Lue keskustelun säännöt.
Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania
23.10.2022 |
Nainen, ikää 32v. Eronnut jo 4 vuotta sitten, 2 lasta jotka kouluiässä. Tiedän että lapset rajoittaa paljon kumppanivalikoimaa, mutta en olisi uskonut että tämä on NÄIN vaikeaa.
Minulla on eron jälkeen ollut ainoastaan lyhyitä ja omituisen sekavia suhteita. Enimmäkseen kumppanit ovat olleet itsekin pienten tai vähän isompien lasten vanhempia, eli sama elämäntilanne. Mielestäni tavallisia suomalaisia miehiä.
Sydän on nyt murjottu tässä jo useasti ja olen tullut hylätyksi toistuvasti. Tuntuu, ettei kehenkään voi enää luottaa. Kaikki voi muuttua sekunnissa (ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja ihastuneita ja yhtäkkiä mies voikin vain lopettaa suhteen vaikka kolmen kuukauden jälkeen). Selitystä en saa koskaan, paitsi jotain ympäripyöreää "en sittenkään tiedä olenko valmis/ en tiedä mitä haluan", eli en oikein tiedä mitä teen väärinkään tai voisin tehdä toisin.
Tuntuu että moni myös projisoi minuun huonoja kokemuksiaan muista naisista; eli siis saan p*skaa kohtelua vain koska mieskin on sitä joskus osakseen saanut. Olen kiltti ja herkkä, teen mitä sanon ja sanon mitä tarkoitan, mutta vissiin minua on helppo sitten kohdella myös huonosti.
Kommentit (270)
Mihin ihminen, jolla on lapset tarvitsee miestä. Hanki lemmikkieläin ja hieromasauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin.
Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle.
Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.
Liiallinen yrittäminen ja epätoivo voivat olla ongelmia, mutta ihmetyttää nämä "kummpani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle" - mistä ihmeestä?
Ihan perusarjessa ihmiset kiertää aika pientä kehää, varsinkin jos on lapsia. Jos niitä rutiineja ei edes yritä laajentaa, niin mistä niitä kumppaneita siihen itsestään ilmaantuisi?
Naiset rakastavat tuota ohejtta, koska naiset vihaavat sitä että joutuvat itse tavoittelemaan miestä. Naiselle on aina miellyttävintä jos kaikki riskinotto ja soidinmenot ulkoistetaan miehelle.
Tuo ohje toimii naisille jotka ovat julmetun hyvännäköisiä, tai sitten superaktiivisia ja sosiaalisia. Enemmistölle 30+ ikäisistä käy niin kuin sanoitkin, elämä pyörii normiarjen ympärillä eikä niitä prinssejä ilmesty tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkumies47 kirjoitti:
Minulle kelpaa 32 vuotias nainen. Ei lapset haittaa minua joten ei ole ongelma. Olen kiltti ja kunnollinen mies, en juo viinaa, en käy baareissa, en ole tehnyt rikoksia koskaan.
Huonot puolet , olen työtön mutta tulen toimeen joten siinä meni varmaan mahdollisuudet. Tosin minä kalastan ja myyn kalaa joten en ole toimeton vaikka olen työtön.
Jos hyvät puolesi ovat vain että et juo viinaa eikä ole rikosrekisteriä, olet aika heikoilla. Ja olethan sinä nyt liian vanhakin 32-vuotiaalle. Olet melkein 50.
Liian vanha ei suinkaan ole. Mutta aloittaja on hyväpalkkainen ja luultavasti nirso. Tuo mies puhui mahdollisuuksistan, vaikka ei edes tiedä, millaisesta miehestä aloittaja tykkää.
Tietenkin on liian vanha. Tuon ikäisillä on jo lapsenlapsia.
Lisäksi kun nainen eläisi työelämänsä huippuaikoja, lapset olisivat jo isoja, olisi energiaa, rahaa ja mahiksia viettää laatuaikaa kumppanin kanssa, ukko keikkuisi jo eläkkeellä. Siirtyessään itse eläkkeelle, nainen näkisi vieressään rollaattoria työntävän kremppaisen tai ukko pukkaisi jo horsmaa.
Voisi setä elellä tietysti 10kin vuotta monisairaana nuoren vaimon hoivattavana.Tän palstan miehillä on heikko käsitys elämän realiteeteista ja omasta arvostaan.
Ihan liikaa spekulointia kansalle, joka tuhlaa nuoruutensa "tapailusuhteisiin", hanttihommiin ja aivopestävänä olemiseen.
