Tv-sarja Munkkivuori
Niin hyvä!! Vaikka johan sen tekijöistä arvasi. 4 jaksoa katsottuna. Ootteko nähneet?
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan oli aivan tavallista että parikymppiset amisjätkät hakivat autoillaan tyttöystävän kyytiin yla-asteiden pihasta koulun jälkeen. Se oli eri aikaa. Seksuaalisesti vapaata aikaa, kunhan pysyttiin heteroina.
Siis apua, tämä!! Itsekin seurustelin 16-17-vuotiaana 23-vuotiaan miehen kanssa, ja monella kaverilla oli yläasteikäisenä näitä parinkymmenen päälle olevia poikaystäviä. Sen miten outoa se oli, tajusi vasta kun oma tytär oli tuon ikäinen. Missään nimessä en olisi hyväksynyt että joku aikuinen mies olisi häntä hakenut autolla koulusta tai kotoa 😃 Omat vanhempani eivät olleet moksiskaan, päin vastoin vähän ylpeitä että poikaystävä oli aikuinen mies, jolla oli hieno auto ja oma kämppä, eikä mikään keskenkasvuinen räkänokka. Sitä ihmettelen, että miten nämä yli kahdenkymmenen olevat miehet jaksoivat katsella teinityttöjä ja kuunnella meidän lapsellisia juttuja.
Oi aikoja, oi tapoja.
Sarja oli loistava. Pakko tulla kommentoimaan pari juttua, joista en löytänyt vielä kommenttia.
Kuten joku sanoikin, Olavi oli lopulta vain kajahtanut tyyppi, joka näki merkityksiä siellä sun täällä. Annessa sen sijaan oli psykopaatin piirteitä. Oma poikakin vähän pelkäsi äitiään. Muistatteko, kun sarjan alussa Anne kertoi isästään, joka jatkoi tappamista sodassa vielä rauhanjulistuksen jälkeen, huvikseen? "Sellainen meidän isä oli", Anne sanoi. No, ehkä Anne on samanlainen. Persoonallisuushäiriöt kun ovat joskus ylisukupolvisia juttuja.
Anneen liittyy varsinainen pohdintani. Anne kävi jossain salaa sarjan alusta asti. Sen takia hänelle ja miehelleen tuli riitoja. Anne selitti miehelleen lopussa, että siksi vain, että halusi nähdä Olavia kun sen pienen tytön kohtalo mietitytti. No miksi siellä kämpällä piti tämän takia rampata alvariinsa? Ja: se Kristian-poikahan oli Olavilla siellä kämpällä piilossa valtaosan kesäkuuta. Ja Anne on käynyt siellä siis samaan aikaan? No, ehkä mikään kässäri ei ole täydellinen. Oudolta vaan tuntuu se Annen ramppaus ties missä.
Sekin on aika hienoa, että kun Ulvilan tie on ympyrän muotoinen, niin sarkassa tapahtumat kiertävät kehää. Jatko-osa voisi olla, että Mirko on vuorostaan se "matkamies" joka palaa Ulvilantielle.
Ja vielä yksi juttu. Sarjassa annettiin ymmärtää, että Kari huumasi Mirkon sillä limulla. En tajunnut miksi? Ei se nyt sattumaa voinut olla, että Karilta tultuaan Mirkolle nousi kuume ja hän näki sekoja unia. Annettiin ymmärtää, että Karikaan ei ollut ihan viaton kaikkeen.
Niin tylsä ja ennalta-arvattava että huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Niin tylsä ja ennalta-arvattava että huhhuh.
No joo.. Syylliset oli selvillä jo puolessa välissä
Ainoa hyvä ja mainitsemisen arvoinen ovat lapsinäyttelijät ja ehkä ajankuva
Kummaa, että kaikki sarjan lapset ja teinit fanittivat vain suomalaisbändejä. Oman nuoruuteni musiikilliset idolini 80-luvulla olivat enimmäkseen ulkomaalaisia bändejä ja artisteja.
Vierailija kirjoitti:
Kummaa, että kaikki sarjan lapset ja teinit fanittivat vain suomalaisbändejä. Oman nuoruuteni musiikilliset idolini 80-luvulla olivat enimmäkseen ulkomaalaisia bändejä ja artisteja.
Ahaa, tälle löytyi syykin, kun googlasin aihetta:
"Volanen loi sarjan äänimaisemaa tietoisena siitä, että sarjaa levitetään ulkomaan markkinoille. Munkkivuoressa soitetaan vain kotimaista musiikkia, johon pystyttiin hankkimaan oikeudet.
