Ravitsemusasiaa, sanoako ystävälle vai ei

Ei auta sanoa.

Pilaa teidän välit eikä huomauttelusta laihdu.

Kyllä kaikki tietää että pitää syödä kasviksia puoli kiloa päivässä ja liikkua jne mutta silti niitä ei noudateta.

Ei ylipainoiselle auta, jos tulee tunne että kaveritkin ajattelee että tuossa se syö koko ajan.

Älä ainakaan suoraan sano mitään. Mutta jos hän vielä puhuu laihdutuksesta, niin voisit vinkkinä suositella ruokapäiväkirjan pitämistä, ehkä jopa ravitsemusterapeuttia. Ja ehkä sun kannattaisi esimerkkinä tilata kahvilassa jotain muuta kuin pullaa. Koita näyttää hänelle kuinka oikeasti syöt. Muutoin hän näkee sinut vain syömässä herkkuja ja sillä oikeuttaa sen myös itselleen ajatellen, että kyllä hoikatkin niitä syö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää että pitää syödä kasviksia puoli kiloa päivässä ja liikkua jne mutta silti niitä ei noudateta.

Ei ylipainoiselle auta, jos tulee tunne että kaveritkin ajattelee että tuossa se syö koko ajan.

Kiitos sinulle ja edelliselle vastaajalle. Näin olen ajatellut, että välit menevät.

Onko liikaa jos sanon, että kannattaa vertailla peruna- ja linssilastujen ravintotietoja? Musta on aika kamalaa, että joku ylipäänsä kuvittelee vaikka bataattilastun olevan terveellisempi kuin perunalastu. Vai jätänkö sikseen?

Älä sano. Olisi alentuvaa käytöstä sinulta alkaa opettaa ystävääsi, varsinkin kun hän ei ole neuvoasi pyytänyt.

Ei ole sinun asiasi neuvoa. Näkisin että voit ainoastaan sopivan keskustelun ohessa tuoda esiin mahdollisuuden ravitsemusterapeutilla käymisestä. Vähän kierrellen, niin että hän voi kokea saaneensa ajatuksen muutoksesta itse. Esim. puhe verensokereista "voiskohan niiden hallintaan saada ravitsemusterapeutilta neuvoja?pääsisiköhän sellaiselle terkkarissa jos haluaa apua hyvinvoinnin kannalta ruokailutottumuksien muuttamiseen..."

Humalaiselle ei saa tarjoilla lisää mutta ylipainoiselle saa. Aika jännä.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan suoraan sano mitään. Mutta jos hän vielä puhuu laihdutuksesta, niin voisit vinkkinä suositella ruokapäiväkirjan pitämistä, ehkä jopa ravitsemusterapeuttia. Ja ehkä sun kannattaisi esimerkkinä tilata kahvilassa jotain muuta kuin pullaa. Koita näyttää hänelle kuinka oikeasti syöt. Muutoin hän näkee sinut vain syömässä herkkuja ja sillä oikeuttaa sen myös itselleen ajatellen, että kyllä hoikatkin niitä syö.

Tämä on hyvä. Joskus otankin pelkän kahvin. Tosin hän on silloin viitannut jotenkin siihen, että juon vain pelkän kahvin. Olen kertonut syyn esim. että tarjolla ei ollut jotain sellaista, jota haluaisin tai että olen jo töissä nautiskellut pullakahvit.

Kyse on suolistohormoneista. Älä puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää että pitää syödä kasviksia puoli kiloa päivässä ja liikkua jne mutta silti niitä ei noudateta.

Ei ylipainoiselle auta, jos tulee tunne että kaveritkin ajattelee että tuossa se syö koko ajan.

Kiitos sinulle ja edelliselle vastaajalle. Näin olen ajatellut, että välit menevät.

Onko liikaa jos sanon, että kannattaa vertailla peruna- ja linssilastujen ravintotietoja? Musta on aika kamalaa, että joku ylipäänsä kuvittelee vaikka bataattilastun olevan terveellisempi kuin perunalastu. Vai jätänkö sikseen?

Alapeukuista päätellen ei siis kannata edes mainita, että kasvissipsit ovat vain uusi versio saada ihmiset syömään turhia kaloreita.

hän ei ole pyytänyt sinua arvioimaan hänen ruokatottumuksiaan, joten ei pidä mennä neuvomaan. 

