Olen käynyt mielenterveyden takia päiväsairaalassa hoidettavana. Haluatko kysyä minulta jotakin?
Siitä on vuosia aikaa. Sen jälkeen kävin pitkään psykoterapiassa.
Kommentit (37)
Miten pääsit noihin palveluihin? Tosin sanoitkin että vuosia aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit noihin palveluihin? Tosin sanoitkin että vuosia aikaa.
Hyvä kysymys. Koin riittävän traumaattisen tapahtuman, jotta lääkäri vakuuttui hoidon tarpeesta.
Ennen sitä olin joskus yrittänyt hakea itselleni apua ahdistukseen tuloksetta.
Eiköhän tuo ole aika tavallista tällä palstalla. Luultavasti vähemmistössä täällä ovat ne, joilla ei yhtään viiraa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole aika tavallista tällä palstalla. Luultavasti vähemmistössä täällä ovat ne, joilla ei yhtään viiraa päässä.
Kaikilöa viiraa enemmän tai vähemmän, osa ei vaan myönnä sitä itselleen.
Käydäänkö sellaisessa joka (arki)päivä vai esim. pari kertaa viikossa? Kuinka kauan päivässä?
Olin tyytyväinen saamaani hoitoon. Mielenterveyteen käytettävien resurssien niukkuus näkyi kuitenkin siellä selvästi. Ylilääkäri saattoi ryhmäkeskusteluissa todeta mm. itsenurhayritysten nuoruudessa olevan tavallista teini-iän ailahtelua. Sitä oli kylmäävää kuunnella (ei, en ole itse yrittänyt itsemurhaa koskaan).
Vierailija kirjoitti:
Käydäänkö sellaisessa joka (arki)päivä vai esim. pari kertaa viikossa? Kuinka kauan päivässä?
Hoitoa oli joka päivä. Muistaakseni hoitopäivän kesto oli noin kuusi tuntia päivässä.
Ööööööö no milloin sait tietää, että kaakao on luonnostaan kitkerää???
Vierailija kirjoitti:
Ööööööö no milloin sait tietää, että kaakao on luonnostaan kitkerää???
Al-asteella. Meillä piti pitää äidinkielen tunneilla esitelmiä. Luokkakaveri toi luokkaan kaakaosta pitämäänsä esitelmää varten jopa kaakaopuun hedelmän papuineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööööööö no milloin sait tietää, että kaakao on luonnostaan kitkerää???
Al-asteella. Meillä piti pitää äidinkielen tunneilla esitelmiä. Luokkakaveri toi luokkaan kaakaosta pitämäänsä esitelmää varten jopa kaakaopuun hedelmän papuineen.
Terkkuja vain tutuille. Koulua ja luokkaa en tässä paljasta.
Pidätkö tosiaan tätä jotenkin erikoisena asiana?
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt sinulla menee
Olen oppinut tulemaan kohtalaisesti toimeen toistuvan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa. En tällä hetkellä käy terapiassa enkä käytä lääkitystä. Traumat muistuttavat itsestään enää harvoin.
Elämässä on kuitenkin kaikenlaista haastetta. Huomaan että se tuntuu yhä hankalalta, ettet kovin paljon pysty ennakkoluulojen takia kertomaan ihmisille omasta historiastasi. Tai voisit kyllä, mutta monesti se ei välttämättä ole sen arvoista.
Välillä mietin omaa jaksamistani. Tuntuu silti mukavalta huomata, että kokonaisuudessaan suunta tuntuu olevan parempaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö tosiaan tätä jotenkin erikoisena asiana?
Kyllä, koska mielenterveysongelmiin ei useinkaan ole helppoa saada tarpeeksi apua oikeaan aikaan. Koen olleeni jossain suhteessa poikkeuksellisen onnekas moneen muuhun verrattuna, koska olen saanut paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt sinulla menee
Olen oppinut tulemaan kohtalaisesti toimeen toistuvan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa. En tällä hetkellä käy terapiassa enkä käytä lääkitystä. Traumat muistuttavat itsestään enää harvoin.
Elämässä on kuitenkin kaikenlaista haastetta. Huomaan että se tuntuu yhä hankalalta, ettet kovin paljon pysty ennakkoluulojen takia kertomaan ihmisille omasta historiastasi. Tai voisit kyllä, mutta monesti se ei välttämättä ole sen arvoista.
Välillä mietin omaa jaksamistani. Tuntuu silti mukavalta huomata, että kokonaisuudessaan suunta tuntuu olevan parempaan päin.
Hienoa että olet menossa parempaan päin, voimia ja iloa elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö tosiaan tätä jotenkin erikoisena asiana?
Kyllä, koska mielenterveysongelmiin ei useinkaan ole helppoa saada tarpeeksi apua oikeaan aikaan. Koen olleeni jossain suhteessa poikkeuksellisen onnekas moneen muuhun verrattuna, koska olen saanut paljon apua.
Seuraan uutisia ja tiedän että viime vuosina resursseja on entisestään karsittu. Se tuntuu todella pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt sinulla menee
Olen oppinut tulemaan kohtalaisesti toimeen toistuvan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa. En tällä hetkellä käy terapiassa enkä käytä lääkitystä. Traumat muistuttavat itsestään enää harvoin.
Elämässä on kuitenkin kaikenlaista haastetta. Huomaan että se tuntuu yhä hankalalta, ettet kovin paljon pysty ennakkoluulojen takia kertomaan ihmisille omasta historiastasi. Tai voisit kyllä, mutta monesti se ei välttämättä ole sen arvoista.
Välillä mietin omaa jaksamistani. Tuntuu silti mukavalta huomata, että kokonaisuudessaan suunta tuntuu olevan parempaan päin.
Hienoa että olet menossa parempaan päin, voimia ja iloa elämääsi
Kiitos paljon, samoin sinulle
Normisettiä tällä palstalla!