Oli turha kuvitella, että olisimme soittaneet sarjassa Motörheadia tai Van Halenia. Siinä tapauksessa olisimme saattaneen joutua odottamaan julkaisulupia kuukausia ja saada miljoonan hintalapun. "
https://mesta.net/jani-volanen-etsi-vuosia-sopivia-kappaleita-munkkivuo…
Oli pettymys. Toisaalta jos hyvyyden mittarina käytetään sitä, jättääkö sarja ahdistuksen tunteen niin sitten tuo kai oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon jäi vielä asioita auki mahdollista toista tuotantokautta varten.
Vanhaa lapsen katoamista ei selvitetty virallisesti, kellariin suljetun miehen kohtalo ja sen seuraukset tekijöille jäivät vielä selvittämättä. Joutuuko osa talon aikuisista vankilaan? Mitä jehovantodistajapoika Tapio suunnitteli viedessään säilykepurkkeja ja muuta tavaraa metrotunneliin? Miksi Taina katsoi peilipöytänsä yläpuolella olevaa tumman naisen valokuvaa? Oliko kuvassa Tainan oikea äiti? Tapionkin valokuvassa näkyvä nainen oli tummahiuksinen. Mitä kauhujen kasetilla oli? Kuka poika joutui ensimmäisen lapsen katoamisen jälkeen 12-vuotiaana mielisairaalaan, oliko se Olavi? Oliko vanhasta lapsen katoamisesta syytetty Karin isää?
Tässä kommentissa joku ihmetteli sitä Tainan peilipöydän yläpuolella olevaa naisen kuvaa. Kuvan henkilö on Flashdance-elokuvan päänäyttelijä ja hän oli ymmärtääkseni Tainan idoli. Tuskin siis sen isompaa merkitystä tarinassa.
Asiat jotka itseäni jäivät mietityttämään oli Mirkon isän työmatka (ja arvelin samaa kuin joku muukin, että käviköhän hävittämässä Jimin enon ruumiin jossain, vai ottiko vaan hermolomaa pihapiirin tapahtumista?) sekä se, minkä takia muutamissa jaksoissa Olavin asuntoa kuvatessa seinän takaa kuului lyömisen tms ja pienen pojan (?) ääniä? Pelästyin jo ekalla kerralla että eikai tässä voi pedosta olla kyse, mutta Olavihan piti sanojensa mukaan pojasta hyvää huolta. Tuliko äänet hänestä itsestään kun hakkasi itseään? Samaa jota Tapiokin harrasti?
Kaiken kaikkiaan erinomainen sarja! 10/10 Urkki oli mieletön. Lapset olisivat ansainneet vähintään Venla-ehdokkuuksia.
Onko Venla-ehdokkuuksissa jokin ikäraja vai mikä oli syynä sille, ettei sellaisia tämän hienon sarjan lapsinäyttelijöille tippunut? Tekivät paljon parempaa ja luinnollisempaa työtä kuin useimmat aikuiset ammattinäyttelijät.
Vierailija kirjoitti:
Onko Venla-ehdokkuuksissa jokin ikäraja vai mikä oli syynä sille, ettei sellaisia tämän hienon sarjan lapsinäyttelijöille tippunut? Tekivät paljon parempaa ja luinnollisempaa työtä kuin useimmat aikuiset ammattinäyttelijät.
Ihmettelen aivan samaa. Jos olisi olemassa jokin kollektiivi-Venla, niin sen olisi voinut antaa vaikka niille kaikille yhdessä. Ehkä niitä ehdokkuuksia ei tullut juuri siksi että sellaista ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Kummaa, että kaikki sarjan lapset ja teinit fanittivat vain suomalaisbändejä. Oman nuoruuteni musiikilliset idolini 80-luvulla olivat enimmäkseen ulkomaalaisia bändejä ja artisteja.
Tähän selitys löytyikin jo, mutta lisäksi ulkomainen musiikki oli läsnä myös julisteissa, niiden käytöstä kun ei tarvinnut maksaa kenellekään. Kun Mirko pani muistaakseni Bowie-julisteen huoneensa seinälle, siinäkin soi samalla Eppu Normaalin "Elviksen kuolema"...
Kiinnostavaa kyllä kuulla, miten sarja otetaan vastaan ulkomailla.
Säälittää tämä jehovantodistajan lapsen elämä.
Pitkä sarja ja pitkä eteinen, osittain.
Vierailija kirjoitti:
Asumme lähellä sarjan kuvauspaikkoja ja näin kuvausryhmäläisiä monta kertaa silloin reilu vuosi sitten, kun sarjaa kuvattiin. Oli mielenkiintoista nyt nähdä valmis sarja paitsi itse juonen niin myös sen vuoksi, miten nykyaika on saatu rajattua pois ja miltä tutut mestat sarjassa näyttävät :) Katsoin siis jo kaikki jaksot. Parasta oli verkkaisuus ja tietenkin mahtavan luontevat lapsinäyttelijät :) Jaksojen mittaan se ainainen pimeys iltaisin (joka toki oli tehokeino) alkoi kyllä jo vähän rasittaa... kun siinä nyt oli kuitenkin olevinaan Suomen keskikesä! Monesti myös tuntui, että etenkin sisustuksessa oltiin enemmän 70- kuin 80-luvulla. Ja jotkut kohdat piti kuunnella uudelleen, kun äänitys oli niin epäselvää... tietysti tämäkin oli tehostekeino ja tarkoituksena oli se, että kuultiin yhtä vähän aikuisten jutuista kuin sarjan lapset kuulivat, mutta silti vähän ketutti! Jos et ole katsonut sarjaa loppuun ja haluat pitää jännityksen yllä, älä lue tästä eteenpäin!