Sen sijaan, kun hän on kysynyt sinulta, että, miten SINÄ pysyt noin hoikkana, niin olisit voinut siitä kertoa miten syöt ja miten olet järjestänyt ruokailusi. HÄn sitten itse ottaa siitä itselleen sopivat neuvot ja säätää niitä omaan elämäänsä.

Jos tulee puhe vaikka ruoanlaitosta niin voivan siinä kertoa, miten vaikkapa herkullisia kasviksia tulee laitettua.

Tai kahvin ja pullan sijaan käydä lounaalla syömässä jotain hyvää ja terveellistä. Vaikkapa kala-annoksen tai tofua ja riisiä tms

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sinun asiasi neuvoa. Näkisin että voit ainoastaan sopivan keskustelun ohessa tuoda esiin mahdollisuuden ravitsemusterapeutilla käymisestä. Vähän kierrellen, niin että hän voi kokea saaneensa ajatuksen muutoksesta itse. Esim. puhe verensokereista "voiskohan niiden hallintaan saada ravitsemusterapeutilta neuvoja?pääsisiköhän sellaiselle terkkarissa jos haluaa apua hyvinvoinnin kannalta ruokailutottumuksien muuttamiseen..."

Niin. Kyseinen henkilö ei varmasti ole milloinkaan kuullut että ravitsemusterapeutteja on olemassa. Kun häntä vain infotaan asiasta, hän muuttaa elämänsä välittömästi. Se on pienestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on suolistohormoneista. Älä puhu mitään.

Ok. Muuten, meillä oli puhe jukurtin syömisestä. Mä syön lähes päivittäin. Hän sanoi syöneensä joskus lapsena, kun jukurtti on lasten helppoa arkiruokaa ja aikuiset eivät maitotuotteita tarvitse.

Tai jos toinen erikseen kysyy miten pysyy hoikkana niin kertoo miten vaikka työmatkalla pyöräilee ja miten hyvä olo siitä tulee. Tai että käy kävelemässä metsäpolulla sunnuntaisiin tai uimassa ja ehdottaa sitten että toinen voisi tulla mukaan jos haluaa.

Tai toisen kysyessä kertoo että käyttää vaikka kasviksia ja kaalia ja marjoja yms mitä nyt sitten syökään.

Ei kysymättä tuo esiin mutta jos toinen erikseen kysyy niin sitten kertoo.

Haluatko säilyttää ystävyytesi eli näyttää hyvältä läskin vierellä?

Jokainen meistä tietää, miten tulee toimia ja mitä syödä, silti moni ei näitä ohjeita noudata. Onko siis ihmissuhde sen arvoinen, että nostat itsesi yläpuolelleen?

Ne juures- ja linssisipsit ovat perunalastuja terveellisempiä, koska niissä on enemmän kuituja ja proteiinia. Kaloreita niissä toki on lähes yhtä paljon, ja ystäväsi sen kyllä tietää, jos on lukenut tuoteselosteet.

Minäkin olen tullut siihen johtopäätökseen, että ohjeiden jakaminen on huonoin vaihtoehto. Se tarkoittaa, ettei luota toisen ymmärrykseen. Kuuntelu on ainoa tapa, pitää hyvät välit yllä.

Joskus onnistuu jokin sanoman välittäminen, jos puhuu vain itsestään. Tässäkin on riskinsä.

Eikä pidä olettaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on suolistohormoneista. Älä puhu mitään.

Ok. Muuten, meillä oli puhe jukurtin syömisestä. Mä syön lähes päivittäin. Hän sanoi syöneensä joskus lapsena, kun jukurtti on lasten helppoa arkiruokaa ja aikuiset eivät maitotuotteita tarvitse.

Aikuiset ei tarvitse myöskään sipsejä, pullaa, colaa tai keksejä, silti se tunkee niitä naamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee puhe vaikka ruoanlaitosta niin voivan siinä kertoa, miten vaikkapa herkullisia kasviksia tulee laitettua.

Tai kahvin ja pullan sijaan käydä lounaalla syömässä jotain hyvää ja terveellistä. Vaikkapa kala-annoksen tai tofua ja riisiä tms

Joskus ollaan käyty yhdessä syömässäkin, mutta nykyisin vähemmän. Hän on liharuokien ystävä, mä yleensä syön ulkona kalaa, kun ei tule itse laitettua riittävän usein.