Tv-sarja Munkkivuori

Ja miksi Sampo Sarkola näyttelee tv-sarjoissa aina jotain viiripäätä, murhaajaa tai muuten sairasta tyyppiä?

Vierailija kirjoitti:

Sain tämän loppuun eilen. Todella hyvä sarja, mutta hiukan olisi voinut tiivistää. Paljon siinä jäi mietittävää, esim. se Jyken ruumis - mulle jäi kuva, että se oli kadonnut sieltä metsästä, kun se talkkari niin kyseli pojilta että onko kukaan käynyt kaivamassa metsässä. Vaan ehkä käsitin väärin.

Eikä kukaan Jyken vapaudenriistoon, pahoinpitelyyn ja kuolemaan osallistuneista kokenut syyllisyyttä kammottavasta rikoksestaan, elämä jatkui vaan normaalina?

Myös Annen osuus kuolleen tytön tapauksessa: ei sitten tullut mieleen mennä poliisille kertomaan ja tunnustamaan ja ottamaan vastaan rangaistus? Tai että se oli sen aviomiehelle ihan ok kuulla tuommoista ja kaikki jatkuu entisellään, kunhan muutetaan pois?

No, kun ihmiset järkyttyvät, niin he toimivat usein juuri sen järkytyksensä vuoksi hyvin odottamattomilla tavoilla. Esimerkiksi tämä ruumiin hävittämisyrityksen toteuttamistapa, joka ulkopuolisesta voi vaikuttaa ihan idioottimaiselta, on todellisuudessa hyvin realistinen. Juuri jollain tuollaisella tavalla ihmiset tyypillisesti toimivat hätääntyneinä jouduttuaan tällaiseen "no voi hitto, se kuolikin" -tilanteeseen. Markun reaktio Annen tunnustukseen menee minusta tällaisen samanlaisen järkytysperäisen typertymisen piikkiin.

Eikä Annelle olisi tullut mitään rangaistusta, koska oli alle 15-vuotias silloin niiden tapahtumien tapahtuessa. Olisi joutunut sen sijaan varmaan johonkin laitokseen, mikä olisi ollut ehkä vieläkin ikävämpi kohtalo siinä asenteiltaan ankarassa 60-luvun Suomessa.

Voihan olla, että tämä koko vyyhti tulee julki ja lähtee selviämään sarjan päättymisen jälkeisessä todellisuudessa, Markun osuus Jyken kuolemaan tulee esiin, ja Mirko joutuu elämään loppuelämänsä tietoisuudessa että kumpikin vanhemmista on käytännössä tappanut ihmisen. Mirkolle toivoisi kaikkea hyvää myöhempään elämäänsä, niin kuin niille muillekin lapsille, mutta tällainen kauhea mahdollisuus käy yhtenä mahdollisuutena mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi Sampo Sarkola näyttelee tv-sarjoissa aina jotain viiripäätä, murhaajaa tai muuten sairasta tyyppiä?

No koska se sopii niin hyvin esittämään nimenomaan niitä. Klassinen esimerkki ns. luonnenäyttelijästä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin se alkaa telkkarista normaalilta kanavalta? Koko ajan tulee niitä 5 min mainospuffeja ja ilmeisesti jossain suoratoistopalvelussa voi katsoa, mutta milloin se tulee normaaliin telkkariin?

"Ensiesityksen sarja sai syksyllä 2022 maksullisessa Elisa Viihde Viaplayssa, nyt toinen tuleminen on Ruutu+:ssa. Marraskuussa sarja alkaa Nelosella viikoittain."

https://www.aamulehti.fi/televisio/art-2000009782773.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Olavi tappoi sen koiran? Ja miksi kivuliaasti myrkyllä, eikä vienyt vaikka mielummin sinne lähiseudun eläinlääkärille lopetettavaksi?

Eikö kukaan ilmoittanut kadonneeksi sitä kaljupäistä kellarimiestä? Ainakin sukulaislapsi oli huolissaan siitä mihin eno oli kadonnut.

Sopiko Heidi ja Taina koskaan päiväkirjariitaansa?

Kari oli karismaattinen hahmo. Look sopi Olavi Uusivirralle.

Miksei pojille tullut mitään näkyviä vammoja (verta, mustelmia), vaikka joutuivat viereisen alueen metsäjengin pahoinpitelemiksi?

