Lue keskustelun säännöt.
Mitä syötiin 60-90 luvulla kun oli "en jaksa laittaa ruokaa" -päivä?
22.10.2022 |
Kun nykyään tulee itsellä ostettua kaupasta joku pakastepizza tai atrian valmisateria tai jos enemmän rahaa niin wolttaan. Ravintoloissa ei ole tullut oikein 2020 vuoden jälkeen enää käytyä.
T: 90 luvun lopulla syntynyt vähän uusavuton
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolla oli aina pussi maissihiutaleita. Kotona oli riisimuroja.
Ja papalla oli aina pullo kirkasta halkopinossa piilossa.
Täytyykin tutkia halkopinoja kun näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunaa eri muodoissa ja jauhelihakastiketta
En jaksa laittaa ruokaa- käsitettä ei ollut olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oli enimmäkseen - AP:n mainitsemassa tilanteessa - paistettuja perunoita eiliseltä päivältä, kananmunia myös pannulla, edelliseltä päivältä/päiviltä paistettua makaronia kylkeen. Jonkin sortin makkaraa myös. Jos oikein oli paha tilanne, niin leipämaitokeittoa. Tunnetteko ruokalajin? Eli sellaista kuivatettua koppuraruisleipää, joka laitettiin maidon kanssa kattilaan hetkeksi kiehumaan, sitten suolaa ja voita joukkoon?
Meillä leipäressu oli vähän samanlaista. Tosin kuivat leivänkannikat paistettiin pannulla voissa ja sit lisättiin maitoa ja annettiin hautua. Syötiin kylmään maitoon dipaten.
Oli hyvää, tykkäsin tosi paljon noista ruuista, mitä tehtiin, kun vanhempia laiskotti eikä ollut kaapissa paljon mitään.
Kerran aikuisena teinnleipäressua. Maistui nostalgiselle ja hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oli enimmäkseen - AP:n mainitsemassa tilanteessa - paistettuja perunoita eiliseltä päivältä, kananmunia myös pannulla, edelliseltä päivältä/päiviltä paistettua makaronia kylkeen. Jonkin sortin makkaraa myös. Jos oikein oli paha tilanne, niin leipämaitokeittoa. Tunnetteko ruokalajin? Eli sellaista kuivatettua koppuraruisleipää, joka laitettiin maidon kanssa kattilaan hetkeksi kiehumaan, sitten suolaa ja voita joukkoon?
Meillä leipäressu oli vähän samanlaista. Tosin kuivat leivänkannikat paistettiin pannulla voissa ja sit lisättiin maitoa ja annettiin hautua. Syötiin kylmään maitoon dipaten.
Oli hyvää, tykkäsin tosi paljon noista ruuista, mitä tehtiin, kun vanhempia laiskotti eikä ollut kaapissa paljon mitään.
Kerran aikuisena teinnleipäressua. Maistui nostalgiselle ja hyvälle.
Minäkin muistan tuon leipäressun.
Meilläkin sitä syötiin 60-luvulla, just silloin, kun muusta ruuasta alkoi olla olla kaapit tyhjänä.
Kotona oli aina kuitenkin aina leipää, maitoa ja voita.
Ja myös perunoita.
Joten nälissään ei koskaan tarvinnut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli 60 luvulla kaksi kanavaa, ohjelmat loppuivat ennen yötä, ei älylaitteita. Kyllä oli aikaa keittää ne perunat joka päivä.
Taas joku valopää, jonka mukaan elämässä ei ole muuta kuin ruuanlaitto ja ruudun tuijotus.
No kun katsoo minkälaisia punkeroita suurin osa ihmisistä on niin ei taida ihan harhaan osua.
Jos sinä et muuta tee kuin syöt ja tuijotat ruutua,niin ei se tarkoita, että useimpien elämä olisi tuota. Monet tekee töitä hoitaa lapsia ja kotia,opiskelee ja harrastaa.
