Mitä syötiin 60-90 luvulla kun oli "en jaksa laittaa ruokaa" -päivä?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa laittaa ruokaa- käsitettä ei ollut olemassakaan.

Ei ehkä ollut, mutta sitä vapaa-aikaa ei suinkaan käytetty ruuan laittamiseen tai oman navan tuijottamiseen, vaan yhteisen hyvän luomiseen.

Vain miten luulet Suomen, joka oli vielä 40-50-luvulla lähes kehitysmaa, kasvoin hyvinvointivaltioksi 80-luvulla.

Meidän perheessä ei ollut päiviä, jolloin ei olisi jaksettu ruokaa laittaa.

Se vain ei tullut kyseeseen.

Joku tavallinen arkiruoka aina laitettiin. Liikaa ei kulunut aikaa esimerkiksi jonkun keiton keittämiseen tai jauhelihakastikkeen tekoon.

Joskus kyllä syötiin edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa ja silloin toki aikaa säästyi.

kalapuikkoja oli jo

Kalapuikkoja ja Saarioisten laatikoita ja roiskeläppä pitsoja. Makaronilaatikkoa en ole kyennyt kotia muutettua syömään koska se oli äidin vakioruoka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 60-70-luvulla oli eineksiä kaupassa ja niitä ostettiin ja syötiin.

Maksalaatikkoa, grillikanaa, veri- ja pinaattilettuja, hernekeittoa, lanttu- ja lihakukkoa, lihapiirakoita (lämpimänä), porkkanalaatikkoa jne.

Lisäksi toreilla oli soppatykkejä ja suuremmissa marketeissa ja tavarataloissa sai ostaa kotiruokaa kotiin viemiseksi.

Ja grillikioskeja oli jokaisen kadun nurkalla.

Ei naiset ehtineet tehdä ruokaa tuolloin kotona, kun naiset olivat jo työelämässä, työpäivät pitkät ja töitä tehtiin 6pv viikossa ja lyhyet lomat.

Ja moni söi töissä, kun työnantajilla oli omat ruokalat, josta sai halvalla ruojaa.

Äitini oli työelämässä ja kyllä jaksoi tehdä aina meille ruoan. Myöhemmin myös isosiskoni valmisti ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kalapuikkoja ja Saarioisten laatikoita ja roiskeläppä pitsoja. Makaronilaatikkoa en ole kyennyt kotia muutettua syömään koska se oli äidin vakioruoka.

Välipalaksi riisimuroja, jukurttia ja vanukkaita.

Meillä ei eineksiä syöty. Se olisi ollut suorastaan häpeällistä ja katsottu laiskuuden huipentumaksi.

Muunkaanlaista laiskuutta ei hyvällä katsottu.

Itse olen paljon rennompi ja kaivan kyllä lapsille välillä pakastimesta ranskalaisia ja kananugetteja. Laiskotellakin osaan.

Puuroa ja purkkihernekeittoa, 70-luvulla. Kasarilla saattoi olla kaupan valmis makaroni/ maksalaatikko. Tai jopa lämpimiä voileipiä.

Pernaa ja soosia. Oli mikä päivä hyvänsä, huvitti tai ei. Perunaa piti olla.

Joskus 60-luvulla lähes jokaisessa kaupassa oli isot grillit, jossa grillattiin kymmenittäin valtavan kokoisia kokonaisia kanoja ja niitä ihmiset ostivat. Ja syötiin jokainen muru. Liineekö ollut niissä sisäelimetkin mukana.

Kyllä kanoista sisäelimet poistetaan ennen grillausta. Ja kansanopistot perustettiin jo joskus 1890.

Eineksiä ei syöty ikinä. Ruoka oli perinteistä kotiruokaa, esim. makaronilaatikko, kaalilaatikko, jauhelihakeitto. Näitä kun tehtiin isompi satsi, ei tarvinnut joka päivä kokata. Tämä 1980-luvulla. Lämpimät voileivät olivat sellainen ekstraherkku vaikka saunan jälkeen lauantaisin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 60-luvulla lähes jokaisessa kaupassa oli isot grillit, jossa grillattiin kymmenittäin valtavan kokoisia kokonaisia kanoja ja niitä ihmiset ostivat. Ja syötiin jokainen muru. Liineekö ollut niissä sisäelimetkin mukana.

