Millainen on joulusi tänä vuonna?
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kuin kaikki muutkin yksinäiset päivät, ei mitään eroa.
Yksin vietetty joulu on JOULU.
Ei sukulaisten hössötystä ja juoruja, ei ei-mieluisien ruokien tuputtamista, ei pakko-ohjelmaa eikä pakkoseurustelua/-pukeutumista.
Aamutakissa ja huopatohveleissa syön omia (joulu)herkkuja, luen, nukun, ulkoilen ja soittelen kelle haluan, kaikki oman aikataulun mukaan.
Rauhallista. Lepoa sielulle ja ruumiille. Taivaallista.
Vähän askarruttaa tämä joulu tänä vuonna. Yleensä en ole kotiin joulua laittanut, mutta nyt taaperoikäinen lapsi ja mietin että pitäisikö hommata joulukuusi tms ettei lapsi jää nyt vaille jotakin lapsuuden jouluja. Sotii omaa maailmankatsomusta vastaan kun emme puolisoni kanssa ole uskonnollisia ja vältämme turhaa kulutusta ja joulu on juurikin näitä molempia. Vielä hän ei joulusta paljoa tajua, mut sit toisaalta tuntuu pahalta jos emme nyt opettele tätä joulun viettoa ja sit isompana lapsi on näreissään kun meillä ei vietetä joulua. Toki hänelle muutama paketti aiotaan antaa ja jtn juhlavampaa ruokaa.. Mut sekä muovinen että aito kuusi tuntuvat tosi epäeettisiltä ja inhottaa kaikki turha kuluttaminen niin en tiedä oonko sit ite ihan tuskissani jos myyn omat arvoni ja hyppään tähän jouluhypetykseen mukaan. Toisaalta osaako lapsi kaivata sellaista mitä ei ole ollut ja kuitenkin ne pakettinsa saa.. Hankalaa!
Joulu ei juuri eroa muista päivistä yksinäisellä sinkulla. Pari suklaarasiaa lotaisen jossain välissä ja glögiäkin kenties hörpin mutta siinäpä se.
No ei sitä vielä lokakuun lopussa voi tietää. Viime joulunkin jouduin olemaan mielisairaalan psykoosiosastolla eristystilassa yksin koko joulun kun sairastuin siellä koronaan. Siellä osastolla siis.
Joule tendenssi lastenlapsille. Pipareita, joulukuusen koristelu, muutama lahja ja illallinen. Joulupäivänä päivystän ammusta seuraavaan aamun joten sujuu joko työssä tai kotona puhelimen ääressä. Jos työssä, niin sairaalassa on yleensä hieman jouluinen tunnelma.
Olen eronnut ja vietän rauhallisen joulun, niinkun aina, kahdestaan olimme vaikka kummallakin suuri suku. Inhoan sukukokouksia, väenpaljoutta muutenkin.. Aloitan joulun laiton kotiin heti marraskuun alusta, kortteja olen jo tehnyt.. Rakastan joulua ja joulun tunnelmaa, minulla on aina pitkä joulun aika.. Teen aina kaiken valmiiksi hyvissä ajoin että Joulun pyhät luen, ulkoilen, käyn haudoilla raihoitun,nautin..yms.. Ei stressiä!
Inhoan joilua, sitä hiton hössötystä, tyhjänpäiväistä krääsää, joululauluja joka tuutista joka paikassa tykkäsit tai et.
En ole viettänyt sitä oikeastaan 30 vuoteen. Olen yksineläjä ja onnellisista parisuhdejouluista on haikeat muistot.
Nuorempana pyrin olemaan aina töissä, siitä sai hyvät liksat eikä ollut vapaa-ajan ongelmia.
Sittemmin olen ihan työni puolesta ravintola-alalla saanut joulusta (hitonmoista raatamista 12h työpäiviä) niin tarpeekseni että kun joulunpyhät sitten koitti, makasin kotona taju kankaalla kroppa armoa huutaen väsymyksestä. Hyvä että pyhien aikana ehti edes toipua siitä väsymyksestä.
Muutama rasia suosikkisuklaata ja tölkki glögiä, kynttilä pihalle, se riitti minun jouluun.
Tai sitten jossain kohtaa elämää tuli otettua lentolippu jonnekiin lämpimään, sillon pääsee aika hyvin eroon kristinuskomaiden jouluhysteriasta.
Inhoan joilua, sitä hiton hössötystä, tyhjänpäiväistä krääsää, joululauluja joka tuutista joka paikassa tykkäsit tai et.
En ole viettänyt sitä oikeastaan 30 vuoteen. Olen yksineläjä ja onnellisista parisuhdejouluista on haikeat muistot.
Nuorempana pyrin olemaan aina töissä, siitä sai hyvät liksat eikä ollut vapaa-ajan ongelmia, eikä tuntea sitä jäätävää yksinäisyyttä joka korostuu aina juhlapyhinä.
Sittemmin olen ihan työni puolesta ravintola-alalla saanut joulusta (hitonmoista raatamista 10-12 h työpäiviä pikkujouluajasta alkaen) niin tarpeekseni että kun joulunpyhät sitten koitti, makasin kotona taju kankaalla kroppa armoa huutaen väsymyksestä. Hyvä että pyhien aikana ehti edes toipua siitä väsymyksestä.
Muutama rasia suosikkisuklaata ja tölkki glögiä, kynttilä pihalle, se riitti minun jouluun.
Tai sitten jossain kohtaa elämää tuli otettua lentolippu jonnekiin lämpimään, sillon pääsee aika hyvin eroon kristinuskomaiden jouluhysteriasta ja unostaa tuon surumielisen "pakkojuhlan".
Oivoi. Hysteriaa ja hössötystä? Vai rauhaisaa luomujoulua?