"Kellarimies" eli Jimin eno taisi olla vähän epämääräinen omien teidensä kulkija, niin ettei hänen häipymisestään ainakaan ihan heti suuremmin hätäilty lähipiirissä. Ei kai Jimikään erityisen huolissaan ollut kertoessaan Viltsulle enonsa edesottamuksista ja siitä, ettei miestä ollut vähään aikaan näkynyt.

Käsitin, että bileiden tapahtumat saivat Heidin ja Tainan ainakin orastavasti sopimaan riitansa. Heidiähän oli ottanut pannuun, kun Mirko oli pihkassa Tainaan. Mutta kun Taina lähtikin Morrisonin kanssa puuhastelemaan ja Mirkokin näki tämän, Heidi ei enää pelännyt, että Mirkon ja Tainan välille voisi kehkeytyä jotain.

Samaa katsoin, että hyvin ketterästipä niemenmäkeläisten rökittämät pojat juoksivat heti eikä näkyviä ruhjeita tainnut jäädäkään.

Olavin koiratapaus jäi hämäräksi mullekin. Samoin se, mikä rooli sillä eläinlääkärillä ja hänen keppiheppatytöllään sarjassa lopulta oli.

Mä käsitin et niemenmäkeläiset oli lasten mielikuvituksen tuotetta? Ja se tappelu oli lapsen silmin nähty, ei oikeasti tapahtunut.

Nehän oli ihan zombien näköisiäkin kun metsässä hiipivät..siksei jäänyt ruhjeitakaan.

Olavista sen verran, että hän taisi järjestää koko kidnappauksen siksi että vois pelastaa tuon lapsen, eli hyvittää sen ekan lapsen tappamisen.

Vierailija kirjoitti:

Mä käsitin et niemenmäkeläiset oli lasten mielikuvituksen tuotetta? Ja se tappelu oli lapsen silmin nähty, ei oikeasti tapahtunut.

Nehän oli ihan zombien näköisiäkin kun metsässä hiipivät..siksei jäänyt ruhjeitakaan.

Kyllä niemenmäkeläiset olivat ihan olemassa. Itse Niemenmäki on siis täysin todellinen, se on se viereinen lähiö ihan Munkkivuoren vieressä, nelikaistaisen Huopalahdentien toisella puolella. Varmaan vähän joka puolella Suomea on ollut tällaisia samanlaisia "maineessa" olevia asuinalueita.

Itse oli sarjan tapahtuma-aikaan sarjan hahmojen kaltainen poika eräässä toisessa kaupungissa täysin toisella puolen Suomea, ja siellä eräästä tietystä kaupunginosasta puhuttiin aivan samaan sävyyn kuin Niemenmäestä tässä. Olen itsekin ollut siellä pari kertaa väkivaltaa vastaanottavana osapuolena tuollaisissa samanlaisissa yhteenotoissa, joten tiedän että niitä oli. Ei kaikki väkivalta, joka sattuu, jätä mitään jälkiä, ja toisaalta lasten kipukynnys on niin matala, että kevytkin väkivalta voi sattua jo pahasti. Iso osa tuon ajan lapsista sai pienempänä jopa piiskaa vanhemmiltaan, ja vaikka se sattui jo aivan helvetisti hetken aikaa, niin ei siitäkään jäänyt mitään jälkiä, vähän aikaa kestänyt itketys ja punoitus pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Olavista sen verran, että hän taisi järjestää koko kidnappauksen siksi että vois pelastaa tuon lapsen, eli hyvittää sen ekan lapsen tappamisen.

Tämä sen sijaan oli omakin tulkintani tästä asiasta.

Varmaankin paras kotimainen sarja. Jätti tunteen että haluaisi katsoa uudestaan heti, ja minulle ei tule koskaan sellaista fiilistä.

Eli marraskuussa alkaa perustelkkukanavalla.

Koska koira haukkui, kun lapsi oli piilokomerossa.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sampsa näyttelevä tosiaan ylinäytteli ja esitti. Muut lapset olivat mielestäni luontevia näyttelijöitä. Kaiuksen onnahtelevat puheet eivät häirinneet minua.

Kokonaisuudessaan hieno sarja. Tosin onhan se vähän epäuskottava, että synkät salaisuudet, kuten pelkkään mattoon kääritty mies ja kuollut koira vietiin metsään. Hetihän lapset löysivät nämä, koska siihen aikaan 1980-luvulla lapset liikkuivat paljon ulkona ja metsissä etsimässä seikkailuita.

