Gallup naisille: Onko seksi sinulle fyysinen tarve siinä missä syöminen, nukkuminen jne.?

Minulle ei kyllä ole. Useamman kuukauden ollut nyt hankalaa vääntämistä miehen kanssa eikä kyllä seksi ole todellakaan käynyt tänä aikana mielessä.

On tarve ja fyysinen (pakottava) halu.

Yli kymmenen vuotta suhdetta ja seksiä 3-5 krt/vk.

Aivan huonoimpina aikoina kerta viikkoon, tähän liittyy poikkeuksetta sairaana olo, juuri nyt pidempi putki (kolme viikkoa) kipeänä ja juuri se kerta viikkoon tulee täyteen.

Luulin aina nuorempana ystävien pidemmistä suhdekokemuksista naisen aina menettävän seksuaalisen kiinnostuksen kumppaniinsa parissa vuodessa.

Tämä harmitti, koska olen aina ollut todella seksuaalinen ja ajattelen tänäkin päivänä seksiä päivittäin.

Totuus on sitten ollut omalla kohdallani toinen kuin ystävieni, mieheni kiihottaa vieläkin ja seksi on vain parantunut vuosien mittaan.

Masturboin myös useita kertoja viikossa, ei mieheni pysy halujeni mukana mikä on ikään liittyvä seikka hänellä (jep jep tiedän että not all men jne.), kuulemma kovimmat kierrokset käyty jo alle parikymppisenä, nyt nelikymppisenä alkaa tahti selkeästi hidastuun.

Katsellaan miten suhde rakentuu tulevaisuudessa kun omat halut on todella korkeat vieläkin.

Pettänyt en ole koskaan, vaikka omaan todella mielikuvituksellisen fantasia-varaston johon kuuluu kaiken CNC-setin lisäksi pertäminen. Ajatukset eivät ole tekoja.

Lähti raiteilta, mutta tiedostan olevani vähemmistö naisissa suhteessa seksuaalisuuteeni ja tarpeeseeni toteuttaa sitä.

Kuvailkaapa naiset miltä tuollainen tarve tuntuu? Eikö teillä siis haluihin vaikuta negatiivisesti ne perinteiset häiriötekijät, kuten stressi, kiireet, väsymys, huolet ym.? Aidosti kiinnostaa, kun itsellä seksuaalisuus on rakentunut toisella tavalla. Minulla ei itsellä tuolla tavalla itsestään tee käytännössä koskaan mieli, mutta halut voi herätä kyllä jos on tunneyhteyttä ja kohtaamista miehen kanssa.

Kyllä, se on nimenomaan fyysinen tarve. Se ei ole minulle läheisyyden yms tarvetta vaan tarvetta saada elin sisään. Yhdyntä on minulle kuin vessassa kävisi.

Minulla ei ole responsiivista halua ollenkaan, eli olosuhteet eivät lisää halukkuuttani. Sen sijaan jos joku mies olisi esim töykä tai ärsy niin en haluaisi seksiä hänen kanssaan mutta se ei silti veisi pois panetustani vaan sitten hommaan kävisi joku  toinen mies.

Kävin joskus seks terautilla kun fyysinen sairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen ja eihän minua yleensä kukaan niistä ymmärrä....

N32

Kyllä on jokapäivä saatava, ainakin kerran kaksi. Himoitsen miestäni aina vaan, vaikka pitkä liitto, ja samoin tekee mieskin, kun kerran jokapäivä haluaa. Ei mitään aihetta valitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvailkaapa naiset miltä tuollainen tarve tuntuu? Eikö teillä siis haluihin vaikuta negatiivisesti ne perinteiset häiriötekijät, kuten stressi, kiireet, väsymys, huolet ym.? Aidosti kiinnostaa, kun itsellä seksuaalisuus on rakentunut toisella tavalla. Minulla ei itsellä tuolla tavalla itsestään tee käytännössä koskaan mieli, mutta halut voi herätä kyllä jos on tunneyhteyttä ja kohtaamista miehen kanssa.

Noita huolia jaksaa paremmin saaneena. Ei vaikuta kiire, stressi, ei huolet eikä väsymys. Eli jos on kaikenlaisia huolia yms ja sen lisäksi ei saa seksiä, niin se on vain yksi huoli lisää. Esim syöneenäkin jaksaa paremmin järjestellä vaikeita asioita, sama juttu seksin kohdalla. Panetus tuntuu fyysisenä tarpeena saada miehen elin sisään. En ilmaise seksillä rakkautta tai käytä sitä läheisyyden saamiseen. N32

Seksin tarve ja halu ovat kohdallani hiukan eri juttuja. Seksiä tarvitsen muutamia kertoja viikossa, silloin ikään kuin fyysinen tarve tuntuu. Lähinnä tämä tulee esiin sinkkuna koska parisuhteessa olen saanut seksiä riittävästi ja on tarve tyydytetty.