Naisen tehtävä onkin huolehtia miehestään loppuun asti; aivan kuten mies aikoinaan huolehti naisen ja lastensa elintasosta (vaikka nainen olisi kenties ollut psyykkisesti rasittava, ja lapset siitä häiriintyneitä).
Liitto ei ole sitä, että lähdetään aina lätkimään paremman perään. Ero on tarpeen, kun yhdessäolo on psyykkisesti liikaa haluamisesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihminen, jolla on lapset tarvitsee miestä. Hanki lemmikkieläin ja hieromasauva.
Hieromasauva on psykopaateille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin löytäminen ON tänäpäivänä älyttömän vaikeaa! Minä olin yksin 30-vuotiaaksi asti kunnes aloitin suhteen työkaverin kanssa jota luulin elämäni mieheksi. Voitte vaan kuvitella miten pahasti hän särki sydämeni kun paljastuikin täydeksi peluriksi.
Seuraavaksi taas 5 yksinäistä vuotta. Pläräsin Tinderiä totaali kyllästymiseen asti, poistin ja sitten pläräsin taas. Muutamia miehiä tapasinkin, ei tullut mistään mitään ja seksivonkarit aina vaan syvensivät yksinäisyyden syöveriä.
Viimeisen vuoden tinderöin vain pk-seudun ulkopuolelta. Ja sitten minulla kävi satumainen onni: törmäsin seutukunnasta tavalliseen, tasapainoiseen ja lopulta myös ihanaan mieheen. Me ehdimme vielä saada ihanan lapsenkin ja nyt odotan parhaillani toista, meidän viimeistä lasta. Pidän itseäni ihan lottovoittajana ja muistan lähes päivittäin olla kiitollinen tästä elämäntilanteesta. Kumppanin löytäminen on nykyään niin älyttömän vaikeaa!
Mutta ap, olet siinä onnellisessa asemassa, että sinulla onneksi on lapset! Sen puolesta kiirettä ei ole, voit rauhassa totutella yksinäisyyteen ja pitää silmiä samalla auki, tehdä oman elämäsi juttuja jne. Ja tietysti oman kokemukseni perusteella suosittelen vahvasti pk-seudun pintaliidon ulkopuolelta hakemista.
Ihana kuulla että löysit 😊 Tiedän ettei ole helppoa kolmekymppisillä lapsettomillakaan naisilla löytää hyvää kumppania, paras ystävä on juuri siinä tilanteessa ja se on vaikeaa kun hän niin kovasti toivoisi jo lapsia 😞
Eli kyllä, se on tässä taas hyvä puoli kun minä olen lapset jo saanut, joten ei ole sen puoleen painetta tai kiirettä löytää kumppania. Voin kuitenkin katsella rauhassa.
Ap
Tämä muuten on yksi ongelma.
Naisilla menee pariutumismoodi päälle vasta kun lapsikuume iskee.
Sitä ennen joko ei pariuduta, tai seurustellaan jonkun itsevarman k*sipään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että ne ovat lapset, jotka rajoittavat kumppanivalikoimaa? Vai kenties sinä itse?
En ole varma. En tiedä mikä minussa on vikana. Tiedän vain että monelle lapset on este ja sen olen hyväksynyt (vaihtoehtojen määrä on varmasti keskimäärin pienempi kuin lapsettomalla ihmisellä).
Ap
Mutta eivät oikeassa elämässä näytä olevan kovin iso este, kun tuolla naispuoliset työkaverit löytää kumppaneita jatkuvasti lapsista huolimatta. Eli jossain muualla täytyy olla vika. Sinun on arvioitava itse, että mikä se voisi olla. Vastaus sinulla varmasti on olemassa, kun olet vain rehellinen itsellesi.
Totta. Mun mieheni on päättänyt yhden avioliiton ja pari muuta suhdetta tän lapsikysymyksen vuoksi menneisyydessään. Mutta sitten kun vaan löytyi oikea ihminen (minä, jos et hoksannut :)) ei sekään muodostunut esteeksi, että mulla oli jo alakouluikäinen muksu.
Aina ei vain natsaa ja kun ei natsaa niin sitten tulee ehkä tiedostamattaankin jarruteltua. älä siis turhaan haaskaa aikaa jarrutteleviin tuttavuuksiin, ne toimii vaistonsa mukaan ja vaisto sanoo, ettei tämä suhde nyt ole se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin.
Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle.
Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.