 

Tästä Sampsasta tulee joko umpitylsä olaviuusivirta tai kohtalona on sama ku "yksin kotona" -kaverilla päihteiden suhteen. Toivottavasti on fiksuja aikuisia saatavilla.

 

Eikös tämän äiti ole joku kuvataiteilija Joensuusta, joka muutti joskus Helsinkiin? Toivottavasti orastava narsismi pidetään kurissa.

Tämähän se ongelma usein onkin: jostain joensuun kaltaisesta maalaiskylästä muutetaan Helsinkiin ja sitten "kukaan ei mua huomaa, vaikka olin iso "stara" joensuussa"

Aika menestyksekkään uran tuo Kuura Rossin äiti Vappu Rossi on tehnyt kuvataiteilijana. En kyllä tiedä miten hänen Joensuusta kotoisin olemisensa liittyy siihen millään tavalla.

https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/vappu-rossi#bio

Pari päivää sitten sain katsottua viimeisen jakson ja sen jälkeen olen pyöritellyt päässäni juonikuvioita ja johtolankoja. Raskaimpana tässä pinnalla on ehkä se, kuinka tätä peilaa omaan lapsuuteensa ja kokemuksiinsa.

Olen syntynyt 80-luvun alussa, mutta silti pystyin samaistumaan täysin tuon sarjan kuvaukseen aikuisten ja lasten välisestä suhteesta. Lapsille ei kerrottu edes perheen sisäisistä asioista, vanhempien sairauksista yms. Kaikenlainen kyseleminen oli kiellettyä ja silti vaakakupissa kaikki olisi kuitenkin jollain mystisellä tavalla tarvinnut tietää. "Eikö noin iso tyttö/poika jo tuollaista asiaa tiedä?", oli vastaus jos sattui joku vahinko tai jotenkin nolasi itsensä tietämättömyyttään. 

Hyvin vahvasti tuli mieleeni myös se keskusteluketju, missä 70-luvulla syntyneet vertailivat karuja kokemuksiaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Kaks viimeisintä jaksoa oli pitkästyttäviä, ois voinut tiivistää tapahtumat. Muuten koukuttava sarja.

Ylimainostettu. Kuten usein Suomessa.

Toki tunnelmapala Munkinseudulla asuvalle ja melko hyvät nuoret näyttelijät. Mutta kömpelö, hidas, ajankuvaa liikaa ja osin heittää pahasti, tarina tekosalaperäinen, juoni sekava, toistaa liikaa liikoja yksityiskohtiaan, ei vedä. Osin lapsellinen. Nuortensarja.

Suomessa on vielä paljon opittavaa sarjan teossa. Mikä on tarinassa olennaista, se pitäisi pitää mielessä ja dramatisoida taidolla.

Petyin.

En jaksanut katsoa loppuun. Idea vesittyi kuin jossain Twin Peaksissa. 80-luvun romantisointi ei riitä sisällöksi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut katsoa loppuun. Idea vesittyi kuin jossain Twin Peaksissa. 80-luvun romantisointi ei riitä sisällöksi.

En nuo ajat eläneenä kokenut romantisoivaksi. Olin juuri tuollainen sarjassa kuvatun kaltainen tavallinen 80-luvun lapsi. Mikä siis tarkoittaa, että vanhemmat vaikenivat kaikista vähänkin hankalista asioista, tupakoivat sisällä ja löivät, suojaikärajat eivät merkinneet mitään jne.

Nykymaailmakaan ei ole täydellinen (erittäin todennäköisesti sitä kauhistellaan 40 vuoden päästä samalla tavalla kuin nyt kauhistellaan 80-lukua). Mutta kuitenkin sarjan katsominen sai olemaan tyytyväinen siitä, että omat lapset ovat saaneet toisenlaisen, nykyhetkelle ominaisen lapsuuden.

Rikostarinoissa usein vähiten epäilyttävä on syyllinen. Muistan vain ihmetelleeni miksi Olavi ei ottanut kadonneen lapsen äidiltä kirjoja vastaan vaan loi ikäänkuin turhaa toivoa. Lapsi oli kuitenkin ollut pitkään kateissa. Ahdistavinta oli se mitä Olavi teki lapsena pienelle tytölle. Mirko oli loistava. Toisaalta hyvin tarkkaavainen ja kypsä ja toisaalta hyvin lapsen logiikalla käyttäytyvä. Eletään nykyään niin nopeassa maailmassa että joillekin tämä sarja oli varmaan liian hidas mutta ite tykkäsin. Se oli kuvattu kuten elämä on: sinulle ei avata kaikkea vaan kuulet sieltä täältä asioita ja näet sieltä täältä asioita jotka selittyvät ehkä myöhemmin tai ei ollenkkaan

Aikuiset on kyllä niin perseestä tässä sarjassa. Olen syntynyt 90-luvun alussa mut olen ymmärtänyt että lapsiin suhtauduttiin silloin kasarilla väheksyvämmin?

