Tekeekö ihmiset oikeasti budjetteja?

Mulla on sähköpostin luonnoksissa ollut jo vuosia kuukauden tulot/miten ne jakautuu/paljon saan säästöön. Ei tuu elettyä yli varjoen.

Hyvä keskustelu! Minulla olisi yksi kysymys kaikille jotka tekevät budjetin siksi että raha ei menisi turhuuksiin. 

Ostaisitteko ilman budjettia kalliimpia asioita vai sellaisia joita ette tarvitse hetken mielijohteesta?

Mitä vähemmän ns. ylimääräistä rahaa on käytettävissä, sitä tarkemmin kannattaa budjetoida. Köyhänä opiskelijana selvisin pitkälti tämän ansiosta. En nykyisin budjetoi kovin tarkasti tai konkreettisesti, mutta jatkuvasti on silti tiedossani mitä tulee sekä mihin tarkoituksiin ja milloin mitäkin menee. Esimerkiksi matkoille lasken yhä tarkemmin etukäteen rahantarvetta, myös tarvittavan käteisen osalta. On hyvä idea ennakoida tässäkin asiassa niin on mahdollista välttää monet ongelmat.

Budjetteja tulee kyllä väännettyä niin työn puolesta (projektityöskentely) kuin kotonakin. Työn puolella liikutaan joskus miljoonissa euroissa. Todella tarkkaa puuhaa.

Kysymys kuuluu: Jos budjetit toimivat suurissa miljoonayrityksissä ylläpitämään vastuullista taloudenhoitoa, miksi ne eivät toimisi kotona?

Vai sanotko, että vastuullinen taloudenhoito kotona on väärin? Miksi?

Onko ulosotto ja häätö kodista joku trendi nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset ihan aikuisten oikeesti tekee budjetteja. Ihmetyttää lähinnä että miksi joku ei tee.

Syynä ilmeisesti riittävän isot tulot josta jää säästöön ilman tarkkaa kirjanpitoakin. 

Mä teen joka vuosi budjetin eli talousarvion, mutta en pidä tarkkaa kirjanpitoa. Ja mulla on varsin hyvät tulot. Tarkkaa kirjanpitoa en tarvitse juuri siksi, että noudatan budjettiani. Kun olen suunnitellut käyttäväni x €/kk ruokakauppaan, en käytä enempää kuin sen summan. Ei mun tarvitse pitää kirjaa siitä, mitä kaikkea kyseisellä summalla ostin. Oleellista on vain se, että en ylitä summaa. Säästöön ja sijoituksiin menee joka kuukausi rahaa. Ensin palkkapäivänä suoraveloituksena ja seuraavaa palkkapäivää ennen se, miten olen onnistunut alittamaa budjettini. 

asiantuntija_ammattilainen kirjoitti:

Budjetteja tulee kyllä väännettyä niin työn puolesta (projektityöskentely) kuin kotonakin. Työn puolella liikutaan joskus miljoonissa euroissa. Todella tarkkaa puuhaa.

Kysymys kuuluu: Jos budjetit toimivat suurissa miljoonayrityksissä ylläpitämään vastuullista taloudenhoitoa, miksi ne eivät toimisi kotona?

Vai sanotko, että vastuullinen taloudenhoito kotona on väärin? Miksi?

Onko ulosotto ja häätö kodista joku trendi nykyään?

Ei kait kukaan ole tuollaista väittänytkään, moni vaan täällä ihmettelee, että miksi vaivautua tekemään kotioloissa budjetteja, ettei sähkön kulutus nyt nouse liian korkeaksi.

Ja mitä sitten jos nousee, pääkytkimestä sähköt pois loppuviikoksi?

Jos talous on kunnossa ja pakollisten menojen jälkeen jää säästöön 1000€/kk +-200€, riippuen kauppalaskuista, niin mitä sitten.

En ole ikinä tehnyt budjettia. Ei ole tarvinnut. Aina rahaa on jäänyt säästöön eikä ole ollut tarvetta budjettiin. Lisäksi olen arjessa perus säästäväinen ja pihi, joten järkevä rahankäyttö onnistuu luonnostaan ilman budjettiakin.

Budjetoin tarkasti, olen elänyt huolettomasti rahan suhteen ja yhä koen sitä olevani, vaikka budjetoinkin. Koen, että budjetti mahdollistaa paremmin useampien asioiden toteutumista yhtäaikaa. Tämän hetken lisäksi myös tulevaisuus on huomioitu. Kaikki itselle tärkeät asiat. On ihan hyvä tunne, että on suunnitelma. Monia suunnitelmia joita voi toteuttaa oman rahoituksen myötä heti tai myöhemmin. Lainoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu! Minulla olisi yksi kysymys kaikille jotka tekevät budjetin siksi että raha ei menisi turhuuksiin. 

Ostaisitteko ilman budjettia kalliimpia asioita vai sellaisia joita ette tarvitse hetken mielijohteesta?

Mun vastauksesi kysymykseesi: sekä että. Olen aikoinaan ollut pienituloinen ja kun myöhemmin tuloni nousivat niin, että aloin kuulua ylimpään tulodesiiliin, ensimmäisinä hyvinä vuosina en edes ajatellut kuluttamistani. Ostin mitä halusin, en vertaillut hintoja ja ostin kaikenlaista turhaakin. Kun en käyttänyt enää käteistäkään vaan pankkikorttia, käsitykseni summista hämärtyi. Seteleitä kassalle lappoessa sentään havaitsi, että nyt menee aika paljon, mutta pankkikortilla maksaessa summat eivät samalla tavalla hetkauttaneet. Budjetin ansiosta mietin tarkemmin, mitä ostan ja jätänkö ehkä jonkin tuotteen tai palvelun ostamatta, koska en ihan oikeasti tarvitse sitä. En mä silti ole ihan pihiksikään ryhtynyt, vaan edelleenkin ostan kalliimpiakin juttuja, jos ne ovat mielestäni "hintansa väärtti".  Esimerkiksi kävelykengät saavat maksaa varsin paljonkin, kunhan ne on laadukkaat ja kestävät sekä jalkaan mukavat. Kuluttaminen ei ole tuottanut mulle enää vuosikausiin samanlaista iloa kuin silloin alkuun, kun elintasoni nousi. Saan enemmän iloa säästöistäni ja sijoituksistani. Budjettini on saanut mut myös ajattelemaan, mitä mä oikeasti haluan ja tarvitsen. Mulla ei ole enää vuosiin ollut budjetoituna rahaa hiusten värjäyttämiseen kampaajalla. Totesin vaan yhdessä vaiheessa, että sekin oli ihan tarpeeton investointi, koska tässä iässä hiukset saakin jo harmaantua. 

Eihän sitä tarvitse tehdä, jos rahat riittävät aivan varmasti seuraavien kuukausien laskujen maksuun eikä ole mitään erityistä säästökohdetta.

Mutta yleistä se on, varakkaammillakin.