Maaseudulla ei ollut tuollaisia kauppoja eli ei "lähes jokaisessa kaupassa", marketteja ei ollut 60-luvulla ollenkaan. Tuollaisia kanangrillauskauppoja en nähnyt 60-70 luvulla Turussakaan missään. Kioskeja oli torilla joista sai ostaa lihapiirakkaa ja kuumia nakkeja. 

Aika pieniä perheitä oli näköjään kaupungissa ihmisillä 60-70 luvuilla jos hernekeittopurkkeja ja jotain sen ajan nk. valmisruokia raskittiin ostaa ja syödä. Maaseudulla tehtiin maksa- ja makaroonilaatikot itse, paistettiin veriletut itse ja haettiin kellarista isosta puutiinusta puolukkasurvosta josta myös vispipuuroa jälkiruoaksi keitettiin. Vispipuurokattila vietiin lumihankeen jäähtymään talvella ja minä vispaamaan sitä. 

Ruoka oli kyllä todella hyvää niin mummoloissa kuin kotonakin. Äiti oli monissa järjestöissä myös mukana, itsekin olin pikkumarttana mukana. 

Äitini (s. 1963) muistelee, että hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan "pikaruoka" oli joko kalapuikkoja tai nakkeja keitetyn makaronin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joskus 1960-luvulla vielä varmasti naisen elämä oli sellaista kuin se pitäisi nykyäänkin olla eli nainen vietti suurimman osan ajan tehden kotitöitä ja ruokaa. Nykyäänkin naisen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, palvella miestään ja olla miehensä palvelija.

Joo tohonhan me naiset ollaan kovasti pyrkimässäkin. Joku kerho nimeltään vaikka Miehille polvistuen vois olla aika kiva. Vai mitä mimmit.

Vierailija kirjoitti:

Äitini (s. 1963) muistelee, että hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan "pikaruoka" oli joko kalapuikkoja tai nakkeja keitetyn makaronin kanssa.

Jeps. -68 syntynyt.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin joskus 1960-luvulla vielä varmasti naisen elämä oli sellaista kuin se pitäisi nykyäänkin olla eli nainen vietti suurimman osan ajan tehden kotitöitä ja ruokaa. Nykyäänkin naisen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, palvella miestään ja olla miehensä palvelija.

Joo tohonhan me naiset ollaan kovasti pyrkimässäkin. Joku kerho nimeltään vaikka Miehille polvistuen vois olla aika kiva. Vai mitä mimmit.

Aivan ehdottomasti. Miehet joutuis sitte vaan tekemään tuplasti töitä ku kaikki naiset ois kotona silittelemässä paitoja ja vaihtamassa vaippoja. Kaikki hoitajien, opettajien ja kaupan kassojen duunit nihkeellä palkalla. Mut tuskin se miehiä haittais. Kotona odottais lämmin ateria heti 16-tuntisen työpäivän jälkeen ja sen jälkeen pään voiski kallistaa mankeloiduille liinavaatteille jotta jaksaa taas seuraavana päivänä painaa päiväkodeissa ja palvelutaloissa.

-70 luvulla olin siskojen kanssa peruskoulussa, äitä käski meitä syömään koulussa niin paljon ettei tarvii illalla kotona syödä ja näin tehtiin. Viikonloppuisin kun äiti tuli ravintolasta tenssimasta niin mentiin siihen puistokadun varressa olevalle nakki kioskille, juuri siihen mikä oli siinä hautuumaata vastapäätä, siis jyväskylässä.

Sieltä nakkarilta äiti osti meille kersoille ranskan perunoita, ja  jos oli tansseista jääny juomatonta rahaa saatettiin saada vielä maitoakin. Niitä peruja sitten nokittiin siinä kadun varressa hammastikuilla.

Jääny jotenkin mieleen ne nakkari reissut, muistan miten äitee oli aina lauantai iltaisin niin nauravainen ja mukava.

Huomenna menen laittamaan äidin haudalle havut talvea vasten, siskot on vieny aina kanervat, mulle on jääny havujen vienti.

Meillä oli ruokana pytti  pannua vanhoista perunoista tai saarioisten  maksalaatiikkoa ihan joka päivä. Tai kesä keittoa jossa ei ollut mitään muuta kuin liemi. 

Tai päiviä ellei ollut yhtään mitään ruokaa eikä maitoa.

Äiti ei osannut ruokaa tehdä eikä kiinnostanut. Ei se edes osannut puuroa keittää ja keitti munatkin ihan pilalle. 

Murtumia tullessa suositeltiin luun tihyden mittaamista niin sehän oli alentunut. Lääkäri määräsi pillereitä purkista.