Liiallinen yrittäminen ja epätoivo voivat olla ongelmia, mutta ihmetyttää nämä "kummpani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle" - mistä ihmeestä?
Ihan perusarjessa ihmiset kiertää aika pientä kehää, varsinkin jos on lapsia. Jos niitä rutiineja ei edes yritä laajentaa, niin mistä niitä kumppaneita siihen itsestään ilmaantuisi?
Naiset rakastavat tuota ohejtta, koska naiset vihaavat sitä että joutuvat itse tavoittelemaan miestä. Naiselle on aina miellyttävintä jos kaikki riskinotto ja soidinmenot ulkoistetaan miehelle.
Tuo ohje toimii naisille jotka ovat julmetun hyvännäköisiä, tai sitten superaktiivisia ja sosiaalisia. Enemmistölle 30+ ikäisistä käy niin kuin sanoitkin, elämä pyörii normiarjen ympärillä eikä niitä prinssejä ilmesty tyhjästä.
Niin. Kauniin naisen ei tarvitse nuorena tehdä kovasti työtä löytääkseen hyvän miehen lastensa isäksi & itsensä elättäjäksi tai elintasonsa pönkittäjäksi; ei hän välttämättä tajuaa sellaisia edes miettiä, kun on aina saanut paljon helposti. Kelpaako mikään helppo, vai olisiko sittenkin jotain vielä parempaa? Huoli herää vasta kun nainen tajuaa, ettei ole ikuisesti nuori, eikä tilaisuuksia tarjoudu loputtomiin. Parhaimpia viedään ja valikoima suppenee, kun nainen vain odottaa vuodesta toisen jotain epämääräistä, tuntematonta ilmestystä.
Nainen voi olla vaikka psyykkisesti ongelmainen, eivätkä miehet tajua, kuinka paljon haittaa siitä voi heille olla pidemmän päälle - ja varsinkin heidän tuleville lapsilleen - kun keskittyvät vain ajankohtaiseen eli naisesta nauttimiseen fyysisesti. Siksi nuoruus on etenkin ongelmaisen naisen valttikortti. Jos hän nyt ongelmaisuuttaankaan tajuaa. Mutta se pitäisi tajuta, että nuoruus on rajallista.
Jokainen nainen (kaunis tai ei) joutuu vanhemmiten tekemään työtä saadakseen miehen. Huolehtimaan yhä enemmän ulkonäöstään yms. Mutta on harhaa (ehkä persoonallisuushäiriöön liittyen) ajatella, että naisen ei tarvitse katsoa edes miehiä päin eikä yhtään ajatella, mitä hakee, kunhan näyttää hyvältä. Parhaimmat viedään eikä lisää tulee. Sitä ei tsinnut äippä kertonut, eikä oman aktiivisuuden merkitystä.
Jos nainen on vieläpä köyhä, ja hänen voimavaransa kuluvat hanttihommiin, siihen mahdollisuuden korkeampaan elintasoon aikalailla tyssäävätkin. Hän kuluttaa itseään köyhässä piirissä, vain tienatakseen leipänsä. Sellaista se monelle on - eivätkä he tee mitään sen eteen, että seuraavalla sukupolvella olisi asiat paremmin. Kun näkemys omasta aktiivisuudesta on kai jäänyt nyhvertämisen tasolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tosi hyvin että kaipaa kumppania, vaikka oma elämä onkin kaikinpuolin kunnossa. Kyllä monia asioita on ihanaa jakaa toisen kanssa. Se on ihanaa kun saa vaan rakastaa ja saa osakseen rakkautta.
Ongelma on tuo tinder-kulttuuri. Se on tehnyt ihmissuhteista kertakäyttökamaa. Halutaan aina uusi alkuhuuma. Se voi tuntua aluksi kivalta ja ihanalta. Ihan kuin joku huume. Mutta pidemmän päälle se alkaa tympimään. Ei ole autoa yhteyttä eikä sellainen sovi kenellekään jos on normaalit sosiaaliset tarpeet.
Mun neuvoni on että älä mene tinderiin eikä muuallekaan nettisovelluksiin. Saatat joutua odottamaan vielä pitkään tai saatat tavata jonkun ihanan vaikka huomenna. Joo, se on turhauttavaa.
Mutta älä myöskään jää kotiin. Ota aina kontaktia ihmisiin. Flirttiä ja pilkettä silmäkulmaan niin kyllä ne miehet lähestyy.
Olen itse tuon tinderhelvetin käynyt läpi ja se on itseltäni täysin poissuljettu. Mitä kauemmin olen ollut sinkku niin sen vähemmän kaipaa mitään. Nyt mennyt 6 vuotta.
