Miksi pienelle retkelle pitäisi ottaa eväät ja juomista?
Minua ärsytti jo kouluaikoina ne parin kolmen tunnin mittaiset luontoretket, joihin otettiin eväät ja juomista. Pystyn olemaan helposti 5-6 tuntia syömättä ja jos ei ole helle niin myös juomatta. Toki ymmärrän vesipullon mukaan ottamisen, mutta kun se ei ole vettä vaan pitää olla mehua vähintään. Mikä pullamössösukupolvi monesta on kuoriutunut?
Kommentit (24)
Ulkoilessa tulee helpostikin nälkä, sillä liikkuminen kuluttaa energiaa.
Ja alkaa useita myös janottaa.
Jotkut metsäretket ja mäkien ja kallioiden päälle voi olla raskasta jopa aikuisille, saati sitten lapdille ja koululaisille.
Tauon aikana, raittiissa ulkoilmassa, evästauko piristää ja antaa energiaa loppuretkeilyyn.
Ja ihmisten elimistöt ovat totaalisen erilaisia.
Jotkut pärjää koko päivän ilman syömistä ja syövät vasta töistä kotiin tultuaan.
Mieheni esimerkiksi ei milloinkaan syö aamupalaa.
Juo pelkän kahvin ja lähtee töihin.
Itseni on pakko syödä jotain aamulla, joko juustoleipä tai jollain    terästetty maustamaton jogurtti.
Muutoin minulla olis ontto ja väsähtänyt olo lounaaseen saakka.
Ei kai se siitä olekaan kiinni, että pystyykö olemaan syömättä vaikka 6 tuntia vaan ideana on syödä yksi ateria siellä retkellä eli ulkona luonnonhelmassa.
Niin siis pointtihan on se, että eväiden syöminen nyt vaan on kivaa? :D
Ihan näin aikuisenakin on mielestäni mukavaa syödä esim. matkaeväitä, vaikka palstamammat tietysti vastustavat kaikkea "puputtamista" ihan periaatteen vuoksi. Ja aikuinen nyt toki pärjää ihan sillä ravinnolla mitä saa aamun kahvikupillisesta ja illan salaatinlehdestä ;)
Pitäähän retkellä olla joku tarkoitus. On marjaretkiä, linturetkiä, patikkaretkiä, luontoretkiä, ja sitten niitä eväsretkiä.
No sehän on vähän kuin se idea lähteä luontoon kiireettömälle retkelle ja ottaa eväät (tai ainakin kahvia termariin) ja istua hetken aikaa jossain kivassa paikassa nautiskelemassa maisemista ja hiljaisuudesta ja hörppiä kahvia (tai vaikka paistaa makkaraa ja/tai syödä eväsleipiä)
Se on sitten ihan eri asia käydä parin kolmenkin tunnin lenkillä johon tarvitsee korkeintaan vain vettä matkaansa.
No mieluummin sitä syö eväitä jossain luonnonhelmassa parin tunnin patikoinnin jälkeen kuin makaa prse homeessa sohvalla mussuttamassa nonstoppina jotakin.
Harvoinhan sinne retkelle ruokapöydästä lähdetään ja ruokapöytään palataan. Eli jos retkellä ei syö, niin ruokailuvälihän voi venyä liian pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Harvoinhan sinne retkelle ruokapöydästä lähdetään ja ruokapöytään palataan. Eli jos retkellä ei syö, niin ruokailuvälihän voi venyä liian pitkäksi.
Juurihan ap julisti miten hän pärjää ja ihmettelee kun ei muutkin kun hänkin. Ja kummastelee sitä että tapoja on monia.
Koska se on hauskaa. Minusta sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa että on pakko saada koko ajan ruokaa.
(Kommentoi ihminen joka pitää lähes päivittäin 16 h taukoja syömisessä mutta nauttii silti eväsretkistä)
Mehu mukana tai omena riittää vaikka päiväksi.Diapeetikot syö välipaloja ei terveet.
Jos mennään metsään kävelylle ilman eväitä, se on kävely, tai kalassa käynti ilman eväitä ollaan kalassa. Sana retki kertoo useimmille, että lähdetään kodin ulkopuolelle ja matkan aikana myös syödään.
Johtuisko siitä, että kun tullaan takaisin koululle, keittiö on sulkenut ovensa? Koko päiväkö ollaan sitten nälässä?
Eväsretki on yksi päivän ateria, joka syödään huvin ja vaihtelun vuoksi muualla kuin omassa keittiössä. Vähän samaa sarjaa, kuin ravintolassa käyminen, terassilla grillaaminen ja syöminen, makkaran paisto grillikodassa, kalan savustus ja syöminen mökkirannassa, vierailu mummolassa lounasaikaan jne.
Niin koska ap pystyy tekemään jotain niin pitäisi kaikkien muidenkin pystyä? Tyypillistä av-logiikkaa
Justiinsa tulin metsästä kävelyltä ja mukana oli termarissa teetä. Kahden tunnin ulkoilu ja tällä kerralla ilman syötävää. Miten ihanaa istahtaa juomaan kupillinen ulkona. Usein on myös enemmän evästä.
Mikäs retki se on, jos ei eväitä ole mukana?