Siinäkin kun niillä tytöillä oli se tanssiesitys. Joku isä sieltä yleisöstä huutaa että meillä ois tässä muutakin hommaa, alottakaa jo.

Mikä sitä rubiikin kuutio - poikaa oikein vaivasi? Se perhekin oli ihan outo.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset on kyllä niin perseestä tässä sarjassa. Olen syntynyt 90-luvun alussa mut olen ymmärtänyt että lapsiin suhtauduttiin silloin kasarilla väheksyvämmin?

Siinäkin kun niillä tytöillä oli se tanssiesitys. Joku isä sieltä yleisöstä huutaa että meillä ois tässä muutakin hommaa, alottakaa jo.

Mikä sitä rubiikin kuutio - poikaa oikein vaivasi? Se perhekin oli ihan outo.

Tuollaisia aikuisten ja lasten väliset suhteet todellakin olivat siihen aikaan. Voin vahvistaa omasta 70-luvun puolivälissä syntyneen kokemuksesta.

Kuutiopojan tapauksessa kai myötämielisin tulkinta on, että se oli jäänyt vaille vanhempien huomiota, koska isoveljen sairaus vei niiltä kaiken huomion. Aika traagiselta kyllä tuntui, miten se yritti sitten ostaa ystäviä, asioilla joista ystäväksi kaavaillut eivät edes olleet kiinnostuneita.

Katsoin tänä viikonloppuna sarjan läpi Ruutu+. Erinomainen sarja, joka kuvaa tarkasti 70-80 lukujen vaihdetta.

Iso miinus tulee kuitenkin äänentoistosta. Lasten puheet tulivat normaalisti, sen sijaan aikuiset puhuivat epäselvästi, että television ääntä sai nostaa. Kuitenkin heti perään musiikki pamahti soimaan täysillä. Onneksi vikoissa jaksoissa oltiin saatu suomen kielen tekstitys mukaan.

Ymmärrän sarjan idean, että se oli kerrottu lasten näkökulmasta. Sarja oli kuitenkin tarkoitettu aikuisille. En ymmärrä tällaista äänellä "kikkailua" - täysin tarpeetonta. Katsoin viikko sitten Ivalon, ja siinä tällaisia ongelmia ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Iso miinus tulee kuitenkin äänentoistosta. Lasten puheet tulivat normaalisti, sen sijaan aikuiset puhuivat epäselvästi, että television ääntä sai nostaa. Kuitenkin heti perään musiikki pamahti soimaan täysillä. Onneksi vikoissa jaksoissa oltiin saatu suomen kielen tekstitys mukaan.

Ymmärrän sarjan idean, että se oli kerrottu lasten näkökulmasta. Sarja oli kuitenkin tarkoitettu aikuisille. En ymmärrä tällaista äänellä "kikkailua" - täysin tarpeetonta. Katsoin viikko sitten Ivalon, ja siinä tällaisia ongelmia ei ollut.

Minustakin tuo puheen huono kuuluvuus oli ärsyttävää, mutta mietin katsoessani myös, että ehkä se oli aivan tietoinen kerronnallinen ratkaisu. Sarjassahan on olennaisena elementtinä se, kuinka aikuiset puhuvat lapsille koko ajan erilaisia vältteleviä puolitotuuksia (kuten tuon ajan maailmassa oli tapana), ja silloinkin kun näin ei tapahdu, lapset ymmärtävät puheet joskus väärin. Jos lasten puheet kuuluvat normaalisti mutta aikuisten huonosti, niin silloin katsoja tavallaan saa sekä lasten että aikuisten puheista "irti" kummassakin tapauksessa saman verran kuin ne lapset saavat.

Tuli myös mieleen Tenavat-animaatiot, joissa aikuisia ei koskaan näytetä, ja jos heidän puhettaan kuuluu, se on sellaista puhallinsoitinmaista "hvaahva hvaa" -ääntä, josta ei erotu mitään sanoja. Munkkivuoressa olisi siis sama kerronnallinen idea, mutta vietynä vähemmän pitkälle.