Jokainen tekee laisensa. Vähällä saa tunnelmaa, jos tahtoo.
Kynttilät? Ulkotulet? Hämäryys ja suklaata? Villasukat?
Vierailija kirjoitti:
Oivoi. Hysteriaa ja hössötystä? Vai rauhaisaa luomujoulua?
Jokainen tekee laisensa. Vähällä saa tunnelmaa, jos tahtoo.
Kynttilät? Ulkotulet? Hämäryys ja suklaata? Villasukat?
Luumurahkaa?
Saapa nähdä! Olen oikea jouluihminen, mutta tänä vuonna tulemme mieheni kanssa kotiin ulkomailta vasta aatonaattona.
Laitan kyllä joulukoristelut 1. Adventiksi, joten siinä mielessä perinteinen joulunaika, sitten lähden reissuun. Muuten olen delegoinut tyttärelleni ja hänen miehelleen aaton valmistelut ja hankinnat, he ovat meillä jo ennen joulua. Syömme varmaan kalaa ja hummeria lisukkeineen aattona. Joulupäivänä tulevat muut lapsemme ja silloin syömme perinteisen jouluaterian kinkkuineen ja jaamme pienet lahjat, lapsenlapselle vähän enemmän.
Aion vielä aatto- ja joulupäivän aamuna ehtiä valmistaa rosollin, salaatit, laatikot ja paistaa kinkun.
Yhden joulun olemme viettäneet koko porukan kanssa Afrikassa safarilla ja ensi vuoden jouluksi olemme vuokranneet ison mökin Lapista, joten tulemme koko porukalla Suomeen jouluksi ja miniät, vävyt ja lapsenlapsi saavat kokea toivottavasti oikein lumisen joulun. Toivottavasti silloin saamme jonkun cateringin järjestämään kuusen ja joulun ruoat mökkiin.
Ihan persiistä, kuten moni aiempi joulukin. Aina sitä odotaa ja toivoo etukäteen " auvoista oloa". Ja eikö, kun joulu lähestyy, vaatimukset lisääntyy( itsellä), kaikki menee lopulta pieleen. Tekee mieli työntää pää pensaaseen, niin pitkälle, että ei edes pyrstöä näy! Kaikki tekemättä mitä aikonut. Ja kaiken kruunaa asuinkumppanin täydellinen välinpitämättömyys koko asiaa kohtaan, vetääpä vielä kunnon kännit joulun ajaksi,aloittaen muutamaa kuukautta ennen, jatkaen muutaman kuukauden ajan jälkeen. Sitten kesän odotusta samalla kaavalla. Itse jumittunut vaan tilanteeseen osaamatta irrottautua? Pitäskö mennä lääkäriin...
Hauskaa joulua teillekin!
Alkaa nyt jo ahdistaa kun töissä monet kyselee "mitäs teet jouluna". En voi sanoa että no en mitään, oon yksin kotona. Häpeän ainaista sinkkuuttani jakoska en halua että minua säälitään, keksin jonku valkosen valheen tyyliin "saa nähdä, en vielä tiedä, voi olla että mennään Tallinnassa käymään tms" joka kerta alan selittämään että kun en oikein vietä sellasta perinteistä joulua niin...... ja tästäkin saan usein sääliviä katseita ai kyselyitä enkö mene vanhempieni tai sisarusteni luo. Oksettaa jo nyt tää aihe ku kirjotan tätä.
Se miten joulu npyhät menee on
- nukun, syön suosikkisuklaatani ja piparitaikinaa, katson telkkaria, ulkoilen ja kaipaan kyynel silmässä niitä aikoja kun joulu oli vielä onnelista parisuhteen aikaa kumppanin kanssa yhdessä. Nyt lasken vaan tunteja ja huokasen kun pyhät on ohi ja arki koittaa.
En tiedä. Isä on melko huonossa kunnossa (syöpä) ja en tiedä missä kunnossa on jouluna, että onko itsellä mitään joulumieltä. Lapsille mahdollisimman perinteinen joulu järkättävä kuitenkin. Jouluihminen kyllä olen ja rakastan kaikkea jouluun liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Isä on melko huonossa kunnossa (syöpä) ja en tiedä missä kunnossa on jouluna, että onko itsellä mitään joulumieltä. Lapsille mahdollisimman perinteinen joulu järkättävä kuitenkin. Jouluihminen kyllä olen ja rakastan kaikkea jouluun liittyvää.
Voi. Ajattelen sinua. Muistan ensimmäisen joulun äidin kuoleman jälkeen. Halusin jotenkin erityisen tarkkaan perinteisen lapsuuskodin joulun. Saunassa itkin. Haikeat joululaulut itketti. Ruoka ei oikein maistunut. Kynttilät itketti, lahjat itketti. Puoliso sanoi: älä itke, oli neuvoton kun ei voinut auttaa.
Seuraavana jouluna itkin vain saunassa...
Annan kaikille halukkaille pyllyä.
Riippuu minkä verran sähkölaskun maksun jälkeen jää käteen....
Joulu on aina joulu kesät talvet. Mihinkäs se siitä muuttuis. Eli ihan normi joulu tulossa.
Kuusipuuta katsellen menee joulu. Se on rakennusliikkeestä juuri tähän tarkoitukseen ostettu 45mm x 147mm höylätytty lankku, jonka olen kuultolasyyrilla käsitellyt kauniiksi vaaleanvihreäksi joulukuuseksi. Korkeutta on 220cm, ihan sopivasti sekin. Kestää joulusta toiseen ja kolmenteenkin, ainakin, eivätkä havut varise.
Samanlainen kuin ennenkin. Hyvää ruokaa, läheisiä, kuusi, joululeffoja, yhdessäoloa, lahjoja.