteisessä parisuhteessa. Kerran naimisissakin. Joka ikinen niistä suhteista epäonnistui. Kokeilen nyt jotain muuta.

Mua tosin nyt ei muutenkaan kiinnosta vaikkapa lastenhankinta tai yhteisen omaisuuden kerääminen, eikä ole pakko yhdessäkään asua. Ehkä mieluummin erillään, jopa. Viihdyn aika paljon omissa oloissani ja tarvitsisin sitä omaa aikaa joka tapauksessa. Että sikäli hyvät lähtökohdat tällaiselle vähän vapaammalle ihmissuhteelle, missä kyllä on paljon lämpöä ja välittämistä ja ihanat läheiset välit, mutta ei jatkuvaa kanssakäymistä tai yhteydenpitoa eikä varsinkaan mitään raportointivastuuta. Kumpikin on vapaa tahoillaan touhuamaan mitä lystää, kunhan seksuaaliterveydestä pidetään huolta.

Mun ei tarvitse saada raahata kumppania jonnekin sukujuhliin tai mitään tällaista. En oikein edes tiedä mitä se seurustelu nyt sitten loppujen lopuksi tarkoittaa, kun koen nyt saavani kaikki ne parisuhteen hyvät puolet ilman velvoitteita tai muutakaan ahdistavaa. Ollaan toistemme tukena vaikeina hetkinä ja luottamusta löytyy ilman että olisi mikään pakko yhtään mitään. Tämä vaan tuntuu toimivan näinkin.

Se, että jotenkin luvattaisiin että juu ollaan nyt yhdessä ja vanhoina sitten käsi kädessä istutaan kiikkustuolissa, ei loppujen lopuksi meinaa yhtään mitään (näinä aikoina). Niin usein tullaan kuitenkin suhteessa siihen lopputulokseen, että en mä sittenkään enää halua sitä. Itsekin olen siinä pisteessä ollut puolin ja toisin (joka kerta perinteisessä parisuhteessa, kuten alussa jo mainitsin). Siksi en koe että sellaista lupausta olisi tarvetta toisesta irti tiristää. Myöskään muiden kanssa olemisen kieltäminen ei meinaa sitä, etteikö toinen voisi siihen ulkopuoliseen toiseen silti rakastua ja haluta päättää tämänhetkinen yhteydenpito. Se riski on aina olemassa, kielsipä sen kanssakäynnin tai ei. Joten mitä ihmettä. Ennemmin annan toisen olla vapaana ja olen sitä itsekin ja nautin sitäkin suuremmalla syyllä siitä, että kumpikin vapaasta tahdostaan haluaa olla yhteydessä ja yhdessä aina uudelleen ja uudelleen.

Monet tapailusuhteet jää helposti omituisiksi ihmissuhteiden verkostoiksi vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin ollut luoda pysyvä parisuhde.

Toisaalta ihmisen kannattaa esiintyä parisuhdetta hakevana, vaikka oikeasti olisikin monisuhteinen. Herättää luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailusuhteet jää helposti omituisiksi ihmissuhteiden verkostoiksi vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin ollut luoda pysyvä parisuhde.

Toisaalta ihmisen kannattaa esiintyä parisuhdetta hakevana, vaikka oikeasti olisikin monisuhteinen. Herättää luottamusta.

No eikä herätä mikään valehtelu luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailusuhteet jää helposti omituisiksi ihmissuhteiden verkostoiksi vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin ollut luoda pysyvä parisuhde.

Toisaalta ihmisen kannattaa esiintyä parisuhdetta hakevana, vaikka oikeasti olisikin monisuhteinen. Herättää luottamusta.

No eikä herätä mikään valehtelu luottamusta.

Ei valehtelu vaan sen kertominen ja korostaminen että etsii pysyvää parisuhdetta.

Jos kertoo rehellisesti että pitää samaan aikaan useita miehiä, mahdollisuudet uuden ihmisen löytymiselle ovat heikohkot.

Olisin varmaan mielelläni antanut miehen ottaa muita, jos vastineeksi ei olisi tarvinnut yhtään harrastaa seksiä hänen kanssaan. En rakastanut häntä, en halunnut häntä mutta lasten takia olisin jatkanut avioliittoa.

Aina kun joku keski-ikäinen tai sanotaanko yli 40v mies etsii kumppania avoimeen suhteeseen, tulee mieleen taustalla hykertelevä vaimo "jes, pidän elintason ja lasten isän, ei riitoja enää, joku toinen sietää sen sängyssään"

Kun naisille ei ole enää samalla tavalla häpeällistä olla seksuaalinen, niin koko joukko naisia on tajunneet että hei, hehän voivat ottaa monta kumppania.

Aiemmin kun lähinnä miehet on halunneet noita avoimia suhteita niin aika vähän niitä on ollut. Naisen on varsin helppo löytää useita seksikumppaneita. Nykyään meneekin niin, että avoin suhde on yleensä miehen osalta avoin vain teoriassa, naisella saattaa olla koko ajan monta miestä kierrossa

Muiden valinnat eivät kuulu mulle. Itseäni ajatus avoimesta suhteesta puistattaa. Kaipaan kumppanilta uskollisuutta, ja jos se ei onnistu, ei ole oikea kumppani mulle.

Olin vähän aikaa tapailu, tai avoimen suhteen kaltaisessa, erään kanssa. Hänen sanoessa, että olemme ystäviä, mietin asiaa vähän aikaa, ja tulin siihen lopputulokseen, että intiimi kanssakäyminen ei kyllä kuulu normaaliin ystävyyssuhteeseen. Toivoin ja odotin vähän jotakin muuta. Olen kai sitten liian vanhanaikainen, ja ikuinen romantikko, kun haaveilin normaalista parisuhteesta...

Koska molempien toiveet ja ajatukset suhteen laadusta ovat erilaiset, niin lopetin sitten suhteen siihen. Mieluummin yksin, kuin hyväksikäytettävänä ja toisen seksuaalisten tarpeiden täyttäjä. Tiedän, että tulen elämään koko loppuelämäni yksin, kuolemaan asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailusuhteet jää helposti omituisiksi ihmissuhteiden verkostoiksi vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin ollut luoda pysyvä parisuhde.

Toisaalta ihmisen kannattaa esiintyä parisuhdetta hakevana, vaikka oikeasti olisikin monisuhteinen. Herättää luottamusta.

No eikä herätä mikään valehtelu luottamusta.

Ei valehtelu vaan sen kertominen ja korostaminen että etsii pysyvää parisuhdetta.

Jos kertoo rehellisesti että pitää samaan aikaan useita miehiä, mahdollisuudet uuden ihmisen löytymiselle ovat heikohkot.

Mutta sitähän se monisuhteisuus juuri on, että pitää samanaikaisesti useita miehiä tai naisia? Peittelemällä totuuttako mielestäsi luodaan ihania ihmissuhteita? Tottakai monisuhteisuus pitää tuoda esille uudelle kumppaniehdokkaalle jo alusta saakka, mikäli toivoo suhdetta hänen kanssaan. Ja tottakai kumppaniehdokkaiden määrä on pienempi ja todennäköisyys kohdata samankaltaisesti ajatteleva on pienempi kuin perinteistä parisuhdetta hakevalla. Mutta ehdottomasti avoimuus ensiaskeleista lähtien on se avainsana, muuten ei voi syntyä luottamusta.