Kuitenkin seksiä haluan mieheni kanssa melkein kokoajan, kun olen hänen seurassaan =D. Silloin kyse ei ole varsinaisesti fyysisestä tarpeesta vaan siitä, että hän saa minut haluamaan itseään ja seksiä kanssaan.

Jos en ole jo märkä valmiiksi niin hiukan pussailua niin varmasti olen.

Exäni kohdalla oli sama juttu. Eikä kyse ole mistään alkuhuumasta, koska edellinen parisuhteeni oli pitkä.

Sinkkuna deittaillessa sen huomasi hyvin. Mies voi olla kaikin tavoin "paperilla" täydellinen ja hyvännäköinen, mutta en koe tätä fyysistä vetovoimaa joten toisia treffejä ei tule.

Eikö teillä siis haluihin vaikuta negatiivisesti ne perinteiset häiriötekijät, kuten stressi, kiireet, väsymys, huolet ym.?

Ei vaikuta haluihin itsellä tuollaiset asiat ollenkaan.

Olen samanlainen kuin ap. En edes tiedä miltä panetus tuntuu, mutta haluan kyllä toista oikeanlaisissa olosuhteissa. Onneksi puoliso on tässä aika samanlainen, en voisi olla yhdessä kenenkään sellaisen kanssa, jonka täytyisi olosuhteista riippumatta saada vähintään x/vko.

Rehellisesti sanoen kamalalta kuulostaa tilanne, jossa seksiä olisi pakko saada. Mitenkäs sitten jos kumppanilla on vaikkapa halut kateissa?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen kamalalta kuulostaa tilanne, jossa seksiä olisi pakko saada. Mitenkäs sitten jos kumppanilla on vaikkapa halut kateissa?

Sitten on täysin väärä kumppani. Oikea kumppani haluaa haluta sinun tyydyttämistäsi ja saa siitä itselleen paremman tyydytyksen. Näin meillä menty koko ikä, epäitsekkäästi nauttien. Siinä vaiheessa kun aletaan tuijottamaan vain omaa napaa ja omaa tyydystä on parisuhde jo persiillään. Itsekkäiden ihmisten kanssa ei kannata alkaa parisuhteeseen. Mutta kun näitä saitteja on lukenut, niin harvassa on he, jotka ajattelevat kumppanin parasta etusijassa ja vasta sitten omaa. Minä minä minä porukkaa toisesna jälkeen. En yhtään ihmettele, että exiä riittää ja uusia syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap. En edes tiedä miltä panetus tuntuu, mutta haluan kyllä toista oikeanlaisissa olosuhteissa. Onneksi puoliso on tässä aika samanlainen, en voisi olla yhdessä kenenkään sellaisen kanssa, jonka täytyisi olosuhteista riippumatta saada vähintään x/vko.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Omasta mielestä seksiä jatkuvasti olosuhteista riippumatta on kyllä jonkin sortin tunne-elämän ongelmia. Esim. viimeinen niitti omassa avioliitossani oli se, kun esikoisemme oli osastolla puoli vuotta erittäin vaikean masennuksen takia, mutta miehen mielestä myös tässä tilanteessa seksiä olisi pitänyt olla kerran viikossa. Arvotukseni miestä kohtaan laski nollaan tuona raskaana aikana. Enkä takuulla enää alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jonka mielestä seksiä on saatava tietty määrä tiettynä aikana, olipa elämä muuten millaista tahansa.

Olisi hyvä selvittää tämä jo treffeillä. Sellainen suhde on todella rasittava, missä olosuhteet pitää aina saada oikeaksi että voi harrastaa seksiä. Varsinkin kun se oikeiden olosuhteiden luominen ulkoistetaan kokonaan sille toiselle. Bi N

Itselläni on säännöllinen seksin tarve ja sen tuntee ihan fyysisesti panetuksena. Ei se kuitenkaan tarkoita, että seksiä on itselläni juuri sen tarpeen mukaan tiettyjä kertoja viikossa. Joskus voi olla, että tarve/ panetus on mutta mies on vaikka reissussa niin sitten ei ole seksiä. Saatan hoidella itseni vaikka lelulla tai sitten vain odotan seuraavaa kertaan. Lelut eivät korvaa seksiä kumppanin kanssa mutta helpottavat oloa kuitenkin jos panetus on kova. En juuri välitä satunnaisesta seksistä, joten sinkkuna seksin tarpeeni ei täyty ja lelut olivat kovassa käytössä.