Treffipyyntöjä on tullut tosi hyviltä miehiltä vaikka itse en ole mikään kaunotar. Ei vaan ole sitten osunut muut jutut kohdalleen. Itselläni esimerkiksi ei ole halua saada lapsia, jota moni mies taas haluaa.
Nytkin on eräs mies kiinnostunut koska tykkää jutella kanssani. Meillä vain on 400km välimatkaa. Tapasimme monien sattumusten kautta kun olin käymässä hänen kotikaupungissaan.
Uskon että pikkuhiljaa myös miehet kyllästyvät siihen tinderiin ja palataan normaaliin pariutumiseen. Se on oikeasti todella paljon tuurista kiinni että kohtaako sopivan tyypin. Joten turhaan murehdit että sinussa olisi vikaa tai pitäisi olla jotain muuta kuin oma itsensä. Jos on joku tosi huono ominaisuus, esimerkiksi todella negatiivinen ajattelu niin yritä olla positiivisempi.
Naiset hirveästi aina korostavat tuota, että nettideiteissä olisi vain kertakäyttömielellä liikkeellä olevia miehiä kun totuus on se, että sovellukset on täynnä parisuhdetta etsiviä miehiä. Ongelmana on vain se, että nämä miehet eivät kelpaa naisille. Vain seksin perässä olevat miehet ovat naisten mielestä kipinöiviä.
Naiset hylkäävät paljon miehiä sen takia että eivät ole tarpeeksi komeita tai viihdyttäviä tai jännän itsevarmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy odottaa niin kauan kuin lapsesi ovat täysikäisiä. Sitten sinulla on iskun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin.
Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle.
Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.
Liiallinen yrittäminen ja epätoivo voivat olla ongelmia, mutta ihmetyttää nämä "kummpani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle" - mistä ihmeestä?
Ihan perusarjessa ihmiset kiertää aika pientä kehää, varsinkin jos on lapsia. Jos niitä rutiineja ei edes yritä laajentaa, niin mistä niitä kumppaneita siihen itsestään ilmaantuisi?
Naiset rakastavat tuota ohejtta, koska naiset vihaavat sitä että joutuvat itse tavoittelemaan miestä. Naiselle on aina miellyttävintä jos kaikki riskinotto ja soidinmenot ulkoistetaan miehelle.
Tuo ohje toimii naisille jotka ovat julmetun hyvännäköisiä, tai sitten superaktiivisia ja sosiaalisia. Enemmistölle 30+ ikäisistä käy niin kuin sanoitkin, elämä pyörii normiarjen ympärillä eikä niitä prinssejä ilmesty tyhjästä.
Mies on aina riski, jonka mahdollista väkivaltaisuutta joutuu arvioimaan. Siksi miestä on hyvä päästä tarkkailemaan mielellään luonnollisessa ympäristössä jonkin aikaa, tavata kavereiden kautta (ja kysellä niiltä luonteesta) jne. Tuntemattomien miesten lähestymiset johtaa siksi usein torjuntaan, vaikka sama mies tutun kautta vois kiinnostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset hirveästi aina korostavat tuota, että nettideiteissä olisi vain kertakäyttömielellä liikkeellä olevia miehiä kun totuus on se, että sovellukset on täynnä parisuhdetta etsiviä miehiä. Ongelmana on vain se, että nämä miehet eivät kelpaa naisille. Vain seksin perässä olevat miehet ovat naisten mielestä kipinöiviä.
Naiset hylkäävät paljon miehiä sen takia että eivät ole tarpeeksi komeita tai viihdyttäviä tai jännän itsevarmoja.
Naiset sitä, naiset tätä, naiset sitä ja tätä. Miten te jaksatte tuota jankutusta? Miksi ei voi puhua omista kokemuksista, omista ajatuksista, omista mielipiteistä? Kun se ei nimenomaan ole totuus, mitä te jankkaatte. Eihän tuollaisilla kommenteilla ole minkäänlaista arvoa, ei ne vie keskustelua mihinkään suuntaan. Jos kommenttiin voi vastata "Ok, hyvä tietää", se on täysin arvoton keskustelun kannalta.
Päätin vuosia sitten että luonto saa hoitaa.
Naiset ei ole vielä lähestyneet siellä missä liikun, eikä varmaan tulekaan lähestymään.
