Lue keskustelun säännöt.
Mitä syötiin 60-90 luvulla kun oli "en jaksa laittaa ruokaa" -päivä?
22.10.2022 |
Kun nykyään tulee itsellä ostettua kaupasta joku pakastepizza tai atrian valmisateria tai jos enemmän rahaa niin wolttaan. Ravintoloissa ei ole tullut oikein 2020 vuoden jälkeen enää käytyä.
T: 90 luvun lopulla syntynyt vähän uusavuton
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli 60 luvulla kaksi kanavaa, ohjelmat loppuivat ennen yötä, ei älylaitteita. Kyllä oli aikaa keittää ne perunat joka päivä.
Taas joku valopää, jonka mukaan elämässä ei ole muuta kuin ruuanlaitto ja ruudun tuijotus.
No kun katsoo minkälaisia punkeroita suurin osa ihmisistä on niin ei taida ihan harhaan osua.
Jos sinä et muuta tee kuin syöt ja tuijotat ruutua,niin ei se tarkoita, että useimpien elämä olisi tuota. Monet tekee töitä hoitaa lapsia ja kotia,opiskelee ja harrastaa.
Näinon nyt jaoli60- luvulla,joten ei se tv - kanavien määrä ratkaise,miten paljon ruuanlaittoon käytetään aikaa.
Älypuhelin ja somettaminen estää kaiken muun tekemisen kovin monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidät lapset olisi pitänyt huostaan ottaa kun me emme saaneet ruokaa kotona ja oli pakko mennä sairaanakin kouluun saadakseen yhden ruuan päivässä.
Kamalaa oli mennä kotiin koulusta eikä siellä ollut mitään ruokaa ja oli kamala nälkä.
Tosi surullinen tilanne on teillä kotona ollut. Tunnen suurta myötätuntoa.
Uunivoileipiä, omelettia ja uunimakkaraa.
Makarooni-jauhelihamössöä.
Isä protestoi moista epäruokaa tökkimällä makaroonit haarukkaan äänekkäästi kilkuttaen.
Äiti alkoi kattamaan isälle lusikan makaroonipäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makkarakastiketta ja perunoita.
Mentiin baariin lehtipihville. Jälkkäriksi oli oikeaa pirtelöä. Mokkaa tai mansikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkkihernekeittoa, lasten keittämänä tietty.
Mun moderni "Ei jaksa laittaa ruokaa" -ruoka on nykyään Lidlin antipastot. Kun syö öljyssä uitettuja vihanneksia ruuan sijaan, niin niillä jaksaa ihan yhtä hyvin. "Kasvispäivä".
Vierailija kirjoitti:
Ainakin joskus 1960-luvulla vielä varmasti naisen elämä oli sellaista kuin se pitäisi nykyäänkin olla eli nainen vietti suurimman osan ajan tehden kotitöitä ja ruokaa. Nykyäänkin naisen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, palvella miestään ja olla miehensä palvelija.
Hanki kotiapulainen tai mikä ammattinimike nykyisin lieneekään ja maksa kunnon palkka, erillinen yksiö asunnoksi ja muut normaalit edut, mitkä kuuluvat työsuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli 60 luvulla kaksi kanavaa, ohjelmat loppuivat ennen yötä, ei älylaitteita. Kyllä oli aikaa keittää ne perunat joka päivä.
Olen elänyt tuon ajan. Ruokaa laitettiin paljon vähemmän kuin nykyään ja siihen käytettiin myös vähemmän aikaan. Ei ollut ruokapoliiseja.
Suurin osa naisista oli työelämässä ja se vapaa-aika käytettiin sivistämiseen, taitojen kartuttamiseen ja yhteisen hyvän luomiseen.
Suomalaiset naiset ovat aina verkostuneet, eniten maailmassa vielä nykyäänkin ja myös 50-70-luvulla. Syntyi kuin sieniä sateella eri järjestöjä, jotka neuvoivat ihmisiä ruuanlaitossa, kodin-ja lastenhoidossa, ompelussa ja käsitöissä, kirjallisuudessa ja teatteriassa, taloudenpidossa, puhumattakaan urheiluseuroista, työväentaloista jne. jossa tehtiin työtä ilta myöhään.
Sieltä ajoilta on voimissaan Martta-järjestö, MLL, Naisten linja, urheiluseurat, kansalais- ja työväenopistot, kirjastot jne.
Suomessa on kyllä hienoa tämä yhdessätekeminen ja talkoot.
Olen aina tykännyt ajatuksesta. Lisäisin tuohon luetteloon vielä osuuskaupat ja osuusyritykset (kuten meijerit ja pankit esim.). Sehän - cooperative - on aivan radikaali ajatus vieläkin monessa maassa.
Meillä äiti oli soppakoulun käynyt ja teki hyvää ruokaa. Viikonloppuisin oikein pitkän kaavan kautta. Kaupan pakastealtaasta oli ostettu kaksi kanaa, jotka sulatettiin, täytettiin, maustettiin, jalat sidottiin ja uuniin. Sitten kuorittiin perunat, suikaloitiin, kuivattiin ja upotettiin paistinpannun öljyyn. Monta pannullista kun meitä oli viisi. Sitten ruuan jälkeen riskit, siinä se pyhäpäivä meni.
Joskus päivällä äiti saattoi lounaaksi tehdä pussikeittoa, esim Minestronekeittoa ja sen kanssa tuoretta ranskanleipä ja lauantaimakkaraa. Ah!
Pakastinta meillä ei ollut eikä astianpesukone tota. Pyykit pestiin pulsaattorikoneella, vesi lämmitettiin saunan padassa. Kotihommiin meni aikaa. Pullaa ei koskaan ostettu kaupasta eikä mehuja. 70 luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin joskus 1960-luvulla vielä varmasti naisen elämä oli sellaista kuin se pitäisi nykyäänkin olla eli nainen vietti suurimman osan ajan tehden kotitöitä ja ruokaa. Nykyäänkin naisen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, palvella miestään ja olla miehensä palvelija.
Mene Iraniin, toiveesi toteutuu, ehkä.😁
Mararoni ja lihapullat tai nakit kastikkeena ketsuppi ja sinappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli välillä keitettyä perunaa. Ei ollut mikään en jaksa tehdä ruokaa päivä.
Vierailija kirjoitti:
Töissä käytiin, hoidettiin lapset ja koti, maksettiin asuntolainaa ja aina tehtiin ruoka alustaloppuun asti ihan itse. Ei ollut päiviä ettei "viitsinyt laittaa ruokaa", koska oli vaan pakko ruokkia perhe. Oikeestaan vähän ikävä niitä aikoja....
Mikään ei estä sinua ottamasta yhtä työtä ja alkamasta kokata ruokaa joka päivä. Tee vaikka naapureille, ilahtuvat varmasti.
Hernekeitto, maksalaatikko jajoskus pannaria. Erityinen herkku kasarilla oli grillibroileri ja sen kanssa keitettiin riisi.
Meidät lapset olisi pitänyt huostaan ottaa kun me emme saaneet ruokaa kotona ja oli pakko mennä sairaanakin kouluun saadakseen yhden ruuan päivässä.
Kamalaa oli mennä kotiin koulusta eikä siellä ollut mitään ruokaa ja oli kamala nälkä.