Kumppanillani on tottakai mahdollista kieltäytyä. Useimmiten seksi kuitenkin tapahtuu mieheni aloitteesta ja vaikka juuri sillä hetkellä en tarvitsisi seksiä saa hän minut joka kerta haluamaan. En ole ikinä kieltäytynyt seksistä parisuhteessa oman kumppanini kanssa. Ulkopuoliset ehdotukset olen torjunut, en ole ikinä pettänyt.

Tälläinen minä olen🤗. Tiedostan kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia niin myös seksin suhteen. Tärkeintä on tuntea itsensä ja tuntea omat rajat. Olen sitä mieltä, että kumppaninkin valinnassa olisi hyvä tiedostaa seksuaalisuus ja sen erot.

Kommentti, jossa sanottiin, että ihmisellä täytyy olla tunne- elämän ongelmia, jos seksiä haluaa tilanteesta riippumatta on kapeakatseinen. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista, ihmiset saavat seksistä eri asioita, kokevat seksin eri tavalla ja nauttivat seksisdä eriasioista. Joku voi vaikeana hetkenä saada seksistä lohtua, toinen taas ei vaikeana hetkenä voi ajatellakaan seksiä. Joillakin tämä voi vaihdella. Missään näissä ei ole mitään väärää.

En usko, että olen koskaan tuntenut fyysistä tarvetta seksiin. Halutkin ovat aika olemattomat, ei tee lähes koskaan mieli. Ainoat kerrat ovat yleensä silloin, kun olen humalassa, eikä silloinkaan kyse ole itse seksistä, koska en saa siitä fyysisesti oikein mitään irti. Taidan silloin kaivata vain huomiota ja läheisyyttä.

Sääli, toivoisin että osaisin nauttia seksistä ja haluaisin sitä.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että olen koskaan tuntenut fyysistä tarvetta seksiin. Halutkin ovat aika olemattomat, ei tee lähes koskaan mieli. Ainoat kerrat ovat yleensä silloin, kun olen humalassa, eikä silloinkaan kyse ole itse seksistä, koska en saa siitä fyysisesti oikein mitään irti. Taidan silloin kaivata vain huomiota ja läheisyyttä.

Sääli, toivoisin että osaisin nauttia seksistä ja haluaisin sitä.

Et ole kohdannut sitä oikeaa kumppania, joka sytyttää sielusi. Silloin haluat häntä koko sydämmestäsi ja kroppasi himoaa häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Haluat toisen parasta ja tuottaa hänelle nautintoa. Nautit toisen nauttimisesta ja saat samalla itsekin takaisin kaksinverroin.  Jatka etsimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvailkaapa naiset miltä tuollainen tarve tuntuu? Eikö teillä siis haluihin vaikuta negatiivisesti ne perinteiset häiriötekijät, kuten stressi, kiireet, väsymys, huolet ym.? Aidosti kiinnostaa, kun itsellä seksuaalisuus on rakentunut toisella tavalla. Minulla ei itsellä tuolla tavalla itsestään tee käytännössä koskaan mieli, mutta halut voi herätä kyllä jos on tunneyhteyttä ja kohtaamista miehen kanssa.

Seksuaalinen mielihyvä ja orgasmit helpottaa kun on stressiä ja huolia, en muutenkaan oikein ymmärrä miten niin nuo olisivat jotain perinteisiä häiriötekijöitä (väsymystä lukuunottamatta)?

En ole tottunut haluttomiin naisiin, minun käsitykseni normaalista naisen seksuaalisuudesta omassa elinpiirissäni muodostui sellaiseksi, että seksuaalinen halu on normaali tunne siinä missä muutkin.

Eli ei ole käsitys perinteisestä tuollainen.

Itse olen sinkku eikä minulla ole partneria, mutta masturboin yleensä päivittäin tai muutaman kerran päivässä.

Useimmiten on sellainen peruspanetus päällä, ja päässä vilisee seksifantasioita esim. ruokakaupan hyllyjen välissä kävellessä ja vähän kaikkialla erilaisissa arkisissa tilanteissa.