Siihen asti yksin, vaikka hautaan asti.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia meillä miehilläkin on. Takana kaksi vuotta seurustelua, kaikki mennyt ihan hyvin, ei mitään draamaa. Fiksun ja tasapainoisen oloinen nainen. Suunniteltiin perhettä ja yhteen muuttamista. Sitten aloin huomaamaan merkkejä, että kaikki ei ollut hyvin ja yritin kysellä, mutta hän sanoi että olen väärässä ja kaikki on oikein hyvin. Muutama viikko siitä sanoi että ei halua nähdä enää, eikä halua perhettä kanssani. Mitään perusteluja en saanut, kuulemma itsekin yllättyi että mieli muuttui hetkessä. Olen kohta niin vanha että saa unohtaa nämä haaveet. Juuri nyt en edes halua yrittää uutta suhdetta.
Eka tyytyi "ihan kivaan" ja sitten ei pystynytkään. "En koskaan rakastanut sua, olin vaan jotta oli joku."
Vierailija kirjoitti:
Onhan yksinhuoltajia vaikka millä mitalla.
Miksi he eivät kelpaisi toisilleen?Säännöt pitää tietysti olla selvät, ja hyväksyä se että perheyhteisöön kuuluu exiä ja nyxiä. Käsittääkseni myös rahaa palaa uusperheissä.
Kaiken a ja o tasapuolisuus.
Pitkää pinnaa ja joustavuutta tarvitaan.Suurimpia ongelmia taitaa olla kahdenkeskisen ajan puute sekä katkeruus mikä tuodaan vanhoista suhteista ja tiukka nipottaminen tyyliin sinun kakarat vs minun lapset ja vielä meidän lapset.
Lisäksi ihmiset jotka eivät saa ekaa liittoaan skulaamaan, eivät ole sen taitavampia toisella tai kolmannellakaan kiekalla. Pettäminen ja epärehellisyys ei auta asioita.
AA
Vaikka on luultavasti totta, että nykyään parisuhteet lopetetaan turhan kevyin perustein, on tapauksia, joissa suhteen lopettaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Erimerkiksi väkivaltaisen, rikollisen tai narsistisen puolison kanssa suhdetta ei pidä jatkaa. Myöskään lapsia haluavan puolison ei kannata jatkaa suhdetta, jos puoliso on aivan ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei halua lapsia. Tämä viimeinen koskee erityisesti naisia, koska naisilla biologia asettaa aikarajan, mutta kyllä lasta haluavan miehenkin on syytä miettiä vakavasti suhteen lopettamista, jos nainen on ehdottomasti sitä mieltä, että ei koskaan halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Lapsettoman voi olla vaikea ymmärtää, että vastuu lapsista rajoittaa vapautta. Pientä lasta ei voi jättää yksin kotiin, kun puolisoehdokas keksii ehdottaa vaikkapa ravintolailtaa tai lomamatkaa. Kouluikäinen lapsi ei voi lähteä lomamatkalle koulupäivinä. Eikä isompaakaan lasta (yläkouluikäistä) voi jättää hetken mielijohteesta usean päivän ajaksi yksin kotiin. Tuossa mielessä lapset ovat aina tärkeämpiä kuin se uusi puolisoehdokas. Lapselliselle ihmisille nämä tällaiset ovat itsestään selvyyksiä, mutta lapsettoman (ja kypsymättömän) ihmisen voi olla vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Arvomaailma kysymyksiä. Minä taas en arvosta vanhempaa, joka ei pistä lapsia tärkeimmäksi. Tietenkin myös kumppanille pitää riittää aikaa ja ajatusta.
Vanhempien parisuhde on lasten henkinen koti, joten jos se ei ole kunnossa, ei ole lapsillakaan hyvin. Ameriikassa tiedetään, että kestävän suhteen kaava on: First God, then your spouse, then your children. Jumalan tilalla voi olla maailmankatsomus laajemmassa mielessä, sellainen joka auttaa vaikeiden asioiden ylittämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lapseton ja aptä noin 7v vanhempi. Mulla ainakin työympyrät on pienet. Yksi 20v vanhempi hopeakettu olis siellä tarjolla, mutta haluan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni. Baareissa en käy enkä halua miestä, joka baareilee. Tinder on ainoa alusta, jonka avulla on mahdollista tavata joku. Tuntuu, että siellä on pelkkiä valheita ja seksiä tarjolla.
Jos siellä on valheita ja "vain" seksiä tarjolla, niin miksi sinusta tuntuu, että siellä on mahdollista tavata joku?