.
.
.
.
Vaikka kokonaisuudessaan Munkkivuori jäi minusta plussan puolelle ja loppu oli katoamistapauksen kannalta onnellinen, hienoinen pettymys silti jäi :o Jotenkin sitä ikään kuin odotti, että kaikkien hyytävyyden nostattelujen jälkeen olisi lopuksi selvinnyt jotain ihan kaameaa. Nyt vähän lässähti. Sekin jäi jotenkin roikkumaan, että kuka se kellarissa kuollut "Kaiuksen kaveri" oli (tai jos tämä jossain selvisi, niin onnistui menemään minulta ohi).
Okei. Olen katsonut kuusi osaa 3 eri kerralla.
Siinä kuopassa ei siis ollutkaan se kadonnut poika.
Sarja on hyvä, mutta olisi vielä parempi, jos olisi hitusen vähemmän kryptinen.
Sarjassa (se siis ei ole "elokuva", se on 10 tuntia kestävä ja 10 jaksoon jakautuva TV-sarja) ovat keskiössä noin 12-14-vuotiaat esiteinit/varhaisteinit, joiden näkökulmasta kaikki tapahtumat kuvataan. Tämä rajoittaa aika paljon sitä, miten esimerkiksi "avointa ystävällisyyttä venäläisiä kohtaan" tai "voimakasta ns. vanhan ajan vasemmistolaisuutta" on mahdollista kuvata. Varsinkin kun sarja tapahtuu kesällä, joten siinä ei käydä kouluakaan.
Eräässä asunnossa, jossa tapahtuu paljon kohtauksia, on näkyvällä paikalla stereoiden vieressä Työväen lauluja -niminen LP-levy. Yhdessä kohtauksessa puhutaan lyhyesti ydinsodan mahdollisuudesta. Toisessa kohtauksessa TV-uutisista kuuluu pelkkä ääni, ja jos oikein tulkitsin, puhe on Ruotsin vuoden 1982 valtiopäivävaaleista. Poliittiset ja yhteiskunnalliset asiat ovat kertomuksessa mukana tällaisina pieninä lyhyinä häivähdyksinä, jotka näkökulmahenkilöille usein hädin tuskin ylipäänsä rekisteröityvät. Koska sen ikäisille sen ajan Suomessa ne nimenomaan hädin tuskin ylipäänsä rekisteröityivät. Sen kokemusmaailman perustavanlaatuista epäpoliittisuutta kuvitetaan hauskasti mm. sillä, että lapset eivät edes tiedä, mitä sana pormestari tarkoittaa.
Ja esimerkiksi sekä tähän mainittuun transvestiittimieheen että ulkomaalaisuuteen suhtautuvat kaikkein kielteisimmin ja "kusipäisimmin" henkilöhahmot, joista on ensin monen tunnin ajan huolellisesti rakennettu samaistuttavia ja sympaattisia, niin että katsoja on melkein automaattisesti kaikessa heti heidän puolellaan. Se ei ole "woke-klisee", se on päinvastoin woke-kliseen täydellinen negaatio. Voin omasta puolestani jopa sanoa, että minussa itsessäni sarja sai eräässä yhdessä kohdassa alkupuolella ensin aikaan voimakkaan "voi ei, woke-klisee" -reaktion. Mutta myöhemmin tapahtuvat yllättävät käänteet kampittivat minut ja jouduin kiusaantuneesti myöntämään itselleni, että olin hypännyt johtopäätöksiin liian nopeasti. Tämä tällainen on Jani Volasen ohjaustöille jo aiemminkin leimallisena ollutta taidokasta ja yllättävää kerrontaa.
Kuten tässä ketjussa jo aiemmin on todettu, koko sarjan kantavana ajatuksena on, että kukaan ihminen ei ole kokonaan hyvä eikä kokonaan paha. Ja että ihmiset ovat usein aika erilaisia kuin heistä voisi päältäpäin uskoa, yhtäläisesti sekä hyvässä että pahassa. Kenelläkään ei ole hallussaan mitään oikeamielisyyden lasermiekkaa joka jakaisi erehtymättömästi ihmiset hyvän puolella ja pahan puolella oleviin, ja jos kuvitellaan että on, niin se ei pääty hyvin.