Näinon nyt jaoli60- luvulla,joten ei se tv - kanavien määrä ratkaise,miten paljon ruuanlaittoon käytetään aikaa.
Pinaattiletut oli hyvä luottoeines jo varhain. Niiden rinnalla veriletut. Nykyään ei menis enää alas mutta nuorena tykkäsin ja ostin usein kun olin muuttanut omilleni. Ei niitä lapsuudenkodissani jostain syystä tarjottu.
Ranskalaiset tais olla ainoo valmisruoka minkä muistan. Niille oli oma paikka lauanta-iltana saunan jälkeen. Ja kiukaalla lämmitettiin makkaraa mitä inhosin, enkä syönyt koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei 90-luku juurikaan poikennut 2020-luvusta tuossa asiassa.
Näinpä, ysärillä oli samat vaihtoehdot kuin tuossa jo mainittiin. Esim. iso osa valmisruoista on vieläkin samoja, joita oli myynnissä jo silloin.
Paitsi sitä wolttaamista ei ollut. Soittamalla pystyi kyllä ruokaa tilaamaan, enimmäkseen pizzaa.
Meillä 70-80-luvuilla syötiin leipää ja juotiin teetä, jos ei ehtinyt/jaksanut tehdä ruokaa. Se leipä oli itseleivottua, äiti pitkään leipoi ruisleivänkin itse, juuri säilyi taikinatiinussa. Usein oli porkkanasämpylöitä, tai ohraryynisämpylöitä, eli sämpylätaikinaan äiti laittoi pehmenemään ohraryynejä. Taisi olla silloin, kun pappa viljeli enemmän ohraa. Joskus lämpimiä voileipiä, tosin ne olivat myös bileruokaa, jos tuli tuttuja illaksi kyläilemään.
Meillä säästettiin rahaa oman talon rakentamiseen, joten ruokakin oli säästöbudjetilla. Perusruoka oli keitetyt perunat+ruskea kastike, joskus oli jauheliha/nakki/makkarakastiketta, aika usein kananmunakastiketta (eli ruskeaan kastikkeeseen sekoitettiin raaka kananmuna sekaan ja se hyytyi sellaisiksi roippeiksi, ihan hyvää se oli). Meillä oli siis "aina" keitettyjä perunoita jääkaapissa, joten aina pysty tekemään paistettuja perunoita. Niiden kanssa sitten paistettu kananmuna tms.
Kerran vuodessa suurinpiirtein käytiin nakkikiskalla (silloin täällä ei ollut hampurilais- ja pizzapaikkoja; Lahden Carrollsissa olen elämäni ekan hampurilaisen syönyt joskus 80-luvun alkupuolella). Joskus äiti osti valmiin grillikanan Anttilasta, silloin, kun siellä vielä oli ruokaosasto, mutta toikin oli varmaan pari kertaa vuodessa, ei useammin.
Mutta noi oli siis 70-luvun ja 80-luvun alkupuolen muistoja. 80-luvun puolivälin jälkeen meillä alkoi olla enemmän rahaa, ja toisaalta osasin jo jonkin verran tehdä ruokaa, niin enää ei koskaan ollut sitä tilannetta, että ei olisi ollut kunnon ruokaa, jos äiti ei ehtinyt/jaksanut kokata - minä sitten tein mitä äiti käski!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin mm. paistettua puuroa, lämpöisiä voileipiä, kermaviilikastiketta ja paistettuja perunoita
Vettä ja suolaa kattilaan ja makaronipussi perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin mm. paistettua puuroa, lämpöisiä voileipiä, kermaviilikastiketta ja paistettuja perunoita
Ja me myös kävimme aika usein ( kasarilla) ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ysärillä oli lämpimiä voileipiä.
Meillä myös. Taii sitten uunimakkara ja ranskalaisia tai kaurapuuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli 60 luvulla kaksi kanavaa, ohjelmat loppuivat ennen yötä, ei älylaitteita. Kyllä oli aikaa keittää ne perunat joka päivä.