Näissä seksifantasioissa olen yleensä ihastuksen kanssa, minulla on ollut murrosiän alusta asti yleensä aina joku ihastus tai ihastuksia joista fantasioin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, se on nimenomaan fyysinen tarve. Se ei ole minulle läheisyyden yms tarvetta vaan tarvetta saada elin sisään. Yhdyntä on minulle kuin vessassa kävisi.

Minulla ei ole responsiivista halua ollenkaan, eli olosuhteet eivät lisää halukkuuttani. Sen sijaan jos joku mies olisi esim töykä tai ärsy niin en haluaisi seksiä hänen kanssaan mutta se ei silti veisi pois panetustani vaan sitten hommaan kävisi joku  toinen mies.

Kävin joskus seks terautilla kun fyysinen sairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen ja eihän minua yleensä kukaan niistä ymmärrä....

N32

Minulle se on fyysinen tarve, mutta myös henkinen ja paras tapa harrastaa läheisyyttä. Olosuhteet voi lisätä halujani, vaikka se peruspanetus onkin aina pohjalla.

Sama kokemus tuosta, etten halua seksiä vääränlaisen tai huonosti kohtelevan miehen kanssa, mutta ei se vie halua pois.

Tunnistan tuon panetuksen pelkkänä fyysisenä tarpeena, mutta minulle siinä on lisäksi henkinen ulottuvuus, läheisyysaspekti, voi olla myös romantiikkaa, rakkauden jakamista, leikkiä jne.

Seksi ja seksuaalisuus on todella monipuolista, riippuu niin paljon fiiliksestä ja partnerista, elämäntilanteesta ym. mitä se milloinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap. En edes tiedä miltä panetus tuntuu, mutta haluan kyllä toista oikeanlaisissa olosuhteissa. Onneksi puoliso on tässä aika samanlainen, en voisi olla yhdessä kenenkään sellaisen kanssa, jonka täytyisi olosuhteista riippumatta saada vähintään x/vko.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Omasta mielestä seksiä jatkuvasti olosuhteista riippumatta on kyllä jonkin sortin tunne-elämän ongelmia. Esim. viimeinen niitti omassa avioliitossani oli se, kun esikoisemme oli osastolla puoli vuotta erittäin vaikean masennuksen takia, mutta miehen mielestä myös tässä tilanteessa seksiä olisi pitänyt olla kerran viikossa. Arvotukseni miestä kohtaan laski nollaan tuona raskaana aikana. Enkä takuulla enää alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jonka mielestä seksiä on saatava tietty määrä tiettynä aikana, olipa elämä muuten millaista tahansa.

Eli kielsit mieheltäsi läheisyyden, lohdun ja edes seksuaalisen tarpeen täyttämisen juuri silloin, kun teillä oli vaikeaa?

Sääli miestä. Olisi kamalaa olla tuollaisessa tilanteessa, eikä edes seksiä saisi omalta rakkaalta.

Aiemmin tarvitsin seksiä jos en nyt päivittäin niin ainakin joka toinen päivä silloin kun vähän yli kolmekymppisenä tapasin nykyisen mieheni. Sitä ennen olin huonossa avioliitossa miehen kanssa joka petti minua eikä halunnut harrastaa seksiä kanssani kovinkaan usein. Emme vaan sopineet toisillemme. 

Mutta kun erosin ja löysin nykyisen mieheni niin ilotulitus alkoi. Ensimmäiset 5 vuotta meni niin että aina kun vaan oli mahdollista eli ei ollut kuukautisia niin seksiä harrastettiin parhaimmillaan jopa 3-4 kertaa päivässä ja yleensä 5-7 päivänä viikossa.

Seuraavina 7 vuoden aikana tahti vähän hiipui vaikka silloinkin harrastettiin seksiä 4-5 kertaa viikossa kunnes sairastuin vakavaan sisäelinsairauteen ja seksin kiinnostus loppui kokonaan koska kaikki energia meni hoitoihin ja päivittäiseen selviämiseen.

Tällä mentiin muutama vuosi kunnes sain elinsiirron mutta joudun syömään päivittäin ison kasan lääkkeitä ja sen myöden myös seksihalut ovat kadonneet. Tosin tällä hetkellä kun vaihdevuodet ovat kohdallani totta niin senkin vuoksi ei seksi enää ole niin kauhean tärkeää.

Olen kuitenkin iloinen että reilut 10 vuotta tuli harrastettua seksiä melkein enemmän kuin lääkäri määrää ettei nyt vanhempana jää mieltä kaivelemaan että jotain jäi elämässä puuttumaan.