No siellä sentään voi olla edes mikroskooppisen pieni mahdollisuus. Ei tuolla salilla tai ryhmäliikunnassa niin vaan miehiä pokailla. Olen kyllä jutellut ihmisten kanssa jonkun laitteen säädöistä tms, mutta siitä on hyyyvin pitkä matka treffikutsuun. Tämä on Suomi, ei mikään Jenkkilä.
Plääh. Jos olet miehestä vähänlin kiinnostunut, hän huomaa sen kyllä - ja ellei tee mitään, on joko varattu tai selkärangaton.
39-vuotias nainen ja panoksia johonkin mikroskooppisiin juttuihin? UNOHDA!!!
-eri
MIten mies huomaa, että nainen on kiinnostunut? Ehkä se joskus onnistuu, mutta etenkin tilanteessa, jossa mies ei oleta naisen olevan kiinnostunut, sen huomaaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Tiedän, että etenkin nuoret ihmiset ovat taipuvaisia toiveajatteluun ja siksi silloin nähdään kiinnostuksen merkkejä vähän joka asiassa. Itsekin sorruin tuohon, kun kuvittelin erään tytön olevan kiinnostunut. Hän jutteli, kun tavattiin sattumalta opiskelujutuissa ja kuvittelin näkeväni kiinnostuksen merkkejä, mutta kun kysyin vaikka elokuviin, sopivaa aikaa ei koskaan löytynyt. Myöhemmin tajusin, että hän ei todellakaan ollut kiinnostunut, mutta jostain syystä hän ei halunnut sanoa sitä suoraan.
Pitemmällä elämänkokemuksella sanon, että älkää koskaan kuvitelko, että toinen ihminen osaa lukea ajatuksia. Jos olette kiinnostuneita, kertokaa se. Jos toinen tekee aloitteen, mutta ette ole kiinnostuneita, sanokaa se suoraan ja kiertelemättä, mutta kuitenkin asiallisesti ja ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kiinnostu ihmisestä joka toitottaa heti kärkeen että lapset ovat sitten minulle tärkeintä.
Jos ihmisen sydämessä on rakkautta niin niukasti että siitä riittää vain lapsille, niin kannattaa pysyä yh.na.
En myöskään aio jäädä odottelemaan että wannabe kumppanin nuorin lapsi lentää pesästä, että sitten mulla olis aikaa sulle, nimittäin siihen asti kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan.
- Joo kiitos mutta ei kiitos.Hei, en itsekään ole koskaan ymmärtänyt tuota. En myöskään pidä miehistä, jotka ilmaisee asian näin, minusta se on jotenkin julmaa tai kumppania vähättelevää.
Minusta on itsestäänselvää, että lapsilla on tarpeita jotka menee aikuisten tarpeiden edelle ja että lapset ovat vanhemmalleen maailman rakkaimpia. Mutta myös oma kumppani olisi minulle maailman rakkain. En näe mitään syytä, miksi näitä kahta pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen, molemmilla on ihan oma paikkansa ainakin minun sydämessä, niin kuin lapsilla ja kumppanilla on myös ihan erilaiset roolit minun elämässä.
Ja minusta aikuisten suhde on kuitenkin aina lasten koti. Myös uusperheessä, jos sellaiseen päädytään saman katon alle.
Ap
Lapsettoman voi olla vaikea ymmärtää, että vastuu lapsista rajoittaa vapautta. Pientä lasta ei voi jättää yksin kotiin, kun puolisoehdokas keksii ehdottaa vaikkapa ravintolailtaa tai lomamatkaa. Kouluikäinen lapsi ei voi lähteä lomamatkalle koulupäivinä. Eikä isompaakaan lasta (yläkouluikäistä) voi jättää hetken mielijohteesta usean päivän ajaksi yksin kotiin. Tuossa mielessä lapset ovat aina tärkeämpiä kuin se uusi puolisoehdokas. Lapselliselle ihmisille nämä tällaiset ovat itsestään selvyyksiä, mutta lapsettoman (ja kypsymättömän) ihmisen voi olla vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä.
Toisaalta ei yleensä lapsetonkaan voi tuosta noin vain lähteä matkalle koska vaan, etenkään arkisin - aika monella on työ, joka rajoittaa vapautta jopa enemmän kuin lapset. Harva voi vaan ottaa työstä vapaata lähteäkseen extempore-matkalle kumppanin kanssa, ja monen ravintolailtojakin rajoittaa seuraavan aamun aikainen herätys.
Incelien AV-matka?