Taas joku valopää, jonka mukaan elämässä ei ole muuta kuin ruuanlaitto ja ruudun tuijotus.
No kun katsoo minkälaisia punkeroita suurin osa ihmisistä on niin ei taida ihan harhaan osua.
Jos sinä et muuta tee kuin syöt ja tuijotat ruutua,niin ei se tarkoita, että useimpien elämä olisi tuota. Monet tekee töitä hoitaa lapsia ja kotia,opiskelee ja harrastaa.
Näinon nyt jaoli60- luvulla,joten ei se tv - kanavien määrä ratkaise,miten paljon ruuanlaittoon käytetään aikaa.
Omituista kiukkupyllyilyä nostalgisessa hyvän mielen ketjussa. Tietenkin jokainen kertoilee niistä omista havainnoistaan, ihan turhaa ylitulkintaa nyt.
T. Eri
Kyllä 60-70-luvulla oli eineksiä kaupassa ja niitä ostettiin ja syötiin.
Maksalaatikkoa, grillikanaa, veri- ja pinaattilettuja, hernekeittoa, lanttu- ja lihakukkoa, lihapiirakoita (lämpimänä), porkkanalaatikkoa jne.
Lisäksi toreilla oli soppatykkejä ja suuremmissa marketeissa ja tavarataloissa sai ostaa kotiruokaa kotiin viemiseksi.
Ja grillikioskeja oli jokaisen kadun nurkalla.
Ei naiset ehtineet tehdä ruokaa tuolloin kotona, kun naiset olivat jo työelämässä, työpäivät pitkät ja töitä tehtiin 6pv viikossa ja lyhyet lomat.
Ja moni söi töissä, kun työnantajilla oli omat ruokalat, josta sai halvalla ruojaa.
Ranskiksia, nakkeja ja lihapullia ja uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin joskus 1960-luvulla vielä varmasti naisen elämä oli sellaista kuin se pitäisi nykyäänkin olla eli nainen vietti suurimman osan ajan tehden kotitöitä ja ruokaa. Nykyäänkin naisen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, palvella miestään ja olla miehensä palvelija.
Tuo on sosiaalinen konstruktio. Yhtä hyvin mies voi toimia niin- paitsi että kukaan mies ei halua. Minä ja kaikki naiset haluaisimme, että mies siivoaisi, pyykkäidi, leipoidi ja lsittaisi ruokaa- ja yöllä tarjoaisi upeaa seksiä.
Miksi luulet, että naiset rivit ole enää halukkaita parisuhteeseen, tai kun diitä eroavat, eivät halua uutta? Parisuhde on naiselle rasite.
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli 60 luvulla kaksi kanavaa, ohjelmat loppuivat ennen yötä, ei älylaitteita. Kyllä oli aikaa keittää ne perunat joka päivä.
Olen elänyt tuon ajan. Ruokaa laitettiin paljon vähemmän kuin nykyään ja siihen käytettiin myös vähemmän aikaan. Ei ollut ruokapoliiseja.
Suurin osa naisista oli työelämässä ja se vapaa-aika käytettiin sivistämiseen, taitojen kartuttamiseen ja yhteisen hyvän luomiseen.
Suomalaiset naiset ovat aina verkostuneet, eniten maailmassa vielä nykyäänkin ja myös 50-70-luvulla. Syntyi kuin sieniä sateella eri järjestöjä, jotka neuvoivat ihmisiä ruuanlaitossa, kodin-ja lastenhoidossa, ompelussa ja käsitöissä, kirjallisuudessa ja teatteriassa, taloudenpidossa, puhumattakaan urheiluseuroista, työväentaloista jne. jossa tehtiin työtä ilta myöhään.
Sieltä ajoilta on voimissaan Martta-järjestö, MLL, Naisten linja, urheiluseurat, kansalais- ja työväenopistot, kirjastot jne.
Ja papalla oli aina pullo kirkasta halkopinossa piilossa.